Pieni puu taimi alkoi kasvaa.
Se kasvoi ja kasvoi, vastoinkäymisistä
huolimatta.
Kovat ajat kiduttivat sen juuria, ja
se oli jo kaatumisen uhalla.
Kun taimesta oli tullut pieni puu, se
huomasi maailman.
Ei ole luottamusta,
ei ole hyvää eikä pahaa.
Silti se puski eteenpäin, kohti taivasta.
Pian tuli lämmin tuuli.
Siitä tuli kirsikkapuun ystävä.
Ystävä, johon se uskalsi luottaa,
ystävä, jolle se pystyi kertoa tunteistaan,
ystävä, joka lämmitti aina lämpimällä otteella.
Tuli kuitenkin aurinko pilvien takaa.
Tuuli siirtyi aurinkoa kohden lähemmäksi ja lähemmäksi.
Auringosta tuuli sai lisää lämpöä ja hymyä.
Ystävä, johon puu oli jo kiintynyt, lähti
korkeammalle ja korkeammalle.
Kirsikkapuu ei ylettynyt enää niin korkealle.
Se vain näki, kuinka tuuli oli onnellisena auringon kanssa, ja säteet lämmittivät tuulta,
ja tuuli viihdytti aurinkoa ilmalennoillansa.
Miten sitten käy, kun tulee syksy?
Miten sitten käy, kun kirsikkapuu menettää kukkansa?
Miten sitten käy, kun tulee talvi, ja puun juuret ovat taasen koetuksella?
Tuletko tuuleni takaisin?
Oletko taas enemmän kuin ystävä minulle?
Tule tuuleni takaisin, kaipaan syliäsi, kaipaan
sanojasi, kaipaan turvaasi, luottamustasi.
Vai menetinkö ainoan tuuleni ikiajoiksi auringolle?
Koska tuo oli "runo", tuuli, aurinko ja kirsikkapuu olivat vertauskuvia. Kommentoikaa, ja
kertokaa miten te käsititte runon. Syvin sanoma?
Se kasvoi ja kasvoi, vastoinkäymisistä
huolimatta.
Kovat ajat kiduttivat sen juuria, ja
se oli jo kaatumisen uhalla.
Kun taimesta oli tullut pieni puu, se
huomasi maailman.
Ei ole luottamusta,
ei ole hyvää eikä pahaa.
Silti se puski eteenpäin, kohti taivasta.
Pian tuli lämmin tuuli.
Siitä tuli kirsikkapuun ystävä.
Ystävä, johon se uskalsi luottaa,
ystävä, jolle se pystyi kertoa tunteistaan,
ystävä, joka lämmitti aina lämpimällä otteella.
Tuli kuitenkin aurinko pilvien takaa.
Tuuli siirtyi aurinkoa kohden lähemmäksi ja lähemmäksi.
Auringosta tuuli sai lisää lämpöä ja hymyä.
Ystävä, johon puu oli jo kiintynyt, lähti
korkeammalle ja korkeammalle.
Kirsikkapuu ei ylettynyt enää niin korkealle.
Se vain näki, kuinka tuuli oli onnellisena auringon kanssa, ja säteet lämmittivät tuulta,
ja tuuli viihdytti aurinkoa ilmalennoillansa.
Miten sitten käy, kun tulee syksy?
Miten sitten käy, kun kirsikkapuu menettää kukkansa?
Miten sitten käy, kun tulee talvi, ja puun juuret ovat taasen koetuksella?
Tuletko tuuleni takaisin?
Oletko taas enemmän kuin ystävä minulle?
Tule tuuleni takaisin, kaipaan syliäsi, kaipaan
sanojasi, kaipaan turvaasi, luottamustasi.
Vai menetinkö ainoan tuuleni ikiajoiksi auringolle?
Koska tuo oli "runo", tuuli, aurinko ja kirsikkapuu olivat vertauskuvia. Kommentoikaa, ja
kertokaa miten te käsititte runon. Syvin sanoma?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tyhmä runo.käsitin,että siinä puhutaan rakkaudesta,suhteesta,mutta en pitänyt.sellaista massakamaa tuo.ei liikuta mitenkään eikä luo erikoisia tunteita.jos runoilijaksi aiot,niin yritä pitää runo mielenkiintoisena eikä "lässyn lässyn"hommana.Tuota ei jaksa edes lukea kunnolla loppuun,niin tylsistyttävä!Lisää ytimekkyyttä,persoonallisuutta.Vaikken mikään ekspertti olekaan.
Miksi ihmeessä haukut mua pelleksi?
Ensinnäkin, pelle on jonkun ihmisen ammatti,
toiseksi, miten vitulla voi olla pelle?
Vitun pelle?
Eh...
Tuolle toiselle kirjoittajalle, kirjoitin
tuon vertauskuvan kyllä ihan sydämmestä, ja
eikä se mielstänyt ollut lässyn lässyä. Itseasiassa tuo oli tarinasta hyvinkin tiivistetty teksti, jotenka turhaa kamaa siinä ei ollut.
Toiseksi, kannattaa silti lukea loppuun asti juttu, koska jos luet vain puoleen väliin, et saa kokonaisuutta runosta.
Enkä usko että kirjoitin ihan noin tylsästi, sillä monet ovat kehuneet kirjoituksiani, niin opettajat kuin ikäiseni ihmiset. Myös Internetissä.
Luulin että persoonallista olisi laittaa tuuli auringon ja kirsikkapuun kanssa suhteeseen...
En ole ainakaan viime päivinä nähnyt tuulen halailemassa aurinkoa tai puuta xD