Olen tässä mietiskellyt että "kuvittelenkohan" kaiken vai olenko sekoamassa?! Olemme täysin tuntemattomia toisillimme mutta tapaamme ainakin kerran viikossa sattumalta samassa harrastuksessa. Jossain vaiheessa katseemme kohtasivat tämän ihanaisen kanssa todella pitkään. Tämän jälkeen sitä on sattunut joka ikinen kerta kun on nähty.
Rohkaisin muka mieleni ja tervehdin häntä viimeksi ihan reippasti kun törmättiin ja hän ei vastannut siihen yht' mitään. Tästä tyrmistyneenä en huomioinut häntä mitenkään sen jälkeen hetkeen vaan seurasin tilannetta. Huomasin "syrjäsilmällä" hänen olevan hämillään tästä kun en huomioi häntä mitenkään. Jossain vaiheessa aloin häntä taas katselemaan ja huomasin että katsekontakti on jokaikinen kerta kun kohdataan.
Eli siispä "siskot" auttakaa. Onko se yleistä että ventovieraat naiset hakevat jatkuvasti katsekontaktia teidän kanssa? Tarkoittaako se yhtään mitään? Onko edes toivoa?
Rohkaisin muka mieleni ja tervehdin häntä viimeksi ihan reippasti kun törmättiin ja hän ei vastannut siihen yht' mitään. Tästä tyrmistyneenä en huomioinut häntä mitenkään sen jälkeen hetkeen vaan seurasin tilannetta. Huomasin "syrjäsilmällä" hänen olevan hämillään tästä kun en huomioi häntä mitenkään. Jossain vaiheessa aloin häntä taas katselemaan ja huomasin että katsekontakti on jokaikinen kerta kun kohdataan.
Eli siispä "siskot" auttakaa. Onko se yleistä että ventovieraat naiset hakevat jatkuvasti katsekontaktia teidän kanssa? Tarkoittaako se yhtään mitään? Onko edes toivoa?
Vastaukset 26
Vanhimmat
nyt vaan entistä enemmän hymyilet hänelle..
keksit jonkun kivan puheenaiheen, esim. "sulla on tosi ihanan värinen paita..."
kyllä se tuttavuus siitä syvenee
minun mielestäni on selvää että hän kiinnostunut sinusta.Ehkä hän pelästyi tai hämmentyi kun lähestyit häntä.Mulla on nimittäin käynyt niin,että aikamme katseltiin ja kun hän tuli yllättäen juttelemaan,menin ihan tolaltani.Moikkaa vaan jatkossakin...
Meni kyllä jotenkin sisu kaulaan jo tuosta, kun hän ei vastannut mitenkään tervehdykseeni. Hammastapurren olin "välinpitämätön" hänen suhteen tämän jälkeen. Mutta huomasin sitten taas tämän katseen... Voiko sillälailla tuntematon katsoa toista silmiin aina kun katseet kohtaavat? Vai olenkohan se minä joka tuijotan? Kysymys: "Paljon ihmisiä ja aina vaan samat ihanat silmät löytyvät"? Haenkohan vain itse katsetta vai onko vastapuolellakin "haku" jotenkin päällä?
Sama probleema ollut lähiaikoina! Sitten päättelin että olen itse ollut ihastunut ja tulkinnut vastapuolen käytöksen omien toiveideni laisiksi.
Se mitä yritän kertoa; niin voi myös olla että toivoo niin paljon että tulkitsee väärin.
MUTTA ehdottomasti kannattaa tutustua ja katsoa miten käy! TSEMPPIÄ ;)
Ois muuten hyvä jos ystävä kävisi samassa tilaisuudessa,pyytäis sitä tarkkailemaan ulkopuolisena,jotta saako sitä erityisesti ja enemmän kuin muut katseita.Vaikee sanoa,onko se tarkotuksen mukasta katseiden kohtaamista...Mut mun tapauksessa oli ja kävi sama viileneminen mun "tolalta menemisen" jälkeen,katsos kun hän luuli käsittäneensä väärin katseemme mun reagoinnista päätellen.Onneksi hän päätti vielä tulla uudestaan juttelemaan, kun meillä taas oli alkanu tämä "katseen etsiminen".Eli ei auta kun ottaa selvää...
minulle on tapahtunut vastaavasti muutaman kerran elämäni aikana juuri noin.
mutta myös sellaista on tapahtunut että harrastuksissa olen tutustunut heterosuhteessa olevaan naiseen ja sitten jonkin ajan kuluttua (vuosi puolitoista) hänen käytöksensä muuttuu minua kohtaan. vastapuoli menee jotenkin hämilleen jutellessamme aivan tavallisia asioita ja tulee jopa lähelleni "mukamas" sattumalta ja jää siihen, mutta ei sitten kuitenkaan saa sanaa suustaan.
ja mikä ehkä jännittävintä hän seuraa minua katsellaan.
kun sitten uskallan ottaa asian puheeksi, että missä mennään niin ko. nainen kieltää kaiken ja rupeaa selittämään olevansa hetero ja suhteessa mieheen.
miksi viitsii nähdä vaivaa silmäpeliin?
itse kokisin tuossa tilanteessa, että toinen on kiinnostunut jollain tavalla. Ensimmäinen katseiden kohtaaminen on saattanut olla vahinko, mutta jos se toistuu ja toistuu ei se enää voi olla vahinko.
Älä myöskään lannistu, jos hän ei ole vastannut tervehdykseesi. Voihan olla, että hän on yksinkertaisesti hämääntynyt lähestymisestäsi ja jäänyt vahingossa sanattomaksi.
Tee tikusta asiaa ja mene rohkeasti juttelemaan. Jos ei ota niin ei annakkaan, sittenhän kuitenkin näät osoittaako toinen minkäänlaista kiinnostusta. Mutta älä heti elättele toivoa tulevan suhteen voihan olla, että ei vaan "natsaakaan" sinulla tai hänellä.
Tsemppiä kuitenkin!
Katse puree todellakin ja menee ihan pasmat sekaisin.Miten sitä nyt voi olla niin rentoa ja mukavaa,kun sydän hakkaa niin,että helvetti ja mitä ne muutkin ajattelee..voi kun kaikki olisi niin...helppoa ja selvää..
:) hymyilyttää, kun joku muukin kärsii samasta ongelmasta. Kun ei voi tietää toisen tunteista...
Itse painin saman ongelman kanssa. Joudun selviämään viikottain omien tunteideni kanssa, tapaamaan toista viikottain. Ei tiedä, mihin voi katsoa.. miten puhua.. miten kävellä.. miten olla NORMAALISTI. Kun sydän haluaisi selvittää toisen tunteet, mutta KUN EI VAAN VOI.
Välillä olen suhteellisen luottavainen sen suhteen, että toinen on kiinnostunut ja vuorokertoina tulee hammas huulta purren kotiin ja päättää (taas kerran), että nyt unohtaa toisen.
Mutta FAKTA on.. 1. Katseet eivät jatkuvasti kohtaa vahingissa
2. Jos pelkäät itse tuijottavasi ja siksi toisen reagoivan katsomalla takaisin, mieti: Jos sinä koet epämiellyttäväksi, että joku tuijottaa sinua, vastaisitko katseellasi takaisin ja välttelisitkö katsetta?
3. Oletko miettinyt tilannetta, missä olette? Jos kumpikaan ei ole varma toisesta eikä ole "täysin ulkona kaapista", eikö ole vaikeaa kaikkien muiden ulkopuolisten ihmisten aikaan käyttäytyä normaalisti? Siis, vaikka toinen olisi kiinnostunut, hän ei voi osoittaa julkisesti ihastuneensa sinuun vaan saattaa jopa pelätä muiden huomaavan.
Koska olen itse samassa tilanteessa, toivoisin toisen olevan rohkea ja tekevän aloitteen. Siis tikusta asiaa, ole kiva hänelle, koita saada kurottua välimatkaa vaikka ette tunne toisianne. Jos kerran olette mukana samassa harrastuksessa, on teillä oltava jotain yhteistä helppoa jutusteltavaa. :)
tsemppiä!! kerro kuinka kävi ;)
Joo kyllähän noi sinun FAKTAT ovat todellakin FAKTAA! Ei tosiaankaan viikosta toiseen tämä sama "silmäpeli" voi olla vain sattumaa. Ja jos sen vielä kokisi epämiellyttäväksi, niin miksi ihmeessä katsoa niin nätisti aina takaisin? En ymmärrä itsekkään! Se vielä vaikeuttaa tosiaankin ainakin omalla kohdalla etten ole sieltä komerosta vielä "ihmisten ilmoille" saapastellut, tuskinpa hänkään. Kuvittelisin hänet ihan hetero sellaiseksi.
Vaikeaahan tässä on todella se että käyttäytyisi ja näyttäisi hänen edessä tosiaankin NORMAALILTA. Meinaa tosiaankin mennä kaikki toiminnot ihan lukkoon kun hän on lähistöllä. Kunpa uskaltaisi suunsa avata hänen seurassa ja vielä jotain järkevää sanoa! Tuntuupi vähän vaikealta. Huomenna olisi taas ehkä mahdollista saada suunsa auki mutta...
Kiitoksia muuten kaikille jotka ovat antaneet hyviä neuvoja ja kannustaneet asiassa ja olleet hengessä mukana. Lupaan kertoa miten asiat etenee jos nyt sitten etenevät mitenkään. Onnea sinullekin "bledd" ihastuksesi kanssa ja kertoileppa miten sinun juttu etenee.
Tsemppiä kaikille!
Ollapa ihastunut tarjoilijaan, jonka kanssa silmät kohtaavat jatkuvasti ja jotain pientä on muutenkin... Vai onko sitä oltu jatkuvasti niin kännissä, että todella vain kuvittelee kaiken??
Ota sinä AP asioista ainakin jotenkin selvää. Itse en osaa omissa asioissa.
ehkä hän ei tunnistanut sinua juuri silloin kun tervehdit, tai oli ajatuksissaan, tai sydämensä sykähti niin kovasti ettei tiennyt miten toimia. jos silmät hakeutuvat jatkuvasti toisiinsa niin kyllähän siihen varmasti kemiat on syynä, olipa se sitten tiedostettua tai tiedostamatonta. Itselleni kävi aikoinaan opiskeluaikaan juuri noin ja silloin pidin itseäni vielä täysin heterona.kuukausia siihen kyllä meni nuorilta tytöiltä tuohon outoon ja yllättävään flirttailuun jota alkoi jo jokapäivä odottaa ja hämmennyksellä mietti miksi tuon tytön silmät aina osuvat omiini ja olen alkanut niitä jo kaipaamaan päivittäin. Kun sitten lopulta keksittiin tekosyy tutustua, eipä mennyt aikaakaan kun oltiin jo kokeilemassa omien seksuaalisen suuntautumisen rajoja ihan käytännössä ;)
flirtti on ihana asia, johtipa se sitten johonkin tai ei, nauti siitä
Kiitos kannustuksesta! Kiva kuulla että muillekin on käynyt näin ja lopputuloskin on ollut ihan ok.
Ehkäpä hänen käytös kenties menee hämmennyksen piikkiin. En tiedä! Kaikesta huolimatta tämä "silmäpeli" hänen kanssa on antanut ihanaa sykettä tähän elämään, olipa se sitten mitä tahansa. Nautin siitä täysillä ainakin niin kauan kun mahdollisuus annetaan. Onkohan ne silmät "sielunpeili"?
Monesti itse hannaan katsomasta toista silmiin siksi, että silmät peilaisivat kaiken, mitä ajattelen. Siksi saattaa olla, että sun ihastuksesikin säikähtää, jos pääset yllättämään sen (eikä osaa raukka ees tervehtiä sua) tai jos katsot liian syvälle liian pitkään ;)
Itse usein kartankin toista (kun olen osalta jo luopunut toivosta) enkä pyri harrastukseni parissa kontaktiin hänen kanssaan. Ja keskityn käyttäytymään niin normisti kuin mahdollista.
Että näin tällä kertaa...
Oleppa sitten "NORMAALI" kun kohdataan. Muualla ei voi nähdä ko sattumalta harrastamassa. Vesijuoksu on ihanteellinen harrastus ainakin siinä katsekontaktissa!!! Et pääse pakoon sitä kohtaamistilannetta mitenkään, mihinkähän katseesi sitten kohdistat? Sellaista se on! Etenet hitaasti ja toisen katse "polttaa" hitto koko ajan kun kohtaatte toisenne. Helppoa, eikö vaan?
Itse toimin just samallalailla.., kun ei silmäpeli edennyt, ja tiettyä takapakkia, alan käyttäytyä vetäytymällä ja karttamalla, jopa ehkä vähän töksähtemällä, ja välillä mietin että olinkohan jopa liian töykeä..
Mutta hankalaa se on tietää mitä toinen ajattelee, ja sit jos haluis viel säilyttää välit harrastus/työpaikkaan suhtkoht ilman että muut tietää henk.koht. asioista ja ns.iskuyrityksistä..
Eipä sitten tänään vaihdettukaan katseita. Ihanainen ei ollut paikalla, joten nyt on sitten vähän kurja olo. Taidanpa olla aikalailla "retkussa" häneen? Jospas sitten keskiviikkona nähtäisiin taas!!?? Toivottavasti!
Viikolla sain ensimmäisen kerran edes sanottua jotain "järkevää" hänelle. Sydän löi ainakin viittäsataa ja se hymy minkä sain takaisin. Voi "siskot"! Jaksan taas ainakin yrittää omallalaillani. Jaksan edelleen uskoa tähän juttuun!
Itselläni jäi yrittämättä, kun oli samanlainen tilanne. Harmittaa vieläkin.. Mut aina, kun oli sen ihastuksen lähellä niin meinasi tulla hulluksi. Maha heitti volttia, polvet meinasi pettää, huimasi.. ja sydän tietysti yritti kovasti hakata tiensä ulos. Vaikeahan siinä oli yrittää saada vielä joitain sanoja ulos.
Mukava kuulla, että sait ainakin tehtyä jonkinlaisen alotteen. Ei se ainakaan voi tuosta enää tulla vaikeammaksi. ;)
Hitto! Kun nyt olen edes saanut itse sanottua hänelle jotain, en voi jättää asiaa tähän. Nyt tiedän hänen "aikatauluaan" hetken eteenpäin vaikken häntä tunnekaan. Onko sattumaa että hän jutustelee juuri minun kohdella tulevista tekemisistään ystävänsä kanssa? Jotenkin tuntuu että hän haluaa minun kuulevan ne! Tai minä kuulen ne ja tiedän milloin seuraavan kerran olisi mahdollita nähdä!
Onpa jänskä tämä sun tapaus. Kunnioitan ihan hirveästi sitä, että jaksat olla noin maltillinen ja kuitenkin aktiivinen. Toivon asian selviävän vähitellen ja tietenkin toivon, että sinne parhaimpaan mahdollisimpaan suuntaan.
PEUKKUJA!
Kiitos peukkujen pitämisestä! Taitaa tarvita laittaa varpaatkin pystyyn ;-) Siispä hitaasti mutta varmasti... Jospa se palkinto vielä odottaisi!
Pakko kertoa omasta eilisestä kokemuksestani, joka on täsmälleen samaa ilmiötä kuin toi sun juttusi! Jouduin (tai ehkä pääsin!) samaan hissiin ihastukseni kanssa. Siis puolentoista neliön kokoiseen koppiin. Ja apua, siis kahdestaan. Matka viidennestä kerroksesta ykköseen kesti vähintään pitkän ihanan ikuisuuden. Seisoimme täysin vaiti, mietin kuumeisesti koko ajan että jotain pitäisi sanoa. Hänkin vaikuttu vaivautuneelta..Vilkuilin sivusilmällä ihastustani, joka siis seisoi noin 20 cm päässä. Huhh, mikä kauhea mutta samalla mielettömän ihana tilanne!
En saanut sanaa suustani, hemmetti!!! Menetin oikein tuhannen taalan tilaisuuden - miten voin olla noin idiootti!!! Toista samanlaista tilaisuutta kun ei varmasti tule. Kele!
ja sinä alkup. viestin kirjoittaja. Kerrothan jatkossakin tapauksenne kehittymisestä!!!
Meitä on täällä NIIN monta jotka painiskelemme tismalleen samassa tilanteessa: naisihastus liikunta(?)harrastuksen parissa, pientä silmäpeliä, mieletöntä vetovoimaa, polvien tutinaa, kaihoisaa odotusta ja kuitenkin suurta epävarmuutta. Voimme ottaa sun rohkeudesta mallia ja päästä itsekin eteenpäin.
Kyllä minä mieluusti kerron asioiden etenemisestä jos ja kun jotain tapahtuu. Tuttu tunne muuten toi että sanat takertuvat kurkkuun tai ei niitä edes tule ulos. Vaatii aivan hirveästi ponnisteluja itsensä kanssa, että saa sanotuksi edes jotain! Tsemppiä sinullekin "projektisi" kanssa.
Maanantaina taas "katseltiin" aika hämillämme toisiamme... Hänellä ei ollut henkisenä tukenaan ystäväänsä, joka on yleensä mukana. Välillä hän käänsi päänsä ihan totallisesti muualle ja katseli ihan toisaalle. Välillä taas katseet porautuivat toisiinsa kuten ennenkin. Yes! Sain häneltä taas "piiitkäään" katseen viimeisellä kohtaamisella ennen ko hän poistui paikalta. Olen oppinut tulkitsemaan sen "viimeisen" katseen ennen kuin hän yleensä poistuu paikalta. Ihanaa! Aivan kuin hän haluaisi viestittää minulle, että nyt lähden pois.
Tänään häntä ei sitten näkynytkään. Mutta niinpä kyllä kuulin hänen sanovan kaverilleen juuri MINUN kohdalla viime viikolla kuten kerroin aiemmin. Eli lomilla tämä loppuviikko ja koko ens viikko, hitto. Ei auta ko odotella taas. Pääsiäistä kaikille!