Kohtaloni:
Paha endometrioosi, jonka takia jäin lopullisesti lapsettomaksi. Kaikki mahdolliset hoidot kokeiltiin, kaikki tuloksettomia. Kohdunpoistoleikkaus vuosi sitten hautasi loputkin toivon kipinät. Ikää vasta 38v. Lapsettomuuden myötä erittäin tuskallinen avioero. Onko muita yhtä kovia kokeneita?
Paha endometrioosi, jonka takia jäin lopullisesti lapsettomaksi. Kaikki mahdolliset hoidot kokeiltiin, kaikki tuloksettomia. Kohdunpoistoleikkaus vuosi sitten hautasi loputkin toivon kipinät. Ikää vasta 38v. Lapsettomuuden myötä erittäin tuskallinen avioero. Onko muita yhtä kovia kokeneita?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onko sulla ennestään lapsia? sorry jos näin utelen. Nuo hoidot ei varmastikkaan olleet sinulle helppoja. toivotan sinulle oikeen paljon Voimia ja jaksamisia
Niin, joillekin ei koskaan lasta anneta vaikka kaikkensa olisi valmis tekemään ja vaikka koko maallisen omaisuutensa sen eteen uhraamaan. Tarinani on surullinen ja lohduton, suru pohjaton. Saa nähdä pääsenkö koskaan asian kanssa tasapainoon...
Eipä taida täältäKÄÄN löytyä yhtä kovia kokeneita... :'(
*sanaton osanotto*
Tällä palstalla on pääasiassa lapsettomuushoitojen kurimuksessa pyristeleviä. Meillä täällä tunteet heittelevät toivosta epätoivoon.
Sanot, että olet peruuttamattomasti lapseton. Uskaltaisitko päästää esille ajatuksen adoptiosta tai sijaisvanhemmuudesta... Jos surusi on nyt akuutissa vaiheessa, tämä voi tuntua täysin mahdottomalta, mutta minusta sinun ei pidä heittää pois toivetta vanhemmuudesta.
Surusi kosketti. Me olemme miehen kanssa käymässä
lapsettomuuskriisiä läpi myös..
Suruasi ei voi kukaan vähätellä.!
Sitten kun jaksat taas toivoa, voit esim. miettiä,
millainen elämäsi voi olla/ on ollut hyvä ilman lastakin. Kuinka
monta hyvää asiaa olet saanut, kuinka osaisit niitä
arvostaa, kuinka nauttia elämästäsi?
Tiedän, että tälle ajatukselle ei ole valmis kovin
pian, varsinkin kun lapsettomuus on aiheuttanut avioeron.
Esim. Ihmiset, jotka saavat kehitysvammaisen lapsen, törmäävät varmasti moniin ajatuksiin, kuten siihen, että lapsi ei olekaan heidän geeniensä "parannus".
Itse olen miettinyt lapsen saamista siltä kannalta.
Oma lapsi on kuitenkin persoona, ihminen, myös virheineen.
Lapsi on rakas, millainen tahansa onkin.
Suosittelen sinulle adoptiota. Olen omassa
työssäni nähnyt adoptiolapsia, joille omat adoptiovanhemmat ovat ne "oikeat" ja rakkaimmat vanhemmat. Kyse ei ole huoltajuudesta, vaan aidosta vanhemmuudesta.
Itse en voi valitettavasti adoptoida, koska mieheni ei halua. Olemme siis kahdestaan. Ajattelen, että meidän parisuhteemme sinällään on
sitten se meidän suhteemme huipennus. Elämä ei ole
yksinkertaista..
On vaikeaa kuulua biologiseen vähemmistöön, sellaiseen, jonka geenit eivät enää jatku tässä maailmassa. Meitä on kuitenkin ollut aina.
Olen itse kärsinyt kerran lapsettomuudesta, ymmärrän miltä sinusta tuntuu, vaikka itselläni onkin kohtu vielä jäljellä. Tuskasi on kovin olet nuori vielä ja kuitenkin lähellä neljääkymppiä ja eronnut. Olen itse miettinyt hyvinkin vakavasti kumpi on tärkeämpää biologisuus vai vanhemmuus. Mielestäni vanhemmuus se voidaan käsittää monella eri tapaa ei se tee naista äidiksi pelkkä synnyttäminen vaan lapsen kasvatus. Itse olen yhden pojan yksinhuoltaja ja poikani pitää isänään minulle läheistä miestä, oma isä ei välitä ei ole käynyt edes katsomassa. Oletko ajatellut että voisit mahdollisesti rakastaa lasta jota et ole synnyttänyt äidittömiä lapsia on paljon ja uskon että sylisi olisi avoin joskus tälläiselle pienokaiselle.
Minulta poistettiin samanikäisenä myös kohtu ja viimeinen jäljellä oleva munasarja (toinen poistettu jo aiemmin) vaikean endometrioosin ja todella suurten myoomien vuoksi. Myoomista huolimatta tahdoin käydä ivf-hoidot ennen kuin pystyin luovuttamaan toiveesta saada lapsi.
Oli vaikeaa hyväksyä tämä kohtalo, vaikka ei vaihtoehtoja ole. Todella surullista ettei miehesi pysynyt rinnallasi - itsekin olen jatkuvasti tietoinen, että mies voisi saada lapsia jonkun toisen kanssa, mutta toistaiseksi hän on vakuuttanut, ettemme ole yhdessä vain lisääntyäksemme.
Voimia todella, kyllä meitä kohtalotovereitakin on vielä "vanhasta muistista" näillä palstoilla.