Pentueen dominoivin pentu, kokemuksia kaivataan!

Itselläni on, nyt 9-vuotias sekarotuinen tyttökoira, joka oli myös pentueen pomo, kuuden veljensä keskellä. Piti poikia ihan miten itse halusi, ja oli koko ajan liikkeessä. Aika vaativa koirahan siitä sitten kasvoikin, pentuna vaati paljon toimintaa ja seuraa, muutoin keksi tuhota itsenäisissä tutkimuksissaan paikkoja. Johtajuusongelmia oli riittämiin, mutta johdonmukaisella ja tiukalla kasvatuksella niistäkin kohtuullisesti selvittiin. Luonteeltaan on kuitenkin ystävällinen, avoin, itsenäinen ja oppivainen koira. Tuollainen pentu vaatii hieman enemmän toimintaa ja opetusta, mutta siitä kehittyy sitten myös tosi mainio ja älykäs koira. Jos mahdollista kannattaa tuon luonteisen koiran kanssa harrastaa jotain lajia, esim. tokoa, agilitya.

meidän colliepoika oli pentueen dominoivin, sen huomasi sekä laumassa (ainut mikä kulki koko ajan häntä pystyssä) ja pentutestissäkin olivat havainneet. Määrätietoisella kasvatuksella, johdonmukaisella toiminnalla siitä on selvitty. Murrosiässä yritti pomottaa, mutta ei heittäytynyt aggressiiviseksi. Yritti vain astua lapsia, mistä selvittiin kieltämällä joka kerta. Ainut huono puoli on, että kukaan toinen koira ei ole antanut sille "turpiin" joten se kuvittelee, että hän noi noin vain nousta toisten selkään ja se aiheuttaa joskus harmia.

Myös ensimmäinen koirani oli dominoiva narttu (en tosin pentua ottaessa sitä tiennyt) ja sen kanssa tehtiin kaikki mahdolliset virheet. Tosin en koskaan antanut senkään nousta itseni yläpuolelle, vaikka vuosia sitä yrittikin, viimein noin 5 vuotiaana se luovutti pomoiluyrityksensä.

Meillekin sattui tulemaan pentueen pomo ja kyllä sen joissain asioissa huomaa. Ihan pienestä pitäen on kyllä pitänyt muistuttaa koiran paikasta, kun meinaa yrittää pomottaa meitäkin. Aikaisempi koiramme oli alempana arvoasteikossa ja oli paljon helpompi "lapsi" pienestä asti. Veikkaan, että murrosikäkin tulee tällä olemaan vähän kovempi.

sanottavan,että mikään luojan luoma ei ole yhtä hankala kuin hyvin dominoiva narttu.Pitänee ehkä paikkansa, narttu on urosta juonimpi ja käyttää muutakin kuin pelkkää suoraa uhittelua asemaansa nostaakseen.Valitsemasi rotu on pieni,mutta siitä huolimatta, kannattaa kiinnittää erityistä huomiota pennun kasvatukseen jo ihan alusta asti.Suinkaan mahdoton tehtävä ei ole, yleensähän koiralla on silloin myös itseluottamusta, eikä se ole arka.

on kokemusta...

Edesmennyt molossimamma :)
Se oli koira,jota kasvattaja aikoinaan tarjosi itse minulle.Olisi pitänyt sen itse muuten,koska sanoi heti,että siinä on luennetta kuin pienessä kylässä :O).Narttu,pienin ja pippurisin koko pentueesta ja rohkea kun mikä,heti kun keksi ruveta liikkumaan.Aikuisena ei sitten ollutkaan pieni,ja vahva vahtimisvietti.

Kyllä meillä meni ihan hyvin.Samalla lailla sen kasvatin,kun olen kaikki muutkin.Rautalangasta ehkä hieman enemmän väännettiin asioita kuin muiden kanssa.Eikä sekään minua missään vaiheessa kyseenalaistanut.Aloittelijalle olisi ehkä ollut kova pala,nimenomaan jos ei olisi ymmärtänyt tehdä töitä tuon vahtimisvietin " tasaamiseksi".

Neuvoja tuollaisen kanssa en muuta osaa sanoa kuin periaatteessa ihan samat kuin muutenkin olisi hyvä toimia.Eli ensin määritellään säännöt perheessä,siis miten halutaan koiran isona tulevan käyttäytymään niin kotona kuin muualla.Sitten niistä pidetään AINA kiinni,koskaan ei mistään tingitä.Käskyt kun annetaan,oli ne mitä tahansa,niin niitä on AINA noudatettava.Itse kannattaa käyttäytyä aina itsevarmasti ja rauhallisesti tyyliin " mamma hoitaa asiat" ,ei hätää...
Luodaan mahdollisimman hyvä suhde koiraan jo heti pennusta.Jokin kiva yhteinen harrastuskaan ei olisi pahitteeksi.Niissä usein sitä omaa auktoriteettiäkin tulee korostettua positiivisella tavalla myös.
Muistetaan pitää se koira koirana,myös pienikin rotu eli annetaan niille koiran arvoinen elämä.
Mahdollisimman paljon nuorena erilaisia kokemuksia ja aina olla turvana,jos pentua joskus pelottaa.Murkkuiässä ei menetetä hermoja,ollaan vaan aina yhtä rauhallisia ja peräksiantamattomia.

Noilla eväillä meillä on porskuteltu ja nytkin on tuossa yksi murkku-ikäinen mölössi aiheuttamassa välillä harmaita hiuksia lisää :O),eipä ole sekään ihan helpoimmasta päästä...

Niin ja kannattaa muistaa,että nuo pikkukoirat osaa yleensä " dominoida" hyvinkin " pehmeästi" ja hienovaraisesti.Joskus ei sitä edes huomaakkaan,ennenkuin on jo pientä ongelmanpoikaa.Isot koirat kokeilee usein vähän " suoremmin" ja ehkä vähän " rajummin"...

Suosittelen lainaamaan kirjastosta ja lukemaan Jan Fennellin kirjat Kuuntelen koiraani ja Koulutan koirani, niistä saat todella hyvän avun kouluttaessasi koirasi niin, että sinusta tulee lauman johtaja. Kirjat ovat todella hyviä, suosittelen kaikille koiranomistajille.

Meilkein kaikki koiraongelmat (eroahdistus, rähiseminen vastaantuleville ym.) johtuvat siitä, että koira kokee olevansa lauman johtaja. Fennellin opeilla noista ongelmista voi päästä eroon pehmeästi ilman mitään kovia otteita.
Vaikka koiranomistaja helposti luuleekin olevansa laumansa pomo, luettuaan kirjat, huomaakin yllättävästi, että koirahan se itse asiassa monessa asiassa onkin pomo.

Uskon, että selviät dominoivasta pennusta hyvin luettuasi nuo kirjat.