Mitähän pitäisi tehdä, kun äitini ei millään tajua mun olevan valmis seurustelemaan. Ikää on 15v ja poikaystävä on 16v. Meil on oikeest tasan vuos ikäeroa. Poika on ollut jo meillä "näytillä" eli mun porukat on kyllä nähnyt sen. Mut äiskässä on sellanen ongelma, et se ei tykkää jos me tuon poikaystävän kanssa kahdestaan ollaan, siis ettei paikalla ole muita.
Okei, kai se pelkää jotenki mun puolest, se on aina ollu vähä liian huolehtivainen. Mut miks ei se edes vois yrittää ymmärtää? asiasta ollaan puhuttu, mut ei tunnu auttavan. Arvatkaa tuntuuko pahalta, kun oma äiti ei meinaa hyväksyä ihmistä, jota rakastan:( Nyt mun pitäisi mennä parin päivän päästä tämän pojan kotiin, hänen vanhemmilleen esittäytymään. Sekin tuntuu olevan suuri ongelma äidilleni, että menen niille. En tajua..
Tämän asian takia mulla on aika huonot välit mun äiskään nyttekin..
Okei, kai se pelkää jotenki mun puolest, se on aina ollu vähä liian huolehtivainen. Mut miks ei se edes vois yrittää ymmärtää? asiasta ollaan puhuttu, mut ei tunnu auttavan. Arvatkaa tuntuuko pahalta, kun oma äiti ei meinaa hyväksyä ihmistä, jota rakastan:( Nyt mun pitäisi mennä parin päivän päästä tämän pojan kotiin, hänen vanhemmilleen esittäytymään. Sekin tuntuu olevan suuri ongelma äidilleni, että menen niille. En tajua..
Tämän asian takia mulla on aika huonot välit mun äiskään nyttekin..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mulla on aivan sama ongelma kuin sinulla... minunkaan äippä ei hyväksy kunnolla että olen jonkun kanssa... nytkin oon kuukauden ollut yhden kanssa, äippäni ei tiedä siitä vielä mitään olen itse ollut vain sen jätkän luona, on aivan kauheaa aina valehdella minne on menossa vaikka on sen jätkän luokse menossa...=( viimeksi kenen kanssa seurustelin nii käytin sitä kotona näytillä, mut äippä kahto sitä niin murhaavasti et varmasti ois kuollu jos katse voisi tappaa.. en ymmärrä miks ne ei voi vain hyväksyä...
Otan osaa jos sullakin on asiat näin.. Sillon ku meidän äiskät on ollu nuoria, niin asiat on ollu eri tavalla, silloin seurustelu aloitettiin usein vasta 20-vuotiaina. Mut eikö ne sit tajua et nykymaailma on niin erilainen...ehkä tää ongelma menee ajan kanssa pois? ehkä sunkin pitäis kertoa sun äidille..jos iskäs olis sun puolella teidän suhteessa? Jos sul on maili, ni laitas osote näkyviin. Eihän sitä tiedä, vaikka saatais yhdessä ongelma ratkaistua :)
Mun ja äitini välit ovat aika huonot. Eivät ne ikinä ole olleet kovin hyvät. Hän on yli-innostunut asioistani, aina urkkimassa. Nyt hän on innostunut mun ja poikaystäväni seurustelusta ja jankuttaa jatkuvasti, että mun pitäisi tuoda se joskus "näytille" himaan. Ja äitini, hän on kiinnostunut myös kultani aioista, esim. meneekö hän lukioon. En ymmärrä, onko lukioon meneminen jokin paremmuuden mitta. Välillä hän valittaa, kun en ole kotona, ja miksi kultani ei voisi tulla meille. Todellinen syy on, että olen varma, että yli-innokas äitini onnistuis jotenkin minut häpäsemään. Ääh... enpä oikein tiedä, onko tämä minun tilanteeni kovin paljon parempi, vai kestäisitkö sinä, jos joku... tai OMA äitisi urkkisi sinun henkilökohtaisia asioita.
* Rakastan sua oma kulta,
vaikka äiti kieltää,
mistä äiti rakkauden,
vaatimukset tietää. *
tajuat kyllä sen että äitisi ei tarkota pahalla tätä yli huolehtivaisuutta, mutta kyllä sinullakin on oikeus olla rakastunut...
ja sinuun on myös oikeus rakastua, auttaisiko, jos puhuisit äitisi kanssa, ja kertoisit hänelle, kasvotusten, että mitä tunnet tätä kyseistä poikaa kohtaan...
en osaa oikein neuvoa... haluisin kyllä
Kiitoksia noista "lohdutuksen sanoista" :) Mun täytyis puhua äitini kanssa tästä. En tiedä mitä siitä seuraa, kun kysyn että pääsenkö jätkälleni yöksi:(