Kuva ilmestyy tyhjästä.
Kosketat sitä, ja se hajoaa.
Aina on yö, aika virtaa niin hitaasti
pimeästä pimeään.
On kylmä, niin kylmä ja syvä tämä kaivo, jossa
vuosisatojen kuiskaukset sekoittuvat toisiinsa, jossa soivat ne kaikki.
On yö, aina on yö, mutta alun metsä oli syvä, niin syvä ja kaunis, täynnä valoa ja vehreyttä oli metsä johon eksyneet, kuljettuaan sinne tänne, sattumalta pystyttivät leirinsä.
Ja he kaatoivat ympäriltään sen metsän. He kaatoivat puut, hävittivät linnut ja kaikki eläimet.
He selviytyivät, jäivät asumaan sijoilleen
avaruuteen.
Ajan myötä he unohtivat kaiken oleellisen.
Niin tapahtui kaikille.
Kosketat sitä, ja se hajoaa.
Aina on yö, aika virtaa niin hitaasti
pimeästä pimeään.
On kylmä, niin kylmä ja syvä tämä kaivo, jossa
vuosisatojen kuiskaukset sekoittuvat toisiinsa, jossa soivat ne kaikki.
On yö, aina on yö, mutta alun metsä oli syvä, niin syvä ja kaunis, täynnä valoa ja vehreyttä oli metsä johon eksyneet, kuljettuaan sinne tänne, sattumalta pystyttivät leirinsä.
Ja he kaatoivat ympäriltään sen metsän. He kaatoivat puut, hävittivät linnut ja kaikki eläimet.
He selviytyivät, jäivät asumaan sijoilleen
avaruuteen.
Ajan myötä he unohtivat kaiken oleellisen.
Niin tapahtui kaikille.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hieno runo...mä tykkäsin... en osaa sanoo miks mutta pidin kuitenkin...
Oikein hyvä. Enpä osaa selittää minäkään miksi.
Kuulas tunnelma, kunnes puut ja linnut kuolivat.
Ehkä he selviytyivät, mutta MITÄ heille jäi?