Ensimmäiseksi pyydän anteeksi, että kirjoitan tälle palstalle, mutta kun asialleni ei löytynyt parempaakaan palstaa.
Olen nuori nainen, enkä ole ikinä halunnut lapsia. Pienenä en leikkinyt nukeilla, enkä koskaan ole kokenut vauvakuumetta. Tähän asiaan parisuhteenikin ovat kaatuneet. Tuntuu siltä, että kaikki miehet haluavat lapsia, ja suhde päättyy siihen, että meillä on erilaiset tulevaisuuden toiveet.
Onko oikeasti paljon sellaisia miehiä, jotka eivät halua koskaan lapsia? En tunne yhtäkään, ja siksi ahdistus vain kasvaa! Ja varsinkin kun tämä minun "anti-vauvakuumeeni" on pysyvää, tiedän sen. Älkää sanoko, että tilanne helpottuu, heti kun itselleni tulee vauvakuume, koska sitä ei ole tulossa.
En oikein tiedä, mikä tämän viestin pointti oli, kai haluan vain kuulla lohdutukseksi, että tunnette/tiedätte miehiä, jotka eivät halua lapsia. Onko kenelläkään ollut vastaavanlaista tilannetta, että suhteet kariutuvat lapsia/ei-lapsia -tyyppiseen kompastuskiveen? Olisi mukava jutella.
Olen nuori nainen, enkä ole ikinä halunnut lapsia. Pienenä en leikkinyt nukeilla, enkä koskaan ole kokenut vauvakuumetta. Tähän asiaan parisuhteenikin ovat kaatuneet. Tuntuu siltä, että kaikki miehet haluavat lapsia, ja suhde päättyy siihen, että meillä on erilaiset tulevaisuuden toiveet.
Onko oikeasti paljon sellaisia miehiä, jotka eivät halua koskaan lapsia? En tunne yhtäkään, ja siksi ahdistus vain kasvaa! Ja varsinkin kun tämä minun "anti-vauvakuumeeni" on pysyvää, tiedän sen. Älkää sanoko, että tilanne helpottuu, heti kun itselleni tulee vauvakuume, koska sitä ei ole tulossa.
En oikein tiedä, mikä tämän viestin pointti oli, kai haluan vain kuulla lohdutukseksi, että tunnette/tiedätte miehiä, jotka eivät halua lapsia. Onko kenelläkään ollut vastaavanlaista tilannetta, että suhteet kariutuvat lapsia/ei-lapsia -tyyppiseen kompastuskiveen? Olisi mukava jutella.
Vastaukset 6
Vanhimmat
...lapsia. Aikanaan en olisi itse lainkaan välittänyt saada omia lapsia. Niitä nyt kuitenkin siunaantui kaksi enkä tällä erää ole siitä mitenkään pahoillani.
No tässä on yksi mies, joka ei halua lapsia missään tapauksessa. Eli kyllä meitäkin on, jos se nyt yhtään lohduttaa.
Olen ollut reilut puolitoista vuotta yhdessä avopuolisoni kanssa, ja yhä selvemmäksi minulle alkaa käydä, että mies ei ilmeisestikään halua lapsia. Hän kammoksuu sitä ajatusta, että ajankäyttö ja koko elämä menisi lasten ehdoilla. Olemme kuitenkin jo kolmenkympin tienoilla molemmat (mies hiukan yli, minä hiukan alle), ja muuten kaikin puolin vakiintuneet ja asettuneet aloillemme. En ole itse mikään erityisen lapsirakas, mutta omia lapsia luultavasti palvoisin. Minulle olisi luonnollista suunnitella asiaa juuri nyt... Mutta molempien pitää olla yhtä mieltä! En ole jättämässä miestä, vaikkei hän haluaisikaan lapsia; minä pystyn purkamaan "hoivaviettini", vai mikä se lieneekään, koiraani... Enkä aio ahdistella häntä kyselemällä. Jossain vaiheessa se on otettava kunnolla puheeksi, mutta haluan tehdä miehelle selväksi, että jos hän sisimmässään ei lapsia halua, hänen on uskallettava sanoa se minulle. Elämme sen mukaan.
pyytele anteeksi, minusta tämä on ihan oikea palsta kirjoituksellesi.
Tässäpä onnellinen pariskunta, jolla ei ole lapsia eikä tule. Asia oli selvä jo seurusteluaikanamme, ja naimisiinmenon aikoihin mies kävi sterilisaatiossa, niin ettei tarvitse turhaan enää ehkäisyn kanssa räpeltää.
Meillä on yhteensä kuusi kummilasta, joiden kaikkien elämässä olemme mukana, toisten vähän enemmän kuin toisten. Tykkäämme molemmat lapsista, ja meillä käy aina välillä joku lapsi hoidossakin.
Elämäntyylimme on kuitenkin sellainen, ettei se olisi lapsen kannalta kovin ihanteellinen (olemme molemmat free lanceja, eli matkustelemme paljon, ja työajat ja tulot ovat epätasaiset), eikä sitä paitsi kummallakaan ole koskaan ollut vauvakuumetta.
Muistan nuorena (olemme molemmat nyt jo yli 40v.) koin erittäin loukkaavana juuri tuon, kun sanottiin että "kaikki naiset haluavat lapsia, kyllä sinä vielä muutat mielesi kun vähän kypsyt". Olen kyllä ihan kypsä ja aikuinen ihminen, mutta meidän elämämme nyt on tällaista, eli siihen kuuluvat lapset niin kuin tuttavapiirimmekin on osa elämäämme. Ei elämässä ole olemassa ainoa oikeaa kaavaa.
Niin ja, yksi mies on minut jättänyt siksi, etten halunnut lapsia. Hän ei kyllä olisi lasteni isäksi sopinutkaan väkivaltaisuutensa vuoksi.
että teillä tuo yhteiselo ilman lapsia on luonnistunut. Tuli hieman parempi mieli :) Tuollaista elämää minäkin toivoisin tulevaisuudelta.
Mulla ensimmäinen mies ei halunnut lapsia, seurustelua takana 10 vuotta, nykyisen kanssa kyllä lapset saisivat tulla, mutta lapsettomuudesta kärsitty jo 5 vuotta. Hoidoista ei ole ollut apua ja olenkin jo tyytynyt ajatukseen elosta ilman muksuja.
Onhan se tietty vapaus kulkea, reissata ja rakentaa oman mielensä mukaan...itse asiassa se on vahvuus!
Ihmisen mieli muuttuu ja kun arvot piti laittaa puntariin, valitsin lapsettoman elämän ja naimisiinmenon...