Kirkkohäät, maistraatti...?

Aika hyvin osasit itsekin pohdiskella asiaa. Nimittäin asetit vastakkain omat haaveesi isoista kirkkohäistä (siis kuitenkin vain yhden päivän tapahtuma, vaikka kuinka tärkeä onkin) ja miehesi kirkkoonkuulumattomuuden (pidemmän ajan projekti niin liittyessä kuin kirkon jäsenenä olemisessakin, jos liittyä päättää). Ilmeisesti asia on hänelle jonkin verran merkityksellinen, jos ei vallan ehdoton vakaumus olekaan? Eli vastaus kysymykseesi, onko oikein pyytää toista tekemään jotain, jota hän ei omakseen koe, saadakseen itselleen siten jotain muuta: ei ole oikein. Eri asia on, jos miehesi on liittymisen omasta aloitteestaan valmis vuoksesi tekemään, niin silloinhan valinta on hänen. Toisaalta, tulisitteko silloin todellakin molemmat asettaneeksi kirkkoon kuulumisen vain välineelliseen asemaan, jolla saavutetaan oikeutus "kermakakkuhääpuvulle", vaikka sen kai pitäisi olla jotain ihan muuta?

Kirkon vihkikaavaan tai mahdollisuuksiin muuttaa sitä "maallisemmaksi" en ota kantaa. Mutta taas, eikö silloin teillä molemmilla olisi kirkollinen siunaus pelkästään "varmisteluna" ja vähemmän vakaumuksena, että kirkko antaa liittonne siunaukselle lisäarvoa?

Maistraattivihkimisestä osaan omasta kokemuksesta kertoa, että vihkikaava on hyvin lyhyt, vain muutaman minuutin ilman mitään "ylimääräisiä löpinöitä". Meille se riitti. Vihkimisen yhteyteen voi toki maistraatissakin suunnitella itse jotain ylimääräistä, esimerkiksi henkilökohtaisten lupausten esittämistä toisilleen.

Vieraita voi kutsua sen verran, kuin kyseisen tilaan mahtuu väkeä eli riippuu varmasti paikkakunnasta. Toisaalta myös siviilivihkimys voi tapahtua muualla kuin maistraatissa, maksaa ehkä vain erikseen. Pukukin on ihan vapaassa harkinnassa.

Teille suosittelisin ehkä sitä, että virallinen vihkiminen ensin maistraatissa ja sitten siunaus kirkossa, jos niin haluat. Silloin kummankaan ei tarvitse tinkiä periaatteistaan yhden päivän takia.

http://www.naimisiin.info/haaopas/avioliitto.html
LInkistä löytyy vihkikaavan kulku, sekä kirkollinen että siviilivihkiminen.

Jos kirkollisen vihkimisen haluaa, niin kyllä siihen aina kuuluu se hengellinen puoli myös. Pappi ei virkansa ja vakaumuksensa puolesta muuta suorita. En tiedä kuinka sitten voi sopia eri aiheiden painotuksista, mutta aina siihen liittyy uskonnollista asiaa.

Maistraattivihkiminen on tosiaan aika pelkistetty ja "karu" toimitus. Jollekin se sopii, mutta jos kirkkohäät ovat haaveena, niin voi joutua pettymään. Yleensä maistraattihäihin morsian pukeutuu vaatimattomammin, mutta se on tietysti jokaisen oman valinta. Mutta ei se vaatimattomuus välttämättä tarkoita mitään jakkupuku-tyyliä, vaan voi olla todella elegantti ja tyylikäs ilman "kermakakkumaista" piirrettä :)

Ulkopuolisen on vaikea ottaa kantaa puoleen tai toiseen. Kannattaa varmaan miettiä molempien vaihtoehtojen hyvät ja huonot puolet ja yrittää punnita, kumpi tuntuu paremmalta juuri teille. Jos miehesi haluaa toteuttaa sinun haaveesi häistä ja liittyä kirkkoon, niin miksipä ei? Mutta se on tosiaan hänen mietittävä ja päätettävä. Joka tapauksessa toivotan teille onnellista ja iloista aikaa häiden järjestelyissä ja itse avioliittoon :)

Kuulostaisi hyvältä vaihtoehdolta järjestää uskonnottomat häät vuokratuissa juhlatiloissa. Siviilivihkijänhän saa nykyään paikalle maksamalla 200 euroa, mikä ei ole kovin suuri summa jos suunnitellaan isoja "kermakakkuhäitä". Saatte itse vihkimisestäkin juhlavamman lisäämällä viralliseen kaavaan omia elementtejä, esim. musiikkiesitystä, juhlapuheen ennen vihkimistä, runonlausuntaa...

Solmitun avioliiton siunaaminen kirkossa voisi olla teidän vaihtoehto. Kaava muistuttaa itse vihkimistä hyvin paljon ja siihen voi toki itse vaikuttaa paljon niin kuin kirkollisissa toimituksissa yleensäkin.

Toisaalta, avioliitto on iso juttu ja monille meistä myös pyhä asia. Puolison rippikoulu voi olla hänelle itselleen hyvin merkittävää aikaa ja rikkaudeksi parisuhteellenne. Rippikoulu yksityisesti papin kanssa ei kohtuuttomia vaadi ja useat papit ovat ihmisten kohtaamisen ja kuuntelemisen ammattilaisia. Pitäisin todennäköisenä, että jos teillä ei ole hirmuinen kiire, ette tule tällä tiellä pettymään.

Onnea matkalle, kuinka sitten teettekin !

...ainakin sen kermakakun kanssa. minusta aikuisten naisten prinsessaleikit ovat ihan höpsöjä.
mutta luontohan tarjoaa aivan ihania "alttareita", joissa vihkiminen voisi tapahtua. jos nyt jossain voi oikeasti kokea yhteyttä johonkin itseä suurempaan, niin luonnon helmassa.
totta on, että maistraatti on kerrassaan ankea paikka. ei saanut sitten minkäänlaista fiilistä (vieraana olin siis). vihkijä puhui kyllä ihan kauniisti, toisin kuin pappi, jonka puhuessa ahdistuksen hikikarpalot juoksivat selkää pitkin. minä uskonnoton kun olin tullut seuraamaan ystäväni vihkimistä herran huoneeseen ja ajattelin vain, että milloin täältä pääsee pois... olin aivan järkyttynyt siitä uskonnollisen ankaran hapatuksen määrästä. minulle jäi vain kuva, että avioliitto on jotain harmaata, raskasta, riippuvaa, kahlitsevaa...herttinen, sehän on iloinen ja onnellinen asia, kun kaksi ihmistä päättää olla yhdessä aina! ihan totta, mieti tarkkaan, haluatko pelkkien puitteiden vuoksi kirkkohäät, varsinkin jos puolisosi vain sen vuoksi liittyy kirkkoon.

kun me menimme naimisiin teimme sen seuraavasti:
Heti aamulla hääkampaukset ja valokuvaukset.Sitten maistraattiin ja kaksi todistajaa.veljeni.sieltä kirkkoon ja avioliittoon siunaus.Sieltä juhlistamaan syömään ravintolaan ja kakuille ja kahveille. Ja sieltä suoraan lentokentälle ja häämatkalle.vieraita n.20.