Aviorikos-laki

Tai ainakin joku rahallinen korvaus, niinkuin Jenkeissä (kai) on. Kyllä mun mielestä kans sen pitäis olla rikos.

Vaikkei esimerkiksi pettämisestä tuomittaisi mitään rangaistusta, se pitäisi jotenkin huomioida avioerossa ja omaisuuden jaossa. Oma mieheni petti minua (ennen siis aviorikos) ja nyt hän ei suostu "hyvällä" muuttamaan kodistamme. Todennäköisesti tässä käy niin, että aikaa ja tappelua säästääkseni muutan lasten kanssa pois. Mielestäni aviorikos pitäisi huomioida avioerossa vähintään siten, että pettäjä olisi selkeästi heikommilla lasten huoltajuuden saamisen suhteen ja toisaalta yhteinen koti määrättäisiin automaattisesti petetylle. Avioliitto ja perhe on muutakin kuin intohimoa. Jos nyt kuitenkin riskeeraa perheensä ulkopuolisen suhteen takia, niin ainakin loppuosalle perhettä pitäisi suoda jatkuvuus normaalielämän suhteen.

Eroamassa oleva kirjoitti:

Vaikkei esimerkiksi pettämisestä tuomittaisi mitään rangaistusta, se pitäisi jotenkin huomioida avioerossa ja omaisuuden jaossa. Oma mieheni petti minua (ennen siis aviorikos) ja nyt hän ei suostu "hyvällä" muuttamaan kodistamme. Todennäköisesti tässä käy niin, että aikaa ja tappelua säästääkseni muutan lasten kanssa pois. Mielestäni aviorikos pitäisi huomioida avioerossa vähintään siten, että pettäjä olisi selkeästi heikommilla lasten huoltajuuden saamisen suhteen ja toisaalta yhteinen koti määrättäisiin automaattisesti petetylle. Avioliitto ja perhe on muutakin kuin intohimoa. Jos nyt kuitenkin riskeeraa perheensä ulkopuolisen suhteen takia, niin ainakin loppuosalle perhettä pitäisi suoda jatkuvuus normaalielämän suhteen.

Lue lisää

Hiukan visainen juttu tuo mitä ehdotit. On nimittäin niin, ettei uskottomuus johda useinkaan avioeroon vaan ihmiset pitävät järjen kädessä ja selviävät siitä voittajina. Välillä kyllä käy niin, että erotaan vasta vuosien jälkeen, kun petetty (useinmiten) ei kykenekään antamaan anteeksi, vaikka niin luuli. Näin siis uskoton saisi maksaa myös siitä, ettei puolisonsa kykene selviytymään asiasta. Uskottomuuteen johtaneet syyt eivät koskaan riipu pelkästään uskottomasta, vaikka usein kuulee niin väitettävän. Syyt ovat suuri summa asioita, joita petetty ei edes halua kuulla, saati yrittää ymmärtää. Sanoisin juuri tuon toisen kohtaamisen puutteen aiheuttavan eniten uskottomuutta. "Metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan".

Irina kirjoitti:

Hiukan visainen juttu tuo mitä ehdotit. On nimittäin niin, ettei uskottomuus johda useinkaan avioeroon vaan ihmiset pitävät järjen kädessä ja selviävät siitä voittajina. Välillä kyllä käy niin, että erotaan vasta vuosien jälkeen, kun petetty (useinmiten) ei kykenekään antamaan anteeksi, vaikka niin luuli. Näin siis uskoton saisi maksaa myös siitä, ettei puolisonsa kykene selviytymään asiasta. Uskottomuuteen johtaneet syyt eivät koskaan riipu pelkästään uskottomasta, vaikka usein kuulee niin väitettävän. Syyt ovat suuri summa asioita, joita petetty ei edes halua kuulla, saati yrittää ymmärtää. Sanoisin juuri tuon toisen kohtaamisen puutteen aiheuttavan eniten uskottomuutta. "Metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan".

Lue lisää

Taas yksi, joka syyllistää petetyn. Eikö kuitenkin liene niin, että kolmidraamassa petetty on ainoa, jolla ei ole mahdollisuutta päättää, tuleeko petetyksi vai ei. Pettäjä päättää itse pettämisestään ja kakkonen toisena naisena/miehenä olostaan. Jos parisuhde on retuperällä ja siihen on varmaan molemmat parisuhteen osapuolet syypäitä, niin mitä pettäjä tekee parisuhteen hyväksi. Eikö hän nimen omaan tee päätöksen olematta panostamatta enää suhteeseen. Moni parisuhde on varmaan pelastettavissa vaikeistakin tilanteista, mutta vaikea tilanne yhdistettynä toisen pettämiseen on jo mahdoton yhtälö.

... kirjoitti:

Taas yksi, joka syyllistää petetyn. Eikö kuitenkin liene niin, että kolmidraamassa petetty on ainoa, jolla ei ole mahdollisuutta päättää, tuleeko petetyksi vai ei. Pettäjä päättää itse pettämisestään ja kakkonen toisena naisena/miehenä olostaan. Jos parisuhde on retuperällä ja siihen on varmaan molemmat parisuhteen osapuolet syypäitä, niin mitä pettäjä tekee parisuhteen hyväksi. Eikö hän nimen omaan tee päätöksen olematta panostamatta enää suhteeseen. Moni parisuhde on varmaan pelastettavissa vaikeistakin tilanteista, mutta vaikea tilanne yhdistettynä toisen pettämiseen on jo mahdoton yhtälö.

Lue lisää

petettyä, totean vain, että syy siihen löytyy myös petetystä, auts. Ei nämä asiat mitenkään turhan yksinkertaisia ole eikä suhteet samanlaisia. Usein on niin, että pettäjäkin sanoo kumppanilleen "se ei johtunut YHTÄÄN sinusta" - ja siellä tunteidensa syvissä syövereissä miettii kuitenkin muutamia sellaisia syitä puolisostaan, jotka vaikuttivat asiaan. Ne voivat olla IHAN tyhmiä. Sellaisia, jotka loukkaisivat sanottuna puolisoa paljon enemmän kuin uskottomuus.

Kaikkien vakisuhteessa ei ole ollankaan vaikea tilanne, silti toinen on uskoton. Ja vaikeat tilanteetkin ovat vain vaikeita, mutta ne voidaan selvittää, jos tahtoa löytyy.

Eroamassa oleva kirjoitti:

Vaikkei esimerkiksi pettämisestä tuomittaisi mitään rangaistusta, se pitäisi jotenkin huomioida avioerossa ja omaisuuden jaossa. Oma mieheni petti minua (ennen siis aviorikos) ja nyt hän ei suostu "hyvällä" muuttamaan kodistamme. Todennäköisesti tässä käy niin, että aikaa ja tappelua säästääkseni muutan lasten kanssa pois. Mielestäni aviorikos pitäisi huomioida avioerossa vähintään siten, että pettäjä olisi selkeästi heikommilla lasten huoltajuuden saamisen suhteen ja toisaalta yhteinen koti määrättäisiin automaattisesti petetylle. Avioliitto ja perhe on muutakin kuin intohimoa. Jos nyt kuitenkin riskeeraa perheensä ulkopuolisen suhteen takia, niin ainakin loppuosalle perhettä pitäisi suoda jatkuvuus normaalielämän suhteen.

Lue lisää

Olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä. Olen mies ja katselen maailmaa suhteellisen kokenein silmin. Ihmettelen lainsäätäjien moraalia monissa kysymyksissä, kuten esim. aviorikosasiassa. Tämä maailma on menossa omituista latua. Uskottomuus nähdään enemmänkin hyveenä ja rohkeana tekona kuin paheena ja syntinä, jonka seuraukset useimmiten ovat henkilökohtaisella tasolla katastrofaaliset. Miksi ihmiset ovat valmiita uhraamaan kaiken, vaikka usein jo ryhtyessään uskottomuuteen tietävät seuraukset. Miksi?

Olen ehdottomasti samaa mieltä asiasta!!
miksi aviorikos laki poistettiin??!!
se oli mielestäni hölmöä!! täällä jotkut pettää
puolisoitaan etsien salarakasta!! mut kuinkas ollakkaan kun jää kiinni! niin sitten sitä valitellaan ja voivotellaan kun petetty osapuoli jättää!! Mielestäni ei pitäisi mennä avioon ollenkaan jos on jakorasia!! meiltä aikuisilta puuttuu moraali! ja joka ei puolisoaan kunnioita niin ei kunnioita myöskään itseään! kun pettää toista pettää ja satuttaa samalla myös lapsiaan..!!
kuinkahan moni on edes miettinyt omia seurauksiaan
tekemällä niinsanotusti aviorikoksen!??

Olen aivan samaa mieltä, että jonkunlainen oikeus pitäisi löytyä uhreille. Suomen laki on muutenkin ihan epäreilu monessa asiassa.Kyllä avioliitto pitäisi olla painavempi asia kuin vain paperinpala!

kyllästyi toimimaan parisuhdeterapeuttina.

siksi että oikeuslaitos joutui ratkomaan riitoja ja huoltajuuskysymyksiä, vaikka heillä ei asiantuntemusta olekaan.

siksi että rikosta oli vaikeaa todistaa pitävästi – oliko rikos tapahtunut? Tätähän täälläkin pohditaan usein, onko suuteleminen sitä?, vai suihin otto, vai pelkkä yhdyntä? Kuka todistaa, jos se vastapuoli, niin hänellä ei asianosaisena ole pakko todistaa itseään vastaan. Valokuva vai ulkopuolisen todistajan näköhavainto jne.?

Siksi että kuinka rakastuminen toiseen on rikos ja milloin ei? Nämä ns. hylkäämistapauksissa, joissa puoliso muutti pois ennen avioeroa.

Siksi että tätä pykälää käytettiin nopeuttamaan avioeroa. Silloin toinen vaihtoehto oli asumuseron saaminen (vuosi), joka saattoi olla liian pitkä aika.

Siksi että tätä käytettiin hyväksi myös omaisuuden jaossa, eli pyrittiin saamaan puolison omaisuutta enemmän kuin avioehto määräsi.

Siksi että suomen laki ei tunne tällaista rikosta kuin seksuaalinen uskottomuus, vaan se tulee uskontojen / kirkon moraalikäsityksestä. Kyse on siis jokaisen henkilökohtaisesta moraalikäsityksestä.

Siksi että mm. sellaiset parit joutuivat eriarvoiseen asemaan, jossa oli tapahtunut ihan oikea rikos. He eivät saaneet tämän pykälän nojalla eroa heti. Näitä rikoksia olivat taloudellinen heitteillejättö, pahoinpitelyt ja raiskaukset ja vapausrangaistukset.

Siksi että ne parit, jotka hyväksyivät avoimen avioliiton, olisi joutunut syytteeseen rikoksesta.

Viisikymppinen kirjoitti:

Olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä. Olen mies ja katselen maailmaa suhteellisen kokenein silmin. Ihmettelen lainsäätäjien moraalia monissa kysymyksissä, kuten esim. aviorikosasiassa. Tämä maailma on menossa omituista latua. Uskottomuus nähdään enemmänkin hyveenä ja rohkeana tekona kuin paheena ja syntinä, jonka seuraukset useimmiten ovat henkilökohtaisella tasolla katastrofaaliset. Miksi ihmiset ovat valmiita uhraamaan kaiken, vaikka usein jo ryhtyessään uskottomuuteen tietävät seuraukset. Miksi?

Lue lisää

käytännössä eri mieltä.

Aviorikoslaki poistettiin, koska siinä törmätään aina älyttömiin näyttöongelmiin. Millä ihmeellä todistat oikeudessa että toinen on pettänyt? Useimmissa tapauksissa tarvitaan jomman kumman tunnustus.

Mulle riittäisi laki, joka kriminalisoi avioliitossa toisen laopsen tekemisen toiselle. Se olisi helppo todentaa DNA-testillä.

Irina kirjoitti:

petettyä, totean vain, että syy siihen löytyy myös petetystä, auts. Ei nämä asiat mitenkään turhan yksinkertaisia ole eikä suhteet samanlaisia. Usein on niin, että pettäjäkin sanoo kumppanilleen "se ei johtunut YHTÄÄN sinusta" - ja siellä tunteidensa syvissä syövereissä miettii kuitenkin muutamia sellaisia syitä puolisostaan, jotka vaikuttivat asiaan. Ne voivat olla IHAN tyhmiä. Sellaisia, jotka loukkaisivat sanottuna puolisoa paljon enemmän kuin uskottomuus.

Kaikkien vakisuhteessa ei ole ollankaan vaikea tilanne, silti toinen on uskoton. Ja vaikeat tilanteetkin ovat vain vaikeita, mutta ne voidaan selvittää, jos tahtoa löytyy.

Lue lisää

tuo höpinäsi on muuta kuin petetyn syyllistämistä, ettet vaan olisi itse pettäjä? Pettäjille niin tyypillistä selittelyä mistä kaikki alkoi, omaa osuutta vähättelevää paskanjauhantaa. Itse se pettäjä sen päätöksensä huoraamisestaan tekee, ei sen puoliso, olkoon lähtötilanne ja "syy" mikä hyvänsä. Niin kauan kuin on vain syitä niistä on helpompi puhua kuin jälkikäteen kun genitaalit on levinneet vieraan syliin kuin Jokisen eväät.
Edellisessä heitit että on "kohtuutonta" että pettäjä joutuu eron myötä maksamaan siitä ettei petetty yrityksestä huolimatta kyennyt antamaan anteeksi ja ero tuli vuosien päästä. Minusta ei. Kyllä se pettäjän pitää hyväksyä se riski vehkeitään jakaessaan, että voi käydä niin ettei se puoliso pääsekkään siitä yli. Ei taida pankkiryöstökään jäädä tuomitsematta sen takia että itse ryöstöstähän on ehtinyt kulua jo vaikka vuosi.
Montako lapaa Irina hyvä nousee ylös , siinä vaiheessa kun annetaan kaksi vaihtoehtoa ; vaimo / mies pettää tai sanoo jotain loukkaavaa puolisolleen jälkimmäisen vaihtoehdon kohdalla, kun kysytään kumpi on vähemmän mieluisa ? Saattaa olla että sinun lapasi on ainut, toki epäilen ettei sinulla puolisoa ole.

Aviorikosksesta ei kärsi ainoastaan petetty puoliso--vaan myös lapset ja lähisuku. Tämä muu joukko : petetty puoliso sekä lapset: he ovat yleensä "maksajat ", jotka eivät ainoastaan kärsimyksellään, tuskallaan ja nöyryytyksellä maksa tästä syrjähypypystä! Yleensä siinä vielä juuri he joutuvat luopumaan kodistaankin kaiken muun paskan päälle! Ja sen päälle joutuvat tekemään melkoisen työn, kasatakseen elämänsä taas jonkinlaisiin uusiin uomeihin - siinä ei suinkaan aina onnistuta!! Jopa joissakin USA:n osavaltioissa aviorikos on edelleen käsittääkseni vankilätuomioon johtava rikos. Meillä sitä ei rikoslaki edes tunne!

Irina kirjoitti:

petettyä, totean vain, että syy siihen löytyy myös petetystä, auts. Ei nämä asiat mitenkään turhan yksinkertaisia ole eikä suhteet samanlaisia. Usein on niin, että pettäjäkin sanoo kumppanilleen "se ei johtunut YHTÄÄN sinusta" - ja siellä tunteidensa syvissä syövereissä miettii kuitenkin muutamia sellaisia syitä puolisostaan, jotka vaikuttivat asiaan. Ne voivat olla IHAN tyhmiä. Sellaisia, jotka loukkaisivat sanottuna puolisoa paljon enemmän kuin uskottomuus.

Kaikkien vakisuhteessa ei ole ollankaan vaikea tilanne, silti toinen on uskoton. Ja vaikeat tilanteetkin ovat vain vaikeita, mutta ne voidaan selvittää, jos tahtoa löytyy.

Lue lisää

"... totean vain, että syy siihen löytyy myös petetystä"

Ei löydy. Mikään, mitä toinen tekee tai jättä tekemättä, ei ole syy tai peruste pettämiselle. Petetty ei ole koskaan eikä missään muodossa syyllinen pettämiseen.

Pettämiseen on AINA syyllinen vain pettäjä (ja petoskumppani jos tietää toisen olevan varattu). Hän tekee päätöksen pettää tai olla pettämättä. Mikään ei siihen pakota - hän päättää itse, petetyltä mitään kysymättä; antamatta toiselle mitään mahdollisuutta.

Se on sitten toinen juttu, että parisuhteen tekee kaksi ihmistä yhdessä. Ja molemmat vaikuttavat siihen, onko parisuhde onnellinen, toimiva, terve yms.


Usein kylläkin on niin, että pettäjä ei edes petä siksi, että parisuhde olisi jotenkin pielessä. Hän pettää koska on itsekäs paska.

Toisaalta vaikka petetty olisi minkälainen kusipää tahansa ja syyllinen kaikkeen mahdolliseen mikä pettäjää voisi harmittaa, niin päätöksen pettää tai jättää pettämättä tekee pettäjä YKSIN ITSE - ja siksi pettäjä on yksin syyllinen pettämiseen. Aina, ilman mitään poikkeusta.

------------------------- kirjoitti:

Tai ainakin joku rahallinen korvaus, niinkuin Jenkeissä (kai) on. Kyllä mun mielestä kans sen pitäis olla rikos.

Onhan noit infosivuja pettämisestäkin mm. www.aviorikos.net

hyvin yksinkertaista kirjoitti:

"... totean vain, että syy siihen löytyy myös petetystä"

Ei löydy. Mikään, mitä toinen tekee tai jättä tekemättä, ei ole syy tai peruste pettämiselle. Petetty ei ole koskaan eikä missään muodossa syyllinen pettämiseen.

Pettämiseen on AINA syyllinen vain pettäjä (ja petoskumppani jos tietää toisen olevan varattu). Hän tekee päätöksen pettää tai olla pettämättä. Mikään ei siihen pakota - hän päättää itse, petetyltä mitään kysymättä; antamatta toiselle mitään mahdollisuutta.

Se on sitten toinen juttu, että parisuhteen tekee kaksi ihmistä yhdessä. Ja molemmat vaikuttavat siihen, onko parisuhde onnellinen, toimiva, terve yms.


Usein kylläkin on niin, että pettäjä ei edes petä siksi, että parisuhde olisi jotenkin pielessä. Hän pettää koska on itsekäs paska.

Toisaalta vaikka petetty olisi minkälainen kusipää tahansa ja syyllinen kaikkeen mahdolliseen mikä pettäjää voisi harmittaa, niin päätöksen pettää tai jättää pettämättä tekee pettäjä YKSIN ITSE - ja siksi pettäjä on yksin syyllinen pettämiseen. Aina, ilman mitään poikkeusta.

Lue lisää

Nimimerkki "hyvin yksinkertaista" kijoittaa hyvin!

Asia todellakin on niin, että syyllinen pettämiseen on pettäjä ja petoskumppani. Petetty ei koskaan ole syyllinen pettämiseen. Pettäjä on aivan itse tuon raukkamaisen valinnan tehnyt.

Näin juuri! kirjoitti:

Nimimerkki "hyvin yksinkertaista" kijoittaa hyvin!

Asia todellakin on niin, että syyllinen pettämiseen on pettäjä ja petoskumppani. Petetty ei koskaan ole syyllinen pettämiseen. Pettäjä on aivan itse tuon raukkamaisen valinnan tehnyt.

Lue lisää

Jurppii tämä ihmisten mustavalkoisuus. Se, että päädytään panemaan jotakuta toista kuin omaa kumppania on kivityksen paikka ja ainoastaan ja vain pettäjän vika ja hel-ve-til-li-nen huuto päälle. Entäs kaikki se muu, jolla petetään kumppanin luottamus?!?!?! Kyllä käsittääkseni siihen "rakastamisen tahtomiseen" liittyy esim se, että kohtelee toista hyvin, ei tylytä, ei vie itsetuntoa jatkuvalla haukkumisella. Yhteisistä sopimuksista pidetään kiinni eikä tuhlata perheen rahoja omiin juttuihin. Ei ryypätä eikä rällätä ja rikota paikkoja...
Mutta ei. Fyysinen uskottomuus on aina VAIN pettäjän syy - vaikka suoraan sanottuna omassa tuttavapiirissäkin on pari sen verran v-mäistä ämmää, että ovat omalla käytöksellään ajaneet miehensä toisen naisen sänkyyn.

Aviorikoksen poistaminen "listoilta" oli fiksu veto päättäjiltä.

hyvin yksinkertaista kirjoitti:

"... totean vain, että syy siihen löytyy myös petetystä"

Ei löydy. Mikään, mitä toinen tekee tai jättä tekemättä, ei ole syy tai peruste pettämiselle. Petetty ei ole koskaan eikä missään muodossa syyllinen pettämiseen.

Pettämiseen on AINA syyllinen vain pettäjä (ja petoskumppani jos tietää toisen olevan varattu). Hän tekee päätöksen pettää tai olla pettämättä. Mikään ei siihen pakota - hän päättää itse, petetyltä mitään kysymättä; antamatta toiselle mitään mahdollisuutta.

Se on sitten toinen juttu, että parisuhteen tekee kaksi ihmistä yhdessä. Ja molemmat vaikuttavat siihen, onko parisuhde onnellinen, toimiva, terve yms.


Usein kylläkin on niin, että pettäjä ei edes petä siksi, että parisuhde olisi jotenkin pielessä. Hän pettää koska on itsekäs paska.

Toisaalta vaikka petetty olisi minkälainen kusipää tahansa ja syyllinen kaikkeen mahdolliseen mikä pettäjää voisi harmittaa, niin päätöksen pettää tai jättää pettämättä tekee pettäjä YKSIN ITSE - ja siksi pettäjä on yksin syyllinen pettämiseen. Aina, ilman mitään poikkeusta.

Lue lisää

Ai ei sekään johdu petetystä, jos kieltäytyy seksistä kuukausia tai jopa vuosia. Ei auta keskusteluyritykset ei terapiaehdotukset, ei mikään. Voi silti muuten olla kiva puoliso ja hyvä äiti/isä. Siis tällöinkin pettäjä on yksin syyllinen petokseen, vai?

Ei yksinkertaista kirjoitti:

Ai ei sekään johdu petetystä, jos kieltäytyy seksistä kuukausia tai jopa vuosia. Ei auta keskusteluyritykset ei terapiaehdotukset, ei mikään. Voi silti muuten olla kiva puoliso ja hyvä äiti/isä. Siis tällöinkin pettäjä on yksin syyllinen petokseen, vai?

Lue lisää

Jep!
Ja jos aviorikos-nimike olisi edelleen olemassa ja pihtaajan puoliso hakisi eroa seksittömästä liitosta johtuen, varmaan seuraavaksi pihtariporukka keksisi vaatia jonkin lisäsäädöksen, jossa määrätään pihtaamiseen kyllästyneelle jokin sanktio, koska seksittömyyshän ei tunnetusti ole mikään kunnollinen syy erota...

Toisaalta... Jos seksistä kieltäytyvälle osapuolelle määrättäisiin ko sanktio, mahtaisiko ääni muuttua kellossa ja seksin käyttö kiristyskeinona parisuhteessa jäisi vähemmälle..?

Mutta: summa summarum: sehän on aina se vähemmän seksiä haluava osapuoli, joka katsoo oikeudekseen määrittää yksin oikean parisuhdeseksin määrän... Ja enemmän seksiä haluava kuitataan häiriintyneeksi seksihulluksi.

Irina kirjoitti:

petettyä, totean vain, että syy siihen löytyy myös petetystä, auts. Ei nämä asiat mitenkään turhan yksinkertaisia ole eikä suhteet samanlaisia. Usein on niin, että pettäjäkin sanoo kumppanilleen "se ei johtunut YHTÄÄN sinusta" - ja siellä tunteidensa syvissä syövereissä miettii kuitenkin muutamia sellaisia syitä puolisostaan, jotka vaikuttivat asiaan. Ne voivat olla IHAN tyhmiä. Sellaisia, jotka loukkaisivat sanottuna puolisoa paljon enemmän kuin uskottomuus.

Kaikkien vakisuhteessa ei ole ollankaan vaikea tilanne, silti toinen on uskoton. Ja vaikeat tilanteetkin ovat vain vaikeita, mutta ne voidaan selvittää, jos tahtoa löytyy.

Lue lisää

Todella kurjaa ja ajattelematonta, että petettyä syyllistetään omista ongelmista pään sisällä.

Näin juuri! kirjoitti:

Nimimerkki "hyvin yksinkertaista" kijoittaa hyvin!

Asia todellakin on niin, että syyllinen pettämiseen on pettäjä ja petoskumppani. Petetty ei koskaan ole syyllinen pettämiseen. Pettäjä on aivan itse tuon raukkamaisen valinnan tehnyt.

Lue lisää

Allekirjoitan saman. Ei tuota edes missään oikeasti muutoin ajatella. Ihminen tuntee automaattisesti inhoa pettäjää kohtaan ja myötätuntoa petettyä kohtaan nähdessään jotkin ihmistä petettävän. Etenkin jos tajuaa petetyn tajuavan saman, voi olla murskaava kokemus jopa sivulliselle, joka kykenee empatiaan.

Miten olis Kivitys hengiltä tai jokin muu? Kastraatio ja vaginan kiinni ompelu?

Eroamassa oleva kirjoitti:

Vaikkei esimerkiksi pettämisestä tuomittaisi mitään rangaistusta, se pitäisi jotenkin huomioida avioerossa ja omaisuuden jaossa. Oma mieheni petti minua (ennen siis aviorikos) ja nyt hän ei suostu "hyvällä" muuttamaan kodistamme. Todennäköisesti tässä käy niin, että aikaa ja tappelua säästääkseni muutan lasten kanssa pois. Mielestäni aviorikos pitäisi huomioida avioerossa vähintään siten, että pettäjä olisi selkeästi heikommilla lasten huoltajuuden saamisen suhteen ja toisaalta yhteinen koti määrättäisiin automaattisesti petetylle. Avioliitto ja perhe on muutakin kuin intohimoa. Jos nyt kuitenkin riskeeraa perheensä ulkopuolisen suhteen takia, niin ainakin loppuosalle perhettä pitäisi suoda jatkuvuus normaalielämän suhteen.

Lue lisää

Ihan oma vika, jos alat tappelemaan. Oma valinta, turha valittaa. Ilmeisesti miehellä on yhtäläinen oikeus omaan kotiinsa? Varmaankin myös maksanut suurimman osan asunnosta, että sinä olet saanut sisustaa ja pitää kulissia yllä. Jos mielessä on vain raha niin en ihmettele että ukko lähti vieraan matkaan.

En minäkään tuomitse ketään, mutta haluaisin sydämestäni, että ihmiset ajattelisivat uskottomuuden seurauksia ja vaihtoehtoisia tapoja hakea hyväksyntää. Uskottomuus on yksi tämän päivän suurista paheista, jonka seuraukset ovat usein ikäviä. Uskottomuus aiheuttaa paljon suuria inhimillisiä kärsimyksiä ja pahimmillaan voi johtaa siihen, että ihminen menettää halun elää tai ainakin luottamuksen toisiin ihmisiin ja rakkauteen. Mitä tämä maailma on ilman rakkautta.

Viisikymppinen kirjoitti:

En minäkään tuomitse ketään, mutta haluaisin sydämestäni, että ihmiset ajattelisivat uskottomuuden seurauksia ja vaihtoehtoisia tapoja hakea hyväksyntää. Uskottomuus on yksi tämän päivän suurista paheista, jonka seuraukset ovat usein ikäviä. Uskottomuus aiheuttaa paljon suuria inhimillisiä kärsimyksiä ja pahimmillaan voi johtaa siihen, että ihminen menettää halun elää tai ainakin luottamuksen toisiin ihmisiin ja rakkauteen. Mitä tämä maailma on ilman rakkautta.

Lue lisää

niitä vaihtoehtoisia tapoja hakea hyväksyntää? Taisit osua asian ytimeen. Siitä kai se uskottomuus lähtee, että ihminen kaipaa ihailua ja säpinää. Tunnetta, että kaikki ei ole vielä koettu ja eletty. Mutta mikä tuo lopulta sen sisäisen rauhan ihmiselle?

Jos kaikesta elämisestä tulisi Suomessa vankeusrangaistus, niin minun olisi pakko muuttaa Ruotsiin :D. Huhhuh.

Irina kirjoitti:

Jos kaikesta elämisestä tulisi Suomessa vankeusrangaistus, niin minun olisi pakko muuttaa Ruotsiin :D. Huhhuh.

Onko pettäminen sinun mielestäsi elämistä. Paljonkohan sinunkin tarvitsee kokea elämässäsi, että tajuta sen olevan enemmänkin kuolemista ja tappamista. Ajattele!

Viisikymppinen kirjoitti:

Onko pettäminen sinun mielestäsi elämistä. Paljonkohan sinunkin tarvitsee kokea elämässäsi, että tajuta sen olevan enemmänkin kuolemista ja tappamista. Ajattele!

Mitä elämä on? Se on juuri sitä, mitä elämässä on kaikkialla; uskoa, toivoa, rakkautta, epäuskoa, epätoivoa, välinpitämättömyyttä, vihaa, tuskaa, kärsimystä, ystävyyttä, hempeyttä, huomioonottamista, vilpittömyyttä, epärehellisyyttä, uskollisuutta, uskottomuutta.... listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ehkä eniten elämä on, loogista kyllä, kuolemista. Ensin synnytään, lopuksi kuollaan. Siihen väliin mahtuu pieniä kuolemia.

Olen sen verran maailmaa nähnyt ja kokenut voivani ihan suoralta kädeltä sanoa, että maailma on ihmeellinen.

Irina kirjoitti:

Mitä elämä on? Se on juuri sitä, mitä elämässä on kaikkialla; uskoa, toivoa, rakkautta, epäuskoa, epätoivoa, välinpitämättömyyttä, vihaa, tuskaa, kärsimystä, ystävyyttä, hempeyttä, huomioonottamista, vilpittömyyttä, epärehellisyyttä, uskollisuutta, uskottomuutta.... listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ehkä eniten elämä on, loogista kyllä, kuolemista. Ensin synnytään, lopuksi kuollaan. Siihen väliin mahtuu pieniä kuolemia.

Olen sen verran maailmaa nähnyt ja kokenut voivani ihan suoralta kädeltä sanoa, että maailma on ihmeellinen.

Lue lisää

Maailmassa on sellaista kurjuutta, köyhyyttä, sotaa, kidutusta ym. ettei sitä voi selittää. Vaikkei kumppanin uskottomuus mitään varsinaista hupia olekaan ;), niin se on kuin hyttysen pissa epätoivon erämaassa.

Irina kirjoitti:

Maailmassa on sellaista kurjuutta, köyhyyttä, sotaa, kidutusta ym. ettei sitä voi selittää. Vaikkei kumppanin uskottomuus mitään varsinaista hupia olekaan ;), niin se on kuin hyttysen pissa epätoivon erämaassa.

Lue lisää

Toivoa paremmasta elämästä olisi, jos yksilöt alkaisivat ajatella muutakin kuin itseään. Näin ollen uskottomuuden tilalle voisi valita esim. olemassa olevan suhteen rakentamisen. Uskottomuudesta kärsii tänä päivänä koko yhteiskunta. Se aiheuttaa paljon inhimillistä kärsimystä ja äärimmillään jopa itsetuhoajatuksia. Uskottomuuteen toki voi olla monia eri syitä, joita voi käyttää hyvinä perusteluina tai kuten ilmapiiri nykyään usein on, voidaan ajatella, että "mitä sitten", "ei kiinnosta" eli kylmyys ja tunteettomuus sitä kärsimystä kohtaan, mitä uskottomuudesta aiheutuu.

Minä toivon, että sinäkin voisit löytää jonkin muun keinon tunteiden ilmaisuun. Voisit ehkä löytää paremman keinon hyväksynnän saamiselle. Oletko muuten milloinkaan pysähtynyt ajattelemaan, mitä oikeasti uskottomuudella haet. Helppo on sanoa, että uskottomuus on pieni synti sotien rinnalla, mutta ei se näin ole. Sydämessään ihminen tekee yhtä väärin ollessaan uskoton kuin sotiessaan. Mieti.

Viisikymppinen kirjoitti:

Onko pettäminen sinun mielestäsi elämistä. Paljonkohan sinunkin tarvitsee kokea elämässäsi, että tajuta sen olevan enemmänkin kuolemista ja tappamista. Ajattele!

Pettäminen ei ole oikein! Ainakaan vaimoa kohtaan

ja jatkaa elämäänsä sen saman tai toisen kanssa. Ensinkin jos olisimme palautamassa avirikoslakia, niin päätyisimme aika ison kysymyksne ääreen, mistä kohti avirikos oli jo sallittua.
Jos sinulla on väkivaltainen mies tai nainen ja suhde ei luista. Avioeroa odotellaan ja siinä löydetään joku niin onko se silloin aviorikosta, koska ollaan vielä naimisissa.
Jos nyt sattuu olemaan niin, että hairahtaa ja juoduneena bylsii naapurin miestä tai naista niin onko se rikos.
Entäs jos sitä vaan oikeasti tekee ilman viinan apua jotain mikä toista loukkaa, niin onko sen toisen kärsittävä siitä että loukkasi toista, koska nyt sattui löytämään jonkun joka tarjoaa parempaa kuin omansa?
Mitkä on ne syyt ja motiivit tehdä aviorikos? Aika kinkkisiä juttui tulisi oikeuteen. Sitä paitsi minusta se olisi ihmisen kiinnipitämistä suhteessa joka ei vaan ilmiselvästi toimi. (syy voi olla oma toisen tai molempien) saako sitä sitten suomeen laen, jossa saa sakkoa jos toiselle on suhteessa paskamainen muuten, esim. nalkuttamalla tai vaikkapa käyttämällä henkistä väkivaltaa usein. Rikoshan sekin on kun lupaa olla toiselle hyvä, mut sitten valehteleekin ja onkin ihan paska.
Siksipä toisen kanssa makaaminen suhteensa aikana ei ole mitään verrattuna siihen miksi siihen tilanteeseen päädyttiin. Juu puhuminen kannattaa aina, mutta entäs jos sitäkin on kokeiltu. Enemmänkin suosittelen että ilmoittaa ennen tkemisiään että se on loppu nyt ja tekee mitä tekee!

Siellähän aviorikoksen tekijät kivitetään. Sinne vaan, voit päästä jopa nakkaamaan sen ensimmäisen kiven!

vaan niellä pettymyksen kirjoitti:

ja jatkaa elämäänsä sen saman tai toisen kanssa. Ensinkin jos olisimme palautamassa avirikoslakia, niin päätyisimme aika ison kysymyksne ääreen, mistä kohti avirikos oli jo sallittua.
Jos sinulla on väkivaltainen mies tai nainen ja suhde ei luista. Avioeroa odotellaan ja siinä löydetään joku niin onko se silloin aviorikosta, koska ollaan vielä naimisissa.
Jos nyt sattuu olemaan niin, että hairahtaa ja juoduneena bylsii naapurin miestä tai naista niin onko se rikos.
Entäs jos sitä vaan oikeasti tekee ilman viinan apua jotain mikä toista loukkaa, niin onko sen toisen kärsittävä siitä että loukkasi toista, koska nyt sattui löytämään jonkun joka tarjoaa parempaa kuin omansa?
Mitkä on ne syyt ja motiivit tehdä aviorikos? Aika kinkkisiä juttui tulisi oikeuteen. Sitä paitsi minusta se olisi ihmisen kiinnipitämistä suhteessa joka ei vaan ilmiselvästi toimi. (syy voi olla oma toisen tai molempien) saako sitä sitten suomeen laen, jossa saa sakkoa jos toiselle on suhteessa paskamainen muuten, esim. nalkuttamalla tai vaikkapa käyttämällä henkistä väkivaltaa usein. Rikoshan sekin on kun lupaa olla toiselle hyvä, mut sitten valehteleekin ja onkin ihan paska.
Siksipä toisen kanssa makaaminen suhteensa aikana ei ole mitään verrattuna siihen miksi siihen tilanteeseen päädyttiin. Juu puhuminen kannattaa aina, mutta entäs jos sitäkin on kokeiltu. Enemmänkin suosittelen että ilmoittaa ennen tkemisiään että se on loppu nyt ja tekee mitä tekee!

Lue lisää

Papin edessä on aika useat parit luvanneet rakastaa
ja yhteisistä vastoinkäymisistä selvitä.
Eikö sitä vaadita enää silloin kun tulee se yhteinen ongelma?
Ei siinä mitään turpiinantamisia ole sovittu.
Eikä kostaminen ole ratkasu ongelmiin vaan sehän on vaan lisäpotku alamäessä.
Anteeksiantaminen on vaikeampaa ja miehekkäämpää kun nyrkkeily.
Rakasta, kärsi ja unhoita !

pohtinut sitä että eron saa Suomessa nykyään liian helposti. Eroja on tapahtunut aivan uskomaton määrä ihan lähipiirissä viimeisen 10 vuoden aikana. Tuntuu että niitä otetaan vain siksi että haetaan vaihtelua. Ei kestetä enää mitään mikä ei mene täysin oman pään mukaan, itsekkyys huipussaan. Parhaat tapaukset on tänä aikana vaihtaneet jo kahdesti. Kuitenkin sitten useissa yhteyksissä on tullut ilmi että se "ex" oli kuitenkin, vioistaankin huolimatta se paras ja osa todella katuu vaihtoaan.
Tuo puolen vuoden harkinta-aika vain tuntuu jotenkin olevan eri asioista esim. uskottomuudesta, puhumattomuudesta, kyllästymisestä ja vaikka oman itsensä etsimisestä toipumiseen liian lyhyt aika. Pikaistuksissa haetaan eroa ja ennenkuin koko asia on käsitelty/keskusteltu/toivuttu loppuun niin kakkos-vaiheen paperi vain sisään ja se on siinä.

Minusta eroa hakiessa voisi/pitäisi hakupaperissa yksilöidä miksi haluaa erota?

Jos syynä olisi esim. uskottomuus niin oikeus määräisi parin vaikka parisuhdeterapeutille tietyksi ajaksi jotta hyvät ja pahat asiat tulisi käsitellyksi.
Ulkopuolisen tahon mukana oleminen ehkä avaisi asioita vähän eri tavalla ja
vaikka eroon sitten päädyttäisiinkin niin se ehkä tapahtuisi kuitenkin "hyvässä hengessä" ja kaikesta voitaisiin sopia parin kesken ilman kauheita riitoja esim. lapsista ja omaisuudesta.
Oikeus sitten määräisi avioeron jos pari sitä kaikesta huolimatta haluaa.

Nämä on silti hyvin vaikeita asioita ja jokainen pari on vielä omanlaisensa tapaus.

Pitäisiköhän entisen ja nykyisen erotavan välille löytyä joku välimuoto?

Jostain muistan lukeneeni että avioerolaista oltaisiin tehty eduskunnalle joku muutosehdotus.

jo kauan kirjoitti:

pohtinut sitä että eron saa Suomessa nykyään liian helposti. Eroja on tapahtunut aivan uskomaton määrä ihan lähipiirissä viimeisen 10 vuoden aikana. Tuntuu että niitä otetaan vain siksi että haetaan vaihtelua. Ei kestetä enää mitään mikä ei mene täysin oman pään mukaan, itsekkyys huipussaan. Parhaat tapaukset on tänä aikana vaihtaneet jo kahdesti. Kuitenkin sitten useissa yhteyksissä on tullut ilmi että se "ex" oli kuitenkin, vioistaankin huolimatta se paras ja osa todella katuu vaihtoaan.
Tuo puolen vuoden harkinta-aika vain tuntuu jotenkin olevan eri asioista esim. uskottomuudesta, puhumattomuudesta, kyllästymisestä ja vaikka oman itsensä etsimisestä toipumiseen liian lyhyt aika. Pikaistuksissa haetaan eroa ja ennenkuin koko asia on käsitelty/keskusteltu/toivuttu loppuun niin kakkos-vaiheen paperi vain sisään ja se on siinä.

Minusta eroa hakiessa voisi/pitäisi hakupaperissa yksilöidä miksi haluaa erota?

Jos syynä olisi esim. uskottomuus niin oikeus määräisi parin vaikka parisuhdeterapeutille tietyksi ajaksi jotta hyvät ja pahat asiat tulisi käsitellyksi.
Ulkopuolisen tahon mukana oleminen ehkä avaisi asioita vähän eri tavalla ja
vaikka eroon sitten päädyttäisiinkin niin se ehkä tapahtuisi kuitenkin "hyvässä hengessä" ja kaikesta voitaisiin sopia parin kesken ilman kauheita riitoja esim. lapsista ja omaisuudesta.
Oikeus sitten määräisi avioeron jos pari sitä kaikesta huolimatta haluaa.

Nämä on silti hyvin vaikeita asioita ja jokainen pari on vielä omanlaisensa tapaus.

Pitäisiköhän entisen ja nykyisen erotavan välille löytyä joku välimuoto?

Jostain muistan lukeneeni että avioerolaista oltaisiin tehty eduskunnalle joku muutosehdotus.

Lue lisää

Yhdeksi vaihtoehdoksi voisi olla, ettei avioliittoa voisi solmia ilman valmennusta. Eikä liittoa solmittaisi liian pian, eli joku pakollinen kihlautumisaika olisi olemassa.

On ehdotettu että avioliitto olisi aina määräaikainen, ja se pitäisi vahvistaa esim. 5 vuoden välein. Jo ennen vihkimistä olisi parien tehtävä alustava suunnitelma eron varalle.

Samoin että tuo pakollinen sovittelu, joka ennen tehtiin, tulisi takaisin. Vasta sen jälkeen voisi hakea eroa.

Se mikä näiden heikkous on, että kyse kuitenkin on ihmissuhteista, avioliitto on taas vain laillinen sopimus ja sitoutumus, ja koskee lähinnä taloudellista puolta. Avoliitot jäisivät ulkopuolelle, joita kuitenkin on paljon.

Kukaan ei estä kahta ihmistä menemästä yhteen (on muuten vanha suomalainen tapa!) ja hankkimasta lapsia. Puhutaan nykyään siis avoliitosta. Monilla on erheellinen käsitys, että näistä liitoista voi lähteä noin vain. Kyse on kuitenkin ihmissuhteesta, ja ero on yhtä vaikeaa henkisesti kuin avioliitostakin eroavilla.

Itse olen sitä mieltä, että kyse on enemmän vakavammasta ja yleisestä arvojen muuttumisesta, sirpaloitumisesta ja ohentumisesta. Ihmiset eivät kestä vapautta, se ahdistaa heitä. Kaivataan ulkopuolisia määräyksiä, ohjeita ja rangaistuksia kun ei itse kyetä päättämään ja ohjaamaan omasta elämästä.

Vapaus kun vaatii VASTUUN ottamista (omien arvojen määrittämistä ja seurausten pohtimista) paljon enemmän kuin ulkoa ohjattu elämä. Kun ei voi syyttää ketään muuta valinnoistaan…

Ihmiset ovat mieluummin henkisesti (sekä myös hengellisesti) laiskoja, he haluavat viihtyä. He odottavat että joku toinen kertoo heille mitä heidän pitäisi ajatella. He pitkästyvät ja ahdistuvat kun ei olekaan yhtä selkeää ohjetta vaan pitäisi valita niin monesta. Tätä tilaa he pakenevat viihteisiin, neuroottiseen ”tekemiseen”, elämyksiin (joihin seksikin kuuluu) ja päihteisiin mieluummin kuin elävät vapaudessa.

Nyt kun jokaisen täytyy itse miettiä, mikä n sen parisuhteen merkitys omalle elämälle, ollaan hukassa. Rynnätään suinpäin tekemään sellaista, jota kuvitellaan vapaudeksi (eli räkytetään sieltä aidan takaa) uhmalla ja aggressiivisesti (kyllä minä saan/ uskallan/ olen sen ”arvoinen” jne.). Niin, kun häkkieläin päästetään vapaaksi, se hakee turvaa ja suojaa siitä häkistä vaikka ovi on aukaistu ja olisi vapaus lähteä!

mummomuori kirjoitti:

Yhdeksi vaihtoehdoksi voisi olla, ettei avioliittoa voisi solmia ilman valmennusta. Eikä liittoa solmittaisi liian pian, eli joku pakollinen kihlautumisaika olisi olemassa.

On ehdotettu että avioliitto olisi aina määräaikainen, ja se pitäisi vahvistaa esim. 5 vuoden välein. Jo ennen vihkimistä olisi parien tehtävä alustava suunnitelma eron varalle.

Samoin että tuo pakollinen sovittelu, joka ennen tehtiin, tulisi takaisin. Vasta sen jälkeen voisi hakea eroa.

Se mikä näiden heikkous on, että kyse kuitenkin on ihmissuhteista, avioliitto on taas vain laillinen sopimus ja sitoutumus, ja koskee lähinnä taloudellista puolta. Avoliitot jäisivät ulkopuolelle, joita kuitenkin on paljon.

Kukaan ei estä kahta ihmistä menemästä yhteen (on muuten vanha suomalainen tapa!) ja hankkimasta lapsia. Puhutaan nykyään siis avoliitosta. Monilla on erheellinen käsitys, että näistä liitoista voi lähteä noin vain. Kyse on kuitenkin ihmissuhteesta, ja ero on yhtä vaikeaa henkisesti kuin avioliitostakin eroavilla.

Itse olen sitä mieltä, että kyse on enemmän vakavammasta ja yleisestä arvojen muuttumisesta, sirpaloitumisesta ja ohentumisesta. Ihmiset eivät kestä vapautta, se ahdistaa heitä. Kaivataan ulkopuolisia määräyksiä, ohjeita ja rangaistuksia kun ei itse kyetä päättämään ja ohjaamaan omasta elämästä.

Vapaus kun vaatii VASTUUN ottamista (omien arvojen määrittämistä ja seurausten pohtimista) paljon enemmän kuin ulkoa ohjattu elämä. Kun ei voi syyttää ketään muuta valinnoistaan…

Ihmiset ovat mieluummin henkisesti (sekä myös hengellisesti) laiskoja, he haluavat viihtyä. He odottavat että joku toinen kertoo heille mitä heidän pitäisi ajatella. He pitkästyvät ja ahdistuvat kun ei olekaan yhtä selkeää ohjetta vaan pitäisi valita niin monesta. Tätä tilaa he pakenevat viihteisiin, neuroottiseen ”tekemiseen”, elämyksiin (joihin seksikin kuuluu) ja päihteisiin mieluummin kuin elävät vapaudessa.

Nyt kun jokaisen täytyy itse miettiä, mikä n sen parisuhteen merkitys omalle elämälle, ollaan hukassa. Rynnätään suinpäin tekemään sellaista, jota kuvitellaan vapaudeksi (eli räkytetään sieltä aidan takaa) uhmalla ja aggressiivisesti (kyllä minä saan/ uskallan/ olen sen ”arvoinen” jne.). Niin, kun häkkieläin päästetään vapaaksi, se hakee turvaa ja suojaa siitä häkistä vaikka ovi on aukaistu ja olisi vapaus lähteä!

Lue lisää

pohtinut ja puhut asiaa.

mummomuori kirjoitti:

Yhdeksi vaihtoehdoksi voisi olla, ettei avioliittoa voisi solmia ilman valmennusta. Eikä liittoa solmittaisi liian pian, eli joku pakollinen kihlautumisaika olisi olemassa.

On ehdotettu että avioliitto olisi aina määräaikainen, ja se pitäisi vahvistaa esim. 5 vuoden välein. Jo ennen vihkimistä olisi parien tehtävä alustava suunnitelma eron varalle.

Samoin että tuo pakollinen sovittelu, joka ennen tehtiin, tulisi takaisin. Vasta sen jälkeen voisi hakea eroa.

Se mikä näiden heikkous on, että kyse kuitenkin on ihmissuhteista, avioliitto on taas vain laillinen sopimus ja sitoutumus, ja koskee lähinnä taloudellista puolta. Avoliitot jäisivät ulkopuolelle, joita kuitenkin on paljon.

Kukaan ei estä kahta ihmistä menemästä yhteen (on muuten vanha suomalainen tapa!) ja hankkimasta lapsia. Puhutaan nykyään siis avoliitosta. Monilla on erheellinen käsitys, että näistä liitoista voi lähteä noin vain. Kyse on kuitenkin ihmissuhteesta, ja ero on yhtä vaikeaa henkisesti kuin avioliitostakin eroavilla.

Itse olen sitä mieltä, että kyse on enemmän vakavammasta ja yleisestä arvojen muuttumisesta, sirpaloitumisesta ja ohentumisesta. Ihmiset eivät kestä vapautta, se ahdistaa heitä. Kaivataan ulkopuolisia määräyksiä, ohjeita ja rangaistuksia kun ei itse kyetä päättämään ja ohjaamaan omasta elämästä.

Vapaus kun vaatii VASTUUN ottamista (omien arvojen määrittämistä ja seurausten pohtimista) paljon enemmän kuin ulkoa ohjattu elämä. Kun ei voi syyttää ketään muuta valinnoistaan…

Ihmiset ovat mieluummin henkisesti (sekä myös hengellisesti) laiskoja, he haluavat viihtyä. He odottavat että joku toinen kertoo heille mitä heidän pitäisi ajatella. He pitkästyvät ja ahdistuvat kun ei olekaan yhtä selkeää ohjetta vaan pitäisi valita niin monesta. Tätä tilaa he pakenevat viihteisiin, neuroottiseen ”tekemiseen”, elämyksiin (joihin seksikin kuuluu) ja päihteisiin mieluummin kuin elävät vapaudessa.

Nyt kun jokaisen täytyy itse miettiä, mikä n sen parisuhteen merkitys omalle elämälle, ollaan hukassa. Rynnätään suinpäin tekemään sellaista, jota kuvitellaan vapaudeksi (eli räkytetään sieltä aidan takaa) uhmalla ja aggressiivisesti (kyllä minä saan/ uskallan/ olen sen ”arvoinen” jne.). Niin, kun häkkieläin päästetään vapaaksi, se hakee turvaa ja suojaa siitä häkistä vaikka ovi on aukaistu ja olisi vapaus lähteä!

Lue lisää

Olikohan aikoinaan se moraalisuus ym. enenmän elämmässä mukana, ulkoiset paineet . . . . . . Säälittiin niitä vanhojapiikoja ja vanhojapoikia, eikö heillä ollut jonkinmoinen "rangaistusverokin". Oma lukunsa olivat ns. avioliiton ulkopuolella syntyneet vahingonlaukaukset, paheksuttiin ja itse syyttömät, lapset saivat kuulla siitä aikoisikään asti. Avioiduttiin lähinnä samasta yhteiskuntaluokasta jne.

Olihan silloin niitä eroja, mutta yhteiskunta "teki" eroamisesta vaikean ja sitä paheksuttiin, melkeimpä leski oli arvostetumpi status, kuin eronnut . . . . varsinkin nainen.

Avioliittolain uudistamisen jälkeen, ei enään kumpaakaan syylistetty ja voidaan sanoa, että naisenkin status nousi, joissain piireissä lienee jopa meriitti . . . . olla eronnut . . . . . .
Mutta omasta mielestäni, eroaminen nykyään on vain papereiden siirtelyä, kaksi allekirjoitusta ja se on siinä. Ennen sentään piti toinen "osoittaa" jonkinmoiseksi "vikapääksi" . . . . pettäjäksi tsm. syylliseksi, toki erottiin myös sovittamattomien ristiriitojen vuoksi . . . . harvemmin kyllä. Se kumpi oli "syyllisempi" erossa, joutui lähestulkoon aina taloudellisen sanktion alaiseksi, oikeuden toimesta . . . . . . se ken oikeus katsoi syylliseksi, joutui maksamaan.

Pitäisi olla nykykäytännön lisäksi, joku pakollinen sovittelu tsm. jossa ne eroamisen syyt täytyisi tuoda julki, kirjata . . . . . . . pelkkä emmänytviittikattoa tota enään, ei riitäisi. Sillä siinä tulisi todellista ajattelemisen aihetta kummallekin, pikastuksissa tehty päätöksen vahvistaminen;
Mahdollisuus "kunnialliseen" perääntymiseen, ilman "kasvojen menetyksiä" eipä enään voisi sanoa, kun on järjestelmä käytössä, laitompa ukon kiertoon tai alkoi akka rupsahtamaan, piti vaihtaa nuorempaan. Toisaalta, eipä olisi pahitteeksi jonkinmoinen sitoutumispaperikin allekirjoittaa, ennen avioliittoa . . . . . .

Olkoon sitten nykypäivänä elämän sykli lyhentynyt ja/tai moraalisuus huonontunut; Kyllä meikäläisen papin paasatessa ja aamenen sanoessaan, ihan aito tahtotila oli, että kunnes meidät kuolema eroittaa, vaikka kivirekeä vetäen . . . . . . . . . .

Tosin, eipä se liitto yli 22 vuotta kestänytkään . . . . . . 1:sen aviorikoksen jälkeen käytiin terapiassa jne. minun puolelta tahto oli aidosti jatkaa, mutta toinen aviorikos oli minullekkin se, joka kamelin selän katkaisi.
Se mitä eroprosessissa, vielä sos.viranomaiset lusikkansa soppaan laittoivat, kuulunee toisille palstoille . . . . . . . . . .

Mökin huru-ukko kirjoitti:

Olikohan aikoinaan se moraalisuus ym. enenmän elämmässä mukana, ulkoiset paineet . . . . . . Säälittiin niitä vanhojapiikoja ja vanhojapoikia, eikö heillä ollut jonkinmoinen "rangaistusverokin". Oma lukunsa olivat ns. avioliiton ulkopuolella syntyneet vahingonlaukaukset, paheksuttiin ja itse syyttömät, lapset saivat kuulla siitä aikoisikään asti. Avioiduttiin lähinnä samasta yhteiskuntaluokasta jne.

Olihan silloin niitä eroja, mutta yhteiskunta "teki" eroamisesta vaikean ja sitä paheksuttiin, melkeimpä leski oli arvostetumpi status, kuin eronnut . . . . varsinkin nainen.

Avioliittolain uudistamisen jälkeen, ei enään kumpaakaan syylistetty ja voidaan sanoa, että naisenkin status nousi, joissain piireissä lienee jopa meriitti . . . . olla eronnut . . . . . .
Mutta omasta mielestäni, eroaminen nykyään on vain papereiden siirtelyä, kaksi allekirjoitusta ja se on siinä. Ennen sentään piti toinen "osoittaa" jonkinmoiseksi "vikapääksi" . . . . pettäjäksi tsm. syylliseksi, toki erottiin myös sovittamattomien ristiriitojen vuoksi . . . . harvemmin kyllä. Se kumpi oli "syyllisempi" erossa, joutui lähestulkoon aina taloudellisen sanktion alaiseksi, oikeuden toimesta . . . . . . se ken oikeus katsoi syylliseksi, joutui maksamaan.

Pitäisi olla nykykäytännön lisäksi, joku pakollinen sovittelu tsm. jossa ne eroamisen syyt täytyisi tuoda julki, kirjata . . . . . . . pelkkä emmänytviittikattoa tota enään, ei riitäisi. Sillä siinä tulisi todellista ajattelemisen aihetta kummallekin, pikastuksissa tehty päätöksen vahvistaminen;
Mahdollisuus "kunnialliseen" perääntymiseen, ilman "kasvojen menetyksiä" eipä enään voisi sanoa, kun on järjestelmä käytössä, laitompa ukon kiertoon tai alkoi akka rupsahtamaan, piti vaihtaa nuorempaan. Toisaalta, eipä olisi pahitteeksi jonkinmoinen sitoutumispaperikin allekirjoittaa, ennen avioliittoa . . . . . .

Olkoon sitten nykypäivänä elämän sykli lyhentynyt ja/tai moraalisuus huonontunut; Kyllä meikäläisen papin paasatessa ja aamenen sanoessaan, ihan aito tahtotila oli, että kunnes meidät kuolema eroittaa, vaikka kivirekeä vetäen . . . . . . . . . .

Tosin, eipä se liitto yli 22 vuotta kestänytkään . . . . . . 1:sen aviorikoksen jälkeen käytiin terapiassa jne. minun puolelta tahto oli aidosti jatkaa, mutta toinen aviorikos oli minullekkin se, joka kamelin selän katkaisi.
Se mitä eroprosessissa, vielä sos.viranomaiset lusikkansa soppaan laittoivat, kuulunee toisille palstoille . . . . . . . . . .

Lue lisää

mutta avioliitolla oli ennen ihan toinen merkitys ja tehtävä kuin nyt.

Oli tavallaan ”pakko” olla naimissa, sillä etenkään nainen ei voinut pärjätä muutoin elämässään. Oli aika, jolloin nainen ei saanut edes hallita omaa omaisuuttaan. Ei ollut ehkäisyvälineitä ja jatkuva raskauden pelko esti naisia harrastamasta seksiä, toisinaan edes sen oman aviomiehensä kanssa. Eli voidaan sanoa että pelko oli suurempi tekijä kuin moraali.

Vanhemmat naiset opettivat minua aikoinaan että jokaisen naisen on ”ristinsä” kunnialla kannettava. Tuo risti oli aviomies. Jos sai huonon miehen, sen kanssa oli vain elettävä. Tosin silloin naiset tukivat toisiaan, eivät syytelleet siitä näitä huono-onnisia.

Jos ihan tarkkoja ollaan, syyllisyyttä ei voi osoittaa ikinä niin pitävästi kun ihmissuhteista on kysymys. Usein siinä on menty hiljalleen pisteeseen, jossa kumpikin on omalta osataan syyllinen välien rikkoutumiseen. Yksi asia on johtanut toiseen ja niin edelleen.

Ehkä nyt vain vaaditaan enemmän avioliitolta, suuria ja kypsiä tunteita sekä vastuuta, mutta ei olla valmiita tähän vapauteen?

PS avioliittosi olisi ollut ennevanhaan pitkä. Silloin liitot eivät juuri tuon kauempaa kestäneet kun kuolo korjasi sen puolison.

jo kauan kirjoitti:

pohtinut sitä että eron saa Suomessa nykyään liian helposti. Eroja on tapahtunut aivan uskomaton määrä ihan lähipiirissä viimeisen 10 vuoden aikana. Tuntuu että niitä otetaan vain siksi että haetaan vaihtelua. Ei kestetä enää mitään mikä ei mene täysin oman pään mukaan, itsekkyys huipussaan. Parhaat tapaukset on tänä aikana vaihtaneet jo kahdesti. Kuitenkin sitten useissa yhteyksissä on tullut ilmi että se "ex" oli kuitenkin, vioistaankin huolimatta se paras ja osa todella katuu vaihtoaan.
Tuo puolen vuoden harkinta-aika vain tuntuu jotenkin olevan eri asioista esim. uskottomuudesta, puhumattomuudesta, kyllästymisestä ja vaikka oman itsensä etsimisestä toipumiseen liian lyhyt aika. Pikaistuksissa haetaan eroa ja ennenkuin koko asia on käsitelty/keskusteltu/toivuttu loppuun niin kakkos-vaiheen paperi vain sisään ja se on siinä.

Minusta eroa hakiessa voisi/pitäisi hakupaperissa yksilöidä miksi haluaa erota?

Jos syynä olisi esim. uskottomuus niin oikeus määräisi parin vaikka parisuhdeterapeutille tietyksi ajaksi jotta hyvät ja pahat asiat tulisi käsitellyksi.
Ulkopuolisen tahon mukana oleminen ehkä avaisi asioita vähän eri tavalla ja
vaikka eroon sitten päädyttäisiinkin niin se ehkä tapahtuisi kuitenkin "hyvässä hengessä" ja kaikesta voitaisiin sopia parin kesken ilman kauheita riitoja esim. lapsista ja omaisuudesta.
Oikeus sitten määräisi avioeron jos pari sitä kaikesta huolimatta haluaa.

Nämä on silti hyvin vaikeita asioita ja jokainen pari on vielä omanlaisensa tapaus.

Pitäisiköhän entisen ja nykyisen erotavan välille löytyä joku välimuoto?

Jostain muistan lukeneeni että avioerolaista oltaisiin tehty eduskunnalle joku muutosehdotus.

Lue lisää

Avioerojen,avoerojen suurentunut määrä kertonee suuresti muuttuneesta parisuhteesta,josta ei ole paluuta menneeseen.

Ennenkaikkea naisten varallisuuden kasvusta ja sitä kautta itsemääräämisoikeudesta jossa ei vallitse vanha hierarkia .

Nykyisin mikäli mies/nainen tulee petetyksi enää ei niellä tappiota ,pettymystä
vaan näytetään ikäänkuin uhmakkaasti kaapin paikka kodissa toinen osapuoli
vain heitetään pihalle jos ei itse tajua tilannetta ei ymmärrä valta-aseman muutosta .Mikäli liitossa on väkivaltaa sairaalloista mustasukkaisuutta
eroon tuetaan jo yhteiskunnan kautta .Onko tämä hyvä systeemi vaiko
ei ?Kuinka terapia puree näissä tilanteissa ?


Lisääntynyt valta,raha taloudellinen mahdollisuus on muuttanut avioliittojen
kivijalkaa ja tämä muutos tulee olemaan melko pysyvä.

Tämän lisääntyneen avio-avoerojen kautta uskottomuuskin kokee
inflaation ja tulevaisuudessa uskottomuuten ei suhtauduta
yhtä kriittisesti Kunhan aikaa kuluu niin tämäkin asia saa uudet kasvot
ja enemmän hyväksyntää naisten/miesten keskuudessa.

Olemme jo nähneet kuinka yksihuoltajaäidit joita pidettiin yleisesti syntisinä
naisina ovat saaneet arvonsa ,asemansa yhteiskunnassa.
esim.
Äpärälapset synnissä siinneet mihin katosivat?

Tähän kaikkeen muutokseen on mahdollistanut naisten työssäkäynti sitä kautta kasvava
itsenäinen valta jota rahan avulla luodaan.

Historian aikana uskottomuutta on pidetty rangaistavanakin tekona ja ennen
kaikkea naisten asema oli hyvinkin turvaton tässä mielessä.

Nyt uskottomuus on enää moraalin varassa oleva ihmisten välinen sopimus
ja tämä sopimus on taasen kiinni taloudellisessa vallassa .

Taasen taloudellista valtaa on jo riittämiin naisillakin joten aviloiittojen.avoliittojen
alasajo on hyvin helppo toteuttaa.

Väitän uskottomuuden käsitteenä kokevan konkurssin tulevana vuosisatana.
Moraaliset arvot ja käsitteet muttuvat edelleen!

Oma rahavalta on naiselle yhtä kuin päätösvalta tämä tilanne muuttaa yhteiskunnan
rakennetta pysyvästi avio,avoerojen myötä .

Moraaliset käsitykset muuttuvat sitä mukaa kun ihmisten oma valta kasvaa !

Uskonnollisissa piirissä harrastetaan myös paljon esiaviollisia suhteita
tämä kertoo ehkäisyn toimivuudesta ,neitsyyttä sanan varsinaisessa mie-
lessä ei juurikaan enää ole nuorten parien välisessä kanssakäymisessä .

Neitsyys on kokenut kovan inflaation naisten itsemääräämisen myötä
miesten avustuksella.

Susiparit synnintekijät ovat kadonneet kirkollisista piireistä
ihmisten moraali tältä osin on murentunut puolessa vuosisadassa

Nyt on avioliitto,avoliitto kokenut naisten taloudellisen vallan ,suuret erotilastot.
Uskottomuuskin käsitteenä muuttuu ,muuntuu ihmisten tarpeisiin nähden.

mummomuori kirjoitti:

mutta avioliitolla oli ennen ihan toinen merkitys ja tehtävä kuin nyt.

Oli tavallaan ”pakko” olla naimissa, sillä etenkään nainen ei voinut pärjätä muutoin elämässään. Oli aika, jolloin nainen ei saanut edes hallita omaa omaisuuttaan. Ei ollut ehkäisyvälineitä ja jatkuva raskauden pelko esti naisia harrastamasta seksiä, toisinaan edes sen oman aviomiehensä kanssa. Eli voidaan sanoa että pelko oli suurempi tekijä kuin moraali.

Vanhemmat naiset opettivat minua aikoinaan että jokaisen naisen on ”ristinsä” kunnialla kannettava. Tuo risti oli aviomies. Jos sai huonon miehen, sen kanssa oli vain elettävä. Tosin silloin naiset tukivat toisiaan, eivät syytelleet siitä näitä huono-onnisia.

Jos ihan tarkkoja ollaan, syyllisyyttä ei voi osoittaa ikinä niin pitävästi kun ihmissuhteista on kysymys. Usein siinä on menty hiljalleen pisteeseen, jossa kumpikin on omalta osataan syyllinen välien rikkoutumiseen. Yksi asia on johtanut toiseen ja niin edelleen.

Ehkä nyt vain vaaditaan enemmän avioliitolta, suuria ja kypsiä tunteita sekä vastuuta, mutta ei olla valmiita tähän vapauteen?

PS avioliittosi olisi ollut ennevanhaan pitkä. Silloin liitot eivät juuri tuon kauempaa kestäneet kun kuolo korjasi sen puolison.

Lue lisää

No, kirjoittelussa lähinnä peilasin 1950 jälkeen . . . Itsekkin ensin siitetty ja sitten vasta papin aamen haettu, kestihän vanhempieni liitto kutakuinkin 27 vuotta.

Mutta, vaikka e-pillerit keksittiin, niin kumminkin ei se tainnut mitään kummempaa tilastoissa ero-piikkiä aiheuttanut. Sen teki uusi avioliittolaki.

Mitä tulee siihen syylliseksi osoittamiseen . . . . . minulla henkilökohtaisesti on, että pettää puolisoaan, lienee monella muullakin rajanveto on siinä: toisella ei ole enään osaa tai arpaa syyllisyydessä. Mitään ns. lumipalloa rinteessä- efektiä en tunne.

Niin, suuria ja kypsiä tunteita . . . . . . olisikohan mennyt muutaman sukupolven kasvatus retuperälle ja nyt hamaan tulevaisuuteen satoa niitetään.


Tiedä häntä, aikomuksena tosiaan oli; kunnes kuolema eroittaa, empä tässä 50-kymmpisenä vielä ajatellut heittää lusikkaa nurkkaan.

Mökin huru-ukko kirjoitti:

No, kirjoittelussa lähinnä peilasin 1950 jälkeen . . . Itsekkin ensin siitetty ja sitten vasta papin aamen haettu, kestihän vanhempieni liitto kutakuinkin 27 vuotta.

Mutta, vaikka e-pillerit keksittiin, niin kumminkin ei se tainnut mitään kummempaa tilastoissa ero-piikkiä aiheuttanut. Sen teki uusi avioliittolaki.

Mitä tulee siihen syylliseksi osoittamiseen . . . . . minulla henkilökohtaisesti on, että pettää puolisoaan, lienee monella muullakin rajanveto on siinä: toisella ei ole enään osaa tai arpaa syyllisyydessä. Mitään ns. lumipalloa rinteessä- efektiä en tunne.

Niin, suuria ja kypsiä tunteita . . . . . . olisikohan mennyt muutaman sukupolven kasvatus retuperälle ja nyt hamaan tulevaisuuteen satoa niitetään.


Tiedä häntä, aikomuksena tosiaan oli; kunnes kuolema eroittaa, empä tässä 50-kymmpisenä vielä ajatellut heittää lusikkaa nurkkaan.

Lue lisää

hyvä moraali olla enemmän myytti kuin totuus. Ainakin kun puhutaan ajasta 50 luku!

Sota-aikana ja sen jälkeen moraali vähän notkahti. Tapana vain oli että asiat salailtiin. Etuottoakin otettiin hyvin usein. Perheisiin syntyi ”käenpoikia” ja perunkirjoitusten yhteydessä ilmaantui (ja ilmaantuu) ”lehtolapsia” aika usein. Aika järkytys 30 - 40 vuoden päästä saada tietää, että on sisaruksia enemmän kuin luuli.

Muistelen yhdestä tilastosta lukeneeni mm. että kun vertailtiin ajankohtia avioliiton solmimisen ja lapsen syntymän välillä, ei ollut mitenkään erikoista että väliä ei ollut sitä 9 kuukautta. Oma mummoni suuttui kun itse huomasi asian hänen vihkisormuksestaan. Siinä oli vihkipäivä elokuu ja isä on syntynyt samana vuonna lokakuussa. Eli selvä pakkoavioliitto, ukki kunnallisena miehenä ”korjasi jälkensä”.

Olen jutellut paljon vanhempien naisten kanssa. Heillä oli ihan eri käsitys avioliitosta ja rakkaudesta kuin meillä nykyisin. Mieleeni tule muutamia muistumia:

”Se suuriki rakkaus lentää ikkunasta pihalle kun leipä loppuu.”
”ei rakastuneena pirä naira, sillon on sokia”
”pitäs kuunnella niitä vanhempia ja viisaampia kun naimaan alkaa”
”oikee rakkaus tulee vasta vuosien saatossa”

Kun penäsin että eikö se rakkaus ole tärkeä asia, sain remakat naurut. He erottivat todella selvästi rakastumisen ja rakastamisen erot. Avioliitto koettiin niin tärkeäksi, että ei sitä kannattanut solmia tunteen varaan.

Tunteita kyllä pidettiin suotavana (”kyl tykätä tarttee”) ja erityisen onnekkaat saivat kokea myös tuon ”suuren” rakkauden. Se vain ei kuulunut tavallisen ihmisen elämään. Nykyisen kaltainen romanttinen ja vahvasti seksuaalinen käsitys parisuhteesta tyrmättiin, ei sellaiseen ollut varaa eikä aikaa.

Tuo syyllisyyskysymys. Mihin sinä vedät rajan? Onko suuteleminen pettämistä? Ystävyys pettämistä? Tanssiminen pettämistä? Vai sukuelimien koskettelu, yhdyntä? Miten todistat että sen esim. onko yhdytä tapahtunut, ellet katso vierestä, valokuvaa? Riittäkö pelkkä äänihavainto?

Lumipalloefekti. Kun toinen puolisoista sairastuu eikä kykene yhdyntään ja toisella halut säilyy. Kotona on jatkuvaa arvostelua ja nöyryyttämistä, lopulta pinna palaa ja hyväksyntää etsitään muualta. Huomataan parin vuoden jälkeen, että ollaan seksuaalisesti täysin sopimattomat toisilleen ja aletaan vaatia sen toisen muuttumista. Ensin menee toinen ja sitten toinen vieraisiin, kumpi on siis syyllinen? Kyse voi olla ihan vain vallan käytöstä, eli seksiä aletaan käyttää aseena toista vastaan. Eli yksi asia johtaa toiseen jne.

Totta on että näihin ongelmiin on kyllä ratkaisu, mutta kun näihin tilanteisin ajaudutaan hiljalleen, ei aina nähdä metsää puilta. Näitä sitten aikoinaan selviteltiin siellä oikeudessa – johon ne eivät oikeastaan kuulu.

Eroista. E pillerit tulivat yleiseen käyttöön 70 luvulla. Samalla sosiaalitukia vahvistettiin, äitiysraha, lapsilisä ja siihen yksinhuoltaja tuki, päivähoito, elatustuet, asumistuki jne. Eli eroaminen tehtiin taloudellisesti mahdolliseksi, tasavertaistettiin mahdollisuutta oman omaisuuden hallintaan. Avioliittolakia on muutettu useaan otteeseen, joten mitähän muutosta tarkoitat?

Todella vaikeaksi on mennyt meidän ihmisten elämä. Lisääntynyt vapaus lisää vastuuta ja sitä ei jaksetakaan kantaa. Monelle olisi helpompaa jos elämän säännöt luettaisiin ulkopuolelta. Kuten lapsi kaipaa rajoja tunteakseen turvallisuutta, näin myös ns. aikuiset nykyään. Luen itseni ihan tähän samaan joukkoon. Kun olis taloudell. puute ja huoli jokapäiväisestä leivästä, ei joutaisi märehtimään omaa sielunelämäänsä niin paljon.

tämä elämä kirjoitti:

Todella vaikeaksi on mennyt meidän ihmisten elämä. Lisääntynyt vapaus lisää vastuuta ja sitä ei jaksetakaan kantaa. Monelle olisi helpompaa jos elämän säännöt luettaisiin ulkopuolelta. Kuten lapsi kaipaa rajoja tunteakseen turvallisuutta, näin myös ns. aikuiset nykyään. Luen itseni ihan tähän samaan joukkoon. Kun olis taloudell. puute ja huoli jokapäiväisestä leivästä, ei joutaisi märehtimään omaa sielunelämäänsä niin paljon.

Lue lisää

No itse eronneena sanoisin, että hyvä saada ero helposti ja ilman mitään syyttelyjä se on muutenkin niin vaikea asia, että syitä pitäisi raastuvassa käsitellä niin kuin joskus on ollut tapana, eiköhän se että ei sitä kukaan naimisiin mennessään tiedä eroavansa oli sitten syyt mitkä tahansa, mutta on helpottavaa että sen sentään saa helposti, koska usein sitä joutuu kuitenkin ex puolison kanssa eron jälkeen taistelemaan vielä monet kerrat lapsista ym. asioista. Elämä on elämistä varten, miksi siis etsittävä syyllistä joka asiaan, ero tulee oli syyt mitkä tahansa ja onneksi sen saa helposti.

ei lakia kirjoitti:

No itse eronneena sanoisin, että hyvä saada ero helposti ja ilman mitään syyttelyjä se on muutenkin niin vaikea asia, että syitä pitäisi raastuvassa käsitellä niin kuin joskus on ollut tapana, eiköhän se että ei sitä kukaan naimisiin mennessään tiedä eroavansa oli sitten syyt mitkä tahansa, mutta on helpottavaa että sen sentään saa helposti, koska usein sitä joutuu kuitenkin ex puolison kanssa eron jälkeen taistelemaan vielä monet kerrat lapsista ym. asioista. Elämä on elämistä varten, miksi siis etsittävä syyllistä joka asiaan, ero tulee oli syyt mitkä tahansa ja onneksi sen saa helposti.

Lue lisää

Juu.
Asia nyt vaan on niin, että kerran täällä ollaan ja kuitenkin aika lyhyt aika.
Eihän se vehje/vehkeet niistä jutuista kulu.
Itse olen nelikymppinen ja laittelen kaikkia naisia, jotka vaan on hyvännäköisiä.
Tämä viesti on ihan kaikille, jotka tähän keskusteluun ovat osallistuneet.
Ystävällisin terveisin:Panomies Tunnoton Pirkanmaalta.

jou mään... kirjoitti:

Juu.
Asia nyt vaan on niin, että kerran täällä ollaan ja kuitenkin aika lyhyt aika.
Eihän se vehje/vehkeet niistä jutuista kulu.
Itse olen nelikymppinen ja laittelen kaikkia naisia, jotka vaan on hyvännäköisiä.
Tämä viesti on ihan kaikille, jotka tähän keskusteluun ovat osallistuneet.
Ystävällisin terveisin:Panomies Tunnoton Pirkanmaalta.

Lue lisää

Just tollasten kusipäiden takia kuin jou mään tämä maailma on mätää täynnä.Ikävä että tollaset tyhjäpäät löytää jatkuvasti itselleen yhtä sieluttomia vastakappaleita naisista.Säälittävää touhua!Aviorikoslaki ja laki toisen ihmisen pettämisestä olisi hyvä olla olemassa.Ehkä nykyajan moraalittomuus ja itsekkyys tietyltä osin häviäisi tai sitten ei.Eihän nämä "ihmiset" mistään välitä.

vahva itsenäinen n kirjoitti:

Just tollasten kusipäiden takia kuin jou mään tämä maailma on mätää täynnä.Ikävä että tollaset tyhjäpäät löytää jatkuvasti itselleen yhtä sieluttomia vastakappaleita naisista.Säälittävää touhua!Aviorikoslaki ja laki toisen ihmisen pettämisestä olisi hyvä olla olemassa.Ehkä nykyajan moraalittomuus ja itsekkyys tietyltä osin häviäisi tai sitten ei.Eihän nämä "ihmiset" mistään välitä.

Lue lisää

Ollaan sitä nyt varsinainen SORAPILLU! Itse en ole ikinä naimisiin mennyt, enkä mene! Hienompaa elämä ilmankin.

FreeTree, toivottavsti sinulla ei ole lapsia ja toivottavasti et koskaan saakaan.

Sinulla ei ole mitään käsitystä siitä, mikä elämässä on tärkeää. Olet itsekäs, vsatuuton hedonisti.

o87o87y kirjoitti:

FreeTree, toivottavsti sinulla ei ole lapsia ja toivottavasti et koskaan saakaan.

Sinulla ei ole mitään käsitystä siitä, mikä elämässä on tärkeää. Olet itsekäs, vsatuuton hedonisti.

Lue lisää

Lapset yleensä käsiin enemmän perheessä, jossa vanhemmat eivät rakasta toisiaan eivätkä näytä kunnioittavan toisiaan. Lapset on todella hyvä syy erota. Olisko nyt niin että itse olen riippuvainen miehestä ja elämästä johon olet tottunut? Isä voi olla lapsilleen hyvä isä ilman sinuakin.

Kaikki koohottavat AVIOrikoksesta... Onko nyt niin, ettei uskottomuus AVOliitossa olekaan paha asia?!

Lain pitäisi koskea molempia parisuhdemuotoja ollakseen yhtään uskottava. Mutta siinä nousee jälleen seinä pystyyn: kyllä näitä avoliitosta pois luikertelevia pelkureita löytyy pahan paikan tullen. Vaikka tavarat ovat saman katon alla jo viidettä vuotta, kysehän voi tiukan paikan tullen olla "kaverimajoituksesta"....
Avioliittoja jäisi solmimatta rangaistuksen pelossa eikä ongelma lopultakaan häviäisi yhtää minnekään, vaan se kierrettäisiin avoliitolla.

"On hienoa elää vapaasti, valitsemallaan tavalla."

Jep. Siis sinun mielestäsikö on hienoa kusettaa ja pettää toista? Onko hienoa pettää toisen ihmisen luottamus? Onko hienoa hyväksikäyttää toista ihmistä? Onko hienoa luvata yhtä ja tehdä toisin?

Onko sinun mielestäsi ok, jos jonkun toisen mielestä on hienoa "elää vapaasti, valitsemallaan tavalla" esim varastamalla sinulta ja pahoinpidellä sinua, jos hän niin vapaasti valitsee ja siitä sattuisi tykkäämään?

joopa joo kirjoitti:

"On hienoa elää vapaasti, valitsemallaan tavalla."

Jep. Siis sinun mielestäsikö on hienoa kusettaa ja pettää toista? Onko hienoa pettää toisen ihmisen luottamus? Onko hienoa hyväksikäyttää toista ihmistä? Onko hienoa luvata yhtä ja tehdä toisin?

Onko sinun mielestäsi ok, jos jonkun toisen mielestä on hienoa "elää vapaasti, valitsemallaan tavalla" esim varastamalla sinulta ja pahoinpidellä sinua, jos hän niin vapaasti valitsee ja siitä sattuisi tykkäämään?

Lue lisää

"Siis sinun mielestäsikö on hienoa kusettaa ja pettää toista? Onko hienoa pettää toisen ihmisen luottamus? Onko hienoa hyväksikäyttää toista ihmistä? Onko hienoa luvata yhtä ja tehdä toisin?"

Mistä tulit tuohon, virheelliseen johtopäätökseen? Elämässä voi vaikuttaa vain ja ainoastaan siihen mitä itse tekee, ei siihen mitä joku toinen tekee. Jos tulee petetyksi, kusetetuksi, hyväksikäytetyksi, niin sitten tulee. Sille ei mahda mitään. Mutta voi ITSE vapaasti valita miten siihen henkilökohtaisesti suhtautuu ja miten toimii sen jälkeen.

Toisten väkivaltaiseen käytökseen eikä muihin rikoksiin voi myöskään vaikuttaa. Jos joutuu uhriksi, on tehtävä rikosilmoitus, mahdollisuuksien mukaan ja tarpeen vaatiessa vältettävä ko. ihmistä, hakeutua terapiaan tai vaikka kriisipäivytykseen, tilanteesta riippuen. Vaikka tässäkin on kysymys ikävästä asiasta, niin se on monen kohdalla totisinta totta. Totta on myös se, että joissain valtiossa rangaistaan uhria. Siellä ei edes tiedetä mistään kriisipalveluista tai lyömättömästä linjasta. Suomessa taas saa apua, vaikka olisi mimmoinen kriisi ja uhri.

Aviorikoslaki tulisi palauttaa välittömästi.

Petturille lasku. kirjoitti:

Aviorikoslaki tulisi palauttaa välittömästi.

Pettäjä pahoinpitelee puolisonsa aivan tahallaan henkisesti sairaalahoitoon eikä joudu siitä millään lailla vastuuseen.

Jotain mättää siinä, että tuollainen vastuunvälttely sallitaan ilman minkäänlaisia katumusharjoituksia tai vahingonkorvauksia.

Aivan oikein, MUTTA PETTÄMINEN ON VÄÄRIN.