Oottehan tekin törmänneet ihmisiin, jotka sanoo päin naamaa ja ihan mitä haluaa. Ilmeisesti ajattelematta asiaa tai sitten, mitä heidän päässään liikkuneekaan. Yksi on kommentti; "Oletpa sinä lihonut" tai "Oletpas vanhettunut sitten viime näkemän". Joskus minulla on ollut jopa miesystävä, joka on huomautellut "selluliitista" ja vertaillut jopa ulkomaalaisiin naisiin, joilta vastaavaa ei löydy.
Miten te vastaatte moisiin "kohteliaisuuksiin". Onko ihminen tosiaan niin "tyhmä" että sanoo tuollaista päin naamaa, vai onko aina syytä kertoa totuus?
Minä olen tavis, mutta en omista moista taitoa, että tieten tahtoen loukkaisin toista esim. vihjailemalla jotain hänen ulkoisista "puutteistaan" tms. Mieluummin vaikenen. Totta kai sattuu, jos itse kuulee moisia kommentteja.
Miten te vastaatte moisiin "kohteliaisuuksiin". Onko ihminen tosiaan niin "tyhmä" että sanoo tuollaista päin naamaa, vai onko aina syytä kertoa totuus?
Minä olen tavis, mutta en omista moista taitoa, että tieten tahtoen loukkaisin toista esim. vihjailemalla jotain hänen ulkoisista "puutteistaan" tms. Mieluummin vaikenen. Totta kai sattuu, jos itse kuulee moisia kommentteja.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kaippa ne töksäytykset tulevat niin yllätyksinä, ettei osaa sanoa heti mitään? En minä ainakaan osaa.
Mutta vaikka kuinka tuntuisi nololta olen pakottanut itseni kysymään jälkikäteen töksäyttelijältä, että mitä varten sanoit niin ja kerron pahoittaneeni siitä mieleni. Jotkut ihmettelevät tosikkomaisuuttani (olen tosikko, joten so what!!!) tai koettavat nauraa (en taatusti naura mukana) tai joku pyytää anteeksi (silloin koetan antaa anteeksi) tai selviää, ettei sanoja ymmärtänyt mitä sanoi.
Minua ne sanomiset jäävät aina vaivaamaan, jonka vuoksi vastuun kippaaminen sanojalle takaisin on aivan oikein. Kyllähän itsekin tiedän omat vikani, joten mitä helkuttia ne muille kuuluvat. Riittää kun itse koetan pärjätä niiden kanssa.(Hyvät neuvot ovat tietysti aina tervetulleita.)
Viisaammat ja vahvemmat neuvovat, ettei tarttis edes välittää niistä töksäytyksistä. Mutta mitäs tekee, jos ne loukkaavat...
sellaiset ihmiset, jotka laukovat totuuksia TOISILLE päin naamaa, eivät itse kestä minkäänlaista leikinlaskua omasta itsestään. Heti tulee tulikiven katkuinen kommentti tai saat ikuisen vihamiehen.
Kai tietynlainen kohteliaisuus kuitenkin kuulunee yleissivistykseen ja vaikka ystävyys olisi millä tasolla tahansa, niin toisen kunnioittaminen on A ja O.
Tämä on sitä ihmisten välistä erilaisuutta.
Tämä tarina on tosi.
Sattui nimittäin eräs tyyppi laukomaan jotain sellaista että Arska se on edelleen samanlainen beibifeis kuin kouluaikoina...-no tähän en osannut sitten vastata mitään...meni ihan lukkoon...
Asia jäi harmittamaan ja kas samainen nainen sattui naamakkain myöhemmin muutamia vuosia edellisestä kohtaamisesta.
Iskin välittömästi takaisin ja sanoin että "sinä se vaan kannat kaikki maailman murheet kasvoillasi"...
Oltiin muuten sujut.
sikakoo
on molemmat vaihtoehdot joskus.
Itse hiukan normiston ulkopuolella elävänä erilaisena ihmisenä, tiedän että, töksäyttävä "totuus" sattuu.
Mutta kun on kymmeniä vuosia jo harjaantuntu näkemään, ne sanomatta jääneet "totuudet" niin sitä harmistuu joskus vaikka toinen vaikeneekin.
valkoista valhetta on vaikea peittää.
Läheisten ihmisten kanssa asia on erittäin mielenkiintoinen.
Samaan aikaan kun itse vilpittömästi toivoo saavansa rehellistä palautetta, niin samalla juuri se tärkein ihminen, joutuu sanomaan asioita joista ei tunnetasolla pidä.
Siinä sitä rakkautta ja tahtoa toisen tuntemiseen sitten tarvitaan. Onneksi sitä on vielä tarjolla ;))
ennemmin uskon totuuteen, en toisen/toisten arvosteluun oli tilanne mikä tahansa, jolloin valkoista valhetta ei edes tarvitse keksiä.
Ja siksi nuo esimerkit mitä mainitset sanottavan, eivät kosketa minun totuuksiani toisesta. Koska tuntuvat loukkaukselta jo luettuna, saati sitten että menisin itse noin vielä jollekkin sanomaan.
siis:
-valehdella ei saa mutta kaikkea ei ole pakko päästää suustaan ulos.
-itsepetoskaan kannata mutta joskus rehellisyyskin on vain julmuutta pyhäpuvussa.
-ja sitten vielä se klassikko:
Kuka on viaton ,heittäköön sen ensimmäisen kiven.
...ja voishan sitä puolisolleen antaa läheisyttä ihan ite sen sijaan että katsoo telkkarista kun näyttelijät sitä esittää.
ja voishan sitä vaimoansa rasvata auton sijaan jonkun kerran vuodessa
ja voishan lemmikinomistaja antaa vaikka joka kymmenennnen silityksen lähimmälleen
vai voiskohan? ;)
Minusta näyttää siltä.
toiselle päin pläsiä kaikkea "kivaa", jolla ei itse ymmärrä loukkaavansa toista, tai vaikka ymmärtäisikin, niin täytyy olla valmis myös ITSE kuuntelemaan, mitä toinen laukaisee sopivassa tilanteessa. Eli jos haukut lihomisesta, niin kosto elää; voit totisella naamalla huomauttaa vaikka "Tuo hiusmalli ei sovi sulle kyllä yhtään, entinen oli parempi" tms.
Itse en ymmärrä näitä joiden on pakko sanoa kaikki mitä päässään pyörittelevät. Onko meissä, hyvänen aika sentään, ketään täydellistä ihmistä?
Kyllä toisen tunteita pitäisi pystyä kunnioittamaan ja katsomaan hiukkasen pitemmälle kuin omaan napaan. Mutta elämä on... just sellasta pintaliitoa.
Ihmisten arvo riippuu tittelistä, pankkitilin summasta jne. Voi voi...
... eikös se ole sen "totuuden torven" oman pään sisäinen asia mitä mieltä hän on jonkin ulkonäöstä tai muusta.
Taisi olla vanha suomalainen sotasankari Lauri Törni kun sanoi että jos rupeaa anteeksi pyytelemään itseään, olemistaan ja tekemisiään, saa kohta pyytää omaa syntymäänsäkin anteeksi.
Tästä olen olen samaa mieltä.
Me ollaan ihan tavallisia ihmisiä ja yksilöitä kaikki ja jokaisella on oikeus olla se mitä on kunhan ei muita toimillaan vahingoita.
näitten ikuisesta nuoruutta kauppaavien motiivi on vain tehdä rahaa ihmisten "heikkouksiin" vedoten.
Ugh olen puhunut!