Siis eikö olisi reiluinta, että jos talosta löytyy homevaurio (varsinkin jos se on laaja ja löytyy jo ensimmäisen vuoden aikana ostamisesta), että meneteltäisiin näin:
Myyjän olisi pakko lunastaa talo (hyväksyä kaupanpurku) takaisin itselleen. Sitten jos myyjä haluaisi, voisi teettää itse tarvittavat remontit ja myydä sen jälkeen remontoidun entisen hometalon. Siinä ei sitten tarvitsisi tehdä turhia pohdintoja vanhan talon uudesta arvosta remonttien jälkeen. Myyjä näkisi sitten itse sen mikä arvo talolle markkinoilla määräytyy.
Minun oikeustajuni mukaan tämä olisi ainoa reilu vaihtoehto.
Myyjän olisi pakko lunastaa talo (hyväksyä kaupanpurku) takaisin itselleen. Sitten jos myyjä haluaisi, voisi teettää itse tarvittavat remontit ja myydä sen jälkeen remontoidun entisen hometalon. Siinä ei sitten tarvitsisi tehdä turhia pohdintoja vanhan talon uudesta arvosta remonttien jälkeen. Myyjä näkisi sitten itse sen mikä arvo talolle markkinoilla määräytyy.
Minun oikeustajuni mukaan tämä olisi ainoa reilu vaihtoehto.
Vastaukset 18
Vanhimmat
no onhan sen nytkin pakko hyväksyä kaupanpurku, myyjä saa talon itselleen takaisin mutta ostajalle ei ole pakko maksaa rahoja takaisin. Kätevää.
satua ja kaikki hahmot prinssejä ja prinsessoja. Mutta kun emme elä ideaalimaailmassa, jossa mikään menisi niinkuin maalaisjärjellä ajatellaan.
Ihmetyttää tämä alan kehityssuunta, että mihin ollaan menossa liittyen omiin päätöksiin...Eikö omistä päätöksistä ylensä joudu itse kantamaan vastuun, olipa ne hyviä tai huonoja....(auton osto, avioliitto, lasten hankinta jne..jne) Miksi talon osto olisi poikkeus ja eikö ostajalla ole vastuuta omista päätöksistä....Omasta mielestäni se on silkkaa omaa tyhmyytä maksaa itsensä kipeäksi jostain - 60 - 70 - luvun "lättänätaloista" yms ....Se että vastuu omista päätöksistä yritetään vierittää aina jonku muun maksettavaksi tuntuu vähän hullulta ajatukselta, tietysti tämän päivän laki antaa siihen mahdollisuuden...Omast mielestäni REILUINTA olisi että jokainen kantaisi vastuun OMISTA päätöksistä (sellainen päätöshän talon osto on....yleensä)...Ihmiselle oman erehdyksen tunnustaminen lienee yksi niistä vaikeimmista asioista ?
myyjän vastuu.. Jos tuote ei vastaa sitä mitä on myyty, ostajalla on joko oikeus kaupan purkuun tai - hinnan alennus/vastaava tuote ym. Autokaupassakin on nykyään jos autoliikkeestä ostat niin myyjällä takuu että jos jotain vikaa tulee 1-3 kk sisällä, autoliike korjaa vaikka olisi vanha auto kyseessä. Miksei sama pitäisi päteä asuntokauppaan? Asuntokauppa laki on tehty juuri huijareita ym. varten!!
on mielestäni erittäin ontuva.
Auton ostosta. Jos ostaa auton, sille saa yleensä takuun. Jos auto on vanha, sen hinta on alhainen, toista luokkaa kuin talojen hinnat.
Avioliitosta. Itsehän siinä on vastuussa päätöksestään. Mutta nykypäivänä saa avioeronkin jos se tosiaan osoittautuu ainoaksi vaihtoehdoksi.
Lapsista. Lasten hankintapäätös on päätös, lapsia taas saadaan ei hankita. Se ei ole ihmisen käsissä. Jos lapsia saadaan, he ovat rakkaita.
Talosta. Mielestäni talo on tuote. Jos tuote on viallinen, pitää siitä mielestäni saada hinnanalennus. Eikös se näin mene muissakin tuotteissa?
Juu, olet oikeassa että saattaa nämä vertaukset olla ontuvia. Tuntuu vaan kun näitä juttuja täällä lukee ja alaa seuraa melko läheltäkin, niin tämä vastuukysymys ja asenne on tällä hetkellä, ylikuumenneessa tilanteessa ostajan puolelta liikaa sellainen että ostetaan / maksetaan mitä vaan ja mietitään vasta myöhemmin,,,tokihan tämä tuo taas työtä asianajajille jotka vie molemmilta tuhkatkin pesästä...
vielä yksi vertaus, jos ostat osakkeita se on sijoitus ja niissä tulee takkiin, et varmaan voi mennä osakkeenmyyjän luo ja vaatia kaupanpurkua ja rahojasi takaisin.
Eikös talo / asuntokin ole sijoitus ??
mielestäni vertaamasi sijoitus.
Jossain kun vaan on asuttava.
Kyse on mielestäni siitä, että myyjän kuuluu saada myymästään tuotteesta oikea todellinen hinta, ei yhtään enempää.
"..REILUINTA olisi että jokainen kantaisi vastuun OMISTA päätöksistä (sellainen päätöshän talon osto on....yleensä)..."
Miksi listaamistasi asioista puuttuu talon myyminen. Mielestäni homeisen talon myyminen kuuluu tuohon samaan sarjaan eli siitäkin täytyy ottaa vastuu.
Ei järjestelmä voi olla sellainen, että tietämättömyydestä palkitaan eli jos myyt "tietämättäsi" homeisen talon, pääsisit kuin koira veräjästä, mutta jos esim. kuntotarkastaja sattuisikin homeen huomaamaan, niin silloin koko hometalo jääkin omalle kontollesi. En tiedä miten lie tällä hetkellä, jos aavistelee, ettei kaikki ole ehkä kunnossa, niin onko kannattavampaa myydä talo hyvään hintaan ja maksaa sitten hinnan alennusta "piiloviasta" vai selvittää itse vaurio ja korjata ja myydä sitten. Ainakin ensimmäisessä vaihtoehdossa pääsee pienemmällä vaivalla, kun ostaja selvittää kaiken, itse vaan maksaa osan korjauksista (vai pääseekö?).
Itse en kyllä edes usko myyjän "tietämättömyyteen" tällaisissa kunnon hometalotapauksissa, joissa korjaustoimenpiteet on luokkaa "piikataan laatta irti - rakennetaan seinät uudestaan" ja kustannukset isommassa talossa 6-numeroisia (euroissa).
välttämättä ole ollut tarkoituksellista syytä "huijata". Ehkä myyjä ei tiennyt itsekään tai tieto ei mennyt ostajalle saakka. Jottei myyjällä tule henkilökohtaista konkurssia ja ostaja jää pennittömänä kodittomaksi, niin pitäisi olla kattava vakuutusjärjestelmä.
Mielestäni ensinnäkin kiinteistövälitysfirmojen pitäisi paremmin ottaa vastuuta tuotteiden kuvauksista. Jonkinlainen kunnon sanktio niille valehtelusta. Nyt sekin menee myyjän piikkiin. Olkaa varovaisia, meillä välittäjä valehteli ostajalle ja nyt maksellaan itse.
Laitettaisiin siis ennemminkin pakollinen vakuutus, joka korvaisi kaupan jälkeen ilmenneet viat. Vakuutusyhtiö rahojensa turvaamiseksi tarkistaisi välittäjien tuotekuvaukset asunnoista ja ne laskisivat asuntokaupoille riskejä. Ostajakin tietäisi, että jos vakuutus on korkea, niin vikojen todennäköisyys on suurempi.
Kiinteistövälittäjät vähät välittävät tuotekuvauksesta ja itse asiassa pyrkivät tietämään mahdollisimman vähän kohteesta, jotta ei tarvitsi ostajalle kertoa niitä ikäviä asioita.
Me kun kerrottiin välittäjälle, niin olisi pitänyt se laittaa todisteeksi paperille. Sana sanaa vastaan hävittiin reklamointi välittäjää vastaan. :( Luultiin, että ostaja tiesi ostaessaan viat ja huomioitiin ne halvassa pyyntihinnassa. Eka ostaja osti alta aikayksikön. Nyt ostajalle maksellaan vielä korjauskuluja. Joten pilkkahintaan meni asunto.
Tämä meno tässä asuntokaupassa kyllä huimaa ja odotettavissa on kyllä aikamoisia riitoja tällä hetkellä tehtyjen kauppojen kanssa, kun kaikki menee kaupaksi ja huippuhinnalla....Vuosi, kaksi eteenpäin kun alkuhuuma mennyt ohi ja jos vähän taloustilanne kiristyy (esim. koronnousu), tulee pettymys ja olo siitä että asunnosta on maksettu liikaa, aletaan varmaan kaivaa talosta kaikki mahdollinen vika ja eikun myyjän kimppuun....! Onko oikein ? Mikä on Ostajan vastuu....?
se nyt ostajana toiminut onkin siellä toisella puolella eli on pistämässä asuntoaan myyntiin ja onkin myyjä. En kyllä myyjänä tykkää tästä nykyisestä laista pätkääkään, enkä oikein ostajanakaan. Ostajanakin saatan jäädä nuolemaan näppejäni tai joudun odottelemaan saataviani pitkän monivuotisen oikeusprosessin ajaksi. Vakuutus saattaisi siis olla ostajallekin hyvä idea.
Mutta ennen kaikkea uskaltaako enää lainkaan myydä? Kun tarjonta hiipuu, niin hinnat nousee suuren kysynnän vuoksi. Nytkin meidän kadulla Pk-seudulla on kaksi rintamamiestaloa, josta toisen omistaja sanoi, että ei laita lainkaan myyntiin, kun ei uskalla. Tuossa nuo ovat asumattomina. Tokihan nuo remontteja vaativat, mutta kenen kustannuksella. Onko tämä oikeaa asuntopolitiikkaa?
jotka ilmenevät ensimmäisen vuoden aikana ja piilovauriot ovat merkittävän laajoja.
jos myyjä selvittäisi tarvittavat remontit ja laittaisi kiiteistön kuntoon niin, että voisi sitten olla varma, ettei siitä mitään löydy.
saman vuoden aikana ostosta tai 4 vuoden päästä. Normaalisti kun myyjä on jo ehtinyt laittaa saamansa rahat uuteen asuntoon ja ei niitä siitä noin vaan irroittele palautettavaksi. Harva meistä näitä kämppiä ihan huvikseen myy ja panttaa rahoja tilillä odottamassa, jos kauppa sattuisikin purkautumaan edes paria viikkoakaan. Velkarahasta kun yleensä on kyse ja asunto vielä velan pantti. Lainaa ei saa ilman kunnollista panttia. Ja jossakin sitä myyjänkin ja hänen puolisonsa sekä lapsensa on asuttava.
No tiedät sitten masennuksen ja pettymyksen, kun itsellesi kolahtaa oman kämppäsi myynnistä reippaat piiloviat silmille. Näitähän ei myyjäkään tiedä olevan olemassa myyntihetkellä. Kyllä sitä mielellään lyö vaan loppuiäksi hanskat naulaan. Olo on sen verran voimaton.
Uskon kyllä, että on ostajallakin kurja olo. Eikä se kyllä auta toiselle kurjassa asemassa olevalle olla vihainen (sille myyjälle). Se ei auta asiaa yhtään eteenpäin. Siispä vakuutukset olisivat kummankin etu.
Terv. edelleen se sama vakuutusten puolesta puhuja
myymästään tuotteesta, mikä on mielestäni täysin oikein.
Myyjän kuuluu mielestäni saada myymästään tuotteesta se hinta, minkä arvoinen tuote todellisuudessa on. Jos tuote osoittautuu homeiseksi, niin hinta sitten sen mukaan ja korvaus ostajalle.
Eihän esimerkiksi ruosteisesta koslastakaan saa samaa hintaa kuin ruostumattomasta.
näet, että se on ruostessa. Vai millaista piilovikaa lapioissa nyt oikein voi olla? Näistä piilovioista kämpissä ei tiedä kumpikaan myyjä eikä ostaja, joten jokin inhimillinen systeemi pitäisi olla molempien näkökulmasta ongelman ratkaisemiseksi. Näköjään se tärkein pointti ei mennyt perille.
Jos ostajat ovat noin valmiita lynkkaamaan myyjän näissä piilovikatapauksissa kuin ketjun aloittaja, niin ehkä paras tuollaiselle kämpän myyneellä onkin pistää vaan se kuppi nurin ja jättää ne hanskat naulaan loppuiäksi. Tai sitten lihotetaan lakimiesten lompakkoa kumpikin.
Autoissa ruostetta voi olla piilossa, mutta siinä kait on ostajan vastuulla havaita ruoste. Siinä kun pääsee aivan toisella tavalla tutkimaan auton kuntoa, vaikka osiin purkamalla.
Ostajan "oikeuden" saada hoitoa traumaperäiseen homekammoon, jota voi ainoastaan hoitaa etelän lämmössä ja keskitasoa paremmissa hotellissa. Toki "hoito" pitää jatkua useamman vuoden ja pidempiä ajanjaksoja, kuin viikko tai pari vuodessa; ja myyjähän on toki maksuvelvollinen.