Välittäminen

Paimen joka välittää lampaistaan vain heidän villojensa takia, välineellistää heidät palvelemaan vain omia tarpeitaan. Lammas voi ehkä suostua siihen, mutta ihmislapsi kuolee siihen. Älä siis pyydä Herodesta lapsenvahdiksi.

"Nälkä ei ole ainoastaan leivän nälkää, vaan nälkää olla olemassa jollekin." Äiti Teresa

sanoo: " niin metsä vastaa kuin sinne huutaa".
Olen peräti hoivavammainen joten auttelen toisia ihmisiä " vähän liikaakin". Kasvatuksen tulosta, mutta tuo se itsellenikin mielihyvää.
Pieni pelko on myös olemassa millaiselle tilille joutuu sitten tuonpuoleisessa!

Olen aina jotenkin pitänyt vanhuksista.He ovat kuin kirjahyllyssä oleva vanha kirja,heistä saa voimaa,heillä on elämänkokemusta,he ovat eläneet erilaisen elämän kuin me nykyajan ihmiset.

Itselläni on 5 "ystävämummoa",joita tapailen,kutsun kylään,auttelen ja saan sen lämpimän hymyn,itse antaen myös hyväntahtoisuutta,lämpöä ja osallistumista.
Elämä on rikkautta heidän kanssaan,vaikka joskus salaa nauran heidän höppänyydelleen,muistaen että itse olen myös joskus samassa asemassa.

Lähdenkin tästä sairaalaan katsomaan monivuotista ystävääni,mikäli hän vielä tuntee...

, sanoisinko ihan elämöintiä..:)

Yritän olla toiset ihmiset huomioon ottava, mutta olen vain pieni ihminen en yllä mahdottomiin....olen hyväksynyt jo senkin.

niin, että se hymy ja auttamishalu on joillakin ihmisillä ikäänkuin sisään rakennettu.
Ystävällinen ilme ja lämmin hymy kulkevat mukana siellä missä positiivinen ihminen liikkuu.
Tuosta vaan tuli mieleeni :"Löytyykö sinulta?"
Arvelen, että joidenkin ei tarvitse edes hakea jostain ilmeittensä varastosta sitä hymyä. Itse olen liiankin totinen, enkä muista auttaneeni ketään vanhusta koskaan, omia vanhempiani lukuunottamatta Tahtoisin, mutta mielestäni on vaikeaa mennä tarjoutumaan kenenkään vieraamman ihmisen apuriksi, sehän voidaan kokea tungetteluna.
Tämä ei ollut provo, enkä ole kylmä ja kovaluonteinen, mutta minulta puuttuu kekseliäisyyttä tehdä hyvää avustustyötä. Ikääntyneet ihmiset asuvat vanhainkodeissa, tai vanhustentaloissa, ja kotonaan asuvilla on terveydenhuollon kotipalvelusta päivittäistä apua. Joku ystävänpalvelu, Punaisen Ristin, tai seurakuntien organisoima, saattaisi olla kanava, jonka kautta voisi saada yhteyden yksinäisiin vanhuksiin, joilla ei mahdollisesti ole omaisia, tai ikätoverinsa. Ystävänsä ovat kuolleet, tai asuvat toisella paikkakunnalla.
Aloittamasi keskustelu on ajatuksia herättävä.

sekä työssä että "vapaalla" - lapsesta saakka tottunut siihen, että niin tulee toimia, ei tarvitse erikseen miettiä, teen niin ihan luonnostaan.

Lapseni käyttäytyy samoin, ottaa huomioon toiset ja auttaa aina kun voi. Hän tällä hetkellä myös työssään, mutta "vapaalla" tehnyt sitä aina.

Hyvä juttu =)