Hymyilin elämälle.
Ei se vieläkään hymyyni vastannut
mutta minä hymyilin lämpimintäni,
rakastavintani hymyä sille.
Laskin siunaukseni,
sama pyöreä nolla kuin aina.
Laskin rienaukseni,
varpaat loppuivat kesken kuten aina.
Mustan veden pinta kantoi, se kantoi uskomatonta painoa.
Synti minun harteillani, seisoin siinä ja en hukkunutkaan,
en edes kastunut, en edes yksin.
Tässä päivässä on jotain vikaa mutta en tiedä mikä se on
ja pidän siitä.
Tietämättömyys ja sen pehmeä untuva patja jolla
makaan. Leijun omassa lämmössäni.
Itsekylläisestä ilostani.
Tänään oli hyvä päivä hymyillä.
Ei se vieläkään hymyyni vastannut
mutta minä hymyilin lämpimintäni,
rakastavintani hymyä sille.
Laskin siunaukseni,
sama pyöreä nolla kuin aina.
Laskin rienaukseni,
varpaat loppuivat kesken kuten aina.
Mustan veden pinta kantoi, se kantoi uskomatonta painoa.
Synti minun harteillani, seisoin siinä ja en hukkunutkaan,
en edes kastunut, en edes yksin.
Tässä päivässä on jotain vikaa mutta en tiedä mikä se on
ja pidän siitä.
Tietämättömyys ja sen pehmeä untuva patja jolla
makaan. Leijun omassa lämmössäni.
Itsekylläisestä ilostani.
Tänään oli hyvä päivä hymyillä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.