kauan yrittäneitä

Moikka! Meillä meni 1,5 vuotta ennen kun tärppäs esikoisen kanssa. Kakkosta yritettiin vielä kauemmin. Vuosi sitten mulla oli kohdunulkoinen raskaus ja tasan vuoden yritys siitä lähtien palkittiin.
Ihan alussa ollaan rv 4 4 täytyy vaan toivoo, että kaikki menee hyvin. Mulla oli usko täysin mennyt jo raskautumiseen. Paljon plussaonnea sinulle! Älä menetä toivoasi!

Meillä raskautumisyritystä jo syksystä 2003, eli syksyllä tulee 3 vuotta täyteen. Eikä ainuttakaan tärppiä koko aikana.
Alustavat tutkimukset tehty (verikokeet, papa, sisäultra ym.) ja vikaa ei löytynyt. Ovistestejä käyttänyt ja niihinkään en positiivista viivaa saanut, niimpä nyt käytössä clomit, syynä todennäköinen ovuloimattomuus. Niitä olen nyt jo 5kk syönyt eikä silti ole onnistanut!:(

Alkaa pikkuhiljaa toivo omasta lapsesta menemään. Moni ei usko kuinka rankkaa on kokea pettymys joka ikinen kuukausi! Ja vielä kun oma kroppa tuottaa joka kuukausi kaikenlaisia raskausoireita...

Mutta tämä on siis vain oma tarinani, moni on lopulta onnistunut joko luomuna tai clomeilla tai jollain muulla hoitokeinolla.
itse olen syönyt lisäksi kaikenlaiset vitamiinit, lipittänyt greippimehut ym. mutta minulle niistä ei ole ollut minkäänlaista hyötyä!

Paljon plussaonnea Teille! Toivotaan että pitkä ytys palkitaan!:)

Meillä yli kaksi vuotta yritystä takana ilman tärppiä. Tutkimuksissa ollaan käyty eikä mitään vikaa ole löytynyt. Ei auta kuin yrittää jaksaa jatkaa yrittämistä vaikka usko omaan pienokaiseen alkaa mennä. =(

ja nyt rv 17.

yritystä n.1v4kk.Heinäkuussa-05 terolutteja syödessäni tulin raskaaksi joka kuitenkin todettiin rv8 kohdunulkoiseksi.Nyt olen joulukuussa-05 aloittanut syömään clomeja,helmikuussa alkuraskauden keskenmeno.Yritys jatkuu...pitäisi olla ajattelematta koko vauvayritystä mutta se ei ole helppoa eikä oikein onnistu.Joka kuukausi pettyy kun menkat alkaa...toivoa on mutta sekin alkaa pikku hiljaa hiipua :(

me ollaan poikaystäväni kanssa yritetty 1,5.vuotta.ja mul rupee menemään jo toivo koko asiasta.sain just kuulla et kaverini odottaa lasta ja tottakai oon onnellinen hänen puolesta,mutta silti se sattuu itseeni!

6kk sitten km viikolla 6. Ensimmäistä lasta yritetään alulle. Kuun lopulla lääkäriin aika, ilmeisesti ovulaatio epäsäännöllinen kuten kiertokin. Siihen pitäisi saada parannusta. Vielä jaksaa toivoa! Jaksamisia sulle ja hyvää kevättä!

Meillä yritystä on takana nyt jonkin verran yli 2v. Tutkimuksissa on käyty, missä selvisi, että miehen siittiöt ovat priimatavaraa, mulla taas kroppa ei oikein toimi. Kuukautisia ei ilman lääkkeitä tule, saati sitten ovulaatiota. Ensimmäisessä inssissä olimme viime kuussa. Nyt sitten menkat on myöhässä 6 päivää, mutta raskaana en testien mukaan ole. *HUOKAUS* Tosin odotukset tuon inssin suhteen ei ollutkaan kovin korkealla, mutta silti... Välillä on ihan hemmetin rankkaa eikä mikään huvita. Se, mikä on kuitenkin positiivista, olen vähitellen oppinut iloitsemaan kavereiden raskauksista ja vauvoista, vaikka sellaisten ilouutisten kuuleminen sattuukin aluksi... Mieheni kuitenkin yrittää aina valaa minuun uskoa ja toivoa sanomalla, että asiat kääntyy vielä parhain päin. Voi kunpa voisinkin uskoa siihen.

Aurinkoa kaikkien vauvahaaveilijoiden elämään :)