Täällä istun nuuhkien rakkaan Pami koiran uni vilttiä ja itken niin,että sattuu.Isä vei eilen rakkaimman ystäväni lopetettavaksi.Pami oli jo 12 vuotias vanha rouva.viimeisinä päivinä se ei enää syönyt ja joikin tosi huonosti.Vapisevilla jaloilla se yritti nousta ylös,kun tulin koulusta,mutta putosi kyljelleen.Ymmärrän,että Pamille oli helpotus päästä koirataivaaseen mutta kun luopuminen on niin vaikeaa!En mennyt kouluunkaan tänään,kun itkettää koko ajan.Katselen kuvia Pamista ja muistelen kuinka hassu se oli,kun kulki pikkuveljeni vanha tutti suussa.Ostin sille muuten oman tutin!Kuinka tästä surusta pääsee yli?Äiti lupasi uuden koiran,mutta en halua,Pamia ei korvaa kukaan!!!
Itkettää
Särkynyt sydän
13919
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
ja uusi koira ei korvaa vanhaa,mutta ajattele asiaa näin:uuden pennun ei kuulukkaan korvata vanhaa vaan olla uusi ilo perheelle,aivan omalla persoonallaan.Se ei estä suremasta vanhaa mitenkään,mutta ajan myötä tuo taatusti unohtumattomia hetkiä =)
Ei surusta tarvitse päästä yli se täytyy surra.
Tee vaikka ruutuvihkoon muistokirja, kirjoita siihen kaikki ne hassutukset joita teitte, kaikki ne kivat ja mukavat muistot, myös ne kun ei ollut ihan niin mukavaa, kirjoita,piirrä ja laita valokuvia mukaan (jos on)...
Meidän tytöt teki sellaista kun vanha koiramme joutui koirantähdelle, etsittiin sinä iltana se tähtikin taivaalta ja sitä katsotaan edelleenkin tippa silmässä iltataivaalla...
HÄN ei ole kaukana,
HÄN on sydämessämme, muistoissamme,
HÄN on kuvissa albummissa ja seinällä
HÄNEN on hyvä olla nyt kun ei ole kipua,tuskaa
HÄNEN MUISTONSA ELÄÄ
Minä uskon, että uskolliset ystävämme odottavat meitä ja tapaamme sateenkaarisillalla, sitten kun se aika tulee.
Onneksi siellä odottavilla ystävillämme on hyvä olla, niiden ei tarvitse kärsiä eikä surra.
Ne katselevat meitä sieltä jostakin hymyillen ja tietäen että ero on vain väliaikainen.
Ne toivovat meidän jatkavan elämäämme kaunis muisto mielessämme.
Lähetän sinulle lohduttavia ajatuksia surussasi.
suureen suruusi,ikävä on kova koirakaverin mentyä sateenkaarisilloille,se sattuu todella kovaa sydämmeen ja tuntuu ettei saa henkeä,mutta yritä muistaa ne kaikki ihanat muistot mitä teillä oli,itse menetin koiruuteni viime kesänä ja ikävä on edelleen kova.
Voimia sinulle ystävä pieni ja lämmin hali.
Suru on suuri, mutta usko, että aika parantaa, vaikkei se nyt siltä tunnu.
Se uuden koiran ottaminen voisi olla ihan hyvä ajatus, ei sen ole tarkoitus vanhaa korvata, mutta se tuo sinulle uutta iloa ja muuta mietittävää.
Menethän huomenna jo kouluun, sulla on hyvät muistot rakkaasta lemmikistäsi, sillä on varmasti ollut hyvä elämä, koiran elämä vaan on aivan liian lyhyt:(
Mutta elämä jatkuu surusta huolimatta, eräänä päivänä huomaat, että ei enää itketä, on vaan kauniit muistot ja toivottavasti uusi suloinen pentu ilahduttamassa sinua pienillä kolttosillaan:)
Kiitos kaikille lohduttavista sanoista,vaikka nyt tuntuukin tosi pahalta,eivätkä sanat oikein tahdo auttaa.Saan pian Pamin uurnan kotiin ja kun routa sulaa,hautaamme ystäväni omenapuun alle.Siellä Pami loikoili varjossa kesän hellepäivinä.Tuska on tosi suuri nyt.Äitikin itki,kun pesi Pamin ruokakupit pois näkyvistä ja isäkin suree.Milli kissakin ihmettelee,missä on sen nukkumakaveri..:(
luopumaan rakkaasta kissastani (en olisi luopunut mutta naapurin mies tappoisen).
Kissa on toki eri asia kuin koira mutta lemmikkinä oli minulle yhtä rakas! Suru oli todella kova, itkimme siskoni kanssa monta päivää, viikkoja kissamme perään. Tuntui ettei elämä enää koskaa ala ilman rakasta Lilliä.
Meni kuukausi ja vanhempani hankkivat uuden kissan. Kisuli on mahtava pakkaus, rakastuin siihen täysin sydämin! Nyt on kissa taas siinä iässä että aika kohta jättää. Kissa sairastaa diabetestä ja insuliinihoidon alussa sai todella pahan insuliinishokin, oli kuolla siihen .Kun kuulin tästä isältäni puhelimessa (vaara oli jo ohi ja kissa elämänsä voimissa) itkin koko illan sitä kipua joka tuli taas mahdollisesta lemmikin menetyksestä (olen jo aikuinen ja olen asunut vuosia poissa kotoa kissan luolta). Siinä tuskassa tuntui siltä etten ikinä ota yhtään lemmikkiä kun niistä luopuminen on niin kamalaa. No nyt minulla on koiranpentu joka on, jos vain mahdollista, näitä kissoja rakkaampi.
Ei uusi lemmikki korvaa vanhaa, rakasta ystävää mutta uuden kanssa on taas toiset seikkailut edessä!
Yritä jaksaa, koirallasi oli varmasti kovia kipuja ja lopetus oli suuri helpotus sille, ethän haluaisi itsekkäästi pitää kärsivää koiraa kaverinasi? Kyllä se aurinkoinen päivä vielä koittaa ja muista, uusi pentu ei korvaa vanhaa ysävää mutta on varmasti yhtä rakas kuin ensimmäinen koirasi!
Kun luin sun viestin,vyöryi ylitseni luopumisen tuska hallitsettomasti,sillä itsekin jouduin tekemään maanantaina raskaan päätöksen. Elämänsä kunnossa oleva 9v. hurttani alkoi halvaantumaan, ilmeisesti vikana oli aivokasvain. Kaikkeni yritin että olisi selviytynyt, mutta oli jo liian myöhäistä. Niinpä Rudi pääsi koirien taivaaseen.. :´( sniff...
Voimia sulle!
miltä susta tuntuu. mun koira lopetetaan kans pian.
Tiedän, ettei tällä hetkellä mitkään sanat tuo lohtua sulle.Kerron kuitenkin, miten syksyllä kauhean tragedian jälkeen myös päätin, etten ota enää koiraa.
Nyt kuitenkin meillä tepastelee 7 kuinen riiviö.
Onneksi syvimmällä surullakin on taipumus muuttaa muotoaan ja ajan kanssa haalistaa surun tuottaman tuskan, ja jäljelle jää kauniit muistot yhteisistä päivistä.
Kumpa voisin tulla luoksesi ja antaa ison lohdutus halauksen...
sua rutistaa ja kertoa,kuinka pahoillani olen.
Itken tällä hetkellä luettuani tämän viestiketjun....itsellä kohta sama edessä....