Olen ollut monta vuotta tuskallisen rakastunut kaveriini(lesbo). Olemme molemmat sitouneet kumppaneihimme, joten mitään yhteistä meillä ei koskaan voisi olla. Ihan samoin olisi, jos olisin rakastunut johonkin varattuun mieheen. Ajattelen häntä kuitenkin koko ajan ja olen tilanteesta tosi masentunut. Tuntuu, että koko elämä menee pilalle. Teen kaikkeni, että saisin sen tunteen itsestäni pois, mutta ei se vaan tahdo onnistua millään..
Rakastunut
"hetero"
92283
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
on se ongelma?
Tietääkö kaverisi tunteistasi? Jos ei tiedä, niin sulla on aina mahdollisuus fantasioida hänestä ja kuvitella kaikenlaista epätodellista hänen tunteistaan.. mutta jos kertoisit tai vihjailisit hänelle, katsoisit hänen reaktiota... saisit tietää että onko hän aivan vaan kaveripohjalla.. Ja jos näin on, niin sittenpähän ei autakkaan muuta kuin yrittää unohtaa! Mutta nyt kun kaikki on vielä niin epäselvää ja salamyhkäistä, niin eihän sen asian yli voi päästä.. Tsemppiä ja voimia sulle!
Ongelma on se, että toivoisin pääseväni ei-toivotuista tunteista eroon. Haluaisin tällaisia tunteita vain kumppaniani kohtaan. En ole kertonut tunteistani, en tiedä huomaako ne. En halua erota, enkä missään tapauksessa aiheuttaa mitään ongelmia kaverini suhteeseen. En kaipaa mitään vastauksia, kirjoitin vain, kun olo on niin tuskainen.
Jos ihastus on aitoa, niin eipä niistä tunteista noin van eroon pääse. Sun pitää prosessoida ne kaikki ajatukset sun päässä, tuntea ne kaikki ihanat tunteet ym. mitä häntä kohtaan tunnet. Itke kaikki turhaantuneisuus pois ja sit vaan päätät mikä on sulle tärkeintä. Eli sun tapauksessa vissiin sun oma mies, sen kunnioittaminen, suhteen vaaliminen. Päätät vaan et nyt se on loppu. Mut ekaksi se vaatii sulta aikaa pähkäillä asiat selviksi. Jos tämä ei kuitenkaan auta, niin sit oot niin rakastunut, ettei sua sit enää mikään voi pidätellä.
..ei voi käskeä eikä kieltää, saati pakottaa.
jos et halua erota, ja tunteet on muualla, ei ole ihme että on tuskainen olo.
Järki on sitä varten, ettei törppöile ihan mahdottomasti,-tunteet taas, sen jokainen itse päättää.
Miten voit olla sitoutunut mieheesi jos olet rakastunut kaveriisi? Rakastat siis kahta ihmistä yhtä-aikaa?
näin pitkään pinnalla, sinun kannattaisi kyllä keskustella kaverisi kanssa. Tsemppiä siihen, hänhän on kuitenkin jo ystävä...
Tunne on sitkeässä, siitä ei helposti pyristellä irti, kun yksin asian kanssa kamppailee. Kun ei voi kertoa kellekään, ei puida kenenkään kanssa.
Jokainen tietää, että jos jotain suurta, ikihyvää tai kamalaa, voi vatvoa myötätuntoisille kuuntelijoille yhä uudestaan, kerta toisensa jälkeen, kierrokset vähitellen laimenevat. Sinun tapauksessasi ei taida olla mahdollista? Kyllä kulumista tapahtuu yksin jauhaessakin, mutta hitaammin.
Rakastuin aikuisena, torjuin, fantasioin ja kärvistelin tuskaantuneena 6 vuotta, prosessin lopulla tunteet ihastukseeni olivat vihdoin laimentuneet, mutta myönsin olevani lesbo. Onneksi olin sinkku, aloin etsiä.
Kyllä se siitä irtoo.
Joo, kyllä sitä ihminen vatvoo ja jauhaa, vatvoo ja jauhaa.. Ja siitähän ei sitten loppua tule. Tuntuu, että kun mukamas on yhden askeleen ottanut eteenpäin, joutuu kaksi ottamaan taaksepäin tai jopa enemmän. Jos on joku läheinen ihminen, jolle pystyy vatvomaan kiertelemättä, niin mikä sen onnellisempaa.
Järki sanoo, että pitäisi antaa itselle aikaa prosessin läpikäymiseen, mutta se on perhanen vaikeaa, etenkin kun on perheellinen. Mutta ei kai sitä oikotietä ole...