Meillä on keskikokinen villakoiranarttu ja olemme harkinneet kääpiövillakoiran tai toyvillakoiran ottamista toiseksi koiraksi. Villakoira on rotuna todella iahastuttava, nykyinen koiramme vain on kovin omistushaluinen äitiäni kohtaan, pitää kyllä ihmisistä mutta suorastaan palvoo juuri häntä.
Nyt mietityttääkin että onko tämä ominaista käyttäytymistä villakoirille vai onko koiramme vain omalaatuinen yksilö.
Toiselta koiralta odottaisin enemmän oma-aloitteisuutta, eikä niin vahvaa leimaantumista.
Koirat on aina yksilöitä, ymmärrän sen, mutta haluaisinkin tietää että onko kääpiövillakoirat millaisi luonteeltaan yleisesti ottaen ja onko itsenäinen villakoira mahdoton yhtälö?
Nyt mietityttääkin että onko tämä ominaista käyttäytymistä villakoirille vai onko koiramme vain omalaatuinen yksilö.
Toiselta koiralta odottaisin enemmän oma-aloitteisuutta, eikä niin vahvaa leimaantumista.
Koirat on aina yksilöitä, ymmärrän sen, mutta haluaisinkin tietää että onko kääpiövillakoirat millaisi luonteeltaan yleisesti ottaen ja onko itsenäinen villakoira mahdoton yhtälö?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Meillä on toyvillakoira, joka on samanlainen, minuun hyvin omistushaluinen ja leimaantunut. Itsekin haaveilen toisesta villakoirasta, mutta kovasti mietityttää meidän toyvillakoiran luonteenlaadun johdosta. Taitaa olla suurimmalla osalla villakoiria hieman tuollainen luonne, eli jos ovat saaneet olla perheen ainoana koirana, saattaa toisen koiran hankkiminen olla hieman vaikeaa. Mielenosoitusta ainakin tulee olemaan. Ja sen meidän villis kyllä osaa.
sekä dobberi ja molemmat seuraa minua. Minä nimittäin eniten "koulutan" ja katson koirien puuhastelua. Komennan myös lapsia...Olen siis perheen isoemo.
9kk ikäinen toyvillis ja aivan 2-kymppisen tyttäreni perään.. ainakkun tyttäreni tulee meille kylään, koira ei päästä häntä hetkeksikään silmistää ja itkee oven takana kauan tyttöni lähdettyä.
Meidänkin kääpiövillakoira(uros tosin)on niin mamin poika että toisen koiran ottamista perheeseen ei meillä varmaan kannattaisi edes kokeilla.Niin mustasukkainen tämä meidän musti on toisille koirille.Vähänkin jos vierasta koiraa silittelee,niin heti jo kuuluu vähän mustasukkaista murinaa,saati sitten jos vieras koira tulisi sisälle kotiin.Mutta kyllähän ne koirat toisiinsa ajan myötä tottuvat,kunhan vain muistaa jakaa huomiotaan tasapuolisesti.Riippuu tietenkin vähän siitä kuinka vanha koira on...mielestäni toinen koira kannattaisi hankkia aikaisintaan silloin kun ensimmäinen on 2-vuotias ja viimeisintään silloin kun koira on 6-vuotias.Sillä mitä kauemmin koira on saanut elää perheen ainoana lemmikkinä,sitä vaikeampi on varmaan tottua uuteen tulokkaaseen.