Elvis ja Sinatra

Kun Elvis Presley nousi listojen kärkeen vuonna 1956, kutakuinkin kaikki aikuiset haukkuivat hänet pystyyn. Ensimmäisenä teinityttöjä 1940-luvulla villinnyt Frank Sinatra oli heidän joukossaan seuraavanlaisilla kommenteilla: ”Rock ’n’ roll on epäaitoa musiikkia ja sitä säveltävät ja esittävät enimmäkseen mielenvikaiset älykääpiöt.” Nimenomaan Elviksen musiikista hän totesi: ”Hänen musiikkinsa on valitettavaa, löyhkäävää lemmenluritusta. Se synnyttää lähes yksinomaan kielteisiä ja tuhoa aikaansaavia reaktioita nuorissa.” ─ Eipä toisaalta Sinatrakaan kuulunut Elviksen mielilaulajiin.

Sinatran televisioshow kärsi vuonna 1960 katsojakadosta, ja niinpä hän päätti nostaa katsojalukemia palkkaamalla Elviksen kuudeksi minuutiksi ohjelmaan 125 000 dollarilla. Koska Sinatra halusi Elviksen esiintyvän smokissa, Tom Parker vaati Sinatraa kustantamaan myös sen.

Katsojaluvut nousivat huimasti, eli sikäli Sinatran toive täyttyi. Kriitikot eivät vielä tuolloin lämmenneet Elvikselle. New York Timesin kriitikko kirjoitti 12.5.1960 esitetystä Sinatran showsta: ”Armeijassa Elvis pääsi eroon pulisongeistaan ja käyttäytyi sotilaallisen hyväksyttävästi, mutta laulajana hän on ennallaan. Hänen esiintymisessään ei ollut mitään moraalisesti paheksuttavaa, se oli vain surkea.”

Elvis ja Sinatra eivät sittemmin tavanneet, tai ainakaan sellaisesta ei ole mainintaa missään kirjassa. Tietysti on mahdollista, että he joskus kohtasivat jonkin elokuvastudion käytävillä filmatessaan molemmat samaan aikaan samalle yhtiölle. Voitaneen sanoa, että he karttoivat toistensa seuraa.

Elviksen kuoltua kaikki hänen nuoruutensa ”synnit” oli unohdettu USA:ssa, ja kaikki ylistivät Elvistä maasta taivaaseen. Sinatrakin oli unohtanut, mitä oli sanonut 20 vuotta aikaisemmin ja lausui: ”Elviksen lahjakkuudesta ja esityksistä on vuosien mittaan pidetty monia ylistyspuheita, ja yhdyn niihin kaikkiin koko sydämestäni. Tulen kaipaamaan hänen ystävyyttään kipeästi. Hän oli lämminsydäminen, huomaavainen ja antelias ihminen.”