Ohikulkijat!

Meillä taistellaan ihan saman ongelman kanssa. Pentu alkaa jopa haukkua ohikulkijoille, jos ei pääse niiden luokse. Namia on heiluteltu ja kaikenlaisia leluja, muttei valitettavasti toimi kuin ehkä sekunnin. Kohta alan kantaa jotain raakaa, mahdollisimman mehukasta ydinluuta taskussa, niin ehkä minusta tulee kiinnostavampi kuin ohikulkijat. :)

sanoo-liliath kirjoitti:

Meillä taistellaan ihan saman ongelman kanssa. Pentu alkaa jopa haukkua ohikulkijoille, jos ei pääse niiden luokse. Namia on heiluteltu ja kaikenlaisia leluja, muttei valitettavasti toimi kuin ehkä sekunnin. Kohta alan kantaa jotain raakaa, mahdollisimman mehukasta ydinluuta taskussa, niin ehkä minusta tulee kiinnostavampi kuin ohikulkijat. :)

Nami ei ole "lahjus" jolla koira yritetään narrata tottelemaan. Nami on oikea-aikaisesti käytettynä palkkio oppimisesta. Kun koira tekee oikein, se palkitaan samalla sekunnilla, mutta ei houkutella namilla tekemään.

heiluteltu kirjoitti:

Nami ei ole "lahjus" jolla koira yritetään narrata tottelemaan. Nami on oikea-aikaisesti käytettynä palkkio oppimisesta. Kun koira tekee oikein, se palkitaan samalla sekunnilla, mutta ei houkutella namilla tekemään.

Namiahan ei saa käyttää lahjuksena esimerkiksi istumista opetettaessa, eli näyttää ensin nanna ja pyytää vasta sitten. Silloin nami tulee yllätyksenä, palkintona hyvin tehdystä työstä.

Ohitustilanteissa käytän sitä kuitenkin toisinaan lahjusmaisesti, eli teen itsestäni kiinnostavan sen avulla. Koiran pitäisi oppia sillä tavalla, että vastaantulijat tarkoittavat herkkuja minulta. Niinpä koulutuksen edetessä en enää näytä namia ennen, vaan palkitsen silloin kun koira katsoo minua omatoimisesti.

Tuire Kaimion kirjassa menetelmä on esitelty hyväksyttävänä ja tehokkaana, joten aion käyttää sitä vastaisuudessakin.

sanoo-liliath kirjoitti:

Namiahan ei saa käyttää lahjuksena esimerkiksi istumista opetettaessa, eli näyttää ensin nanna ja pyytää vasta sitten. Silloin nami tulee yllätyksenä, palkintona hyvin tehdystä työstä.

Ohitustilanteissa käytän sitä kuitenkin toisinaan lahjusmaisesti, eli teen itsestäni kiinnostavan sen avulla. Koiran pitäisi oppia sillä tavalla, että vastaantulijat tarkoittavat herkkuja minulta. Niinpä koulutuksen edetessä en enää näytä namia ennen, vaan palkitsen silloin kun koira katsoo minua omatoimisesti.

Tuire Kaimion kirjassa menetelmä on esitelty hyväksyttävänä ja tehokkaana, joten aion käyttää sitä vastaisuudessakin.

Kun annat ohitustilanteessa koiralle namia, palkitset sitä siitä, että se pysyy kontaktissa sinuun eikä hauku. Olit vain ilmaissut viestissäsi asian niin epämääräisesti kirjoittamalla namien heiluttelusta, että siitä syntyi epäselvä kuva. Koiraa pitääkin palkita juuri noin, omistaja on kuin karkkiautomaatti oppimistilanteessa: hän on kiinnostava, häneltä saa namia ja koira oppii, että tarkkaamalla sinua toisen koiran sijasta saa palkkion.

tämäkin kirjoitti:

Kun annat ohitustilanteessa koiralle namia, palkitset sitä siitä, että se pysyy kontaktissa sinuun eikä hauku. Olit vain ilmaissut viestissäsi asian niin epämääräisesti kirjoittamalla namien heiluttelusta, että siitä syntyi epäselvä kuva. Koiraa pitääkin palkita juuri noin, omistaja on kuin karkkiautomaatti oppimistilanteessa: hän on kiinnostava, häneltä saa namia ja koira oppii, että tarkkaamalla sinua toisen koiran sijasta saa palkkion.

Joo, sorry, vastasin ensimmäisellä kerralla ilmeisesti vähän kiireellä kun tuli epäselvästi kerrottua. Vielä ei meillä ohitukset suju kuten pitäisi, mutta hiljalleen on pientä muutosta nähtävissä. Kyllä se tästä kunhan jaksaa hommaa toistaa tarpeeksi monta kertaa :)