Kyseessä on Suomessa 2004 syntyneen pojan adoptioäidin nettiblogi. Hän ja miehensä kärsi pitkään biologisesta lapsettomuudesta ennenkuin he saivat adoptoitua "Onnin" Suomesta. Sinänsä adoptioäidin ajatukset ovat ihan hienoja ja yleviä, mutta kävi ärsyttämään 20.11.2005 eli kansainvälisenä lastenoikeuksien päivänä hänen kirjoittamansa asiat.
"Ihmettelenkin sitä, miksi biologisten vanhempien oikeudet tuntuvat välillä olevan lapsen oikeuksia voimakkaammat? Lasten pompottelemisen estämiksesi olisi mielestäni hyvä, että biologiselle vanhemmalle annettaisiin esim. vuosi aikaa ryhdistäytyä, saadakseen lapsensa takaisin. Jos ryhdistäytymistä ei tapahdu, lapsi vapautuisi adoptioon. Siinä olisi ainakin kunnon kannuste biologisille vanhemmille. Näin muistaakseni olen kuullut olevan käytäntönä Amerikassa."
http://onni04.blogspot.com/2005_11_01_onni04_archive.html
"Ihmettelenkin sitä, miksi biologisten vanhempien oikeudet tuntuvat välillä olevan lapsen oikeuksia voimakkaammat? Lasten pompottelemisen estämiksesi olisi mielestäni hyvä, että biologiselle vanhemmalle annettaisiin esim. vuosi aikaa ryhdistäytyä, saadakseen lapsensa takaisin. Jos ryhdistäytymistä ei tapahdu, lapsi vapautuisi adoptioon. Siinä olisi ainakin kunnon kannuste biologisille vanhemmille. Näin muistaakseni olen kuullut olevan käytäntönä Amerikassa."
http://onni04.blogspot.com/2005_11_01_onni04_archive.html
Vastaukset 26
Vanhimmat
täysin samaa mieltä tämän äidin kanssa että kuka kuuntelisi sitä lasta.Lapselle on traumaattista siirtyä sijaisvanhemmilta takaisin biovanhempien luokse kun on saanut normaalin hyvän kodin ja joutuu palaamaan takaisin epävarmaan elämään.
Vain yksi retkahdus saa tulla ja sen jälkeen lapsi iäksi pois huonoilta biovanhemmilta.
Joka lastaan aidosti rakastaa,luulisi siinä olevan tarpeeksi yrittämisenhalua.
Lapsi on lapsi vain kerran elämässään,tuhoat hänen lapsuutensa niin se on iäksi mennyttä.Ei lapsi ole mikään äitiyden harjoittelukappale,tai ei saisi olla.
ansion lähde. Eihän lasta tarvi kuunnella, eikä sen tarpeita tarvi huomioida, Näin ainakin Espoossa perhehoidon sossut;
http://www.vanhemmat.com/phpbb/viewtopic.php?t=291
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000001326&posting=22000000012552805
biovanhemmat kuvittelevat.Lisäksi kun lasketaan mikä työmäärä on juoksuttaa lasta kaiken maailman terapiat läpi vuosikaudet,yrittää saada pahoin traumatisoitunut lapsi edes jotakuinkin normaaliksi yhteiskuntakelposeksi ihmiseksi niin ei se ole ollenkaan helppo työsarka.
Tämä tehdään lähes aina perheen omien lasten kustannuksella,myös sijaisperheen omat biologiset lapset joutuvat elämään elämää jossa kohtaavat nämä sijaislapsen biokodista aiheutuneet traumaattiset asiat.
lasta, jonka olette saaneet hoidettavaksi ja palkan vielä siitä saatte.
Näitä sijaisperheiden ja sijoituspaikkojen tuhoamia elämän alkuja löytyy tosi paljon.
Täältä esimerkkejä:
http://www.vanhemmat.com/phpbb/viewforum.php?f=13
ymmärtää että huostaanotto ja sijoitus on ollut lapsen edun mukaista.Varsinkin alkoholisti - ja huumeäidit jotka tarvitsevat lapsilisät,elatusmaksut ym. lisät omiin tarpeisiinsa.
Lapset kulevat rääsyissä ja näkevät suoraan nälkää mutta pöydästä ei koskaan lopu kalja.
Eräs nuori mies sanoi äidistään näin: vaikka se pahalta tuntuu sanoa näin äidistä niin rahaa ei ollut ruokaan kuin lapsilisäpäivänä mutta kalja ja viina ei loppunut koskaan.
näin on
juuri noin kuin väität:lööperiä.
Valitettavasti vain se ei sitä ole.
tiedä tapauksesta mitään. Pidä lööperit ominasi.
Meille sijoitetun lapsen elämässä on vain pelkkää kalja sek viinapulloa pöydät täynä ja sitten vielä huumeet siihen sekaan. Aikaisemmin kun lapsi oli tapaamis pyhänajat äidin luona niin ei siellä ruökaa juurikaan ollut sai homeleipää ja pilaantuneita lihapulli. Tällaista oli lapsen elämä noin 10 vuotta.
Nyt valvottu tapaaminen, jos sekään onnistuu kenen skin sitten on syy että näin on toimittava.
Jos sijaisvanhemmat ovat sitä mieltä, että omat lapset kärsivät, niin miksi ihmeessä he ottavat sijaislapsia? Minusta se on hurskastelua, ei kai kukaan laita muiden lasten etua omien lasten edun edelle? Tosiasiassa omat lapset hyötyvät, kun perhe saa enemmän rahaa käyttöönsä. Ai ettei saa? Miten sitten on selitettävissä, että hyvätuloiset ihmiset voivat jättää työnsä ja ryhtyä sijaisvanhemmiksi?
Eikä sijaisvanhempien ole pakko niitä lapsia edes pitää, jos joku alkaa kyllästyttää, niin antaa pois - siksi se adoptiokaan ei kiinnosta.
Näin voi käydä. Onko tämä kaksiteräinen miekka? Teit miten teit niin ihminen menee pilalle. Sellaista se on. On kuitenkin niin että ihan kevyin perustein ei lasta sijoiteta. Yleensä lapsen olo omassa biologisessa perheessä on perseestä joten parempi silloin sijoittaa kuin antaa pahan tapahtua. Ei voida kuvitella että lapsen elämä on helppoa, ei se ehjäksi ihmistä automaattisesit tee jos ei saa tukea biologisilta vanhemmilta.
Jokaisella toki on asioista omat käsityksensä ja ei nähdä metsää puilta....
taotaan rahaa lasten kustannuksella. Sinne on ihan vapaaehtoisesti otettu ´viimeisten vuosien aikana kymmenmäärin lapsia - tavallisisia sijoitettuja, kriisisijoitettuja, tukisijoitettuja, kesäsijoitettuja ym. ym. Omat lapset ovat toimineet osana kulissia.Omat lapset näet on koulutettu toimimaan ja vastaamaan oikealla tavalla kysymyksiin. Todellakin, hekin ovat aurinkokuningattaren uhreja. He tuskin koskaan adoptoisivat sijoitetuja lapsia - näet rahan tulo saattaisi tyssätä.
Olen itsekin jo vuosia ajatellut että lasten kannalta olisi parempi että huostanotot tehtäisiin aina määräajaksi. Loppuisi todellakin lasten pompottelu paikasta toiseen ja epävarmuudessa eläminen. Sijaisvanhemmille kerrottaisiin heti sijoituksen alussa aikarajat ja sijaisvanhempien olisi oltava valmiina adoptoimaan lapsi mikäli lapsi ei pysty palaamaan kotiin määrätyssä ajassa.
että vuoden sijaisperheessä oltuaan lasta ei haluttaisi pitää, sillä adoptoidun lapsen edut samat kuin omassa perheessään.
Sijaisvanhempien olisi jo lasta ottaessaan sitouduttava adoptoimaan lapsi mikäli lapsi ei määräajan kuluessa pysty palaamaan kotiin. Sijaisvanhemmat eivät voisi kieltäytyä ja luopua lapsesta. Tämä luultavasti karsisi aika paljon sijaisvanhempia koska kaikki eivät välttämättä halua sijaislapsiaan adoptoida.
me olisimme valmiit adoptoimaan sijais lapsemme jos sellainen mahd olisi, lapsi on asunut meillä jo puoltoista vuotta ja bio kodissa vain muutaman ensimäisen viikon... vaikka lapsi onkin luultavasti fas / fae lapsi, tutkimuksen sen verran kesken että ei ole vielä selvitetty kumpaan kategoriaan menee diagnoosi, ja lapsella on terapioita fysioterapiaa ja puheterapiaa..
Mekin olemme valmiit kaikki meille sijoitetut lapset. Ja sen teemmekin viimeistään silloin, kun lapset ovat täysi-ikäisiä. Haluamme varmistaa, että he ovat perinnönjaon saman arvoisia kuin biolapsemmekin eivätkä esim. joudu maksamaan korkeampaa perintöveroa. Asiasta on lasten kanssa jo puhuttu ja vanhimman sijoitetun kohdalla se on edessä parin vuoden kuluttua.
Meilläkin puhuttiin aikuisadoptiosta sijoitettujen lasten (2) kanssa. Vanhemman täytettyä 18v menimme adoptioneuvontaan, mutta sielläpä sossu jarruttelikin touhua. Ainakin meidän sossu oli sitä mieltä, että aikuisadoptiota täytyy lapsen miettiä noin 2v. Eli vasta 20-vuotiaana olisi adoptiopaperit pistetty mahdollisesti käräjäoikeuteen. Nyt meidän molemmat sijoitetut on yli 20v eikä adoptiosta enää puhuta. Molemmat (sisaruksia) ovat muuttaneet toiselle puolelle Suomea biosukujensa luokse.
asiaa, mutta itse en olisi valmis adoptoimaan kumpaakaan sijaislapsistamme.
Hoidan heitä kotona ja jos "ne suuret rahat" heistä loppuisi, olisi pakko mennä kodin ulkopuolelle töihin ja se olisi taas ikävä juttu näitä lapsia kohtaan.
Toivottavasti Suomeen ei koskaan tule noin hölmö adoptiolaki!
Nämä nykyiset vähätkin sijaisperheet häipyisivät "markkinoilta"!
antamaan lapsensa adoptoitavaksi. En usko että se onnistuu monesakaan tapauksessa. Eikä sitä laissa mielestäni saa päättää eikö se ole yksi ihmisoikeus asia saada pitää lapsensa vaikkakin lapsi sijoitettuna tai laitoksessa.
olemassa kuin pakkoadoptio? Joskus jossain kuulin, että jos biovanhemmat eivät ole 3 vuoteen olleet missään yhteydessä lapseen, niin voidaan tehdä pakkoadoptio.
Olikohan ihan puuta heinää?
Suomen laki sallii "pakkoadoption" eli lapsen adoptoimisen ilman biologisten vanhempien tai toisen biologisen vanhemman suostumusta. Ennen näitä adoptioita tehtiin aika paljon ja useat niistä olivat nimenomaan adoptioita sijaisperheisiin.
Nykyään pakkoadoptiota sovelletaan lähinnä ääritapauksissa. Jos synnyttävällä naisella on esimerkiksi taustalla entisen vauvansa tappo, on syntyvä lapsi huostaanotettu heti synnytyksen jälkeen ja adoptoitu ilman biologisten vanhempien suostumusta. Tiedän myös tapauksen, jossa nainen kävi sairaalassa synnyttämässä ja ilmoitti synnytyssairaalalle, että lapsen voi antaa adoptioon. Nainen ei ollut odotusaikana käyttänyt neuvolan palveluita eikä hän osallistunut pakolliseen adoptioneuvontaan. Lapsi sijoitettiin aluksi sijaishoitoon (laitos), minkä aikana biologista äitiä yritettiin ahkerasti tavoittaa. Äidin olinpaikka oli tuntematon eikä häntä tavoitettu. Lapsi annettiin lopulta adoptioon ilman biologisen äidin allekirjoittamia adoptiopapereita eli juridisesti ilman biologisen äidin suostumusta.
Sijaisperheisiin sijoitettujen lasten adoptioita ei enää oikeastaan tehdä, jos biologiset vanhemmat vastustavat adoptiota.
On huomattu, että pakkoadoptiossa on negatiivisia puolia nimenomaan adoptoitavan lapsen kohdalla. Adoptio on erittäin raju toimenpide, sillä se katkaisee selvästi ja lopullisesti lapsen juridisen oikeuden biologiseen sukuun ja synnyttää sen adoptiosukuun. Tämä koskee mm. sukunimeä ja perintöjä. Lapsella ja biovanhemmilla ei ole adoptiossa myöskään juridista oikeutta tavata toisiaan.
Käytännöntyössä on huomattu (ilmeisesti tästä ei ole Suomessa tutkimusta, ulkomailla on sitäkin), että pakkoadoptio voi olla adoptoidulle lapselle erittäin rankka kokemus tulevaisuutta nähden. Lapsi kokee adoption oikeastaan aina hylkäämiskokemuksena. Pakkoadoptiossa adoptiopäätöksen on kuitenkin tehnyt yhteiskunta. Tämä on useissa tapauksissa herättänyt rajua vihaa adoption kohteissa eli adoptoiduissa lapsissa. Pakkoadoptoituja lapsia on huostaanotettu nuoruusiässä poikkeuksellisen paljon ja muutamien kohdalla on suoritettu aikuisadoptio biologiseen perheeseen.
Pakkoadoptiota ei siis voida pitää ratkaisuna, joka sopisi kovinkaan moneen tilanteeseen. Se voi herättää voimakasta katkeruutta ja vihaa. Lastensuojelussa on ajateltava lasten etua ja sitä pitää miettiä myös pitkällä tähtäimellä. Mitä lapset itse ajattelevat kokemistaan lastensuojelutoimenpiteistä murrosiässä ja aikuisena? Pakkoadoptio on vain harvoin tarpeellinen ja pakkoadoptiota tulee käyttää vain tällöin ja silloinkin tarkkaan harkiten. Ei ole olemassa mitään 3 vuoden sääntöä (johon Adelheide viittasi), eikä tämmöisiin sääntöihin tule pyrkiä.
"LAKI LAPSEKSIOTTAMISESTA §9:
Alaikäisen lapseksiottamista ei voida vahvistaa, elleivät hänen vanhempansa ole antaneet tähän suostumustaan eikä 2 tai 3 momentissa taikka 36 §:n 2 momentissa toisin säädetä.
Lapseksiottaminen voidaan erittäin painavista syistä vahvistaa, vaikka vanhemmat tai toinen heistä eivät ole antaneet suostumustaan lapseksiottamiseen taikka ovat peruuttaneet aikaisemmin antamansa suostumuksen, jos harkitaan, että lapseksiottaminen on ilmeisen ratkaisevasti lapsen edun mukaista ja että vanhemman suostumuksen antamatta jättämiseen tai annetun suostumuksen peruuttamiseen ei ole riittävää aihetta ottaen huomioon lapsen etu sekä lapsen ja vanhemman välinen kanssakäyminen, heidän välillään vallitseva suhde ja sen laatu.
Lapseksiottaminen voidaan 2 momentissa säädettyjen perusteiden mukaisesti vahvistaa myös silloin, kun vanhempi sairautensa tai vammaisuutensa takia ei voi pätevästi ilmaista tahtoaan taikka kun vanhemman olinpaikka on tuntematon.
Lahde: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1985/19850153 "
Olen lämpimästi samaa mieltä, että biovanhemmille tulisi antaa jokin määräaika saada asiansa kuntoon. Joissakin Euroopan maissa aikaa on kaksi vuotta; kahdessa vuodessa vanhempi kyllä saa asiansa kuntoon, jos on niitä kuntoon saadakseen. Jos vanhempi ei saa asioitaan kuntoon, lapsi vapautuisi adoptioon tai saisi jäädä sijaisperheeseensä. Näin loppuisi paitsi lapsen irtolaisuus (lapsi saisi aidon mahdollisuuden kiinnittyä pysyvästi perheeseen) myös veuhkaaminen siitä, että osa sijareista tekee työtään vain rahankiilto silmissä. Missään muussa maassa biovanhempien oikeudet eivät jyrää lasten oikeuksia. Ei lapsen kuulu olla koko ajan ikään kuin varoiksi "jalka oven raossa" valmiina hylkäämään tutut rutiinit, oman huoneen,perheen ja ystävät, jos vanhempi ei saakaan asioitaan kuntoon.
Rahanahneus kuultaa läpi. Eihän niitä kymmeniä lapsia adoptoitaisi, vaan niiden pitäisi vaan saada olla ihan lain voimalla koko lapsuutensa / nuoruutensa sijaisperheessäm jotta ammatillinen sijaisvanhemmuus hoituisi mahdollisimman helposti. (Kaikilla kun näet ei ole muuta virtkaa eikä juuri koulutustakaan): Raha on taottava lapsista!
Mitä ärsyttävää tuossa on? Kun kerran on vanhempia, jotka haluavat omasta tahdostaa pitää lastaan asumassa sijaiskodissa, niin miksi he roikkuvat lapsessaan kiinni muka rakastavina vanhempina. Tietenkin adoptioasia pitää käsitellä sitten riippumattomassa tuomioistuinlaitoksessa mielivallan välttämiseksi ja jotta vanhemmat saavat perustella, miksi he eivät lastaan kotiinsa halua mutta haluavat silti lapsen olevan olemassa heitä varten. Näitä tapauksiahan on kuitenkin aivan vähän, mutta jokainen lapsi on ansainnut parempaa kuin nämä roikkujavanhemmat, joilla mielestään on oikeuksia muttei velvollisuuksia omaa lastaan kohtaan.
Sensijaan sellaiset vanhemmat, jotka haluavat lapsensa kotiin, mutta eivät vuosikausiin saa, eivät mielestäni kuulu tähän joukkoon. Mielestäni jokainen yli vuoden kestävä sijoitus pitää käsitellä oikeuslaitoksessa, koska sossutantat eivät voi tämmösiä ratkaista omasta päästään. Ne pitää minusta aina viedä oikeuistuimeen, jotta lapsi ja hänen vanhempansa pääsevät ääneen riippumattomassa tuomioistuinsalissa. Vastuu siirtyy silloin todella virallisesti sille, joka haluaa lapsen pitää sijoitettuna.
jotka paljastavat mm. persoonallisuushäiriöt ja rajatilapersoonallisuudet, jotka näkevät asiat hyvin musta-valkoisina. "Me olemme hyvi, Suomen lakia noudattavia ihmisiä, te olette pahoja ja huonoja, olette rikkoneet Suomen lakia".
olisi Suomi enemmän sivistysvaltio. Nykyisin hallinto-oikeus kumileimaa kaiken maailman sairaidenkin sossujen päätöksiä.