Kutoo outoja verkkojaan, juonii ajatuksissaan.
Maastoutuu näihin ihmisiin, lähimmäisiin, piileksii jossakin meistä, hiljaa hykertelee.
Paskaisia ajatuksiaan kohta toteuttaa, paskiainen joka toiset pettää, hymyilee nyt ystävänä ja katsoo syvälle silmiisi.
Luottamuksesi tälle annat, kohta sinisilmäisyytesi siemeniä kannat.
Tulet pettymään, tiesitkö sen?
Älä luota tähän hirviöön, se ajaa sinut turmioon.
Teoillaan hän satuttaa, olemassaolollaan meitä huijaa, toteuttaa meissä itseään.
Hänen tekonsa seuraavat vuosienkin päästä, et voi luottaa enää kehenkään.
Kiittäkäämme tätä paskiaista omasta surkeudestamme, kyvyttömyydestämme, kyynisyydestä tämän maailman.
Kuollaan marttyyreina, eletään petettyinä, yksin elämämme loppuun saakka.
Maastoutuu näihin ihmisiin, lähimmäisiin, piileksii jossakin meistä, hiljaa hykertelee.
Paskaisia ajatuksiaan kohta toteuttaa, paskiainen joka toiset pettää, hymyilee nyt ystävänä ja katsoo syvälle silmiisi.
Luottamuksesi tälle annat, kohta sinisilmäisyytesi siemeniä kannat.
Tulet pettymään, tiesitkö sen?
Älä luota tähän hirviöön, se ajaa sinut turmioon.
Teoillaan hän satuttaa, olemassaolollaan meitä huijaa, toteuttaa meissä itseään.
Hänen tekonsa seuraavat vuosienkin päästä, et voi luottaa enää kehenkään.
Kiittäkäämme tätä paskiaista omasta surkeudestamme, kyvyttömyydestämme, kyynisyydestä tämän maailman.
Kuollaan marttyyreina, eletään petettyinä, yksin elämämme loppuun saakka.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sanoo paljon, kertoo loukkaantuneen elämäkirjaa... Jotenkin maistui minua tuossa petturissa:)) Hieno!
Hieno idea runolle, mutta takerrun sanoihin.
"runo" ei solju eteenpäin vaan pysähtelee kohdissa: "paskaisia ajatuksia ..silmiisi."
"vuosienkin...kehenkään."
Turmio on liian juhlallinen tähän.Samoin kohta "kyynisyydestä tämän maailman".
"Toteuttaa meissä itseään" on hieno oivallus, kiitos siitä.
Petettynä eläneen marttyyrina kuoleminen on myös ajattelimista aiheuttava kuvaus.
Hieno idea runolle, mutta takerrun sanoihin.
"runo" ei solju eteenpäin vaan pysähtelee kohdissa: "paskaisia ajatuksia ..silmiisi."
"vuosienkin...kehenkään."
Turmio on liian juhlallinen tähän.Samoin kohta "kyynisyydestä tämän maailman".
"Toteuttaa meissä itseään" on hieno oivallus, kiitos siitä.
Petettynä eläneen marttyyrina kuoleminen on myös ajattelimista aiheuttava kuvaus.
Juu, nyt itsekin tajusin vasta että ei niitä siemeniä ole mitään järkeä kantaa, hedelmiähän niiden olla pitää :) Voin kertoa että tuon runontapaisen kirjoitin ihan hetken mielijohteesta hyvin väsyneenä ja siinä saattaa olla kohtia jotka toisen korvaan särähtävätkin, sattui vaan tuollainen fiilis olemaan tuona erittäin pahan päivän iltana... Mikään runoilija en silti ole, mutta kiitos noista "takertumisista". Ehkä vielä innostun runoilemaan tässä kevään mittaan :)