Ulkoapäin rakennus näytti tehtaalta ja ehkä se joskus oli sellainen ollutkin. Nyt sen halleissa ei ollut koneita, vaan jonkinlaiset markkinat tai älyttömän suuri kirpputori, sanotaanko basaari. Ihmisiä vilisi laatikoiden, rekkien ja pöytien ympärillä ja tavaraa oli paljon, tavara oli käytettyä, mutta päällisenpuolin siistiä ja kuranttia. Myytiin työkaluja, koriste-esineitä, huonekaluja ja vaatteita, erityisesti vaatteita. Vaaterekkien ja -pöytien ympärillä parveili naisia, nuorempia lapsineen ja vanhempia ahavoituneine ukkoineen.
Marjan kanssa me olimme etsineet paikkaa useamman tunnin ja yllättävää kyllä, olimme hajanaisten ja hyvinkin epämääräisten merkintöjen pohjalta sen löytäneet. Etsiessämme ja kävellessämme katuja ristiin rastiin yhä kauemmas kaupungin keskustasta, Marja oli kertonut elämänsä tarinaa: Erkistä ja siitä miten tuo oli herkkä ja lempeä mies, mutta ihmisten ilmoilla yleensä varsinainen juntti sekä jääräpää. Siksi he olivat jakaneetkin lomanviettonsa niin, että Erkki yleensä linnoittautui hotellin aulabaariin pienessä sievässä laukomaan älyttömyyksiä paikallisen maan tavoista sekä ihmisistä ja Marja puolestaan tutustui paikkoihin, kulttuuriin, kävi retkillä ja shoppailemassa.
Marja oli värvännyt minua seurakseen edellisenä iltana hotellin terassilla, kun olin nähnyt hänen istuskelevan yksikseen ja olin kiilannut hänen seuraansa. Olimme juoneet lasilliset.
- Osaatko ranskaa?
- En käytännössä sanaakaan.
- Entäs englantia?
- Auttavasti.
Marja oli miettinyt hetken ja katsonut sitten pöydän alle.
- Onko sinulla hyvät jalat?
- Hyvät on, sanoin ja sovimme että aamiaisen jälkeen lähdettäisiin.
Paikan massiivinen levottomuus vaati seisahtumaan hetkeksi, katsomaan ja jäsentämään näkemäänsä, ennen kuin sai ajatuksen päästä kiinni, miten tätä lähtisi käymään lävitse. Basaari henki ja tuoksui, ihmiset olivat arkisia ja kiireisiä.
- Tätä turistit eivät vielä ole löytäneet, ainakaan suomalaiset.
- Eivät taida olla, vastasin, mutta kyllä täällä taskuvarkaita voi olla.
Marja kavahti vähän ja puristi olkalaukkuaan kylkeään vasten.
- Minulla ei ole onneksi mitään arvokasta mukana. Rahaakin on vain käteisenä.
- Minulla ei ole rahaakaan, ehkä vitonen taskunpohjalla.
Me etenimme ensimmäisten pöytien ohitse. Marjalla oli yllään hihaton t-paita ja shortsit, joiden vaalean sininen väri sai hänet minusta näyttämään silmiinpistävästi turistilta. Kastanjan värisillä lyhyillä hiuksillaan hänellä oli huivi ja aurinkolasit sen päälle nostettuna.
- Minä en Erkille maininnut mitään, että lähdin tänne sinun kanssasi.
- Miksi?
- Erkki on joskus vähän mustasukkainen, hankala. Jos tietäisi, että minä olen itseäni niin paljon nuoremman miehen seurassa.
- Olisiko hänellä aihetta mustasukkaisuuteen?
Marja katsoi tiiviisti eteenpäin, mutta näin miten puna pakottautui hänen poskiinsa.
- Ihania tunikoita, ovatkohan nämä puuvillaa, näissä kun ei ole mitään merkintöjä. Missähän näitä voisi sovitella?
- Tuossa särmin takana, luulisin.
Marja hypisteli käsissään paria valitsemaansa, katsoi sitten minuun ja ojensi laukkunsa:
- Huolehtisitko sinä tämän perään, niin minä menisin sovittelemaan?
Hetken Marja empi, ojensi sitten vielä minulle aurinkolasinsa ja pujahti särmin taakse. Minä tuijotin särmiä. Siellä hän seisoisi, vilkaisisi ohimennen kuvaansa pienestä ja hapettuneesta peilistä, joka oli sinne ripustettu. Ryhdisti sitten asentoaan, käsivarret ristien vetäisi t-paidan yltään. Nyt jos olisi sopivassa paikassa, katsoen sopivasta kulmasta, näkisi peiliin ja peilistä näkyisi Marjan povi, pantteriraidallisten lomaliivien verhoamana. Sitten se peittyisi tunikan vaaleaan kankaaseen, tulisi taas kohta näkyviin peittyen taas toiseen kankaaseen, nyt edellistä harmaampaan helmiäiseen. Viimeksi salainen katselija voisi nähdä miten sormi liikkuisi olkaimella, kiristäen ja ryhtiin asetellen, sitten taas t-paita peittäisi kaiken.
Minä katsoin julkeasti Marjan laukkuun: hiusharja, lompakko, vesipullo, särkylääkettä, huulipuna, keskustan turistikartta. Tuijotin taas särmiin ja puristelin laukkua käsissäni. Kuvittelin Marjan mielessäni alasti ja itseni siihen viereen, alasti. Seisoisimme vierekkäin käsi kädessä valkealla alustalla, minun käteni kohotettuna tervehdykseen ja kaikki tavarat aseteltuna kehään ympärillemme. Neljät sandaalit, kaksi paria sukkia, kaksi ihmistä, kahdet alushousut, kaksi t-paitaa, pari sormusta, pari korvakoruja, rintaliivit, shortsit, farkut, huivi, aurinkolasit, olkalaukku, hiusharja, lompakko, vesipullo, särkylääkettä, huulipuna, kartta, seteleitä, muutama myttyääntynyt kuitti, muistilappuja, alennuskortti jonnekin, 50 sentin kolikko ja kampa. Minua hymyilytti, tässä oli saareke kaaoksen keskellä.
Marja seisoi edessäni, tunikat käsivarsillaan ja oli hämmentynyt hymystäni. Sitten hän katsoi vuoroin kumpaakin sovittamaansa ja totesi:
- En minä osannut päättää, eivät nämä taida olla oikein hyviä kumpikaan.
- Minä olisin voinut olla makutuomarina, jos olisit näyttänyt minulle.
Vähän hämillään Marja katsoi minuun:
- Minä jo hetken ajattelin, että sinä olisit häipynyt. Minun laukkuni kanssa.
- Mitä jos Erkki soittaa sinulle, heitin tarttumatta edelliseen.
- Minä taisin unohtaa kännykkäni hotellille, vastasi Marja katsettani väistäen.
Puolessa tunnissa olimme edenneet muutaman pöydän.
- Marko, näetkö tuon tumman puvun. Sovittaisit sitä.
- Miksi, miksi minä sitä sovittaisin? Ei minulla ole aikomusta ostaa mitään.
- Sinä olisit niin komea siinä, tuollainen jäntevä ja raamikas mies.
- Minä inhoan pukuja.
- Sovittaisit nyt kuitenkin, minun mielikseni.
Naurahdin:
- Ei meillä ole mitään suhdetta ja sinä kuitenkin haluat muuttaa minua!
Suostuin kuitenkin sovittamaan. Mitään sovituskoppia tai edes särmiä ei ollut, joten minä rohkeasti riisuin siinä pöydän kupeella. Potkaisin sandaalit jalastani, sitten laskin farkut ja vedin myyjän ojentamat housut niiden sijaan, rauhallisesti, Marjan katsellessa, olkalaukkuaan kylkeensä puristaen, sen pintaa kämmenellään sivellen. Sitten minä riisuin paitani ja myyjä ojensi minulle valkean paidan ja takin. Menin Marjan eteen ja kysyin:
- No?
- Pue ne ryhdikkäästi, paita housuihin ja napit kiinni.
- Pue sinä, saat sitten mieleiseksesi.
Marja katsoi minua silmiin, tarttui sitten paidan reunoihin ja aloitti napittamisen. Hänen sormensa olivat sirot ja näppäräliikkeiset, sormus niissä kertoi, että hän kuului jollekin toisele, määrätietoisesti ne etenivät nappi napilta. Sormien kevyt kosketus tuntui kankaan läpi ja koko ajan hän katsoi minua silmiin. Viimeisen napin jälkeen hän pysähtyi, katsoi ne kertaalleen lävitse, raotti sitten housunkaulusta ja työnsi paitaa sisään. Ensin takaa, hänen pitkät ja sirot sormensa olivat puristettu yhteen ja ne viipyilivät pakaroideni päällä. Sitten liike toistui sivuillani. Ja viimein, pitäen vasemmalla kädellään avoimesta housunkauluksesta, hänen oikea kätensä ujutti paidan etuhelman housuihin, oikoen, uudelleen ja uudelleen, käden tapaillessa aina alemmas. Sitten hän sovitti hakasen paikalleen, työnsi sepaluksesta liputtavan paidanhelman sisään, antoi sormiensa viipyillä luvattoman kauan, aavistuksen hamuillakin, viimein veti kätensä pois ja sulki vetoketjun.
Koko ajan minä olin ajatellut, että me olimme taas saarekkeella kaaoksen keskellä ja nyt se salainen katselija olisi seissyt jossain tuossa sivussa. Kameransa kanssa, katsoen meitä sen etsimen läpi. Kuvasta näkyisi Marja, käsi olisi rannetta myöten sepaluksessa, käsivarsi vähän vaikeassa asennossa, mutta kaiken kaikkiaan se ei tuntuisi haittaavan. Huulet olisivat aavistuksen raollaan, kielenkärkikin ulkona, alahuulen päällä. Ja Marjan nännit, nyt ne piirtyisivät liivien ja paidan läpi kohollaan, yläviistoon, kuin kankaan alle olisi kätketty kaksi pakastevadelmaa. Ja kuva päätyisi Internetiin ja monistuisi siellä, kunnes eräänä päivänä eräs Erkin työkaveri googlaisi sen sieltä esiin, katsoisi ja sanoisi "no voi helkkari".
Marja astui pari askelta taaksepäin, katsoi minua pää kallellaan aurinkolasien sankaa suussaan imeskellen. Sitten hän sanoi:
- Ei hassumpaa, se todella sopisi sinulle.
- Oliko tämä nyt sitten kaiken huipentuma?
- Ei, kyllä minä vielä katselisin, jos sinä suinkin jaksaisit?
- Jaksan toki, minä alan tästä nyt vasta päästä jyvälle.
Niin minä sitten vaihdoin omani takaisin, Marjan julkeasti katsellessa ja myyjän puistellessa päätään. Me jatkoimme eteenpäin.
- Et sinä täällä näiden tavaroiden takia ole, se olisi aivan järjetöntä, halvemmalla näitä saisit vaikka Tallinnasta.
- Vai niin, no miksi minä olen sitten täällä?
- No, en minä tiedä, ehkä sinä etsit jännitystä tai vaihtelua elämään. Kerro sinä.
- Kuule, keksipä sinä syitä, minusta tuntuu, että sinulla on vilkas mielikuvitus, sanoi Marja hymähtäen ja siirtyi kävelemään muutaman askeleen edelläni.
Hänen kävellessään edellä, minä katselin hänen vartaloaan, joka oli solakka ja hyvänmuotoinen. Lanteet keinuivat hänen kävellessään. Ja vaikka hän oli varmasti minua viisitoista vuotta vanhempi, katsoisivat muutkin ikäiseni vielä häntä. Ohikävellessä, uudelleen perään. Minä ajattelin, että hän etsi jännitystä. Että meidät ryöstettäisiin ja kun ryöstäjät huomaisivat, että meillä olisi vain vähän rahaa, ei luottokortteja, ei edes arvokkaita koruja, haluaisivat ne vähän huvitella meidän kustannuksella. Vaatteet revittäisiin päältä pois ja kätemme vedettäisiin nippusiteillä ja teipillä selän taakse ja nilkat yhteen ja suukin vielä suljettaisiin. Sitten meidät heivattaisiin auton takaluukkuun, alastomina ja sidottuina. Vanhan Mersun. Ja se lähtisi ajamaan mutkittelevaa ja tärisevää tietä jonnekin. Sitten auto pysähtyisi ja meidät nostettaisiin tokkuraisina tien poskeen, pensaiden alle. Siinä me makaisimme toisiimme painautuneina, pystyen ainoastaan ynisten vikuroimaan paikallamme. Marja kääntyisi selälleen ja lopulta minä onnistuisin kampeamaan hänen päälleen, elin pystyssä, siinä minä hytkyttäisin kuin hylje jäätikön reunalla, kunnes luonto, joka oli tehnyt ihmiset sopivaksi rakastelemaan kasvotusten, auttaisi ja minä saisin elimeni sisään. Sitten me huojuisimme ja vinkuisimme rytmikkäästi ja tämä saisi ohiajavan kirkkoherran havaitsemaan jotain poikkeavaa. Sitten meidät pelastettaisiin.
Marja oli tullut kujan viimeiselle myyntipaikalle ja hypisteli ruskean pitkän iltapuvun kangasta. Myyntipaikan takana oli rakennuksen tiiliseinä.
- Onkohan tämä oikeaa silkkiä, Marja kysyi ojentaen puvun helmaa sormiini.
- En osaa sanoa, hienolta se ainakin tuntuu.
Vanha nainen, joka piti myyntipaikkaa, oli tullut viereemme selittämään jotain, josta kumpikaan meistä ei saanut selvää. Nainen viittilöi vuoroin kohti Marjaa ja vuoroin kohti nurkkaan kyhättyä sovituskoppia. Marja katsoi minuun ja kysyi:
- Pitäisiköhän minun?
- Toki.
Sitten hän ojensi minulle taas laukkunsa, aurinkolasinsa ja pujahti koppiin puku käsivarrellaan.
Marjan liivit eivät olleetkaan pantteriraidalliset, vaan mustat, ohuet ja pitsikoristeiset. Hän tajusi tuloni vasta kun laskin käteni takaa hänen olkapäälleen. Säikähtäen hän kysyi:
- Mitä sinä siinä?
- Minä halusin nähdä.
Kopissa oli tuoli ja lattian rajassa nojallaan peili, josta saattoi tarkastella itseään sammakkoperspektiivistä. Sitten minä avasin hänen liiviensä hakaset.
- Älä, joku voi tulla, hihkaisi Marja ja tarttui auenneiden liiviensä olkaimiin.
- Ei tule, minä selvitin asian tuolle vanhalle rouvalle ja annoin hänelle sata euroa vaivanpalkkaa.
- Eihän sinulla ollut rahaa?
- Minä annoinkin sinun lompakostasi.
- Hullu, mene heti ja hae se raha pois!
- Kuule, sitä satasta me emme enää tule näkemään, joten mietitään nyt vain mitä mahdollisuuksia meillä on käyttää se viisaasti.
Marja antoi liiviensä valahtaa alas roikottaen niitä käsisään ja me katselimme hänen rintojaan peilistä. Rintojen kärjet olivat tumman ruskeat ja pienellä nyppylällä, nännin sojottivat niistä kuin kaksi tuttia. Sitten minä painoin leukani hänen olkapäälleen ja kuuntelin miten hän hengitti kiivaasti.
- Sinä luulet, että minä teen tätä tavallisesti, joka lomallani.
- En minä ole siitä huolissani, sanoin puristaen hänen rintansa kämmeniini.
Niin minä seisoin hänen takanaan ja puristin häntä vain itseäni vasten ja katsoin ulos pienestä rakosesta koppikyhäelmän nurkassa. Marja, hän pyöritti takapuoltaan minun etumustani vasten, huohotti ja liikutti lannettaan ja sai minutkin rytmiin.
- Näinkö me se raha käytetään, kuiskasin ja siirsin käteni hänen vatsalleen, jonka iho kuumotti.
Marja lopetti lanteensa liikkeen ja alkoi napittaa auki shortsejaan. Minä siirsin käteni hänen kupeilleen ja seurasin peilin kautta hänen riisuutumistaan. Ensin hän laski shortsit, rinnat vähän heiluivat kun hän kumartui, nosti vuoroin toisen jalkansa ja sitten toisen, pudotti shortsit lattialle ja suoristautui. Pikkuhousut olivat liivien kanssa samaa sarjaa: mustat, ohuet ja pitsikoristeiset. Vyötäröllä, navan alla niissä oli pieni ruusuke, jota Marjan käsi sipaisi, ennen kuin hän ujutti peukalonsa vyötärönauhan alle ja painoi pöksyt alas. Taas kumartaen, rinnat heilahtaen ja minä kouraisin hänen paljastuneita pakaroitaan.
Hän oli rajannut kolmionsa siistiksi ja tasarajaiseksi, karva oli vaalea ja suoraa. Marja kääntyi edessäni ja katsoi minua suoraan silmiin. Sitten hän painoi minut kevyesti olkapäistä istumaan tuolille, kyykistyen itse alas eteeni. Minä katsoin ulos koppikyhäelmän rakosesta ja näin kuinka vanha nainen oli kääntynyt katsomaan. Vanhan naisen kasvot näyttivät kihelmöivän jännityksestä, kätensä hän oli nostanut poskelleen ja hellästi taputteli sitä, katse nauliintuneena rakoseen, ulkoapäin.
Nopeasti, mutta vapisevin käsin Marja napitti auki farkkuni ja kiskaisi ne yhdessä alushousujen kanssa nilkkoihin. Sitten hän tarttui puolijäykkään kaluuni, puristeli sitä hellästi sormissaan, tarkastellen sitä aivan läheltä pää kallellaan. Ja minä tarkastelin peilin kautta hänen takapuoltaan, joka oli kuin suuri sydän. Marja puristeli elintäni niin että se jäykistyi kokonaan ja terska tuli esiin nahan alta, punaisena, kireänä, pinta kuin samettia. Ulkoa vanha nainen katsoi näytelmää aitiopaikalta.
Varovasti hamuten Marja otti terskan suuhunsa. Ensin empien, raottaen suutaan hieman, tarkastellen elintä silmät ristissä aivan huulilleen vietynä, sitten ohjaten varresta vähän kauemmas ja kuin vauhtia ottaen, aukaisten suunsa ammolleen ja sujauttaen pään sisään. Suu oli ihanan kostea ja lämmin ja minä puristin kaksin käsin tuolin reunasta. Silmät ummistettuina Marja liikutti suutaan, laittaen kielensä koluamaan kaikkia kalun sopukoita, kosteana ja liukkaana. Minä olin antanut itseni valua tuolilla alaspäin. Ja hänen liikkuessaan hänen rintansa koskettivat minun jalkojani. Vanha nainen oli vienyt peukalon suuhunsa.
Sitten Marja irrottautui. Hänen leukansa oli syljestä kostea, kuten oli kalunikin. Marja kohottautui polvistani tukea ottaen, hiukan huterasti, silmät puoliummessa. Painoi jalkani yhteen ja kävi hajareisin niiden päälle, niin että vanha tuoli, tuolinrämä, narahti allamme pahaenteisesti. Minä vedin häntä pakaroista lähemmäs, ylös, niin että hänen karvainen kolmionsa kosketti pussejani ja kaluni, joka sojotti syljestä kiiltäen, kosketti hänen vatsaansa.
Hetken me istuimme niin, Marja hieroi toisella kädellään rintojaan ja toisella hän runkkasi elintäni. Sitten minä ohjasin häntä pakaroista kohottautumaan, Marja otti tukea jaloilleen ja vanha tuoli, tuolinrämä, narahti allamme kiitokseksi. Marja empi, hän runkkaili elintäni, jonka pää nyt nojasi hänen häpyynsä, railo oli auennut kukkaan, oli kostea ja kiilsi. Runkkaili ja kosketteli terskalla nupukkaansa joka oli turvonnut esiin. Huohotti hiljaa ja sydän hakkasi. Kummallakin.
- Meidän pitää vaan joskus uskaltaa, koko rahalla, kuiskasin.
Marja tarttui varteen tukevammalla otteella, ohjasi päätä vakoonsa, kukkaan joka oli puhjennut, huulille mutta ei vielä sisään, otti vielä kerran pois, mutta sitten, sitten painoi sen kohdalleen ja sisälle. Vanha nainen tuijotti, hänen suunsa oli hymyssä ja hän painoi nyrkeillään nivusiinsa. Nyt Marja oli jo alkanut keinuttamaan itseään rytmikkäästi, eteen taakse, ylös alas. Kätensä hän oli laittanut minun olkapäilleni ja minä puristin häntä itseäni vasten hamuten suuhuni vuoroin vasemman ja oikean rinnan turvonneen tutin.
Marjan ääni oli vinkaisu. Hän nappasi käteni ja työnsi sen kämmensyrjän suuhunsa. Minä katsoin häntä: iho kuumotti kauttaaltaan, kaula ja kasvot punoittivat, ja otsassa hänellä oli hikikarpaloita. Niitä oli selässä kun kosketin taas sitä kädelläni hivellen. Marja vinkaisi, oli horjahtaa, ennen kuin sain tuettua kaksin käsin tiiliseinästä takanani. Tunsin miten koko nainen tärisi, polvet, reidet, koko vartalo. Silloin minä tulin, minä puristin hänet pakaroista likelle ja tulin vuolaasti sisään. Kouristi. Marja käpertyi minua vasten, puri korvaani ja uikuitti siihen:
- Oi, oi, oi.
Sitten hän valui kauttaaltaan täristen sylistäni lattialle. Istui siinä, vähän taaksepäin nojaten, käsillään taakse tukien, jalat vähän harallaan, nilkat vinosti lattiaan nojaten. Huohotti, punakkana ja hikisenä, omaan jalkoväliinsä katsoen, kuinka vaaleanharmaa lammikko valui sieltä ulos. Kaluni lepäsi reidellä, ryppyisenä ja kutistuvana. Minunkin polveni tärisivät ja minä näin rakosesta, miten vanha nainen hymyili ja taputti käsiään.
Marjan kanssa me olimme etsineet paikkaa useamman tunnin ja yllättävää kyllä, olimme hajanaisten ja hyvinkin epämääräisten merkintöjen pohjalta sen löytäneet. Etsiessämme ja kävellessämme katuja ristiin rastiin yhä kauemmas kaupungin keskustasta, Marja oli kertonut elämänsä tarinaa: Erkistä ja siitä miten tuo oli herkkä ja lempeä mies, mutta ihmisten ilmoilla yleensä varsinainen juntti sekä jääräpää. Siksi he olivat jakaneetkin lomanviettonsa niin, että Erkki yleensä linnoittautui hotellin aulabaariin pienessä sievässä laukomaan älyttömyyksiä paikallisen maan tavoista sekä ihmisistä ja Marja puolestaan tutustui paikkoihin, kulttuuriin, kävi retkillä ja shoppailemassa.
Marja oli värvännyt minua seurakseen edellisenä iltana hotellin terassilla, kun olin nähnyt hänen istuskelevan yksikseen ja olin kiilannut hänen seuraansa. Olimme juoneet lasilliset.
- Osaatko ranskaa?
- En käytännössä sanaakaan.
- Entäs englantia?
- Auttavasti.
Marja oli miettinyt hetken ja katsonut sitten pöydän alle.
- Onko sinulla hyvät jalat?
- Hyvät on, sanoin ja sovimme että aamiaisen jälkeen lähdettäisiin.
Paikan massiivinen levottomuus vaati seisahtumaan hetkeksi, katsomaan ja jäsentämään näkemäänsä, ennen kuin sai ajatuksen päästä kiinni, miten tätä lähtisi käymään lävitse. Basaari henki ja tuoksui, ihmiset olivat arkisia ja kiireisiä.
- Tätä turistit eivät vielä ole löytäneet, ainakaan suomalaiset.
- Eivät taida olla, vastasin, mutta kyllä täällä taskuvarkaita voi olla.
Marja kavahti vähän ja puristi olkalaukkuaan kylkeään vasten.
- Minulla ei ole onneksi mitään arvokasta mukana. Rahaakin on vain käteisenä.
- Minulla ei ole rahaakaan, ehkä vitonen taskunpohjalla.
Me etenimme ensimmäisten pöytien ohitse. Marjalla oli yllään hihaton t-paita ja shortsit, joiden vaalean sininen väri sai hänet minusta näyttämään silmiinpistävästi turistilta. Kastanjan värisillä lyhyillä hiuksillaan hänellä oli huivi ja aurinkolasit sen päälle nostettuna.
- Minä en Erkille maininnut mitään, että lähdin tänne sinun kanssasi.
- Miksi?
- Erkki on joskus vähän mustasukkainen, hankala. Jos tietäisi, että minä olen itseäni niin paljon nuoremman miehen seurassa.
- Olisiko hänellä aihetta mustasukkaisuuteen?
Marja katsoi tiiviisti eteenpäin, mutta näin miten puna pakottautui hänen poskiinsa.
- Ihania tunikoita, ovatkohan nämä puuvillaa, näissä kun ei ole mitään merkintöjä. Missähän näitä voisi sovitella?
- Tuossa särmin takana, luulisin.
Marja hypisteli käsissään paria valitsemaansa, katsoi sitten minuun ja ojensi laukkunsa:
- Huolehtisitko sinä tämän perään, niin minä menisin sovittelemaan?
Hetken Marja empi, ojensi sitten vielä minulle aurinkolasinsa ja pujahti särmin taakse. Minä tuijotin särmiä. Siellä hän seisoisi, vilkaisisi ohimennen kuvaansa pienestä ja hapettuneesta peilistä, joka oli sinne ripustettu. Ryhdisti sitten asentoaan, käsivarret ristien vetäisi t-paidan yltään. Nyt jos olisi sopivassa paikassa, katsoen sopivasta kulmasta, näkisi peiliin ja peilistä näkyisi Marjan povi, pantteriraidallisten lomaliivien verhoamana. Sitten se peittyisi tunikan vaaleaan kankaaseen, tulisi taas kohta näkyviin peittyen taas toiseen kankaaseen, nyt edellistä harmaampaan helmiäiseen. Viimeksi salainen katselija voisi nähdä miten sormi liikkuisi olkaimella, kiristäen ja ryhtiin asetellen, sitten taas t-paita peittäisi kaiken.
Minä katsoin julkeasti Marjan laukkuun: hiusharja, lompakko, vesipullo, särkylääkettä, huulipuna, keskustan turistikartta. Tuijotin taas särmiin ja puristelin laukkua käsissäni. Kuvittelin Marjan mielessäni alasti ja itseni siihen viereen, alasti. Seisoisimme vierekkäin käsi kädessä valkealla alustalla, minun käteni kohotettuna tervehdykseen ja kaikki tavarat aseteltuna kehään ympärillemme. Neljät sandaalit, kaksi paria sukkia, kaksi ihmistä, kahdet alushousut, kaksi t-paitaa, pari sormusta, pari korvakoruja, rintaliivit, shortsit, farkut, huivi, aurinkolasit, olkalaukku, hiusharja, lompakko, vesipullo, särkylääkettä, huulipuna, kartta, seteleitä, muutama myttyääntynyt kuitti, muistilappuja, alennuskortti jonnekin, 50 sentin kolikko ja kampa. Minua hymyilytti, tässä oli saareke kaaoksen keskellä.
Marja seisoi edessäni, tunikat käsivarsillaan ja oli hämmentynyt hymystäni. Sitten hän katsoi vuoroin kumpaakin sovittamaansa ja totesi:
- En minä osannut päättää, eivät nämä taida olla oikein hyviä kumpikaan.
- Minä olisin voinut olla makutuomarina, jos olisit näyttänyt minulle.
Vähän hämillään Marja katsoi minuun:
- Minä jo hetken ajattelin, että sinä olisit häipynyt. Minun laukkuni kanssa.
- Mitä jos Erkki soittaa sinulle, heitin tarttumatta edelliseen.
- Minä taisin unohtaa kännykkäni hotellille, vastasi Marja katsettani väistäen.
Puolessa tunnissa olimme edenneet muutaman pöydän.
- Marko, näetkö tuon tumman puvun. Sovittaisit sitä.
- Miksi, miksi minä sitä sovittaisin? Ei minulla ole aikomusta ostaa mitään.
- Sinä olisit niin komea siinä, tuollainen jäntevä ja raamikas mies.
- Minä inhoan pukuja.
- Sovittaisit nyt kuitenkin, minun mielikseni.
Naurahdin:
- Ei meillä ole mitään suhdetta ja sinä kuitenkin haluat muuttaa minua!
Suostuin kuitenkin sovittamaan. Mitään sovituskoppia tai edes särmiä ei ollut, joten minä rohkeasti riisuin siinä pöydän kupeella. Potkaisin sandaalit jalastani, sitten laskin farkut ja vedin myyjän ojentamat housut niiden sijaan, rauhallisesti, Marjan katsellessa, olkalaukkuaan kylkeensä puristaen, sen pintaa kämmenellään sivellen. Sitten minä riisuin paitani ja myyjä ojensi minulle valkean paidan ja takin. Menin Marjan eteen ja kysyin:
- No?
- Pue ne ryhdikkäästi, paita housuihin ja napit kiinni.
- Pue sinä, saat sitten mieleiseksesi.
Marja katsoi minua silmiin, tarttui sitten paidan reunoihin ja aloitti napittamisen. Hänen sormensa olivat sirot ja näppäräliikkeiset, sormus niissä kertoi, että hän kuului jollekin toisele, määrätietoisesti ne etenivät nappi napilta. Sormien kevyt kosketus tuntui kankaan läpi ja koko ajan hän katsoi minua silmiin. Viimeisen napin jälkeen hän pysähtyi, katsoi ne kertaalleen lävitse, raotti sitten housunkaulusta ja työnsi paitaa sisään. Ensin takaa, hänen pitkät ja sirot sormensa olivat puristettu yhteen ja ne viipyilivät pakaroideni päällä. Sitten liike toistui sivuillani. Ja viimein, pitäen vasemmalla kädellään avoimesta housunkauluksesta, hänen oikea kätensä ujutti paidan etuhelman housuihin, oikoen, uudelleen ja uudelleen, käden tapaillessa aina alemmas. Sitten hän sovitti hakasen paikalleen, työnsi sepaluksesta liputtavan paidanhelman sisään, antoi sormiensa viipyillä luvattoman kauan, aavistuksen hamuillakin, viimein veti kätensä pois ja sulki vetoketjun.
Koko ajan minä olin ajatellut, että me olimme taas saarekkeella kaaoksen keskellä ja nyt se salainen katselija olisi seissyt jossain tuossa sivussa. Kameransa kanssa, katsoen meitä sen etsimen läpi. Kuvasta näkyisi Marja, käsi olisi rannetta myöten sepaluksessa, käsivarsi vähän vaikeassa asennossa, mutta kaiken kaikkiaan se ei tuntuisi haittaavan. Huulet olisivat aavistuksen raollaan, kielenkärkikin ulkona, alahuulen päällä. Ja Marjan nännit, nyt ne piirtyisivät liivien ja paidan läpi kohollaan, yläviistoon, kuin kankaan alle olisi kätketty kaksi pakastevadelmaa. Ja kuva päätyisi Internetiin ja monistuisi siellä, kunnes eräänä päivänä eräs Erkin työkaveri googlaisi sen sieltä esiin, katsoisi ja sanoisi "no voi helkkari".
Marja astui pari askelta taaksepäin, katsoi minua pää kallellaan aurinkolasien sankaa suussaan imeskellen. Sitten hän sanoi:
- Ei hassumpaa, se todella sopisi sinulle.
- Oliko tämä nyt sitten kaiken huipentuma?
- Ei, kyllä minä vielä katselisin, jos sinä suinkin jaksaisit?
- Jaksan toki, minä alan tästä nyt vasta päästä jyvälle.
Niin minä sitten vaihdoin omani takaisin, Marjan julkeasti katsellessa ja myyjän puistellessa päätään. Me jatkoimme eteenpäin.
- Et sinä täällä näiden tavaroiden takia ole, se olisi aivan järjetöntä, halvemmalla näitä saisit vaikka Tallinnasta.
- Vai niin, no miksi minä olen sitten täällä?
- No, en minä tiedä, ehkä sinä etsit jännitystä tai vaihtelua elämään. Kerro sinä.
- Kuule, keksipä sinä syitä, minusta tuntuu, että sinulla on vilkas mielikuvitus, sanoi Marja hymähtäen ja siirtyi kävelemään muutaman askeleen edelläni.
Hänen kävellessään edellä, minä katselin hänen vartaloaan, joka oli solakka ja hyvänmuotoinen. Lanteet keinuivat hänen kävellessään. Ja vaikka hän oli varmasti minua viisitoista vuotta vanhempi, katsoisivat muutkin ikäiseni vielä häntä. Ohikävellessä, uudelleen perään. Minä ajattelin, että hän etsi jännitystä. Että meidät ryöstettäisiin ja kun ryöstäjät huomaisivat, että meillä olisi vain vähän rahaa, ei luottokortteja, ei edes arvokkaita koruja, haluaisivat ne vähän huvitella meidän kustannuksella. Vaatteet revittäisiin päältä pois ja kätemme vedettäisiin nippusiteillä ja teipillä selän taakse ja nilkat yhteen ja suukin vielä suljettaisiin. Sitten meidät heivattaisiin auton takaluukkuun, alastomina ja sidottuina. Vanhan Mersun. Ja se lähtisi ajamaan mutkittelevaa ja tärisevää tietä jonnekin. Sitten auto pysähtyisi ja meidät nostettaisiin tokkuraisina tien poskeen, pensaiden alle. Siinä me makaisimme toisiimme painautuneina, pystyen ainoastaan ynisten vikuroimaan paikallamme. Marja kääntyisi selälleen ja lopulta minä onnistuisin kampeamaan hänen päälleen, elin pystyssä, siinä minä hytkyttäisin kuin hylje jäätikön reunalla, kunnes luonto, joka oli tehnyt ihmiset sopivaksi rakastelemaan kasvotusten, auttaisi ja minä saisin elimeni sisään. Sitten me huojuisimme ja vinkuisimme rytmikkäästi ja tämä saisi ohiajavan kirkkoherran havaitsemaan jotain poikkeavaa. Sitten meidät pelastettaisiin.
Marja oli tullut kujan viimeiselle myyntipaikalle ja hypisteli ruskean pitkän iltapuvun kangasta. Myyntipaikan takana oli rakennuksen tiiliseinä.
- Onkohan tämä oikeaa silkkiä, Marja kysyi ojentaen puvun helmaa sormiini.
- En osaa sanoa, hienolta se ainakin tuntuu.
Vanha nainen, joka piti myyntipaikkaa, oli tullut viereemme selittämään jotain, josta kumpikaan meistä ei saanut selvää. Nainen viittilöi vuoroin kohti Marjaa ja vuoroin kohti nurkkaan kyhättyä sovituskoppia. Marja katsoi minuun ja kysyi:
- Pitäisiköhän minun?
- Toki.
Sitten hän ojensi minulle taas laukkunsa, aurinkolasinsa ja pujahti koppiin puku käsivarrellaan.
Marjan liivit eivät olleetkaan pantteriraidalliset, vaan mustat, ohuet ja pitsikoristeiset. Hän tajusi tuloni vasta kun laskin käteni takaa hänen olkapäälleen. Säikähtäen hän kysyi:
- Mitä sinä siinä?
- Minä halusin nähdä.
Kopissa oli tuoli ja lattian rajassa nojallaan peili, josta saattoi tarkastella itseään sammakkoperspektiivistä. Sitten minä avasin hänen liiviensä hakaset.
- Älä, joku voi tulla, hihkaisi Marja ja tarttui auenneiden liiviensä olkaimiin.
- Ei tule, minä selvitin asian tuolle vanhalle rouvalle ja annoin hänelle sata euroa vaivanpalkkaa.
- Eihän sinulla ollut rahaa?
- Minä annoinkin sinun lompakostasi.
- Hullu, mene heti ja hae se raha pois!
- Kuule, sitä satasta me emme enää tule näkemään, joten mietitään nyt vain mitä mahdollisuuksia meillä on käyttää se viisaasti.
Marja antoi liiviensä valahtaa alas roikottaen niitä käsisään ja me katselimme hänen rintojaan peilistä. Rintojen kärjet olivat tumman ruskeat ja pienellä nyppylällä, nännin sojottivat niistä kuin kaksi tuttia. Sitten minä painoin leukani hänen olkapäälleen ja kuuntelin miten hän hengitti kiivaasti.
- Sinä luulet, että minä teen tätä tavallisesti, joka lomallani.
- En minä ole siitä huolissani, sanoin puristaen hänen rintansa kämmeniini.
Niin minä seisoin hänen takanaan ja puristin häntä vain itseäni vasten ja katsoin ulos pienestä rakosesta koppikyhäelmän nurkassa. Marja, hän pyöritti takapuoltaan minun etumustani vasten, huohotti ja liikutti lannettaan ja sai minutkin rytmiin.
- Näinkö me se raha käytetään, kuiskasin ja siirsin käteni hänen vatsalleen, jonka iho kuumotti.
Marja lopetti lanteensa liikkeen ja alkoi napittaa auki shortsejaan. Minä siirsin käteni hänen kupeilleen ja seurasin peilin kautta hänen riisuutumistaan. Ensin hän laski shortsit, rinnat vähän heiluivat kun hän kumartui, nosti vuoroin toisen jalkansa ja sitten toisen, pudotti shortsit lattialle ja suoristautui. Pikkuhousut olivat liivien kanssa samaa sarjaa: mustat, ohuet ja pitsikoristeiset. Vyötäröllä, navan alla niissä oli pieni ruusuke, jota Marjan käsi sipaisi, ennen kuin hän ujutti peukalonsa vyötärönauhan alle ja painoi pöksyt alas. Taas kumartaen, rinnat heilahtaen ja minä kouraisin hänen paljastuneita pakaroitaan.
Hän oli rajannut kolmionsa siistiksi ja tasarajaiseksi, karva oli vaalea ja suoraa. Marja kääntyi edessäni ja katsoi minua suoraan silmiin. Sitten hän painoi minut kevyesti olkapäistä istumaan tuolille, kyykistyen itse alas eteeni. Minä katsoin ulos koppikyhäelmän rakosesta ja näin kuinka vanha nainen oli kääntynyt katsomaan. Vanhan naisen kasvot näyttivät kihelmöivän jännityksestä, kätensä hän oli nostanut poskelleen ja hellästi taputteli sitä, katse nauliintuneena rakoseen, ulkoapäin.
Nopeasti, mutta vapisevin käsin Marja napitti auki farkkuni ja kiskaisi ne yhdessä alushousujen kanssa nilkkoihin. Sitten hän tarttui puolijäykkään kaluuni, puristeli sitä hellästi sormissaan, tarkastellen sitä aivan läheltä pää kallellaan. Ja minä tarkastelin peilin kautta hänen takapuoltaan, joka oli kuin suuri sydän. Marja puristeli elintäni niin että se jäykistyi kokonaan ja terska tuli esiin nahan alta, punaisena, kireänä, pinta kuin samettia. Ulkoa vanha nainen katsoi näytelmää aitiopaikalta.
Varovasti hamuten Marja otti terskan suuhunsa. Ensin empien, raottaen suutaan hieman, tarkastellen elintä silmät ristissä aivan huulilleen vietynä, sitten ohjaten varresta vähän kauemmas ja kuin vauhtia ottaen, aukaisten suunsa ammolleen ja sujauttaen pään sisään. Suu oli ihanan kostea ja lämmin ja minä puristin kaksin käsin tuolin reunasta. Silmät ummistettuina Marja liikutti suutaan, laittaen kielensä koluamaan kaikkia kalun sopukoita, kosteana ja liukkaana. Minä olin antanut itseni valua tuolilla alaspäin. Ja hänen liikkuessaan hänen rintansa koskettivat minun jalkojani. Vanha nainen oli vienyt peukalon suuhunsa.
Sitten Marja irrottautui. Hänen leukansa oli syljestä kostea, kuten oli kalunikin. Marja kohottautui polvistani tukea ottaen, hiukan huterasti, silmät puoliummessa. Painoi jalkani yhteen ja kävi hajareisin niiden päälle, niin että vanha tuoli, tuolinrämä, narahti allamme pahaenteisesti. Minä vedin häntä pakaroista lähemmäs, ylös, niin että hänen karvainen kolmionsa kosketti pussejani ja kaluni, joka sojotti syljestä kiiltäen, kosketti hänen vatsaansa.
Hetken me istuimme niin, Marja hieroi toisella kädellään rintojaan ja toisella hän runkkasi elintäni. Sitten minä ohjasin häntä pakaroista kohottautumaan, Marja otti tukea jaloilleen ja vanha tuoli, tuolinrämä, narahti allamme kiitokseksi. Marja empi, hän runkkaili elintäni, jonka pää nyt nojasi hänen häpyynsä, railo oli auennut kukkaan, oli kostea ja kiilsi. Runkkaili ja kosketteli terskalla nupukkaansa joka oli turvonnut esiin. Huohotti hiljaa ja sydän hakkasi. Kummallakin.
- Meidän pitää vaan joskus uskaltaa, koko rahalla, kuiskasin.
Marja tarttui varteen tukevammalla otteella, ohjasi päätä vakoonsa, kukkaan joka oli puhjennut, huulille mutta ei vielä sisään, otti vielä kerran pois, mutta sitten, sitten painoi sen kohdalleen ja sisälle. Vanha nainen tuijotti, hänen suunsa oli hymyssä ja hän painoi nyrkeillään nivusiinsa. Nyt Marja oli jo alkanut keinuttamaan itseään rytmikkäästi, eteen taakse, ylös alas. Kätensä hän oli laittanut minun olkapäilleni ja minä puristin häntä itseäni vasten hamuten suuhuni vuoroin vasemman ja oikean rinnan turvonneen tutin.
Marjan ääni oli vinkaisu. Hän nappasi käteni ja työnsi sen kämmensyrjän suuhunsa. Minä katsoin häntä: iho kuumotti kauttaaltaan, kaula ja kasvot punoittivat, ja otsassa hänellä oli hikikarpaloita. Niitä oli selässä kun kosketin taas sitä kädelläni hivellen. Marja vinkaisi, oli horjahtaa, ennen kuin sain tuettua kaksin käsin tiiliseinästä takanani. Tunsin miten koko nainen tärisi, polvet, reidet, koko vartalo. Silloin minä tulin, minä puristin hänet pakaroista likelle ja tulin vuolaasti sisään. Kouristi. Marja käpertyi minua vasten, puri korvaani ja uikuitti siihen:
- Oi, oi, oi.
Sitten hän valui kauttaaltaan täristen sylistäni lattialle. Istui siinä, vähän taaksepäin nojaten, käsillään taakse tukien, jalat vähän harallaan, nilkat vinosti lattiaan nojaten. Huohotti, punakkana ja hikisenä, omaan jalkoväliinsä katsoen, kuinka vaaleanharmaa lammikko valui sieltä ulos. Kaluni lepäsi reidellä, ryppyisenä ja kutistuvana. Minunkin polveni tärisivät ja minä näin rakosesta, miten vanha nainen hymyili ja taputti käsiään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.