Tule kevät,
kuin tulit ennen.
Tule meille ja lahjoita,
sylissäs auringon kulta
ja leutoja tuulia.
Tule kevät,
kuin tulit ennen.
Sulje syliisi lämpimään.
Pidä lähelläs hellitellen,
kunnes sulatat roudan ja jään.
Tule kevät,
kuin tulit ennen.
Peitä metsiköt vuokkoihin.
Avaa puiden oksien silmut,
väreihin vienoihin.
Tule kevät,
kuin tulit ennen.
Sinä purot saat laulamaan.
Sinä taikasauvallasi,
loihdit väreihin harmaan maan.
kuin tulit ennen.
Tule meille ja lahjoita,
sylissäs auringon kulta
ja leutoja tuulia.
Tule kevät,
kuin tulit ennen.
Sulje syliisi lämpimään.
Pidä lähelläs hellitellen,
kunnes sulatat roudan ja jään.
Tule kevät,
kuin tulit ennen.
Peitä metsiköt vuokkoihin.
Avaa puiden oksien silmut,
väreihin vienoihin.
Tule kevät,
kuin tulit ennen.
Sinä purot saat laulamaan.
Sinä taikasauvallasi,
loihdit väreihin harmaan maan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Anna.
Sulla taas kaunis runo.Hyvä, kuulaan raikas.
Kiitos runoystävä n52. Runo syntyi aamulla, kun katsoin ikkunasta harmaata, lumista maisemaa.
Runo ei liene järin omaperäinen, mutta sydämeni toiveista kuitenkin syntynyt.
Toiveikasta kevään odotusta ruudun toiselle puolen.
tuo runo. Sen voi kuulla sävelenä. Kaunis!
kuin sävelettäväksi tehty. Tätä kannattaisi tarjota jollekin lauluntekijälle. Vilpitön mielipiteeni. Bravo!
Kiitos NN ja aveliina.
Täytyy kertoa, että kirjoitettuani tämän kevätrunon, aloin spontaanisti myös laulaa sitä.Näin ei ole aiemmin käynyt."Sävellykseni" oli melankolinen ja yksitoikkoinen)))). Eipä silti, en sellaisen päälle mitään ymmärräkään.
Olin kovin "otettu" vastauksistanne)).
rinnassa sinulla ja muilla, sen tuntee tuosta tuoksustakin:)) Erittäin hyvä!
Vaikka tämä onkin kevätruno, siinä on mielestäni toivon seassa surumielisyyttä. - Vai häiritsevätkö omat työkiireeni tulkintaa?
Kiitos vastauksistanne.
Tem. olet oikeassa, että runossa on surumielisyyden ripaus. Minun iässäni näkee hivenen jo kaikessa laskeutuvan iltaauringon kullan sävyjä.
Vai johtuisikohan se perusluonteesta...syntymässä saadusta. Lahja vai taakka, kumpi se sitten lie??)))
Vastaanpa minäkin, vaikka olen kehumisessa
huono.
Luen ja pidän runoistasi, kun niissä on sellainen
"surun kosketus", jollainen lie sielussanikin.
Mukavaa viikonloppua.
Ihanan kepeä...