jollekkin mun tilanne..Menin taas kerran ihastumaan heterotyttöön!=(
Tavattiin harrastuksen parissa muutama kuukausi sitten. Katseet meillä kohtas tasaiseen tahtiin ja muistakin tapahtuneista asioista vedin omat (typerät) johtopäätökseni.Numerot vaihdettiin ja tänä vkl oltiin sit baarissa. Baarissa tän tytön käytös muuttui ja hän alko kertoilla vain poikaystävistään, eikä mikään enää viitannut siihen et tää tyttö voisikin tykätä musta. No olihan siinä pari hieman epäselvää tilannetta mut tuntuu vahvasti et kiinnostan vain kaverina.
En kysynyt suoraan mistään asiosta koska en halua pelästyttää häntä.
Tosi turhauttavaa,en tajua miksi aina kaikki joihin ihastun on heteroita. =(
Tavattiin harrastuksen parissa muutama kuukausi sitten. Katseet meillä kohtas tasaiseen tahtiin ja muistakin tapahtuneista asioista vedin omat (typerät) johtopäätökseni.Numerot vaihdettiin ja tänä vkl oltiin sit baarissa. Baarissa tän tytön käytös muuttui ja hän alko kertoilla vain poikaystävistään, eikä mikään enää viitannut siihen et tää tyttö voisikin tykätä musta. No olihan siinä pari hieman epäselvää tilannetta mut tuntuu vahvasti et kiinnostan vain kaverina.
En kysynyt suoraan mistään asiosta koska en halua pelästyttää häntä.
Tosi turhauttavaa,en tajua miksi aina kaikki joihin ihastun on heteroita. =(
Vastaukset 55
Vanhimmat
Minä en enää ihmettele omia ihastumisiani, vaikka tavallaan pieleen ovat menneet kaikki. Sitä vähän kyllä mietin, että miksi kukaan ei sitten ihastu tai rakastu ikinä minuun! Miksi? Miten olen voinut välttyä siltä? Niin paljon hukkaan heitettyä rakkautta, mutta ei tälle suunnalle yhtään mitään...
se on aina jos ei saa (vasta)rakkautta...
"Sitä vähän kyllä mietin, että miksi kukaan ei sitten ihastu tai rakastu ikinä minuun! Miksi? Miten olen voinut välttyä siltä?"
Tytöistä tykkääviä tyttöjä on aika harvassa, eiköhän se ole syy. Sen takia sun itse pitää olla aktiivinen, aina kun joku osoittaa kiinnostusta niin ole aktiivinen ja ota selvää tunteeko hän sinua kohtaan muutakin kuin ystävyyttä.
"Niin paljon hukkaan heitettyä rakkautta, mutta ei tälle suunnalle yhtään mitään..."
Sun pitää olla aktiivinen kaikin tavoin, ei saa vain odottaa että joku sut löytää ja rakastuu suhun - ole itse aktiivinen!
Tinni-Tunni
tähän vähän kaivattiinkin...
Oi kuinka virtaa tuo ajatusten Tonava...!
"Just joo,
tätä kommenttia tähän vähän kaivattiinkin..."
Just tätä kommenttia ei ole pakko aukaista ja lukea...
Tinni-Tunni
että sinuunkin on rakastuttu ja ihastuttu, mutta et itse ole sitä huomannut tai kaivannut ko. henkilöiden tunteita? Ei kai sinunkaan kaikki ihastukset edes tiedä sinun tunteistasi?
Mäkin oon itse joskus ajatellut noin, ja jatkuvasti ihastunut mahdottomiin tapauksiin, mutta en todellakaan enää. Tinni-tunni on oikeassa, että omaakin aktiivisuutta tarvitaan, mutta hän kyllä yksinkertaistaa liikaa, ei kaikkeen tietenkään voi itse vaikuttaa.
Tärkeää on kuitenkin minusta rakastaa itseään sellaisena kuin on ja hyväksyä itsensä, silloin joku muukin voi rakastua sinuun, ja sinä ehkä ihastut sitten helpommim tyyppeihin, jotka myös sinusta välittävät.
Tämä on oma kokemukseni. Pidän myös ajatuksesta, joka ilmenee esim Björkin laulusta "All is full of love": maailma on täynnä rakkautta, sitä ei vaan huomaa, jos anturit on tukossa ja etsii vääriltä suunnilta.
Minusta rakkaus ei koskaan mene hukkaan. Vaikka se olisi yksipuolista.
MINÄ olen kyllä aina kertonut ihmisille tunteistani tai muuten käyttäytynyt heitä kohtaan niin, ettei se ole voinut jäädä epäselväksi. Näin olen joskus (monta kertaa) tehnyt itseni ihan naurettavaksi. Minun pitäisi pikemminkin pitää parempaa huolta omista tunteistani eikä jakaa niitä holtittomasti pitkin kyliä kaiken maailman pääsiäisnoidille, jotka eivät minusta välitä vähääkään. Pilkkanaan vain pitävät. Ja tämä on totinen tosi.
Voiko itserakkaus olla yksipuolista? Siis että itse rakastaa itseään ja ei saa mitään takaisin. Tuskin. Jos ei kukaan muu rakasta minua, minä välitän itse itsestäni, jos jaksan. Mutta minusta tuntuu, että ellei tosiaan KUKAAN YHTÄÄN VÄLITÄ, ei täällä moni jaksaisi elää. Siltähän se joskus vaikuttaakin. Ihmiset eivät välitä tarpeeksi ihmisistä, vaan asiat ovat tärkeämpiä, raha, työ, kiire, stressiä siellä ja täällä... huh huh.
että itsellä pitää olla halu rakastua ja en tarkoita välttämättä tietoista halua. Jos on epävarma tai ei muuten valmis rakkaussuhteeseen niin ei ole siihen haluakaan, eikä myöskään tiedosta sitä.
Tinni-Tunni
Ei nyt ollut tarkoitus varastaa keskustelua aloittajan aiheesta. Tulee mieleen, että joskus voi haluta kertoa omasta elämästään asioita toiselle rehellisesti salaamatta, vaikka tietäisi, ettei toinen välttämättä odota kuulevansa sellaista. Se tieto voi kuitenkin olla tärkeätä. Ei menneisyyttä voi pyyhkiä noin vain olemattomiin. Se pitänee ottaa huomioon jotenkin. Kyllä se tyttö voi tykätä sinusta, ei se nyt mikään mahdottomuus olisi. Kai sinun pitää ottaa siitä itse selvää.
..tulevaisuudessa uskaltaudun avautuun sillekkin. Mut nyt en halua tehä mitään hätiköityä etten vain karkota sitä kokonaan pois luotani.
Oon muutaman kerran jutellut ja tuonut tunteeni esille ihastuksilleni ja siinä vaiheessa nää on jo juosseet niin nopeesti pakoon kuin vain pääsee.Ehkä vika on sit mussa,en tiedä.
Toivottavasti tapahtuis jokin ihme ja saisin sen itelleni..=)
puolestaan asia meni niin, että paarissa tämä ihastukseni (heteronainen mitä ilmeisimmin) oli läheinen, kysyi olenko lesbo... Osoitti kiinnostusta.. mutta seuraavana päivänä hän oli "kylmä".. Tuskin hän tietää tunteistani, ihastuksesta.. en tiedä...mutten uskalla kertoa ettei hän katoa.
Miksi teidän joidenkin lesbojen on niin vaikea ystävystyä heteronaisten kanssa? te erotisoitte niin helposti pelkän ystävällisyyden ja huomaavaisuuden.
Olen lesbo, mutta ei minulla tulisi mieleenikään ihastua heteronaisiin sen tähden, että he katsovat silmiini, hymyilevät ja ovat lämpöisen ystävällisiä. Sellaisiahan naiset ovat toisiaan kohtaan luonnostaan, jos toisistaan pitävät!
Se on normaalia heteronaisen elämää sellainen.
Minulla on paljon ystäviä heteronaisissa, kun ei ole tullut mieleenikään ihastua tai erotisoida normaalia läheisyyttä, pitämistä ja ystävyyttä. Heteronaiset ovat lunnostaan lämpöisiä ja ystävällisiä. Mutta lesboissa on se "vika", että he eivät kykene tähän luonnolliseen naisten väliseen lämpöiseen ystävyyteen, kun ihastuvat ja erotisoivat.
Vai ovat heteronaiset luonnostaan lämpöisiä ja ystävällisiä? Taas näitä yleistyksiä...
Hei ISO kiitos sulle!
Mulla on hetskuna ollut just tämä ongelmana. Pyrin olemaan mukava ja ystävällinen kaikille ihmisille ja etenkin niille, joista pidän. Meillä myös kulkee geeneissä tai kasvatuksessa suomalaisistakin poikkeava kohteliaisuus ja toisaalta myös temperamenttisempi omien tunteiden ja mielipiteiden ilmaisu. Harrastusten kautta ja muutenkin olen elämässäni törmännyt moniin lesboihin. Muutaman kerran minua on "isketty" ja yleensä ne ovat päättyneet aika ikävästi välien viilenemiseen.
Yksi loistava poikkeus on ystäväni, joka aikoinaan ihastui minuun, koska jostain syystää hän päätteli minun olevan bi. Se oli aika vaikea tapaus. Yhdessä sitä selvitimme ja kieltämättä sekin oli kauheaa, kun minä olisin esim. halunnut halata kuten muita naispuolisia ystäviäni lohduttaessa, mutta tähän tilanteeseen se ei sopinut. Puolisen vuotta elimme tahoillamme pitämättä yhteyttä toisiimme ja vasta sen jälkeen aloimme olla tekemisissä. Jossain vaiheessa hän löysi nykyisen tosi mukavan tyttöystävänsä ja meidän välit parani jälleen ystävinä. Mielestäni on kuitenkin edelleen vähän hassua se, ettei nämä keskenään seurustelevat salli toisen olemista minun kanssa kahdestaan. Minäkin tosin seurustelen taas joten ehkä poikaystäväni olemassa olo jotenkin helpottaa tätä. Tai sitten ei.
Halusin jotenkin sanoa, että vaikka te lesbot, bisset ja muut olette mukavia naisia, niin kyllä te myös olette hankala laji :) Entisen työkaverin kanssa minulla on ollut mutkattomin suhde lesboon. Kaikissa vapaa-ajan ystävyyssuhteissa on ollut enemmän tai vähemmän vaikeita hetkiä. Tässä täytyy kyllä myöntää, että olen itsekin ollut välillä tosi tyhmä. Hetskuna on vaikea katsoa maailmaa teidän vinkkelistä, kun ei ihan oikeasti "osaa". Ollaan naureskeltu, että kaikkia helpottaisi, jos voitaisiin elää "viikko hetero-/homoseksuaalina".
Vai hankala laji? Olen itse biseksuaali, mutta minulla on ollut paljon mutkattomia ystävyyssuhteita heteronaisten kanssa, halailuineen kaikkineen. En suinkaan ihastu kaikkiin ystäviini tai kuvittele heidän ihastuvan minuun, jos halivatkin.
En myöskään ole ihastunut kaikkiin epäheteroihin ystäviini. Edes sellaisiin, jotka ovat flirttailleet minulle. Olisikin näppärää, jos tunteet toimisivat näin...
Mikseivät nämä yleistävät kommentit voisi jo jäädä pois: "hankala laji" huh huh!
"Minusta heterot ovat hankala laji, kun eivät rakastu minuuuuuuuuun!"
on heteroita..Enkä todellakaan ole ikinä halunnut kavereiltani muuta kuin ystävyyttä. Ja halataan kyllä kavereiden kanssa kun nähdään ja katotaan silmiin.Mut ei se herätä mussa mitään ihastumistunteita.
Sitäpaitsi ei kaikki "normaalit heteronaiset" ole tosiaankaan tuollaisia mitä sä kuvailet!
Ja valitettavasti ihastumisiaan ei pysty itse edes määräämään!
Lesbot jotenkin ei osaa suhtautua ihmisiin ihmisinä, vaan he suhtautuvat ihmisiin lesbisyyden lävitse/kautta.
Minulla on aina ollut ongelmia lesbojen kanssa just tämän takia. Pidän ihmisistä ja suhtaudun heihin yleensä mieleenkiinnolla ja lämmöllä. Mutta, jos kyseessä on lesbo, niin lähes tulkoon aina he tulkitsevat jotakin olematonta ja enemmän...
Ystävistäni suurin osa on heteroita ja parhaimmat ja rakkaimmat naisystäväni ovat heteroita. Heidän kanssa ei tule näitä ihastumis-ongelmia, ts. he eivät ihastu ja rakastu normaalissa kanssakäymisessä kuten lesbot tekee. Lesbot ei osaa suhtautua naiseen ihmisenä, vaan he suhtautuvat lesbisyytensä lävitse naisiin kohteena. Lesbojen kanssa ei siis voi olla ystävä ilman, että he erotisoivat tai alkavat kuvitella jotakin ystävyyttä enemmän... Poikkeuksia tietenkin on - mutta järkyttävän yleistä on tuo lesbojen tapa kohteellistaa naiset lesbisyyden lävitse.
Voin kuvitella miltä heteronaisista nuo lesbot tuntuvat, kun minä lesbonakin olen heidän käytökseensä tympääntynyt...
huomasit kai tuon hymiön juuri siinä kohdassa mihin tarrauduit...?
Tänne heti joku lesbo erotisoimaan minua. Sitä olenkin vailla...
Toki huomasin hymiön. Mutta sinä et tainnut huomata, että minulla oli pointtina yleistämisen vastustaminen. Ehkä jokainen lesbo / bisse ei pidä halaustasi eroottisena lähestymisenä.
Toivottavasti et itse pidä lesbon halausta iskuyrityksenä?
Enpä mielestäni pidä lesbon halausta iskuyrityksenä. Tässä oli kysymys vähän erilaisesta tilanteesta. En kokenut oikeaksi halata tai silittää itkevää naista, kun olin juuri sanonut etten pidä hänestä kuin ystävänä.
Ja sen verran yritän vielä vikistä, että minä olen jatkuvasti harkoissa, leireillä, saunoissa, pukuhuoneissa ja monessa muussa paikassa lesbojen kanssa. Hyvin saman tapaista on niissäkin pukkareissa kuin missä tahansa 100% hetskuporukassa (no, muutamat poikamaisemmat vaikuttava jutuillaan vähän tunnelmaan, joka on loistava muttei täysin hetskumainen). Hyvin ollaan mahduttu samoihin huoneisiin nukkumaan ja jopa siskonpeteihin enkä ole vielä huomannut että olisin joutunut jokaisessa näissä tilanteessa iskun kohteeksi tai muun seksuaalisen ahdistelun kohteeksi. Työkavereinakin mulla on edelleen ainakin yksi lesbo.
Meitä riittää joka junaan ja joka vaunuun. Omalla kohdallani on vaan ollut niin, etten ole pystynyt kääntymään hetskuudestani mihinkään. Toisaalta olen myös ajatellut, etten voi bisseyttä täysin poissulkeakaan ennenkuin viimeisillä sekunneilla ennen kuolemaani. Sen verran olen nähnyt aikuisina uuden vireen elämäänsä löytäneitä. Ja olen minäkin kerran ihastunut homo(/bi?)mieheen, mikä oli itselle kirpeä kokemus tutkien toimimattomuudesta ja siitä, että joskus vaan käy näin.
Omien kokemusteni perusteella pidän kuitenkin varmimpana halailla ja hymyillä kaikkein luonnollisimmin tästäkin eteenpäin a)miehille, b)varatuille lesboille/bisseille ja c)erittäin tutuille lesboille/bisseille.
Lesbot rakastuu heteroihin ja lesboihin, mut biseksuaaleja ne karttaa ;)
Samaa mieltä siis olen edelleen, vaikka yritänkin välttää yleistämistä. Olen miettinyt tätä niinkin, että onkohan lesboilla/bisseillä Suomessa hankalampi löytää rakkaita. Femmejä on vaikea tunnistaa ja joskus muitakin, eikä Suomessa ilmeisesti ole naisille läheskään yhtä paljon juttuja kuin homoille/bi-miehille on oma sauna ja tapahtumia. On tosi hyvä, että on näitä Kaisiksia, Hehkua, Mummolaakso, urheiluseuraa yms.
Omien lepakkokamujen kanssa käyn joskus yöelämässä, mutta esim. Hehkuun tai Kaisikseen en enää lähde. Kaisiksessa olen pyörähtänyt kerran ja Hehkussa kahdesti. Ymmärrän tavallaan että siellä pelleilläänkin, mutta mä oon asioista niin out että olen mennyt vain hämilleni ja kokenut itseni supertyhmäksi. Toisella kerralla kyllä juttelin Hehkussa entisen koulukaverini kanssa ja jonkun hänen kaverinsa kanssa, mutta muuten oli tosi orpo ja kummallinen olo. Ja ymmärrän hyvin sen, ettei lepakkoväki kaipaa hetskuja omiin bileisiinsä. Siis jos kamut haluavat niihin paikkoihin, niin meidän täytyy siinä vaiheessa jakaantua eri paikkoihin. Se on toiminut hyvin puolin ja toisin ;)
Toisaalta jos ajatellaan tätä asiaa monelta kantilta, niin hetskumiehethän ne vasta hetskunaisia kohteellistavatkin ja erotisoivat. Heille on "luvallista" vähän puristella, likistellä, lähennellä, tuijotella, iskeä silmää ja puhua mitä sattuu. Tästä on tietääkseni monilla lepakoillakin kokemusta... Samoin hetskunaiset saattavat lähestyä miehiä ihan miten tahansa takaapäin halaten, takamukseen tarrautuen yms. Eli kaikkiin ryhmiin taitaa kuulua se tietty ryhmä, joita joskus tyrkyiksikin on kutsuttu.
Alkuperäisen keskustelun aiheesta olen lesbojen kanssa hankalimmaksi kokenut semmoisen naisellisen tavan katsella pitkän aikaa, ihastua vähitellen ja pahasti ilman että kohde ehkä lainkaan tietää asiasta. Sen torjuminen ja selvittely on usein hankalampaa kuin baarissa jonkun lähentelijän matkoihin lähettäminen. Etenkin kun on kyse vaikka ystävästä tai jostain ihmisestä, johon pitää säännöllisesti yhteyttä (esim. työ tai opiskelu).
Tämäkö on juuri se absoluuttinen yhdistävä tekijä kaikkien lepakkojen kesken ;(
Olen sitä pitkään ja paljon ajatellut, että ovatko miehet enemmän naisia esineellistäviä vaiko lesbot... Joskus tuntuu, että lesbot esineellistävät paljon enemmän... Mut se on totta, että miehissä ja lesboissa on ihmisiä moneen lähtöön.
Kokemukseni miehistä (hetomiehet siis) on yleensä positiivisia verrattuna lesboihin, kun ajatellaan lähentelemistä, päällekäymistä, takapuolen nipistelyä, hiplaamista ohimennen, rintojen ja vartalon tujottamista.
Miehet on enimmäkseen kohteliaita, mut lesboilla ei ole mitään rajaa... Tästä syystä en käy koskaan naisten bileissä hehkussa enkä kaisiksessa. Olen siis käynyt, mutta se lesbojen törkeä lähenteleminen, vaikka niille sanoo, ettei kiinnosta... heteromiehet uskovat kun niille sanoo ja ne menee jo lähentelemän jotakin muuta. Mut lesbothan ei mitään usko, vaan ne jatkavat sitä tunti tolkulla tai koko illan. Miehet myös osaa olla lääppimättä, mut naistenbileissä lesbot käy väkisin koskettelemaan...
Kyllä tavallisessa heteroiskubaarissa miehet uskoo, kun niille sanoo, mut naisteniskubaareissa lesbot ei usko kun niille sanoo... Siksi tuntuu usein, että lesbot esineellistävät naisia paljon enemmän kuin miehet...
Lesbojen on tosi hankala löytää kumppania. Paljon vaikeampaa kuin heteroilla. Voi olla, että tästä osittain johtuu lesbojen tosi hankala käyttäytyminen ja se, että ne erotisoi tavallisen ystävyyden, jota heteronainen osoittaa...
Oletko muuten lesbo? Ehkä olet enemmän lesbojen makuun?
Itselläni on aivan vastakkaiset kokemukset. Jos olen ystävieni kanssa aikaa viettämässä "tavallisessa" baarissa tms., miehet tekevät tuttavuutta joko hienovaraisemmin tai (humalassa) ärsyttävästi roikkuen tai lähennellen. Ei hätää, selviän kyllä tilanteesta sanallisesti, joten mitään paniikkia en siitä saa. Jonkun verran perusteluja kyllä joutuu esittämään, kun kerron että en ole hakemassa miesseuraa. "Mitä sä täällä sitten teet?"
Olen elämässäni aika paljon joutunut kokemaan nimenomaan tuntemattomilta miehiltä tuota "lähentelemistä, päällekäymistä, takapuolen nipistelyä, hiplaamista ohimennen, rintojen ja vartalon tujottamista". En tietenkään kaikilta ;) Enkä yleistä...
Muutaman kerran kun olen ollut Hehkussa ja Kaisiksessa, ei kukaan ole tullut nipistelemään ja katseetkin ovat olleet enempi miellyttäviä kuin rasvaisia. Mielestäni ilmapiiri yleensä ympärillänikin on ollut ihan mukava. Tähän voi tietysti vaikuttaa se, että olen ollut ystävän kanssa, joten meitä on voitu luulla pariksi. Kun taas "hetskupaikoissa" miehet eivät pidä naisystävää uhkana omille iskumahdollisuuksilleen.
Tai sitten minussa on se kaamea "bisseleima", joka pitää lepakot kauempana :(
Juu - kyllä miehet koko ajan ja kaikkialla osoittavat minulle huomiotaan: olen sen näköinen nainen, joka huomataan :)
Olen siis tottunut siihen, että kerään katseita. Olen tottunut miesten puolelta siihen, että he tulevat aina tekemään tuttavuutta - myös muualla kuin baareissa. Mut miehet uskoo, kun niille sanoo. Lesbot eivät usko. Miehet myös enimmäkseen käyttäytyävät kunnioittavasti ja kohteliaasti, mut lesbot ei niinkään käyttäydy kunnioittavasti ja kohteliaasti, vaan päällekäyvästi, tuijottaen, lääppien...
On heteromiehissä niitä, jotka myös kännipäissään tulee rintoja tuijottamaan, sitä en kiellä. Mut miehet yleensä uskoo, kun niille sanoo. Lesbot ei usko...
ratikoissa, metrossa, junissa jne. selviää kyllä sanallisesti niistä kännikalamiehistä, kun tulevat kehumaan ulkonäköä ;) ne miehet ovat oma lukunsa - mut en vertaisi lesboja niihin miehiin, vaan vertaisin lesbojen käyttäytymistä tavallisiin miehiin: silloin tosiaan ero on kuin yöllä ja päivällä: miehet kunnioittavat naista ja uskovat kun niille sanoo - mut lesbot ei mitään kunnioita, eikä usko sanoja, vaan jatkavat koko illan sitä päälle käymistä...
Huvittavaa sinänsä: lesbot tulee kännisinä aina aloittamaan sen juttelunsa jommalla kummalla näistä repliikeistä:
1. sä näytät ihan heterolta et sä voi olla lesbo kun sä oot niin kaunis
2. sä näytät joltain julkkikselta kun sä oot niin kaunis ettet sä voi olla lesbo
Älytöntä!
Eikä ne sitten jätä rauhaan, vaan jatkaa tuijottamistaan, lähentelyään, lääppimistään... Miehet ei yleensä jatka, kun niille sanoo, vaan ne menee iskemään seuraavaa naista. Lesbot sen sijaan jatkaa sitä lähentelyään ja juovat samalla itsensä entistä humalampaan ja alkavat yhä vaan törkeämmin lähennellä kännisinä...
No siitä olen päässyt, kun en käy missään sellaisissa paikoissa, missä lesboille tarjotaan alkoholia ;)
Siis olen lesbo :)
samaa mieltä, lesbot aina tulee hokemaan kuinka kaunis on ja ettei voi varmasti olla oikee lesbo kun on niin kaunis. Ja ne on vaan kaikki kimpussa ja lesbot siis todella vaikeita.
Mä keksin hyvän keinon päästä eroon näistä hokijoista, sanon että oon bisse ja etsin vähän seikkailuu. Jo auttaa.
Siis, mikä noita heteromiehiä vaivaa?? Mua siis lesbona hirveesti ahdistaa, kun heidän kanssaan ei vain voi olla kaveria, kun he ovat heti iskemässä. Kyllä on hankalaa! Mulla on välit viilennyt tosi monen potentiaalisen frendin kanssa, just siks että ne hetskut yrittää aina iskeä mua! Ettekste hetskumiehet vois ryhdistäytyä?
Siis bissethän etsii aina VÄHÄN seikkailuuu...
Jos katselee viereistä bi-palstaa, tai binaisten deitti-ilmoja tai blogilistalta blogeja, jotka ovat biseksuaalisuus kategoriassa, niin kyllähän binaisista selkeän käsityksen tiettyyn suuntaan saa...
Binaiset siis antavat julkisuuskuvassaan tämän tietyn leiman itsestään.
kai teitä binaisiakin on joka junaan. Julkisuuskuvaa binaisista hallitse kuitenkin tämä yksi tietty käsitys teistä ja se leimaa kaikki binaiset, olitte te mimmoisia tahansa...
Tulee vaan mieleen, että jos lesbot lähentelevät naisia epämiellyttävästi tunkeillen ja nipistellen ja himokkain katsein, mahtaako heillä olla mielessäkään muu kuin seikkailu?
Sellainen käytös ei oikein vaikuta siltä, että etsitään elämänkumppania.
Niin, jokaisen niskassa (tai katsojan silmässä) taitaa olla jonkunlainen leima. Oli se oikea tai väärä, on toinen juttu.
No jos ne hehkun ja kaisiksen lesbot elämänkumppania etsii niillä menetelmin kuin ne naisiin suhtautuu ja naisia kohtelee, niin ei ihme että ne sinkuiksi jää. En minä usko niiden elämänkumppania estivän, vaan ainoostaan seksiseuraa. Jos elämänkumppania etsii, niin kai sitä edes kohteliaasti ja fiksusti yrittäis käyttäytyä, eikä törkeillen.
Hehkuhan on iskupaikka kuten heteroillekin on iskupaikkoja. Iskupaikaksi sen tekee just se, miten ne lesbot siellä käyttäytyy.
Taidat olla varsinainen kärpäspaperi. En hassumman näköinen minäkään, miehet ja naiset panevat kyllä merkille. Oma käytös ja ulkoinen habitus puhuvat omaa kieltään, eivät näplää sen enempää mies- kuin naiskädetkään rintojani. Jos kerran näpläävät, eivät toista kertaa. Siihen uskotaan, ja tiedän, miksi. En lähetä harhauttavia viestejä, en esitä jumalatarta, johon langeta, joka nauttii ihailusta, en ole itserakas, mutta olen itsetuntoinen.
Känniset ovat oma lukunsa, eipä ole juuri eroa, onko mies vai nainen menopäällä tai tolkuttomassa tilassa, samaa itsepäistä änkyröintiä kummallakin. Humalaisesta naisesta on helpompi päästä eroon, on fyysisesti miestä heikompi ja usein itsetuntokin melko hajalla.
En epäile kokemuksiasi, kun kerran niistä tosissasi kirjoitat, mutta en oman kokemukseni perusteella pidä kuvaustasi yleistämisen väärtinä. Pikemminkin hieman vainoharhaisena.
Enpä minäkään lähetä harhauttavia viestejä, enkä esitätä jumalatarta enkä ketään muutakaan. Olen vain luonnollinen oma itseni.
Kun nainen tulee raiskatuksi, niin naista syyllistetään just tollei: se lähetti harhauttavia viestejä.
Kun lesbot tunkeilee ja lääppii, niin taas naista syyllistetään: se lähetti harhauttavia viestejä.
Kysymys on just siitä, että lesbot tulkitsee olemattomia normaalista naisen käyttäytymisestä ja ystävällisyydestä.
heteromiehet aina käyttäytyvät kohteliaasti ja kunnioittavasti minua kohtaan. olen siis niitä naisia, joille auotaan ovet, kun kuljen :)
Myös heteronaiset käyttäytyävt kohteliaasti ja kunnioittavasti. Niin minäkni teen muita kohtaan aina olivat he miehiä tai naisia.
Ainoastaan lesbot käyttäytyävt eri tavoin kuin muut ihmiset. he tosiaan suhtautuvat ihmisiin lesbisyytensä kautta, eivätkä osaa kohdata naisia ihmisinä, vaan kohtaavat naisia objekteina.
Ei tietenkään koske kaikkia lesboja.
joskus oli minullakin. En osannut irrottautua naisista, jotka kävivät kiinni. Nyttemmin olen tajunnut sen johtuvan siitä että en osannut sanoa riittävän selvästi mitä mieltä olin, ja kai tavallaan nautinkin siitä että minut huomattiin -uusi kun olin piireissä, ja vielä hyvin epävarma "kelpaisinko" sellaisena kuin olen. Ei kukaan silti kiinni ole käynyt, paitsi pari heteromiestä ihan muissa paikoissa.
Olen rehellisesti sitä mieltä, että jos ei oikeasti kaipaa perähiippareita tai lääppijöitä, niin ei niitä baareistakaan saa. Raiskarit sun muut voi tässä jättää ihan omaan arvoonsa, he ovat luku erikseen.
Kun olen baarissa, olin sitten hetero- tai lesbopaikassa, olen kyllä ystävällinen ja iloinen, mutta en siltikään ole saanut enää piinallisia seuralaisia. On eroa sillä flirttaako vai onko ystävällinen. Oma kokemukseni on että jos joku tulee minua iskemään, he ovat useimmiten ujoja ja heitä jännittää -ketä ei siinä tilanteessa - ja koitan olla mahdollisimman hienotunteinen, että iskijä ei turhaan pahoittaisi mieltään.
Jos kyse ei ole muusta kuin lääpinnästä, seurassa roikkumisesta jne. (ei esim. raiskaukseen tähtäävästä toiminnasta) voisi olla hyvä tarkistaa myös oma käytös. Jos on tolkuttomassa humalassa tai tuijottelee ja hymyilee valloittavasti, antaa toisen tarjota itselleen juomia tai pitää vaatteita jotka ovat jotenkin pornon paljastavia(kaikki kyllä tietävät mitä tarkoitan) niin nämäkin saattavat vaikuttaa. Jos joku käy minuun baarissa kiinni niin saa tietää käyneensä. Sen verran on itsetuntoa, että kenenkään tuntemattoman ei tarvitse minua hipeltää.
Minä en koskaan juo yhtä viinilasillista enempää. En siis ole koskaan ollut liikenteessä humalassa.
Pukeudun tyylikkään naisellisesti, mutta en koskaan paljastavasti.
Kuten sanoin, olemukseni ja pukeutumiseni aina herättää ihmisissä arvostusta ja kunnioitusta, kuten myös käytökseni, joka on luonnostaan iloista ja ystävällistä. Vain lesbot suhtautuvat epäkunnioittavasti ja hyökkäävästi.
Mutta, se ei siis ole minulle ongelma, koska en käy enää sellaisissa paikoissa, missä lesboille tarjotaan alkoholia. minun ei siis koskaan tarvitse olla tekemissä tällaisten tuijottavien, ihastuvien, rakastuvien ja koko ajan vääriä tulkintoja tekevien lesbojen kanssa.
Jos lesboista on kysymys, minun tuttavapiirini lesbot, ovat samanlaisia kuin itsekin ja ajattelevat hehkussa kävijöistä samoin kuin itsekin, ja heillä on samankaltaisia kokemuksia kuin minullakin. Istumme siis ruokaravintoloissa ja kahviloissa ja pidämme hauskaa, kun tapaamme :)
moi.mitäs sulle.mä olen oulusta ja ajattelin piristää sun päivää. kirjoittele mulle sähköpostia.ois kiva tutustua.
vahvastikin. Huomasitko?
Itse olen bi. Tuskin tuo roskapalsta kertoo mitään meistä tai minusta.
lesbot ja naiset. Naisiahan tässä ollaan kaikki. Kyllä minäkin katson silmiin hymyillen ja kosketan ohimennen. Joku voi tulkita sen ihastumiseksi ja joskus on näin käynytkin. Olen kuitenkin luonteeltani tunneihminen ja näytän helposti tunteeni eikä siinä ole sen enempää. Itse yritän suhtautua ihmisiin ihmisinä, yksilöinä. Ei välittäminen ole heteronaisten oikeus. Ja hetskukalle katsopa millä silmällä sitä tulee joskus itse katsottua miehiä?
Kemiat kolahtaa joskus.
Oli aika selkeä kannanotto joo.
Ja tässä keskustelussa hassuja huomioita: lepakot ahdistelevat toisia naisia kapakoissa etsiessään "muuta kuin elämänkumppania" eli ehkä seksiseuraa, mutta bisse ei kelpaa, kun se on niin seikkailunhaluinen eikä ole vakavissaan.
Mistä löytyy logiikka? Jos bisset ovat kevytkenkäisiä, mutta lesbot eivät, niin jos lesbolla on joskus kevytkenkäinen hetki, hänenhän kannattaisi nimenomaan iskeä bisse.
Nojaa, naisten logiikka ;)
Huh huh tätä luokittelua ja yleistämistä.
Siis niinku tosiaan piristit iltani. Ja terveisiä Ouluun kaikille kamuille :))))))))))
Joo. Biseksuaalien julkisuuskuva muodostuu nykyään osittain netin kautta ja ko. palstojen kautta. Onko se kuva biseksuaaleista oikea, on sitten aivan toinen juttu. Tosi asia kuitenkin on, että julkisuuskuva on se, joka leimaa kaikki biit. Samoin on lesbojen ja homojen suhteen: julkisuuskuva leimaa kaikki ryhmien edustajat.
Biseksuaalien julkisuuskuva on tietty ja yksi, jota edustaa myös viereinen bipalsta, bi-ihmisten blogit ja bi-ihmisten deitti-ilmot.
Otan osaa, kun olet bi, sillä varmasti olet tuntenut sen nahoissasi, että tulet leimatuksi tietyntyyppiseksi yliseksuaaliseksi, pysyvään parisuhteeseen kykenemättömäksi, miesten ja naisten välillä seilaavaksi seksistä nautiskelijaksi ja epäluotettavaksi elämänkumppaniksi.
Tuohan on se julkisuuskuva teistä ja se leimaa teidät.
Mitä te sille sitten voisitte tehdä?
Vaikeahan teidän biseksuaalien on muuttaa näitä toisia biseksuaaleja, jotka käyttäytyävt em. julkisuuskuvan mukaisesti ja ylläpitävät sitä julkisuuskuvaa omalla käyttäytymisellä.
Lesbojen ja homojen julkisuuskuva on muuttunut viime vuosien aikana aika rajusti, mikä johtuu televisiosta: abvitosesta, l-koodista jne.
Lesbojen ja homojen julkisuuskuva on muuttunut myönteisemmäksi, mutta valtavan yksipuoliseksi kuitenkin ja sen julkisuuskuvan perusteella kaikki lesbot ja homot leimaantuvat.
Aina ryhmät leimaantuu julkisuuskuvan perusteella. Esim. pidämme teekkareita tietynlaisina sen takia, että heidän julkisuuskuvansa on tietynlainen (kaikki eivät esim. vuokraa asuntoa teekkareille, koska teekkareiden julkisuuskuva on sitä, että teekkarit ryyppää ja rellestää viettäessään vaan hurjaa opiskelijaelämää).
Biseksuaalien julkisuuskuva on sitä, mitä osittain biseksuaalit itse on antaneet julki: keskustelupalstat, deitti-ilmot, blogit... se mitä media teistä toistaa on sitä, mitä media nappaa näistä biseksuaalien keskusteluista, ilmoista, blogeista, käyttäytymisestä.... ...
Minä en ole ottanut kantaa bisekuaaleihin. Mutta on minullakin teistä näkemykseni ja olen aina valmis tarkistamaan näkemyksiäni.
Niin minä ainakaan en ole kirjoittanut sellasta mihin viittaat.
Jos te bissetkit käyttäydytte yhtä törkeästi kuin lesbot, niin silloin osoitan sanani myös teitä kohtaan. Mut tässä keskustelussa en ole teistä kirjoittanut, vaan lesboista.
Periaattessa minulle bi kelpaa seksiseuraksi kyllä, jos seksiseuraa tahtoisin yhden yön juttuihin. Mut siinäkin tapauksessa vain sellainen nainen, joka käyttäytyy normaalisti ja fiksusti, eikä törkeillen.
Olen samaa mieltä kanssasi siinä, että bisset ovat lesboille hyvää yhden yön seuraa - joten sitä varten ehdottomasti heidän kannattaa teitä iskeä tai tulla teidän iskettäviksenne, kuten kirjoitat ;)
Minua ei noin yleisesti ottaen kiinnosta yhden yön seksiseurat - ei biit eikä lesbot.
En viitannut juuri sinun kommenttiisi.
Eipä maistu yhden yön seksiseura minullekaan.
kiva että piristin.asutko sä oulussa?mä asun oulun eteläpuolella. haluutko sä kirjoitella?
En asu Oulussa. Jos haluat kirjoittaa, kurkista profiiliini, siellä on sähköpostiosoite.
voisi varmaan koskaan sekaantua mun kavereihin (joista ylivoimaisesti suurin osa on hetskuja). Tai, eihän rakkaus koskaan katso osoitetta, mutta yleisesti ottaen suhtaudun kavereihin neutraalisti. Jos olen tuntenut jonkun ihmisen kauan aikaa, suhde häneen tuntuu ikään kuin sisarussuhteen kaltaiselta.
Mun kaverini kyllä halailevat ja koskettelevat mua, pussailevat poskille, haluavat tanssia mun lähellä, kävelevät käsi kädessä, istuvat sylissä... Ja myös mä kaipaan ihan luonnollista läheisyyttä mun ystävien kanssa, eikä se todellakaan tarkoita mitään muuta.
Tietenkin, jos mä kohtaan uuden naisen tai saan uuden kaverin, ja hän käyttäytyy mua kohtaan heti noin, saattaa tietenkin mielessä käydä, että tarkoittaako hän jotain muutakin. Mutta mielestäni sen saa toista ihmistä "lukemalla" aika pitkälle selville. Eli jos joku nainen haluaa olla mun lähellä, en todellakaan heti oleta, että hän kaipaisi muuta kun mun läsnäoloa ja läheisyyttä. Kyllä ne tarkoitusperät tehdä asioita yleensä huomaa, ja jos ei huomaa, niin silloin voi kysyä suoraan. Ja asiallisesti.
No, ei sun tilanne välttämättä toivoton ole. Mä itse olen ollut vastaavassa tilanteessa, jossa siis minua iskettiin. Itse asiassa minua iskettiin varsin tyylikkäästi, mutta aloite tuli niin yllättäen, että menin puihin ja kipsasin täysin. Iskijä sai aivan väärän kuvan! Hän pitää minua varmaan heterona, mitä en siis suinkaan ole...nyt kun olen saanut vähän miettiä, huomaan itsekin olevani kiinnostunut hänestä. Toivon näkeväni hänet pian, että voin korjata erehdykseni. Ehdottomasti haluan tutustua häneen paremmin!
Älä siis sinäkään anna periksi! Koskaan ei voi tietää, miltä toisesta tuntuu ja mistä syystä äkillinen vetäytyminen johtuu. Kannattaa olla pitkäjänteinen, silloin voi jotain saadakin.
vaan odottaa rauhassa ja katsoa jos ihastukseni tekisi aloitteen.Mut pahoin pelkään että omakseni en häntä koskaan saa.Tää tyttö ihan oikeasti alkoi ihan yhtäkkiä selittään niistä entisistä poikaystävistään ja etsi uutta aktiivisesti koko illan. Aika näyttää!
Sanoiko sun ihastuksesi ihan suoraan tykkäävänsä susta vai päättelitkö sen jostain muusta?
haluaisin kysyä, että miten hän sen teki? vai oletko vaan niin guru päättelemään?
En viitsi kertoa, mistä tunnemme toisemme. Se voisi olla liian yksilöivää;) Mutta sanotaan nyt näin, että olemme pintapulisesti tuttuja virallisista kuvioista (ei siis mikään harrastuspiiri).
Aluksi me tappelimme keskenämme kaikesta, sitten jossain vaiheessa se muuttui hyväntahtoiseksi kiusaamiseksi, sitten me rupesimme flirttaamaan ja lopulta meillä oli omaa kivaa muiden läsnäolijoiden kiusaksi. Tilanne eteni sitten siihen, että hän pyysi mua suoraan kanssaan ulos. Tämä tapahtui niin yllättäen, että hämmennyin enkä saanut sanotuksi oikein mitään. Hän tietenkin tulkitsi tämän niin, että en pitänyt ajatuksesta ja siksi vaikenin. Hän vetäytyi. Mutta olen saanut miettiä tässä hetkisen ja todellakin haluan tutustua häneen paremmin! Minun siis täytyy tehdä tällä kertaa aloite ja pyytää häntä kanssani ulos. Ymmärrän hyvin, ettei hän toista kertaa kehtaa pyytää minua, kun eka meni persiilleen.
No noinhan se tuppaakin monesti menemään (kuulemma) että pieni ärsyyntyminenkin saattaa johtaa lopulta positiivisiin juttuihin. Kysyin, koska olen myös joskus itse joutunut yllätetyksi ja reagoinut melko lailla samalla lailla. Ensimmäinen askel on taakse päin. Jostain syystä olen 'hidasälyinen' noissa tilanteissa ja tarvitsen omaa aikaa kootakseni päässäni palikat kokoon. Mutta on se joskus ollut (kai) myös niin, että olen itse 'yllättänyt' toisen.
kun tajuaa toimineensa idioottimaisesti alkaa pelottaa, että onko jo liian myöhäistä korjata tilannetta sille toiselle. Jos se toinen ei vaikka olekaan enää kiinnostunut:( Mutta kyllähän se on...pakko uskoa!!!
Ei kai nyt kenenkään tunteet ja kiinnostus niin nopeasti kaikkoa? Ja jos niin käy, niin tuskin jutusta kuitenkaan mitään olisi tullut pidemmän päälle, jos se on kerrasta poikki.
Luulisin, että tilanteen ehtii korjaamaan, kunhan ei nyt kuukausia odottele.
Joo, se on jännää miten ihmiset reagoi! Mä olen kans 'kunnostautunut' tässä huonon/väärin reagoimisen saralla. Erään ihanan naisen kanssa väännettiin pitkään ja hartaasti, kun hän pyysi ulos, olin puulla päähän lyöty ja reagoin tyhmästi. Kaikki tämä vain siksi, että tilanne tuli niin yllättäen. Totta puhuen, kaikesta flirtistä huolimatta, olin aivan varma että hän on hetero. Siksi kutsu yllätti niin perinpohjin.
En mä yleensä noin lukkoon mene, jos joku pyytää ulos. Mut tää olikin erikoistapaus, kaikella tapaa. Asia saatiin kyllä korjattua, ja minäkin pääsin treffeille:) Korjaamatonta vahinkoa ei tapahtunut, onneksi.