Kysyn itseltäni miksi,
huudan sen ulos minusta ymmärtämättä sen aiheuttamaa tuskaa.
Kuuntelen kuinka tuuli kantaa sanojani,
lyöden ne kasvoilleni.
Etsien totuutta,
etsien vastauksia,
uutta suuntaa.
Miksi rakastan niin että voin luopua?
Miksi luovuit vaikka rakastit niin paljon?
Kuuntelen autiutta hiljaisuutta,
ilman vastauksia,
ilman sanoja.
Annan tuulen puhaltaa lävitseni.
En ajattele mitään,
en tunne mitään.
Olen tässä,
se riittää nyt.
huudan sen ulos minusta ymmärtämättä sen aiheuttamaa tuskaa.
Kuuntelen kuinka tuuli kantaa sanojani,
lyöden ne kasvoilleni.
Etsien totuutta,
etsien vastauksia,
uutta suuntaa.
Miksi rakastan niin että voin luopua?
Miksi luovuit vaikka rakastit niin paljon?
Kuuntelen autiutta hiljaisuutta,
ilman vastauksia,
ilman sanoja.
Annan tuulen puhaltaa lävitseni.
En ajattele mitään,
en tunne mitään.
Olen tässä,
se riittää nyt.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sitähä se on,
rakkaus -
luopumisenkin tuskaa.
Kiitos hyvin kauniista
runostasi.
Päivän jatkoa hyvää toivotellen,
Rellu
"annan tuulen puhaltaa lävitseni",
Teen työtä käskettyä ja kas;
tekee hyvää ruumiille ja sielulle,
pyyhkii ylimääräisen, puhdistaa, vapauttaa.
Hyvää päivänjatkoa!
:) Ajatar
ja iltaa :)
Tämä nyt oli tällainen.. tuollainen :) ei tällä kertaa itse koettua, vain miete..jos noin olisi, nii mitä sitten ja joskus on hyvä kun antaa :) tuulen puhaltaa.