Hei!
Kirjoitan juttua kihlauksista. Haluaisiko joku kertoa oman tarinansa? Oletko vaikkapa mennyt kihloihin todella nuorena ja eronnut, mutta myöhemmin löytänyt elämäsi rakkauden? Vai oletko ollut enemmän tai vähemmän sinkkuna aina myöhään ikään asti ja sitten vasta löytänyt sen ikioman kumppanin? Kerro tarinasi minulle!
Mielellään lauantaihin mennessä. Kiitos jo etukäteen kaikille vastanneille!
Kirjoitan juttua kihlauksista. Haluaisiko joku kertoa oman tarinansa? Oletko vaikkapa mennyt kihloihin todella nuorena ja eronnut, mutta myöhemmin löytänyt elämäsi rakkauden? Vai oletko ollut enemmän tai vähemmän sinkkuna aina myöhään ikään asti ja sitten vasta löytänyt sen ikioman kumppanin? Kerro tarinasi minulle!
Mielellään lauantaihin mennessä. Kiitos jo etukäteen kaikille vastanneille!
Vastaukset 5
Vanhimmat
eli mia.o(at)luukku.com. Sinnepäin voi laittaa, jos ei tähän halua kirjoitella.
Minun tarinani ei varsinaisesti poikkea muista, mutta ajattelin tämän kuitenkin täällä kertoa. Olen kuulunut aina enemmän noihin sinkkuihin ja vannoin, että sinkkuus sopiiminulle pälä pälä pälä.. Kerkesin kahdenkymmenen puoleenväliin ennenkuin se sit kolahti..siis rakkaus! Rakastuin todella syvästi eikä millään ollut mitään rajaa. Olin hyvin varovainen muille suhteesta puhumisesta, sillä pelkäsin hänen näyttämistä vanhemmille, sisaruksille jne.. todella paljon. Itsekään en tiedä aivan varmaksi, että miksi?! Ehkä oma suojamuurini oli nyt sit mennyttä, pelkäsin, että jos tämä ei kestäkkään ikuisesti niin kuin mielestäni sen kuuluisi. Toista kuukautta siinä sit meni ennen kuin esittelin vanhemmilleni. Minä suorastaan pelkäsin, enemmän kuin ikinä aikaisemmin. Kun pelottavat ensitapaamiset olivat ohi.. kaikki on mennyt kuin itsestään. Muutimme yhteen puolenvuoden yhdessäolon jälkeen ja kihlat vaidoimme 9kuukauden yhdessäolon jälkeen. Nykyään en enään voisi kuvitellakaan eläväni sinkkuna, ilman toisen läsnäoloa, niitä yöllisiä riitoja ja anteeksiantoa..se vasta on sitä elämää!!
Ei tämä tän kummoisempi tarina ollut..
miksi sinun mielestäsi nuorena kihloihin menneet eroavat?? minun mummi ja vaari meni nuorena naimisiin ja olivat yhdessä elämänsä loppuun asti. ei saa yleistää kiitos. en nyt väitä, että nuorena kihloihin menneet pysyvät ikuisesti yhdessä, mutta en pidä siitä, että ihmiset yleistää.
kukaan ei ole yleistänyt yhtään mitään, vaan antanut esimerkkejä. MInunkin omat vanhempani ovat olleet 30vuotta kihloissa 16-vuotiaista lähtien. Mutta valitettavasti on myös olemassa niitä jotka eroavat, ovat sitten menneet kihloihin nuorena tai ei. Asioille ei ole yks selitteistä vastausta tai kaavaa miten asiat tulee menemään. Eiköhän kaikki ole kahdesta ihmisestä kiinni, kuinka hyvin he parisuhdettaan huoltavat. Minulla on paljon ystäviä jotka ovat menneet kihloihin 15-17vuotiaina ja vieläkin lähes kymmenen vuoden jälkeen ovat yhteistä taivalta tallustelemassa ja on myös niitä jotka ovat olleet 5-10 vuotta kihloissa ja eronneet yks kaks.. sitä se elämä on! Elkää ihmiset pienestä ottako itteenne..
Menin "kihloihin" vuoden seurustelun jälkeen vain 16-vuotiaani. Poikaystäväni oli silloin 17-vuotias.
No me olemme yhdessä edelleen olemme olleet jo kohta 8 vuotta. Naimisiin emme ole ehtineet ja odottelenkin tässä sitä lopullista kosintaa:)) mutta kaikki aikanaan.
Joskus olenkin miettinyt, että mitä se sormusten osto silloin muutti, mutta eipä se juuri mitään. Olisimme ilman noita sormuksiakin luultavasti edelleen yhdessä.