Olisiko jotain muita nuoria(ite 22.v) vauvakuumeisia jotka haluaisi jutella asioista? Itellä niin paljon asioita jotka pyörii päässä että meinaa välillä nuppi seota. Kauhea vauvakuume niin minulla kuin avomiehellänikin mutta en tiedä kuinka pärjäisimme pienen vaavin kanssa. Siis miehelläni on 4.v lapsi edellisestä suhteesta joten kokemusta lastenhoidosta on(lapsi oli sillon vasta 5kk kun tavattiin) mutta raha asiat mietityttää. Kuinka pärjäisimme kun nytkin tuntuu että rahat ei aina riitä, mutta enhän voi aina miettiä näin tai koskaan ei ole oikea aika?!
Miehellä vakityö, minulla pätkätöitä joka ei helpota asiaa...mitä jos töitäni ei jatketa kun pomo saa tietää/huomaa raskauteni..mitäs sitten, joo tiedän saan liitosta rahaa(?) mutta riittääkö se. Miten teillä on lasten kasvatus mennyt, oletteko erimieltä asioista ja kuinka olette saaneet asiat hoidetuksi? Oletteko samaa mieltä kasvatus "tyylistä"? Kun meillä ollaan erimieltä usein monesta eriasiasta, että kuinka mikäkin asia pitäisi hoitaa.
Kertokaa omia kokemuksia :)
Miehellä vakityö, minulla pätkätöitä joka ei helpota asiaa...mitä jos töitäni ei jatketa kun pomo saa tietää/huomaa raskauteni..mitäs sitten, joo tiedän saan liitosta rahaa(?) mutta riittääkö se. Miten teillä on lasten kasvatus mennyt, oletteko erimieltä asioista ja kuinka olette saaneet asiat hoidetuksi? Oletteko samaa mieltä kasvatus "tyylistä"? Kun meillä ollaan erimieltä usein monesta eriasiasta, että kuinka mikäkin asia pitäisi hoitaa.
Kertokaa omia kokemuksia :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mä oon 23v ja mies 26v.
Kun aloin odottamaan esikoistamme olin 21 vuotias ja usko pois, mietin ihan samoja asioita!
Miten riittää rahat, miten käy parisuhteelle jne..
Alku kangertelun jälkeen elämä vaan lähti rullaamaan omalla painollaan.
Laitettiin elämän arvot kerralla uusiksi.
Tingittiin omista "mukavuuksista" ja onneksi on omat vanhemmat ketkä auttoivat tiukan paikan tullen.
Kasvatus asioista ollan suht samaa mieltä.
Mies vaan antaa tytölle helpommin periksi kuin minä..
Ja periaatteessa raskaus ei ole pätevä syy olla jatkamatta työsopimusta. tai ainakin mulla on tällanen käsitys.
mä en sitte millään osaa kirjottaa selkeesti =)
jos jäi epäselvää niin kysele vaan rohkeasti.
vastailen sitten kun tuo pikkuihminen antaa äiteelle sen verran vapaa-aikaa (nukkuu... =) )
t.sheri
Monetkin varmaan miettii samoja asioita ja miehenikin on sanonut sata kertaa että kyllä asiat järjestyisi ja rahat riittäisi yms. mutta sitli en suostu uskomaan.
Ja tiedän että meidän vanhemmat sekä sukulaiset varmasti auttaisivat niin rahan kuin hoidonkin suhteen, mutta kai tämä epäily on ihan normaalia.
Ja tosiaan kun tämä mieheni 4.v lapsi on minulle kuin oma, niin mietin asiaa myös hänen kannaltaan. Kuinka hän ottaa uuden tulokkaan? Ja muuttuuko oma suhtautuminen häntä kohtaan uuden ja "oman" tullessa kuvioihin?! Miten "muistaa"/tajuaa pitää lapset samanarvoisina. Ja eikai nykyinen lapsukainen tunne oloaan ulkopuoliseksi koska vaavi asuisi meillä ja hän käy meillä vai n. jonka toinen vkl.
Nyt vietän kaiken aikani, jopa enemmän kuin mieheni niin tähän hänen lapsensa kanssa ja olen koko aika ollut se joka tekee kaiken ja on hänen kanssaan.
Ja tämä nykyinen lapsi on pistänyt tosiaan asiani sekaisin siitä mitä se oli ennenkuin sain nämä 2 ihanaa ihmistä elämääni(mieheni ja hänen poikansa), en ollut kuvitellutkaan että niin "nuorena" ja villinä joku saisi minut rauhoittumaan näin ja se että pieni lapsi tuli elämääni "yllättäen"..se oli iso pala mutta iloinen yllätys ja kaikki on mennyt hyvin, oikeastaan paremmin kuin hyvin. Ja olen onnellinen että näin kävi.
Tiedän että työnantaja ei saisi käyttää raskautta syynä lopettaa työsuhdetta mutta minun tilanteessa se on helppoa koska minulle tehdään n.1vk kerrallaan sopimusta niin niiden on helppo sanoa vaikka että "apua ei enään tarvita"..vaikka todellisuudessa työntekijösitä on pulaa.
Vaikka kaikki asiat on periaatteessa selvää niin kaikki tuntuu silti olevan kysymysmerkkinä päässäni.
Me hankimme lapsen, vaikka jouduimme työttömiksi. Ikää oli jo sen verran, että piti pistää töpinäksi. Eikä olla kaduttu. Taloudellisesti ehkä ei voida kaikkea lapselle ostaa ja joistakin asioista pitää tinkiä, mutta kaikki välttämätön on aina saatu. Ja se mitä meillä on ollut hänelle antaa on ehkä sitä kaikkein arvokkainta: Aikaa. Ja tietty roppakaupalla rakkautta. Parempi näin kuin roppakaupalla rahaa, paljon töitä ja vähemmän aikaa olla kotona.