GALLUP: Ketkä ovat nähneet UFOn?

..nähnyt useitakin eri yhteyksissä ja olen päättänyt jakaa kokemukseni kanssanne näin netin välityksellä, vierailkaa ja kertokaa omat kokemuksenne palautesivulla.

http://koti.mbnet.fi/totanoi/totanoi.php

Elikkä itäsuomessa,vuosi taisi olla 1994 tai 1995 ja vuodenaika oli alkusyksyä. Tässä on vähän turhaa millä ei varmaankaan ole mitään tekemistä näköhavainnon kanssa(tarkoitan sitä mitä veneelle tapahtuu). Olimme kaikki 15-16 vuotiaita ja minä olin kaverini kanssa menossa meille ja pyysimme myös kahta muuta kaveria mukaan mutta he sanoivat että lähtevät vielä veneilemään ennen kuin ilta pimenee, tulevat ehkä sen jälkeen perässä. Olimme kaverini kanssa meillä ja ihmeteltiin kun oli jo vaikka kuin pimeää eikä näitä veneilijöitä vielä kuulu, ajateltiin että eivät varmaan sitten tulekkaan.No...ovikello soi ja jannut seisoo naamat valkeena ja tärisee ovella ja eivätpä saanu paljon muuta sanottua kun että "vittu nyt ette kyllä jätkät usko", molemmat olivat tosi peloissaan ja vilkuilivat taakseen ja taivaalle. meni varmaan noin puoli tuntia ennenkuin alko selvitä mitä oli tapahtunut.

pojat lähti toisen pojan isän moottoriveneellä saimaalle huviajelulle noin 6 kilometrin päähän kotoa kun kaikki alkoi: Jätkät ajeli aikansa ja jäivät yhden reimarin(merimerkin)viereen tupakalle ja jättivät koneen käyntiin ja vaihteen vapaalle, kohta paikalla alkoi tuulla vähän ja tuuli yltyi pikku hiljaa ja nost hieman myös aallokoita. Jätkille tuli kiire kun matkaa kotiin oli aika paljon ja tuuli yltyi koko ajan, kun toinen pojista laittoi vaihteen päälle ja yritti lähteä, vene ei liikkunut ja potkuri oli pudonnut veneestä. Samaan aikaan huomasivat taivaalla "kuuluisan" sikarin muotoisen kuvion joka koostui kahdeksasta hehkuvasta pallosta. Pojat soutivat lähimpään rantaan joka oli noin 200 metrin päässä ja alkoivat kauhistuneena juosta meille koska maata pitkin matka olisi paljon lyhyempi ja soutaminen olisi muutenkin ollut hidasta. He näkivät näyn taivaalla vielä kerran juostessaan ja sitten se hävisi. Hieman ennen meidän taloa se ilmestyi vielä kerran heille ja se siitä sitten...jätkien kertomus ei ollut keksitty eikä huono vitsikään koska he pelkäsivät niin perkeleesti että heidät piti molemmat saattaa erikseen omaan kotiinsa ja tämän jälkeen he eivät halunneet puhua koko asiasta enää ikinä.

Itse en ole nähnyt koskaan mutta se on varmaa että yksin emme ole tässä universumissa, näin pieni planeetta kuin maa näiden muiden seassa ei voi olla mitenkään ainut paikka joka on elinkelvollinen, matkat vaan ovat vielä liian pitkiä todistaaksemme sen.

Popocatepetl-tulivuori on live-videokuvauksessa jatkuvasti mahdollisten tulivuorenpurkausten vuoksi. Sen päällä liikuskelee ajoittain valkoinen täplä, joka ei näytä helikopterilta. Tänään se on pomppinut siinä jo tunnin verran
Se näkyy lähimmän, Tlamacasin kameran kuvassa
http://www.vialidad.telmex.net/popo/

oli synkkä ja pimeä yö . olin pellolla lukemassa runoja kun yhtäkkiä näin oudon valoilmiön. en voinut liikkua. minut nostettiin alukseen jossa minulle suoritettiin erillaisia kokeitan peräaukon kautta.

Olen ollut kyydissä. Mitäpäs sitten???
(eikä ole pilailua).

En ole nähnyt, mutta myös kuullut erittäin luotettavan kokemuksen vanhemmalta naiselta, jota pidän täysin luotettavana. Hän oli eräällä koululla ja kertoi tarinan minulle. Hän oli ollut nukkumassa tyttärensä kanssa kotona ja nähnyt unta ufoista. Puhelin oli soinut, muttei hän halunnut nousta ylös, koska uni oli niin miellyttävä. Lopulta hän nousi ja puhelimessa ääni kysyi: "Oliko se ufo". Nainen pelästyi ja laski luurin alas. Ajattelimme, että joku naapuri oli nähnyt saman ufon ja soitti hänelle keskellä yötä. Olen myös kuullut pari muuta tapausta, mutta tämän mainitun kyseiseltä havainnoitsijalta itseltään.

nähnyt ja on aivan totta,ei pilailua.

monta kertaa elämäni aikana.jo lapsesta lähtien.

Siis alieneja, jos niin tahdotaan asia ilmaista. Tutustuin heihin kun olin 12 kai suunnilleen, olen siis tuntenut heidät kohta 30 vuotta. Tapasin heidät ensimmäisen kerran ollessani telttailemassa ystävieni kanssa. Menin illalla, jotain 9 aikaan heittämään kepillistä, kaverit oli jotain 100 metrin päässä. Ja siinä ne yhtäkkiä oli edessäni, oikeestaan he näyttävät hieman siltä, mitä tieteisfilmeissä on kerrottu. Ovat hieman pidempiä, eikä heidän ihonsa ole kylmä, vaan aivan kuten meidänkin, kenties hieman kovemman oloinen. Silmät suuret, inhimillisemmät kuin taruissa. Kasvot jotenkin yksinkertaisen oloiset, hieman ihmismäiset, mutta eivät kuitenkaan.

Ensi kerran juoksi tietenkin karkuun, luonnollinen reaktio. Seuraavan kerran olin jo 23 kun he tulivat käymään luonani, silloinen vaimoni oli nukkumassa, ovelle koputettiin, ja siinä he olivat, sillä kertaa en pelännyt (myöhemmin he kertoivat rauhoittaneensa minut jollain lailla). He puhuivat, ei siis mitään telepatiapaskaa, vaan puhuivat, ihan puhdasta suomenkieltä. Kuitenkin korostus erottui, eivät ole täydellisiä. Kuulemma saavat sanat, ja niiden käytön suoraan aivoihinsa, mutta ääntämisasut vaativat harjoittelua.

He kertoivat miksi ovat tulleet, turisteja vain, luulin tietty niitä samoiksi kun olin nähnyt aiemmin, mutta eivät kuulemma olleet. Sen sijaan silloin vierailleet olivat heidän "perhetuttujansa" sanalla mielenkiintoinen merkitys heidän kulttuurissaan, mutta en mene siihen nyt. Tekniikasta kiinnostuneena aloin tietenkin kyselemään, mistä he ovat, miten he voivat matkata avaruuden halki, minkälaiset moottorit ym. Tietenkin, heitä on kielletty kertomasta, mutta he suostuivat näyttämään minulle aluksensa, joka ei tosiaan muistuta mitään kuvausta UFO:sta. Se on kuutiota lähellä, pari uloketta, en kysellyt niiden merkitystä, kahdesta kulmasta hieman pyöreä, neljä muuta täysin suorat. Tämä kuulemma vain tyyliseikka, avaruudessa matkustaessa muodolla ei väliä, ja ilmakehässä he käyttävät antigravitaatiota hidasta nousunopeutta. Moottori aluksessa oli suuri, täytti puolet noin 10*10*10 kuutiosta. Piti lievää humisevaa ääntä, heidän täytyy kuitenkin suojata kuulonsa lähtökiihdytyksen aikana, koska moottori pitää pahaa infraääntä, he siis kuulevat sen. Moottorin tekniikkaa he eivät itsekään ymmärtäneet, no ymmärrätkö sinä vaikka autonmoottorin tekniikan vaikka jokapäivä sillä ajelet ?

Nopeusyksikköinä heilläkin valo, mutta he käyttävät oman planeettansa vuorokautta (noin 54 tuntia) ja siis käyttävät valon tässä ajassa kulkemaa matkaa yksikkönänsä. Jos joku tahtoo voi laskea paljon se tekee, kuitenkin heidän alus kuulemma taittaa tuon matkan maan aikaan noin 1/1000 sekunnissa. Ylittää valonnopeuden iloisesti. Valonnopeus ei siis tosiaan ole suurin mahdollinen nopeus, joten suhteellisuusteoria voitasiin hylätä.

Meistä tuli ystäviä, olen käynyt heidän luonaan ja he minun luonani useita kertoja. Olemme oppineet paljon toisiltamme, ja minä yritän saada heiltä tietoja tekniikasta, olen rikas mies, jos joku heistää erehtyy jotain kertomaan...

Ensin pieni rengas lensi taivaalla. Ajan
myötä selveni pilvirintaman lähestyttä ,että
se oli hyvin pieni pilvi. Olin ehtinyt jo
kuitenkin kutsua kotiväkeä ihmettelemään "ufoani".

Toisella kerralla vaelsi kohde taivaanrannalla
juuri auringon laskettua.
Kaukoputkella katsoin: vaelsi tähtien suhteen.
Sydän alkoi läpättämään, mutta järkeilyn kautta
selvisi että oli Pyhäsalmen lentokentältä
lähetetty säähavaintopallo, joka kiilsi auringossa.
Siis aluksi UFOja, nyt IFOja (Identified Flying Objects).
Mitä vähemmän tuntee taivasta sitä enemmän jää
UFOja koskei tunne niitä taivaan ilmiöitä eikä
tutki avoimin logiikan silmin. Kuten Levy-Schoemaker komeetan löytäjä sanoo, niin
ammattilaiset ja tähtiharrastajat näkee harvoin
UFOja. Ne eivät kerro ET-elämästä vaan ihmisten
tietämättömyydestä.

terv. Mr.K.A.T.

Olen nähnyt ufoja. Ensimmäinen havainto tapahtui ollessani 12 vuotias. Silloin en tiennyt vielä ufoista mitään, ihmettelin vain lautasen muotoista isoa esinettä, joka lensi ilmassa välillä pysähdellen ja taas jatkaen matkaa. Esineen laatu selvisi minulle vasta pari kuukautta em. tapahtuman jälkeen, kun näin lehdestä lentävää lautasta käsittelevän uutisen ja kuvan. Sen jälkeen olen nähnyt ufoja vielä muutaman kerran.

Eri puolelta kehoani löytyy usein arpia, jotka ovat ilmestyneet yön aikana. Useimmiten ne ovat kaksi veristä pistettä, toinen piste suurempi kuin toinen. Ystäväni väittävät, että olen raapinut itseäni unissani, mutta miksi aina kaksi pistettä, suurempi ja pienempi. Merkkejä löytyy myös keskeltä selkää, jonne en ylety raapimaan. Joskus kehooni on yön aikan tullut n. 2 cm:n pituisia ja n. 1 cm:n levyisiä puolikuun muotoisia arpia, iho on ollut niiden ympärillä punainen ja parantuminen on kestänyt useita päiviä. Raapimisteoria on näissä tapauksissa joutunut kyseenalaiseksi ja ystävänikään eivät ole osanneet selittää ilmiötä. Joskus on tullut myös symmetrisiä kaaria esim. vatsan kohdalle, mitkä vaatisivat todella taitavaa raapimista. Sitten on ollut vielä useita erilaisia mielenkiintoisia tapahtumia ja ilmiöitä, mutta niistä kerron mahdollisesti myöhemmin jollekin vakavastiotettavalle tutkijalle.