asioihin suhtautuminen?
Toisaalta sitä varmaan tuntee syvemmin, kun miettii asioita jälkeenpäinkin.
Mutta joskus haluaisi ottaa asiat kevyemmin.
Sinä, joka siihen kykenet, vink vink tännekin, kiitos :)
Toisaalta sitä varmaan tuntee syvemmin, kun miettii asioita jälkeenpäinkin.
Mutta joskus haluaisi ottaa asiat kevyemmin.
Sinä, joka siihen kykenet, vink vink tännekin, kiitos :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
on teknistä kypsymättömyyttä!
On asioita joihin voi vaikuttaa ja asioita joihin ei voi.
Turha pähkäillä niitä mille ei mahda mitään!
Oleellisen eroittaminen epäoleellisesta!
Ennen kaikkea: Analysoi mielessäsi mitkä ovat sinulle oikeasti tärkeitä asioita.
Mitkä ympäristön kuviteltujen paineiden aiheuttamia!
Rikoslaki ja tietyt, kultturiimme liittyvät soveliaisuussäännöt aiheuttavat jo riittävästi rajoituksia!
ihan hirveät omantunnontuskat jos tein jotain väärin, välillä ne tuntui jopa fyysisesti. Pikkuhiljaa, erilaisten ihmisten myötä, olen oppinut enemmän fatalistiseksi, jos teen virheen se on kai tarkoitus että opin siitä jotain.
Eli jotain hällävälin ja vakavamman tyylin väliltä. Kaikki teemme virheitä eikä niitä saa tekemättömiksi, tärkeintä on se, voimmeko oppia niistä jotain.
vieläkin usein syyllisyyden tuntoa tekemisistäni ja tekemättä jättämistä.
Opiksi tuo ominaisuus kaiketi on, joskus on vaikea huomata mitä oppi, mutta kuitenkin.
Olet siis oppinut ajattelemaan että, joku kohtalon luoma merkitys/tarkoitus on synnyttänyt virheen joka sinun on kannettava.
minäkin luulen että kaikkia virhitä on jopa vaarallista yrittää vältelä. Elämästä tulee liian kontroloitu jos niin koittaa tehdä.
Yleisimmin kuulema opimme virheistä sen että, huomaamme se kun teemme ne uudestaan.
No joo taas menee kehäks ;)))
paljon asiasta. Tähän on ihan pakko taas kerran lainata "mottoani"
Tarvitsen tyyneyttä hyväksyä asiat
joita en voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa mitkä voin
ja viisautta erottaa nämä toisistaan.
Kuten sanoitkin, monesti asioiden ja tapahtumien merkityksen elämälleen ymmärtää vasta jälkeenpäin... aina ei ehkä silloinkaan? Tarvitseeko kaikkea ymmärtääkään?
Yksi vink vink voisi olla kyky nauraa itselleen ja mokilleen. Huumori on siinä oiva apuvälin :)
Jos suhtautuminen on kasvanut lapsesta asti kiinni omaan persoonaan sen kanssa saa tehdä töitä, että oppisi erottamaan koska ei kannata märehtiä ja koska taas kannattaa. Minä istuin työnohjauksessa ja terapiassa uupumuksen takia kolme vuotta pähkäilemässä ja olen pikku hiljaa oivaltanut, että voin todellakin kohauttaa olkapäitäni ja kävellä kylmästi joidenkin asioiden ohi.
Mitä oma-aloitteisempi kontrollifriikki ihmistyyppi on, sitä enemmän märehtii ja ottaa osaa kaikkeen mahdolliseen missä asioiden pitäisi edistyä.
Voin luvata, että elämässä jää energiaa tehdä niitä asioita, jotka itseään oikeasti kiinnostavat. Märehtimisellä on taipumus muuttua iän myötä rankemmaksi, koska nuorempana vielä uskoi ratkaisuihin ja osasi tyytyä vastauksiin, mutta vuodet opettavat meitä epäileväisemmiksi ja elämänkokemus sen, ettei ratkaisua olekaan.Joten jarruta ajoissa ja muista elää.
Syvällisyys, syvä kokeminen sotketaan joskus siihen, että jauhaa samaa asiaa kaiken aikaa. Taitaa olla meidän naisten helmasynti "puhua" asiasta uudelleen ja uudelleen, vaikka joskus vain täytyisi antaa olla ja ajan hoitaa.
Sama vika Rahikaisella. Ainakin sen suhteen, että murehtii JOPA toisten asioista. Eikö ole kauheaa, siis nykyään ;)
Ikä tekee tehtävänsä ja onneksi olen pikkuhiljaa oppimassa tervettä itsekkyyttä ja tunteiden hallintaa. Omanarvontunto on vielä kadoksissa, mutta ehkä se sieltä ;)
On asioita josta ei kannata puhua ääneen, mutta jos puhutaan hälläväliä tyyliin, niin kannattaa pidättäytyä lähes tosiasioissa eikä loukata ketään. Tuolla tyylillä selviää yleensä lähes kuivin jaloin.