Miten nopeasti olette tavanneet miehen lapset, jotka asuu äidillään? Miten ensitapaaminen on mennyt, mitä kannattaisi ottaa huomioon?
Meillä on vähän vaikea tilanne, minkä takia en ole vielä lapsia (ala-asteikäinen poika ja teinityttö) tavannut. Lasten isä lähti ns. onnellisesta avioliitosta minun takiani ja lapsetkin tämän tajuavat. Tyttö on ollut tosi hankala, mutta niinhän teinit on muutenkin. Ilmoittanut mm. ettei aio tavata isäänsä enää koskaan jos isä muuttaa kanssani yhteen.
Käytännössä olemme asuneet saman katon alla 2kk vaikka molemmilla on omat asunnot. Lasten ollessa isällään (noin joka 2. vkl) minua ei näy, mutta toki asunnossa on merkkejä siitä, että siellä asustelee myös nainen.
Emme ole rohkaistuneet "pakottamaan" lapsia tapaamaan minua vielä. Ajattelin ensin, että parempi tehdä se sitten kun lasten oma kiinnostus herää. Valitettavasti se ei tunnu heräävän, ja lapset pitäisi totuttaa pikkuhiljaa ajatukseen siitä, että joskus asumme isänsä kanssa samassa asunnossa ja minäkin olen paikalla kun lapset ovat isänsä luona.
Vaikeaa vaikeaa on, en tiedä miten pitäisi tehdä. Mies ei ole kovin aloitekykyinen, vaikka sanookin että on hänestäkin tosi tyhmää ettei voi olla lasten ja minun kanssa samaan aikaan. Että pitää valita. Itse olen kyllä kannustanut häntä tapaamaan lapsia mahdollisimman paljon ja yrittänyt auttaa ettei lapset vieraantuisi isästään. Olen myös ilmaissut kiinnostukseni heidän tapaamiseen ja kesälomaakin ollaan suunniteltu siten, että lapset voisivat olla osan lomasta kanssamme ja tulla jollekin lomamatkalle mukaan.
Meillä on vähän vaikea tilanne, minkä takia en ole vielä lapsia (ala-asteikäinen poika ja teinityttö) tavannut. Lasten isä lähti ns. onnellisesta avioliitosta minun takiani ja lapsetkin tämän tajuavat. Tyttö on ollut tosi hankala, mutta niinhän teinit on muutenkin. Ilmoittanut mm. ettei aio tavata isäänsä enää koskaan jos isä muuttaa kanssani yhteen.
Käytännössä olemme asuneet saman katon alla 2kk vaikka molemmilla on omat asunnot. Lasten ollessa isällään (noin joka 2. vkl) minua ei näy, mutta toki asunnossa on merkkejä siitä, että siellä asustelee myös nainen.
Emme ole rohkaistuneet "pakottamaan" lapsia tapaamaan minua vielä. Ajattelin ensin, että parempi tehdä se sitten kun lasten oma kiinnostus herää. Valitettavasti se ei tunnu heräävän, ja lapset pitäisi totuttaa pikkuhiljaa ajatukseen siitä, että joskus asumme isänsä kanssa samassa asunnossa ja minäkin olen paikalla kun lapset ovat isänsä luona.
Vaikeaa vaikeaa on, en tiedä miten pitäisi tehdä. Mies ei ole kovin aloitekykyinen, vaikka sanookin että on hänestäkin tosi tyhmää ettei voi olla lasten ja minun kanssa samaan aikaan. Että pitää valita. Itse olen kyllä kannustanut häntä tapaamaan lapsia mahdollisimman paljon ja yrittänyt auttaa ettei lapset vieraantuisi isästään. Olen myös ilmaissut kiinnostukseni heidän tapaamiseen ja kesälomaakin ollaan suunniteltu siten, että lapset voisivat olla osan lomasta kanssamme ja tulla jollekin lomamatkalle mukaan.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Hänen täytyy hoitaa asiat niin, että te tapaatte lasten kanssa sopuisissa ja mukavissa merkeissä ekan kerran. Hänen tulisi ennen sitä selvittää lapsilleen ne tosiasiat, mistä ero johtui. Tämä iänikuinen klisee; kukaan ei tule hyvin toimivaan ja rakkautta täynnä olevaan parisuhteeseen väliin... pitää ilmeisesti paikkansa teidänkin tapauksessa...? Eihän kukaan lähde onnellisesta avioliitosta.
erota miehestä, mitä pikemmin sen parempi!!! Ei teillä tule ikinä olemaan yhteistä tulevaisuutta ja jos on se on yhtä myrskyä vaan, usko minua!
Liian vaikea alku vakavalle suhteelle ja miksi mies on lähtenyt sinun matkaasi jos on onnellisesti naimisissa? Mitä sinä ajattelit kun mies kertoi tämän? Ei sitä kannattis kenenkään avioliittoon mennä kolmanneksi pyöräksi.
Luulen, että sulla on ihan turha huolehtia lasten tapaamisesta, koska he eivät varmasti tule sinua tapaamaan vapaaehtoisesti ainakaan!
Huom: "Onnellisesti", lainausmerkeissä. Miksi kukaan onnellisesta avioliitosta lähtisi?
Myrskyä, hahhhhhhaahhhaaa. Myrskyä ei saa kyllä hakemallakaan tästä miehestä. Aika rauhallisesti elellään.
Toivonpa vaan, että lapset sisäistävät elämänmuutoksen ja ovat vielä tarpeeksi nuoria sopeutuakseen siihen.
Osasta saamistani (ja täällä yleensäkin kirjoitelluista) vastauksista päätellen valitettavan suuresta joukosta ihmisiä tulee vanhemmiten katkeria - näköjään katkeria koko elämälle ja kaikille ihmisille, riippumatta siitä, tunteeko heitä vai ei. Eikö olisi helpompaa yrittää nauttia omasta elämästään eikä keskittyä jakamaan katkeruuttaan muille?
jos on avioliitossaan onnellinen. Jos mies lähtee liitosta rakastuttuaan toiseen naiseen, on mielestäni aivan turha syyllistää miehen ex-vaimoa. Lähdön syynä on useimmiten miehen oma kriisi, jota pyrkii ratkaisemaan helpoimman kautta eli jättämällä entisen vaimon taakseen. Sama vanha mies tulee mukaan uuteen parisuhteeseen. Lasten puolelta sinun on turha odottaa minkäänlaista "liennytystä": olet ja tulet aina olemaan perheen rikkoja.
Sinulla on vaaleanpunaiset lasit silmilläsi, kuten minullakin on joskus ollut.
Mies oli myös rauhallinen eikä olisi ikinä uskonut, että olisi kellekkään mitään pahaa tehnyt, mutta kun ex nainen paino koko ajan päälle, kosti lasten kautta, kiristi oli vittumainen miehelle ja haukku lapsille minua koko sukunsa voimalla.
Vähemmästäkin siinä miehen pää meni sekasin ja kuka se muukaan tästä kärsi kuin minä, tulin hakatuksi, halukutuksi ja vaikka mitä ja luojan kiitos tulin järkiini ja jätin miehen, vain liian myöhään, koska itse siitä sain traumat ja syvät.
Että sinuna miettisin tätä kuviota hyvin tarkkaan, ihan oikeasti! Minä en enää ikinä moiseen alkaisi! Ensin entinen suhde täytyy käydä läpi ja sen jälkeen voi miettiä uutta. Onko tämä mies edes valmis uuteen suhteeseen?
Mieti nyt tarkkaan, ettei sinulle käy kuin minulle! Sitä ei toivo kellekkään!
No, mielestäni he kävivät kyllä asiaa läpi ihan kunnolla ja oikein: kävivät puoli vuotta perheterapeutilla yms säännöllisesti, erikseen ja yhdessä. Heidän suhde puitiin kyllä ihan alusta loppuun, mutta ratkaisu oli sitten tämä. Sen aikaa minä odottelin ja annoin ymmärtää että odotan, mutta en missään nimessä painostanut (mitä mies sanoo kovasti arvostavansa).
Olen samaa mieltä tuskin teillä on tulevaisuutta. Olen ollu miehen kaa suhteessa jo kolme vuotta ja ei toivoakaan että hänen lapset olisi mun kaa saman katon alla. katso kun ne ei halua ja niitä ei voi pakottaa. ne ei ole enään mitä alaikäisiä. Mulle vaan ilmoitetaan koska he tulevat ja silloin me eli minä ja mun lapset ollaan omassa kodissa. Missä me yleensä ollaan kaikki yhdessä.
Ei tunnu hyvältä!
vasten omaa tahtoa tapaileen isän naisia, onkohan se isä edes kysynyt lapsilta ja heidän äidiltään lupaa siihen?
Kysynyt lupaa äidiltä - älä unohda kummitätiä, talonmiestä ja kauppahallin kalamatamia, heiltä pitää myös kysyä.
ihan jokaiselta, ei alaikäinen lapsi omin voimin kykene toimimaan.
On törkeetä, että hehkutellaan päivästä toiseen, ja ei ymmärretä miten se tuhoaa lapset ja hänen elämän.
mutta sinuna olisin ERITTÄIN tyytyväinen, ettei minun tarvitse olla tekemisissä vihamielisen teinin kanssa. Enkä missään nimessä pilaisi lomaani suunnittelemallasi tavalla.
Mutta myönnän, etten ole erityisemmin "lapsi-ihminen" vaikka lapset olisivat mukaviakin :)
Ehkä kaivan (lisää) verta nenästäni haluamalla tutustua miesystäväni lapsiin, jotka kuitenkin ovat vielä lapsia ja siten hänen elämässään toivottavasti läsnä vielä pitkään. Vaikka minulla ei omia lapsia ole, enkä niitä aio hankkiakaan (tai ehkä juuri sen takia sanoo joku pian...) minä ihan vilpittömästi haluan yrittää ystävystyä mieheni lasten kanssa. Koska en halua saada omia lapsia, joku voisi siitä päätellä, etten minäkään ole lapsi-ihminen, mutta taidan sittenkin hiukan olla. Saattaa olla, etten ole vauvaihminen tai pikkulapsi-ihminen...
Hei,
pelkään pahoin, että joudut odottelemaan pitkään, ennen kuin tapaat lapsia. Kerroit, että olette pari kuukautta seurustelleet. Onko myös kumppanisi erosta tuo pari kuukautta? Mikäli näin on, on se lasten näkökulmasta lyhyt aika tottua ajatukseen, että vanhemmat asuvat eri osoitteissa. Puhumattakaan siitä, että sekaan tulee vielä lapsille vieras nainen. Antakaa lapsille aikaa. Jonain kauniina päivänä kumppanisi voi sanoa lapsilleen, että lähdetään esim. jätskille ja tapaamaan erästä ystävääni. Tutustukaa ensi hiljalleen puolueettomalla maaperällä. Tavatkaa useampia kertoja muualla. Voi viedä tovin, mutta uskoisin, että kannattaa.
Itse olen se ex niiden lasten kanssa. Olemme viime vuoden lopulla miehen kanssa muuttaneet erilleen. Mies löysi uuden tai oli kait jo löytänyt. Yhdessä eivät asu, mutta viettänevät aikaa paljon yhdessäkin. Lapsemme (14 ja 15)eivät vielä tiedä asiasta mitään. Ei mies minullekaan asiasta ole mitään maininnut, mutta juoruthan kulkee. Itse en aio asiasta lapsille kertoa, vaan mies kertokoot, kun ajankohta on oikea. Sen voin kuitenkin sanoa, että lasten puheista tulee selkeästi esille, ettei ajatus isän uudesta lämmitä. Tasapuolisuuden nimissä kerrottakoon, että sama koskee myös äidin uutta. Olen puhunut lapsille yleisesti ottaen, että uusi rakkaus voi jonain päivänä tulla ja että se on ihan mukava asia eikä tarkoita, että tulisi uusi isä tai äiti. Onhan minulla omakin lehmä ojassa ;), vaikka juuri tällä hetkellä ei uusi mies kiinnosta, mutta ehkä sitten, kun pääsen tämän entisen kanssa sinuiksi.
Joka tapauksessa neuvoni on, älkää hätäilkö. Vaikka kuinka kismittää joka toinen viikonloppu erossa, uskoisin, että kannattaa toistaiseksi, mikäli haluat luoda lapsiin hyvät välit.
terkuin ex-vaimo
Kiitos, että järkeviäkin vastauksia saa. Itse olen vähän samoilla linjoilla, ei pidä hätäillä. Lähinnä olen joutunut selittelemään tätä muille. Kaikki jaksaa ihmetellä, miksi en ole tavannut lapsia vielä. Eipä ystäväni ymmärrä, mitä se ero lapsille tarkoittaa. Lapset kyllä siis tietävät minusta ja mieluusti odottaisin että itse löytävät uteliaisuutensa tapaamiseen (lähinnä pienempi, teinitytön osalta en oikein uskalla odottaa mitään).
Yhtenä ongelmana pidän sitä, että koska yhteistä kotia ei ole vielä myyty, niin lapset asuvat äitinsä kanssa siellä. Ehkä lapsetkin pääsisivät uuteen elämäänsä paremmin kiinni kun vanha jätettäisiin taakse. Tähänkin toivoisin mielipiteitä, mielellään myös itse avioerolapsilta. Toki muuttaminen on aina rankkaa, mutta jotenkin tuntuisi siltä, ettei muuten pääse siirtymään seuraavaan vaiheeseen elämässä.
Hienoa, että sinunkin kaltaisiasi äitejä/exiä löytyy täältä. Alkoi jo se riiteleminen kyllästyttämään joten tälläiset fiksut kirjoitukset ovat kyllä mahtavaa luettavaa. Kerrankin riitelyn sijaan sai kuulla sen exän mielipiteen ilman alatyylisiä kommentteja vaikka sinunkin tilanteessa niihin olisi vain inhimillistä mennä. Tsemppiä sinulle ja lapsillesi!:)
kokeneilta lapsilta. No oma näkemykseni äidin ja isän erosta (isällä uusi nainen lapsi jolloin vielä elivät äitini kanssa "onnelisessa" avioliitossa) Eli kokemus pohjaa on olin silloin 17 vuotias. Mitä asumiseen tulee jäimme asumaan meidän kotiin. Jälkeen päin ajateltuna oli hyvä ratkaisu etteivät asiat muuttuneet niiltä osin.
Sitä isän uutta naista en missään nimessä heti halunnut nähdä. Meni ainakin neljä vuotta jos ei pidenpää ennen kuin olin valmis kohtaamaan ja ei ollut helppoa sittenkään. Sisareni joka on minua 4 vuotta nuorempi ei puhunut isälle 10 vuoteen, taitaa olla tapaus kohtaista miten asiaan suhtautuu :). Tällä hetkellä tulemme toimeen mutta en koe häntä kovin läheiseksi.
Aikaa tarvitaan ja kärsivällisyyttä
Minulla melkein sama tilanne ja tahtoisin kuulla myös muiden milelpiteitä ja kokemuksia miten tapaamiset meni.
Meillä vain niin että tapasin jo kerran lapset ja sitten tuli kapuloita rattaisiin ja oikein urakalla. Nyt pitäisi erojen olla selvät ja uuden yhteisen elämän alun alkaa. Tiedän että lapsille pitää antaa aikaa, mutta onko minulla mitään pienen pieniäkään mahdollisuuksia voittaa heidän luottamustaan. Varsinkin kun vanhempi pelkää että vien isin häneltä (ei äidiltään) pois.
Veithän häneltä isin ja äidiltään miehen pois. Jokos alkaa omatunto kolkuttaa.
Itse en voisi kuvitellakkaan, että minun lapset joutuisivat kokemaan moista. Minun lapseni ovat miheni ja minun, ei siinä välikäsiä tarvitse. He jos haluavat lapsia, tehkööt omat ja tapelkoon heistä, minun lapseni on viin arvokkaita ettei heistä tapella eikä heitä jaeta.
sun kommentteja ei kukaan kaipaa...
Ensitapaamiselta ei kannata odottaa liikoja. Luultavasti vastassa on joko aktiivista tai passiivista vastarintaa.
Ensiksi miehen kannattaa kertoa lapsille avoimesti sinusta. Kertoen että teillä on tunteita toisianne kohtaan ja että vietätte paljon aikaa yhdessä. Hän voi myös kertoa minkälainen nainen olet (esim. harrastuksistasi jne). Silloin lapsilla on mahdollista luoda mielikuvaa sinusta. Nyt heillä on varmaan aika huono mielikuva ("akka joka varasti isän äidiltä ja nyt yrittää varastaa isän vielä meiltäkin"). Isä voisi jutella lasten kanssa myös erostaan ja siihen johtaneista syistä (lasten tasolla ja lapsia tai lasten äitiä syyttelemättä)
Ensimmäinen tapaaminen kannattaa tehdä lapsille mahdollisimman helpoksi. Mieluiten puolueettomalla maaperällä. Esim. elokuvissa tai jätskillä käynti porukalla. Sitten taas lapsille aikaa sopeutua ja miettiä näkemäänsä. Uusi tapaaminen esim. parin viikon päähän. Tapaamisissä yritä olla oma itsesi. Älä mene mukaan lasten mahdollisiin provoiluihin (mykkäkoulu, sinun haukkuminen, äidin kehuminen, yleinen riehuminen, paikalta poistuminen jne) tai yritä lahjoa lapsia puolellesi tuliaisilla tai imelillä jutuilla. Anna isän hoitaa kurinpito, jos siihen tarvetta.
sinua eli isän uutta? Eikös tapaaminen ole tarkoitettu ensisijaisesti isän ja lasten välisen suhteen hoitamiseen? Miten sen syntymistä edesauttaa sinun mukanaolosi?
Ja mielestäni jos on kyse pienistä lapsista, tulee äidille ilmoittaa. Näin hän voi valmistella lasta siihen että siellä on joku vieras ihminen.Kyllä isot aikuisetb ihmiset voivat olla itsekkäitä. salli lasten nauttia isästään rauhassa, sinä ehdit hoitaa silloin omia asioitasi ja tapaatte ihan riittävästi muutenkin. Olen itsekin se uus ja lasten parasta ajattelen. Ei tulisi mieleenkään tunkea tapaamaan.
En minäkään erityisemmin kaipaisi toisten lapsia elämääni, mutta mikäli asuu kimpassa toisen kanssa on se kai kestettävä. Ei kai isää voi vaatia hotellinkaan menemään tapaamisviikonloppuina!
Mutta, jos alkuper. kirjoittajalla on aikomus muuttaa virallisesti yhteen miesystävänsä kanssa, niin kai ne lapset joskus on tavattava?!
Ja eihän isän avovaimo tai tyttöystäväkään mikään VIERAS ole! Minusta lapsilla on oikeus tietää, että on olemassa ihminen, joka on isälle tärkeä ja jonka kanssa suunnittelee viettävänsä elämäänsä. Ex-vaimolle ei ole mitään velvollisuutta kertoa, mutta toisaalta en ymmärrä, miksi asiaa pitäisi salaillakaan..
Ei minulle ainakaan ole koskaan tullut mieleenkään salailla ex-mieheltäni ja lapseni isältä nykyistä miestäni! Tosin en sitä ylenpalttisesti toki hänelle hehkutakaan, eihän se ole exäni asia. Siis, jos lapseni ei kärsi suhteestamme. Mutta siinä vaiheessa älyäisin itsekin katkaista välini nykyiseen mieheeni, jos hän kohtelisi kaltoin minun lastani.
Tarkoituksenamme on toki muuttaa yhteen ja jotenkin tuntuisi helpommalta tavata lapset ensimmäisen kerran ennen sitä kuin sen jälkeen! Lapset tietävät minusta. Lapsille kerrottiin syy isän pois muuttamiseen ihan rehellisesti, koska lapset eivät ole pieniä. Itse asiassa isompi oli valitettavasti ehtinyt arvata asian ennen kuin heille kerrottiin, koska eihän teinitytöiltä voi mitään salata.
Itsekin olemme ajatelleet, että joku leffassa käyminen yhdessä voisi olla helppoa lapsillekin kun uuden ihmisen kanssa ei tarvitse puhua, mutta häntä voi hiljaa tarkkailla. Kyllä tässä luottavaisin mielin ollaan, koska onhan sellaisiakin uusperheitä, missä lapset ovat sen uuden puolison hyväksyneet. Toki lähtökohtamme eivät ole parhaat mahdolliset kun asiat ovat tapahtuneet valitettavasti väärässä järjestyksessä.
Haluan ihan vilpittömästi tutustua näihin lapsiin ja auttaa pitämään heidät isänsä elämässä enkä tosiaan osaisi suhtautua asiaan niin, että kiva, minulla on siis vapaa viikonloppu kun lapset tulevat isän luokse. Toki aion myös antaa heille omaa aikaa enkä olla tulevaisuudessakaan aina mukana heidän tapaamisissaan.
ketään tavata! Kyllä se vieras on, ei millään lailla lapsen sukua. Sehän on vaan isän tuttava.
Äidilläkin on oikeus valvoa missä lapsi on mitä tekee ja kenen kanssa. Ja jos lapsen äiti ei hyväksy niitä isän naisia, niin lapsen ei tosiaankaan tarvitse heitä nähdä.
ex-akoilta on tarvinnut hyväksynnän ketä tapaa ja ketä ei?
Koita nyt alkaa elää pahvi!
on EX VAIMON lapsista kysymys. Äiti on lasten huoltaja suuremmissa määrin, ja äidin kuuluu valvoa lapsen etua.
Siihen kuuluu seurata myös, missä ja kenen kanssa lapset ovat.
Koita itse pölyaivo elää omaa elämää, äläkä kuvittele itsellesi toisten omaa.
Kyllä kai isälläkin on sana sanottavana siihen, mitä lapset tekevät ja kenen kanssa!
Ja tässä kyseisessä tapauksessa alkuper. kirjoittaja EI ole mikään vieras, vaan isän naisystävä ja, jos he kerta yhteen muuttavat niin perheenjäsen!
Entä jos tilanne olisi toisin päin?
Kieltäisikö isä lapsiaan tapaamasta ex-vaimonsa uutta miestä?
Aika harvoin täällä palstalla "näkee" miehiä haukkumassa ex-vaimonsa uutta miestä tms...
Ehkäpä miehillä on järeämmät aseet toimia tällaisissa tilanteissa =)
kenen kanssa ja kene ei lapset aikaanssa viettää. Johan olisi välinpitämötän äiti, joka ei puuttuisi.
Enpä kehuisi isääkään, joka vastuuttomasti toimii. En vain käsitä, miten jotkut äidit voivat tehdä lapsilleen niin, etteivät välitä? Itse en siihen pystyisi. Se olisi suurin loukkaus minun mielestä lapsiltani minua kohtaan, jos joutuisin kestämään jonkun naisen olemassaolon. En vain voisi ymmärtää. Luotan myös siihen, että lapseni ei niin suurta loukkausta minulle aiheuta, että valitsisivat minun tilalleni jonkun vieraan.
Katkeruus on ympäristömyrkky, joka pilaa myös läheisten (lasten) elämää.
Anna jo vihdoin anteeksi miehellesi ja ala elää omaa elämääsi ja anna ex-miehesi elää omaansa.
PIPI!!!!!!! Isä ja hänen elämänsä on samanarvoinen kuin sinä ja sinun elämäsi suhteessa lapsiin. Sano mitä sanot, sairaus paistaa kauas, sori vaan. Vahdi vaan, vedät mattoo omien jalkojesi alta!!!! HAHHHAAAAAA!!!!!!!!!!!
Tietenkin on samanarvoinen, en koskaan ole sitä arvostellutkaan. Heillä on maailman paras isä.
Ja maailman paras äiti, minä!
No kuinka sinä sen tahdot käsittää, mutta mieti vain omalla kohdallasi, meidän on oma juttu, ja ex mieheni on ymmärtänyt ettei lapset tarvitse hänen tyttöystäviään. Ihmettelenkin vaan että mihin niitä tarvii?
Onneksi lapseni on niin isoja, että tajuavat sen että kun isä jätti, hekääneivät hyväksy kaikkea mitä isä keksii.
Haha hah itselles, oletpas katkera, kun minulla on niin fiksu mies, että kunnioittaa minun ja lastemme päätöstä.
Niin vedä itse vaan mattosi lattialta, meidän ei tarvitse.
tai kysyn näin, onko lapsillasi ystäviä? hyväksytkö heidät? miksi ei ex-miehesi uusi kumppani voisi olla ystävä, lastesi kanssa, miksi omit itsellesi lastesi "arvokkuuden" miksi et antaisi jakaa sitä, "fiksuutta" maailmaan!!!! edes kylvämällä, saisit paremman siemenen...
ollutkaan yhteisiä?
Äidin kuuluu valvoa lapsen etua?
Sairasta takertumista ex-mieheen.
Miehen exä ei ole vissiin päässy irti hänen lastensa isästä koska pistää aina heidän yhteiset lapset asialle jos hän tarvitsee apua jossain.
Ja mies ei osaa sanoa ei koska lapset on asialla.
Mutta tuntuu niin tyhmältä miehen puolesta koska puh on hiljainen mutta silloin se paukkuu kun neidit tarviit jotain. Ja isä sanoo vaan joo.
Koskakohan se herää tähän päivää. Sivusta seuranneene sitä käytetään hyväksi.
Kun minä (silloin 17v) tapasin ensimmäistä kertaa isäni uuden naisen... no... aivan kauheaa se kyllä oli. Nainen oli ihan uskomattoman nuoleskeleva ja halusi miellyttää ihan kauheasti ja olla niin kauhean kiinnostunut ihan jokaisesta minuun liittyvästä asiasta. Lisäksi isäni ja tämä nainen istuivat lähes sylikkäin koko ajan, joka ei mielestäni mitenkään erityisemmin korrektia ollut. Ymmärrän, että he halusivat näyttää että välittävät toisistaa, mutta jotain rajaa sentään!
Olen koittanut tulla hänen kanssaan toimeen, mutta hankalaa se on. Varsinkin kun hän koko ajan haukkuu äitiäni ja vanhempieni avioliittoa.
Isääni en näe enää juuri ollenkaan, häntä tuntuu ainoastaan kiinnostavan naisen lapset. Tai en sitten tiedä että koittaako nainen rajoittaa meidän tapaamisia..
Vinkkejä tapaamiseen: Käyttäydy luonnollisesti (älä nuoleskele!), keksi jotain kivaa tekemistä. Kun lapset tulevat viikonloppukylään isänsä luo niin heillä pitää olla oma huone, jonka yksityisyyttä sinäkin kunnioitat. Hellyyttä kumppaniisi ei kannata heti alkaa julkisesti osoittamaan. Lahjominen ei toimi enää teini-ikäisiin ja he eivät myöskään katso hyvällä jos koitat lahjoa nuorempia sisaruksia vaikka nuorempiin se toimisikin.
Teini puhui asiaa! Miehen uuden tyttystävän ei kannata olla millään lailla mielistelevä tms miehen lapsia kohtaan. Parempi olisi, jos koittaisi olla poissa tieltä, että isä ja lapset saavat omaa aikaa. Varsinkin jos on kyseessä teini-ikäisiä lapsia, niin saat kuule paskaa niskaasi hyvin äkkiä... Kannattaa pysytellä sivummalla ja hiljaa, ei ne lapset siinä kovin kauan pyöri, kasvavat ja niillä on pian oma elämä.
huomaa, että isäpapan naikkonen ei ole mistään kotoisin ja halveksii hänen äitiään, niin ei ole mitään syytä yrittää tunkee siihen väliin!
Kiitos vastauksista. Ymmärrän kyllä, että varovainen on syytä lasten kanssa olla eikä pidä yrittää tunkea "kaveriksi". Toivon silti ettei tarvitse useampaa vuotta odottaa lasten tapaamista.
Minulla ei ole kyllä mitään tarvetta halveksia lasten äitiä, olen vain pahoillani hänelle aiheuttamastamme kärsimyksestä.
Hyvänä asiana voisin todeta sen, että lasten äiti ei ensijärkytyksen jälkeen suhtaudu lapsiin enää "minun lapset" -tyyliin, vaan on oikeasti valmis neuvottelemaan asumisista ja laajemmista tapaamisoikeuksista lasten isän kanssa. Pidän häntä kyllä ihan järkevänä naisena.
Mä itte aikanani tapasin muutaman kerran sen naisen jonka takia mun isäni perheensä jätti.
Myöhempiä en ole sitten vaivautunut tapaamaan, ovat halunneet tai eivät. Sun on ihan turha luulla että teillä on nyt onnellinen elämä odottamassa! Jos mies on perheensä jättäny sun takias niin on aivan turha kuvitella että se sulle pysyy uskollisena. Tulee se "kolmas nainen" ja yhtäkkiä se elämä sun kanssas ei enää ookaan niin hienoa. Pettäjä on aina pettäjä.