Ajattelinpa nyt, rekisteröimättömänä, palstaa aktiivisesti seuraavana, minäkin aloittaa keskustelun:
MILLAISENA 60 HENKILÖ TUNTEE ITSENSÄ YHTEISKUNNAN JA YHTEISÖN JÄSENENÄ?
(joko olet luovuttanut? Vieläkö tunnet itsesi osaksi yhteiskuntaa?) yms.
Monenlaisia tuntemuksia on luettavissa tuolta eri viesteistä. Ihan kaikkiin ei sinällään voi luottaa, eikä yhtyä.
Nyt haluaisin nostaa keskusteluun ikääntymisestä, vitaalisuudesta aikuisijässä, ja elämisen järjestelyistä, yms. johtuvat asiat ja järjestelyt.
Onkohan yritykseni täällä mahdoton? Vai pitäisikö siirtyä kysymyksineni 80 -palstalle?
Asiallisia vastauksia. Kiitos!
MILLAISENA 60 HENKILÖ TUNTEE ITSENSÄ YHTEISKUNNAN JA YHTEISÖN JÄSENENÄ?
(joko olet luovuttanut? Vieläkö tunnet itsesi osaksi yhteiskuntaa?) yms.
Monenlaisia tuntemuksia on luettavissa tuolta eri viesteistä. Ihan kaikkiin ei sinällään voi luottaa, eikä yhtyä.
Nyt haluaisin nostaa keskusteluun ikääntymisestä, vitaalisuudesta aikuisijässä, ja elämisen järjestelyistä, yms. johtuvat asiat ja järjestelyt.
Onkohan yritykseni täällä mahdoton? Vai pitäisikö siirtyä kysymyksineni 80 -palstalle?
Asiallisia vastauksia. Kiitos!
Vastaukset 59
Vanhimmat
Samanlaiseksi, luulisin kuin ikä ennen ja jälkeen? Yhteiskunnallinen myllerrys, jonka yhdessä aallossa itseltäkin meni työpaikka, (osittain omasta halustani) näyttää paisuvan. Omalla kohdallani huolestuttaa yleensäkin maailman tapahtumat, mitä tälle pallolle on tapahtumassa. Tietenkin läheiset ja heidän pärjäämisensä myös.
Tuntuu kuin jokainen pidättelisi henkeään odottaen tulevaa. Huomaat, etten kovin turvallisin mielin elele. Kuitenkin tätä päivää olisi elettävä täysillä, huomisilla on omat huolensa ja ilonaiheensa.
Mikä se olisi oikea resepti?
mielialat vaihtelee,toisina päivinä on ihanaa olla elämässä,toisena päivänä mikään ei enää miltään maistukaan.
Johtuukohan tämä iästä,vuodenajasta vai mistä?
No 60 jäi taakse mutta olo paljon parempi kuin 50:senä. Touhua ja tohinaa on vaikka muille jakaa. Jos elämänlaatu tätä menoa paraneen niin millaiseksi se ollenkaan tulee.
osaani 50.ppisten kanssa.Vain onko tämä helpomman elämän tuomaa.Mitä ei silloin saanut ja ehtinyt ei tartte murehtia.
Nyt vain eletään täysillä.Terveys on se tärkeä nyt.Ilman terveyttä eläkkeellä olo voisi olla ikävää.
Saa tehdä sitä mitä on halunnut tietenkään kaikkea ei saa mutta enemmän kun työssäollessa.Ja perheestä piti silloin huolehtia nyt vain itsestä.
Kuulun heihin, joille vanheneminen ei ole ongelma. Olen aina tiennyt, että se tulee. Olen jopa jollakin tapaa yrittänyt asennoitua myönteisesti tähän tosiasiaan. Se merkitsee kohtuullista huolehtimista terveydestä ja ihmissuhteista, kiinnostusta yhteiskunnasta, yritystä olla haukkumatta poliitikkoja jne.
Oikeastaan 15 viimeistä vuotta ovat olleet elämäni parasta aikaa.
vaikka olenkin sairaseläkkeellä, mutta nyt ehtii hoitaa kuntoa ja mieltä, ja aikaa lastenlapsille.
Vanhenemisessa ei ole mitään hohtoa, naamaan tulee kurttuja, hengästyttää jos vähänkin rynnii, aamusin saa kuulostella mihin sitä tänään nyt koskee. Hammaslääkäri suosittelee osa proteesia, miten senkin kanssa tulee toimeen.
Toiset eläkeläiset ovat kateellisia koska tällään aina itseni kun lähden ulos ostoille, sanovat minun yrittävän olla vielä 50 .
Hyvä puoli on se että lapset perheineen voivat hyvin ja itsekin tunnen oloni hyväksi. Eikä kavereistakaan ole puutetta on ihan sopivasti.
Punkku pullo viikonlopuksi jota maistellaan jos joku tulee kyläilemään. Hyviä kirjoja seuraksi niin ei tarvitse olla yksin. Siinä ne eläkeläisen ilot ovat.
Hyvät ystävät! Kiitos.
Hienoa tähän asti. Yhtään negatiivista lausuntoa ei vielä tullut. Kertokaa edelleen tuntemuksianne. Myös niitä ikävämpiä, jos teillä niitä on.
Kevät senkun tulla keikkuu, joskin hiukan myöhässä. Kirjoittelemisiin: PP
ettei perässä tahdo pysyä.Taasen kaksiviikkoa meni tietokonetta opiskellessa.Tuli monta asiaa opeteltua.Tosiaan parasta aikaa vietetään.Kesä tulee ja kärpäsiä,niin köyhäkin saa ystäviä.On sanonta.
Tässä tulee tosi tarina. 55 v jouduin lähtemään työpaikalta kiusattuna ulos. 60 v sukulaissuhteet meni poikki kun yksi sisar tuli tyranoimaan. 7 v on mennyt ilman juttukavereita joita olisin kipeästi tarvinnut henkiseksi tueksi. Sitten meni terveys. Minulla ei voi olla mitään koska olen kuulovammainen mutta silti nuorekas ja hyvä huuliltalukija. Ihmiset ovat julmia.
niin tänään kyllä ottaa päähän. Nyrjäytin nilkkani tänään hypätessäni pyörän päältä. Särkee niin vimmatusti. Olen hautonut jääkääreellä, mutta ei oikein tunnu tokenevan.
Tämä nyt on sellainen tilapäinen häiriö. Muuten olen erittäin tyytyväinen elämääni, tunnen itseni jopa erittäin hyödylliseksi. Lapseni tarvitsevat meidän apuamme niin usein, että ei ehdi tuntea itseään tarpeettomaksi.
Olen varmaan ennenkin täällä sanonut, että enpä vaihtaisi nykyistä olotilaa siihen oravanpyörään, mikä tuolla työmarkkinoilla vallitsee.
Ei ole valittamista kun on terve.
Terveys tulee iän mukana tärkeäksi, siitä elämisen laatu riippuu.
Ehkä mielialat muuttuvat nopeammin, minulla voi johtua myös puolison sairaudesta että joskus masentaa.
Muuten tämähän on oikeastaan paras ikä, on jo oppinut jotain, ei ryntäile niin herkästi kaikkeen mukaan.
Olin onnettomampi 40-50-vuotiaana.
Silloin ikääntyminen tuntui pahemmalta kun nyt.
Kun olin 45-55 vuotta katselin kanssa sisaria ja veljiä sillä silmällä,että kuinka ovat vanhentuneet ja niin edelleen....
Nyt 60 elämä tuntuu paljon mukavammalta.Saa olla oma minä kaikkine kulumisineen ,kolotuksineen ja tunteet ovat luontoa kunnioittavat sekä lähimmäisen hyväksymistä hyvässä ja pahassa.Pitää sanoa ,että monet kanssa ihmiset osaavat iskeä oman pahan olonsa läheisiinsä aika ajattelemattomasti.Mitä mieltä olette ? Jos ystävyys ja läheissuhteet ovat kunnossa ,niin elämä on ihan O.K
...mukavasti menee, joskin osa kinttujen verenkierrosta tapahtuu letkuja pitkin.
Ei se paljoa menoa haittaa. Mutta juoksemaan en enää kykene. En toki haluakkaan. Vähemmälläkin ehtii nämä hommat hoidella.
Odotan kuolemaa. Kesäisin odottelen talvea ja talvella kesää. Mitäpä eläkeläinen muuta voisi?
Tarinasi ei voi olla tosi, lukuunottamatta otsikkoa.
Kuka seuraa Formulaa? Kun PP kysyy "Millaiseksi 60 henkilö itsensä tuntee?", niin vastaan omasta puolestani, että tunnen itseni mm. kilpaurheilua seuraavaksi pojan viikariksi. Formula ja jääkiekko käy nyt, kun niitä on tarjolla.
Luen minä siinä sivussa Konfutsea, siis moniruokaisia ollaan, inkivääriä nautitaan. Huomenta kaikille aamuvirkuille!
minä en seuraa Formulaa.Hyvä kun jokaiselle on jotain.Antaako se ajattelija paljon uutta.
Itsekkin voisit omia filosofioita kirjoittaa.Se on aina yhden mielipide,niin senkin Konfitsean.
Laitan kaikki samaalle viivalle.Omani sinun hänen.Kun emme tiedä kenen ajatus on totuus.
Jälestäpäin vasta kun emme ole katsomassa.
Toiselle kilpaurheilu toisille uskonto jotain pitää olla.Katsoin tänään nummisuutarin ja sekö oli hauska.
En muistanutkaan sitä niin hauskaksi.
Se Esko oli kun Nykäsen Matti.Kyllä se Aleksis on ollut tarkkanäköinen ja aikaansa edellä.
No jos ei Formula kelpaa, niin miten olisi jääkiekko. Tänään kuuntelin "puhdetöiden" lomassa radiosta puolivälieräotteluita. Nythän sitten välieriin menevät HPK, ÄSSÄT, HIFK ja KÄRPÄT. Jääkiekko on taklauksilla terästettyä puhdashenkistä urheilua.
Huonosti asiat ovat ellei jonkin sortin urheilu käy pirtaan.
toisesta tunnu miltään.Välistä nään punaista kiekko ohjelmasta.
Mies katsoo ja minä sulatan kun näen että toinen pitää siitä.Jokus mieliksi istun katsomaan.Sama tunne kun katsoisi raviurheilua.
Kun henk.kohtaisesti tunnen urheilijan silloin seuraan.Olympialaisista niitä merkittävimpiä ohjelmia.
En ole kasvanut urheiluun niin kuin mies.
Olen löytänyt onneksi urheilun tilalle mielenkiintoisempaa.
niitä kauniita lihaksia joskus pysähtyy katselemaan.Ja kuaniita nuoria ihmisiä.
Kysyit, kuka seuraa Formuloita. Minäkin.
Kellot oli aamulla soimassa aikaiseen herättämiseen, totta kai.
Eikä ollutkaan turhaa. Hyvä, jännittäväkin kisa. Onneksi kukaan ei loukkaantunut, vaikka romua syntyi. Ja mikä parasta, Kimi ajoi kakkoseksi, Suomen lippu taas näyttävästi. Hyvä mieli.
Kun katsoo lehdistötilaisuudessa näitä miehiä, on vaikea uskoa, että he hetkeä aikaisemmin nousivat maailman nopeimman kilpa-auton ohjaimista ajettuaan satoja kilometreja äärimmäisessä henkisessä ja fyysisessä paineessa.
Komeita nuorukaisia, rauhallisia kuin viilipytyt ennen vanhaan!
Aivan sama seikka käväisi minunkin mielessä heitä seuratessa. Siinä käväistiin mahtavan ajon jälkeen hörppy nestettä ottamassa, tukkaa harottiin hiestä, lippis päähän ja estraadille kommentoimaan. Rauhallisina, tyytyväisinä. Hyvähermoisia, kuntoisia nuoriamiehiä.
saman koen kun ajetaan moottoritiellä.
Tässä pieni runo , jonka juuri luin:Eeva Kilpi Nukkumaan käydessä ajattele:Huomenna minä lämmitän saunan , pidän itseäni hyvänä , kävelytän , uitan , pesen . Kutsun itseni iltateelle , puhuttelen ystävällisesti ihaillen. Kehun:Sinä urhea nainen minä luotan Sinuun .Tämä ohje riittää tällä hetkellä. Aurinko on palannut pitkän talven jälkeen. Elämä jatkuu !
Voisko ihanampaa aikaa olla ,kuin on tää.Laulun sanoin mieshenkilönä ,terveenä vaikka sairaseläkkeellä. Huomaa olevansa haluttua seuraa
varsinkin ikäisensä naisväen seurassa,tanssitaito,
pitkä kokemus ihmisten palvelemisesta. Sormus
sormessa ei ole pidäke vaan laadun tae,sen olen
huomannut.Kevät on ihaninta aikaa silloin luonto
herää ja "mahla" virtaa. Eletään täysillä jokainen päivä ja nautitaan eikä muisteta huomista.
Onpa riemukasta saapua koneelle ja lukea aamun tekstejänne. Juuri noin tunnen. Eeva Kilven oivasta runosta pitäisikin tehdä huoneentaulu, Sinun kanssasikin samaa mieltä olen - minulla vain ei edes sormusta sormessa - inkivääristäkin pidän, pitäisikö vain vielä Konfutseakin ryhtyä lukemaan, missä välissä vain...
Hyvää päivänjatkoa!
Tunnen kuuluvani kovastikin vielä tähän yhteiskuntaan . Seuraan aikaani ,kuulun eri jäjestöihin ja niiden kautta vaikutan ainakin kanssakuljijoihin.
Äänestän, tarvitsen yhteiskunnan palveluja ja elikeinomaailmaa tarpeisiiini.
Miksi ei kuuluisi yhteiskuntaan tässä iässä?
Veroja maksan isomalla prosentilla kuin koko työssä käyvä perheeni,vaikka olen eläkeläinen.
Tarvitsen yhteiskunnan tuottamia asoita ja palveluja siinä missä nuoremmatkin melkein kaikilta sektoreilta.
Kiitos Eeva Kilven säkeistä! Niissä on osuvasti ilmaistu omat tuntoni ja "päivän lukujärjestys". Elämä ei kohtele meitä kaikkia samalla tavoin, mutta se jatkuu. Onneksi!
Näillä keskustelusivuilla on merkitystä. Parhaimmillaan ne ovat piristäviä kimmokkeita arjen askareisiin, kun mikään ei itseä huvita. Mukava lukea toisten touhuista, menoista, askareista, joskus synnyistä syvistä. Ja joskus tuntee olevansa itseänsä paremmassa seurassa:)))
piristämään tullut enkä koskaan pitkästy tässä.Aina vain tulee mieleen että pitää lopettaa ja tehdä sitä ja tätä muka tärkeämpää.
Mutta onko tämä niin vähäistä että kannattaa jättää viimmeiseksi.
Kiva tulla tapaamaan teitä on näkymättömät ystävät täällä.
Seura on useimmin itseä parempaa vaan onneksi olen optimisti itselleni.Omasta vähättelystä ei saa palkintoa.Olenpa siis vertaisteni parissa.
täällä on kaikki
Yhtä myllerrystä ja mullistusta ovat olleet nämä kaksi vuotta. Kaksi läheisintä on saatettu haudan lepoon. Kaupungin kerrostalosta on muutettu maalle omakotitaloon. Remonttia on tehty talossa sisällä ja ulkona. Eikä loppua näy.
Yhteiskunnan ja yhteisön jäsen tunnen kyllä olevani. Yritän pitää huolta itsestäni ja tulla toimeen omillani, omin voimin niin pitkälle kuin mahdollista. Politiikka? Seuraan, mutta osallistun vain äänestämällä. Riittää minulle ainakin toistaiseksi.
On sanottava; melko jyrkkä käänne; vitaalisuuden inflaatio käynnissä.
Niin se miehen terveys taittuu joskus tässä iässä.
Jo entisinä vaivoina kuin sukuperinteinä verisuonien rappeutumissairaudet,
huonoja kolesteroliarvoja, verenpainetta ja silleen.
Olin vielä kopsakka ukko lokakuussa -05. Vähättelin jo puhjenneen flunssan oireita; lääkettä ja jatkamaan ulkotöitä.
Ennen lääke tepsi. Nyt paheni. Illalla äkillinen korkea kuumetila.
Se siirtyi vähitellen keuhkoihin. Hirmuinen jyskyttävä hengityskipu. Veti kuitiksi.
Antibiootit nujersivat taudin, mutta toipumisen jälkeenkin voin sanoa; kunto ei palannut.
Keuhko rtg- osoittavat arpikudosten laajuuden. Astmaoireet tulivat pysyäkseen.
Pitäisi olla lievää ja normaalia! Niin varmaan onkin.
Pienissäkin töissä väsyy kohtuuttomasti. On tullut aika kuunnella kroppaansa ja rauhoittua.
Lopputulema:
Vanhuus alkoi eräänä viime lokakuun sunnuntaipäivänä iltapäivällä.
ja sinulla on aikaa parantua.Olen tavannut kiltassa 86,vmiehiä ihan teräkunnossa.
Entäs tätini ruokavaliolla kolestrolin parantanut on pitkästi yli 80,nen.
Minä olen huonommassa kunnossa kun ne vanhat.
Yritän aloittaa samanlaisen ruokalistan.Marjoja,puuroa,kalaa,salaatit ja sopiva liikunta.Paljo nukkuminen enkä käytä mikroa.
ovat hyviä syödä,mutta tuli mikro haluaisin tietää miksi et käytä sitä,onko tullu jotain nekatiivistä siitä,en taida oikein osata muotoilla kysymystä,mutta jospa ymmärtäisit kysymykseni.
enkä osaa tietelliseti siihen vastata kun ei ole tietoa.En käytä kun pakosti jokus.Enemmänkin tuntemuksen vuoksi.
Oma olettamus on että mikro voi tappaa hyödylliset bakteerit ruuasta ja muutenkin ruuasta tulee huonomman makuinen.
Sitkas ja kuiva.Terveys ravintolat siis luonnon ruoka ravintolat eivät käytä mikroa.
Kyllä terveys palaa itsestään kun antaa luonnon parantaa.
alkaa olla pakostakin jo pikkuisen raihnainen sieltä sun täältä, ainakin fyysisesti.
Monet asiat, joita harrasti vielä 10 - 15 vuotta sitten, eivät joko kiinnosta enää, tai sitten niitä ei pysty tekemään kömpelyytensä ja kuluneiden niveltensä takia.
Henkinen vireys on onneksi säilynyt, mutta kiinnostuksen kohteet silläkin alueella ovat muuttuneet, kuten musiikki ja kirjallisuusmaku ynm. Jos joku sanoo, että mukava ikä tämä 60 , niin minä sanoisin, että kyllä nuorena, tai nuorempana oli mukavampaa ;)
raihnaisuutta paitsi etten viitsisi tehdä niin paljoa mitä ennen.Keho sanoo vain jos liikaa rasitun.Verenpaine on alentunut minimiin kun saa itse säädellä tekemeiset.
Tunsin itseni sairaaksi töissä ollessa ja nuorempana.Se on monesti omassa mielessä jos saa mielekästä tekemistä ei tunne vaivoja.
Nyt tunnen itseni erittäin terveeksi ja haluan kokea kaikkea mahdollista mitä ei nuorena voinut.
Olin työikäisenä pirteämpi ja virkeämpi, kuin nyt.
Ihmettelen itsekin kuinka verenpainearvoni olivat normaalit ja ylipainoa ei kertynyt, sillä sekin miltä näytti, oli merkityksellisempää kuin nykyisin. Tulee usein todettua, että kuka minua näkee täällä kotona, vaikka tukka on niin kuin on, sekä "vuosirenkaita" tuossa ympärillä.
Ystävättäreni sanoi meikkaavansa itseään omaksi ilokseen ja minä en ole taas pelkästään itseäni miellyttääkseni osannut koskaan tehdä mitään.
sitä mitä ei ole työssö ollessa ehtinyt.Vaika se olisi kuinka hullua.Sieltä löytyy ystäviä.
Minun tekee mieli aina ulos lätiessä vähän meikata.Samalla pysyy kotonakin kun on pakko laittaa menemisiin.
Näin keväällä lintujen bongaaminen on mukavaa ja samalla ulkiolemista.
harrastus, jota olen pitänyt yllä lähes koko aikuisikäni, mutta jonkun uuden mielenkiintoisen aloittaminen saattaisikin tuoda potkua elämään.
En ole kovin seurallinen ihminen, joten en taida kaivata uusia ystäviä. Vanhat ystävätkin tulee laiminlyötyä tämän tietokoneen takia.
Vähän noloa tunnustaa, mutta saatan pelailla iltakaudet jotain peliä täällä netissä.
Kun olin työelämässä, muistelin, mitä kaikkea olin ehnyt ja mihin olin työssäni joutunut, elin menneisyydessä.
Nyt ajattelen sitä, mitä on edessä ja nimenomaan mitä on enää edessä. Todennäköistä on, että kunto huononee. Elinvuosia on luultavasti alle 15, eli vähemmän kuin tästä 50-vuotispäivään. Jäljellä olevat vuodet menevät nopeasti.
Tuntuu kuin elämä olisi pääosin jo eletty ja nyt eletään "tällä inhalla iällä, katoavalla kannikalla", kuten sanotaan eräässä tunnetussa teoksessa.
kyllä elämä jatkuu vielä 60 jälkeenkin .nyt tuntuu kuin olisi tullut "viisautta".enään ei tarvitse hötkyillä joka asian perään.osaa erottaa olennaiset.arvomaailma alkaa lujittumaan.elämä on tässä ja nyt
Toden sanoakseni kyllähän elämä 60 jälkeen muuttuu koko ajan, välillä tuntuu olevan sellaista käkäilyä. Suhtautuminen asioihin muuttuu, onko tullut syvyyttä mietiskelyyn vai mistä johtunee.
Hiukan tulevaisuuden visioita hämärtää vanhempien sisarten terveydelliset ongelmat, sitä miettii milloinkahan omalle kohdalle kolahtaa?
Enää ei saa TV-ohjelmista irti katsomisen arvoista kovinkaan paljon. Musiikin voi valita omasta kokoelmastaan.Esim.Dvorákin säveltämästä oopperasta Rusalka "Laulu kuulle."
Hiljalleen lopettelen töitäni, ei enää tarvitse olla suoritekeskeinen. Riittää oman elämän hallinta, voi elää siten kun se hyvältä tuntuu.
Kymmeniä vuosia töissä olin kuin ropotti töissä ja kotona, en todellakaan kuulunut mihinkään enkä tuntenut olevani yhteiskunnan jäsen. Eläkkeelle äätyä maailma on auennut, näkee mitä päivisin tapahtuu, kun ei ole aina töissä. Sosiaalinen ystäväpiiri on nyt vasta käynyt läheiseksi, kun monet työkaverit ovat myös jääneet eläkkeelle.
Samanlainen pikkupoika, mutta paksunahkaisempi. Kokemus on erinomainen lisä siihen penskamaisuuteen.
Nuorena esimerkiksi esiintyminen ihmisten edessä oli minulle pahin mahdollinen asia. Nyt se ei tunnu missään, tai pikemminkin tuntuu hyvältä, kun tietää paremmin, mitä tehdä.
En taida koskaan kasvaa aikuiseksi. - En hetkeäkään kaipaa nuoruutta takaisin, mutta nykyisellä elämänkokemuksellani olisin tehnyt moniakin asioita toisin.
Lopultakin on oppinut hyväksymään itse itsensä, näkee omat vahvuutensa ja omat puutteensa. On oppinut antamaan piupaut turhalle, ja oppinut erottamaan oleellisen epäoleellisesta.
Juuri pari päivää sitten oli uutinen, jonka mukaan enemmistö nuorista ottaa paineita ulkonäöstään ja pitää itseään jopa rumana. Useimmiten täysin aiheetta. - Ei kukaan sellaista epävarmuutta kaipaa takaisin. - Ja ei selleinen ole edes mitään mainosmaailman antamaa väärää ihannekuvaa, vaan se kuuluu nuoruuteen.
Epärealismi on tässä iässä muuttunut paljon enenmmän realismiksi. Monenlaiset ihanteet yhteiskunnasta, maailmasta ja elämästä voivat olla samoja, mutta tässä iässä osaa ottaa faktatkin huomioon. - Pelko on muuttunut taistelunhaluksi, syy ja seuraus on tullut tutuksi asiaksi.
Kaiken lisäksi tässä iässä jo alkaa ymmärtää, että ei elä ikuisesti, vaan jonakin päivänä pitää jättää hyvästit.
ja sitten parhaat päällimmäiseksi! Täytyy kääntää asiaa niin, että jostain päin siihen auringon loiste osuu!
Aivan hyvä olla tämänikäinen, turhat huolet pois!
kaiken mitä sanoit,sillä erotuksella että olen samanlainen pikkutyttö!
Ei tarvitse kilpailla
Olen vielä töissä muutaman vuoden ja sitten alkaa
tuo autuus eli eläkkeelle siirtyminen. Minua ainakin hirvittää, sillä nyt kun seuraa kuinka
eläkeläisten hoitoon tarvittavia varoja supistetaan jatkuvasti.Itse olen yksinäinen henkilö, jolla ei ole lapsia ja eikä liiemmin
lähisukulaisiakaan. Tuntuu myöskin siltä, että
eläkeläisiä ei kovin paljon arvosteta.
Mielestäni nyt jos koskaan pitäisi rakentaa edullisia palvelutaloja, joissa meikäläiset
yksinäiset ihmiset saisivat tuntea olevansa jotenkin turvassa ja olisihan siellä mahdollista
tavata kohtalotovereita, joiden kanssa voisi
seurustella. Vuokrat ovat niin huikean korkeita
täällä Helsigissä että sillekin olisi tehtävä
jotakin ja pian.
Tulihan tässä vähän murinaa....
Toivoisin, että tästä aiheesta syntyisi todellinen keskustelu.
Puhut asiasta,joka on meitä vanhoja naisia jo pitkään askaruttanut.Palvelutaloja pitäisi meille saada! Heti kun alkavat rakentaa edullisia,silti laadukkaita pieniä asuntoja,niin heti ostetaan! Niissä pitää vaan olla jo valmiiksi mietitty miten sitten selvitään,kun oikein vanhaksi tullaan?
muutaman päivän palvelutalossa.
Vanhat eukot ovat ilkeitä, määritteli tuo vanhus.
Ruokapöydässäkään ei voi keskustella, kun kukaan ei kuule, mitä toinen yrittää sanoa.
Ja jokaisesta pienestäkin toimenpiteestä menee 40.
vaikka vain vähän aikaa olleena,että olivat toisilleen ilkeitä jotkut.Ei sinne kannattaisi mennä.
Olen sellaista ajatellut ellei pääse senioritaloihin asumaan,että useampi vanhus palkkaa yhteisen hoitajan joka käy kodeissa tekemässä työn.
Tai perustaa yhteisen kodin johon palkataan valvoja.
Pelaamisesta sanon että siinä kyllä menee aika hukkaan silloin jos sen tekee ystävien kustannuksella.
Minun aika riittää juuri kirjoittamiseen ei muuhun,paitsi asioiden hoitamiseen.
vähän ristiin.
toisaalla kerrot harrastavasi ja kehoitat toisiakin harrastamaan.sitten sanot että aikaa ei jää asioitten hoitamiselta kuin kirjoittamiseen.
yhteensä.a,kirjoittaminen.
b,hoidettavat asiat.
En pelaa,aluksi olin catissa,sen katsoin liikaa aikaa vieväksi.
harrastuksiin pitää järjestää aikaa,ja tämä kyllä vie niiltä ajan jos ei pidä varaansa.
Olisi ollut mukava kuulla kannaottojasi, kun ihmiset näin paljon kiinnostuivat avauksestasi. Minne menit, kalalle, metsälle, kulttuuriin? Mitä muuten itse ajattelet kysymyksestä, jonka meille asetit?
Tällä käy välistä mieskato kun henkilö saattaakin olla tekaistu.Toivottavasti ei meidän pellemme.
Jos hänellä ei olekkaan mielipidettä sehän kysyi toisilta.
Ei, ei hävinnyt Pelle minnekkään. Joitakin päiviä kyllä oli poissa koneeltaan. Ihanaa, että suorastaan kaipaatte! Olipahan kansalla aikaa vastailla. Ja vastauksia tuli. Kiitos niistä!
On ilo todeta, että useimmat ikätoverit kokevat elämänsä mielekkääksi. Monista vastaukista näkyy, että nyt vasta elämää voi elää oikeein toden teolla. Tietynlainen seesteisyys on monista vastauksista myös havaittavissa.
Pahoitteluni niille, jotka joutuvat erilaisten kremppojen ja kolotusten parissa painimaan.
Kun kysyit, mitä itse, niin kerrottakoon, että minussa asuu edelleen se pikkupoika, utelias, ehken vähän pelokaskin, jollainen aikoinaan olin.
Maailman menoa seuraan, työelämää en ikävöi ja kaikki on hyvin, pikkukremppoja lukuunottamatta. Ehkä jonkinlainen vanhenemisen merkki on se, että yhä enemmän olen kiinnostunut ihan alkuajoistani. Esim. nykyään tutkin mielenkiinnolla vanhempieni kirjeenvaihtoa ajalta, jolloin itse olin vielä äitini kohdussa ja isäni "siellä jossakin", ynnä muita tuon ajan tapahtumia.
Kiitos kaikille, ja jatkukoon keskustelu, jos siltä tuntuu.
PellePeloton