Aina joudun pettymään yksin

Kaikestahan sopii valittaa, niinpä valitan ukostani ;)

Moni varmasti tällä palstalla voi jakaa kanssani sen pettymyksen tunteen, kun menkat kerta kerran jälkeen uskollisesti alkavat. Siinä on sekoitus epäuskoa, turhautuneisuutta, masennusta, toivottomuutta. Sitä kaipaisi silloin jonkinlaista tukea ja mistäpä muualta sitä mieluiten hakisi kuin omalta mieheltään. Mutta niinkuin joka kerta aiemminkin, kun ilmoitan menkkojen alkamisesta, ukko äännähtää vain "hmh". Ja sitten jatkaa elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja minä taas haluaisin puhua suruni läpi ja itkeä olkapäätä vasten.

Tiedän kyllä, että minähän se meistä kahdesta olen innokkaammin vauvaa puuhastelemassa, ukko ei niinkään kuumeile, sanoo vain, että ei meidän ehkäisyä tarvitse enää käyttää, vauva tulee jos on tullakseen. Eli hän pystyy kadehdittavan hyvin ottamaan asian rennosti. Pystyisinpä itse samaan..

Joskus sitä vaan niin kovasti haluaisi tukea ja lohdutusta, pelkkä "kyllä se siitä -halauskin" riittäisi. Ystäväpiirissä ilmoittelevat raskausuutisiaan yksi toisensa jälkeen, joten sieltäkään suunnalta on turha vertaistukea hakea. Onneksi on sentään tämä palsta! :)
5838
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Miehet nyt vaan suurimmaksi osaksi on sellasia jörriköitä ettei voi tunteitaan näyttää tai puhua niistä. Kai se on joku ylpeys juttu...
Varmaan jossain mielen sopukassa miehesikin on innoissaan vauvasta.. ja peittää pettymyksensä kun se täti tulee sittenkin..

Kyllä se vielä siitä.
Sitten KUN teille pienokainen suodaan, niin herkistyy siinä raavaampikin äijän köriläs!
Kokemusta meinaan on.. meikäläisen äijä se vaan tuijotti ekat pari tuntii tyttöö kun oli syntynyt.
Niin ja ensimmisessä ultrakuvauksessa oli mukana ja kun näki pikkusen siinä ruudussa voin vaikka vannoa että pyyhki kyyneleitä silmäkulmastaan.. se siitä kovuudesta..

t.Sheri

Äänestä

tarvitset lohdutusta? Luultavasti et.

Miehet ovat yksinkertaisempia olioita kuin naiset. Ei miehesi ymmärrä sinun tarvitsevan lohdutusta jos et sitä hänellä suoralla suomen kielellä kerro.

Siis todella tyyliin: "Minusta tuntuu nyt pahalta, lohduta minua halailemalla ja silittelemällä. Sano minulle että kyllä se vauvansaanti vielä tulee onnistumaan. Anna minun itkeä olkaasi vasten ja sano että kaikki menee hyvin."

Pienemmät vihjaukset ovat turhia, ei mies ymmärrä kuin suoraa puhetta ja rautalangasta vääntämistä.

Äänestä

Kiitoksia teille jo vastanneille! Taitaa olla totta tuo, että en ole miehelle suoraan sanonut, mitä haluan. Olen sitä kyllä suoraan VIHJANNUT, mutta se ei sitten taida näille köriläille riittää..

Meillä on jo yksi pojankoltiainen perheessä pyörimässä, joten jotain osviittaa olen aikoinani tämän raavaan ukkokultani herkistymisestä saanut. Vaan on tainnut tämä herkkä puoli johonkin kadota viime vuosien aikana.

Kiitos muuten, Sherilee, lohduttavista sanoistasi "sitten KUN pienokainen meille suodaan" - antoi kummasti uutta toivoa yritykseen!

Äänestä
  • meillä on pikkukakkosen yritys myös käynnissä,
    joten voin kuvitella tilanteesi aika hyvin =)

    jaxan olla positiivisella mielellä liikenteessä.
    kun on kerran jo tärpännyt niin kyllä se toisenkin kerran tärähtää, sitten kun on meidän vuoro.

    onnea teille vaan ja plussasäteitä =)

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


kp 2 kirjoitti:

Kaikestahan sopii valittaa, niinpä valitan ukostani ;)

Moni varmasti tällä palstalla voi jakaa kanssani sen pettymyksen tunteen, kun menkat kerta kerran jälkeen uskollisesti alkavat. Siinä on sekoitus epäuskoa, turhautuneisuutta, masennusta, toivottomuutta. Sitä kaipaisi silloin jonkinlaista tukea ja mistäpä muualta sitä mieluiten hakisi kuin omalta mieheltään. Mutta niinkuin joka kerta aiemminkin, kun ilmoitan menkkojen alkamisesta, ukko äännähtää vain "hmh". Ja sitten jatkaa elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja minä taas haluaisin puhua suruni läpi ja itkeä olkapäätä vasten.

Tiedän kyllä, että minähän se meistä kahdesta olen innokkaammin vauvaa puuhastelemassa, ukko ei niinkään kuumeile, sanoo vain, että ei meidän ehkäisyä tarvitse enää käyttää, vauva tulee jos on tullakseen. Eli hän pystyy kadehdittavan hyvin ottamaan asian rennosti. Pystyisinpä itse samaan..

Joskus sitä vaan niin kovasti haluaisi tukea ja lohdutusta, pelkkä "kyllä se siitä -halauskin" riittäisi. Ystäväpiirissä ilmoittelevat raskausuutisiaan yksi toisensa jälkeen, joten sieltäkään suunnalta on turha vertaistukea hakea. Onneksi on sentään tämä palsta! :)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu