7-KIRJA

Harry on ollut kaksi viikkoa Likusteritiellä.
Hän miettii kuka R.A.M voi olla.
Pian hän saa kutsun Billin ja Fleurin häihin ja hän päättää käydä tervehtimässä ystäviänsä viimeisen kerran.
Rouva Weasley lähettää kutsun mukana hormipulveria ja käskee kutsussa Harryn huutaa kotikolo.
Kun Dursleyt ovat ilta-palallaan Harry menee heidän luokseen ja sanoo yhtäkkiä: "Kiitos kaikesta." Ja jättäen Dursleyt ihmettelemään hän menee takkaan ja katoaa.
Hän ilmestyy keskelle Kotikolon olohuonetta.
Samassa Harry kuulee askelia ja näkee Ginnyn edessään. Harry ei ehdi sanoa mitään kun perässä juoksevat Ron,Hermione,Rouva ja herra Weasley sekä kaksoset. "Harry kulta!" Rouva Weasley huudahtaa ja rientää halaamaan Harrya.
Myöhemmin illalla Ron ja Hermione sekä Harry ovat kolmestaan Ronin huoneessa.
"Aiotko sinä todella tehdä sen minkä uhkasit?" Ron kysyy varovasti ja Harry nyökkää.
Hermione on purskahtamaisillaan itkuun, mutta heidät keskeyttää Rouva Weasley, joka käskee nukkumaan.
Aamulla juhlat alkavat. Fleur ja Bill vihkitään ja Harry aikoo nauttia viimeisestä illastaan Kotikolossa, sillä huomenna hän todennäköisesti vaeltelee pitkin vuoria.
Harry etsii Ronia ja Hermionea koska haluaa kertoa hänelle.
Hän myös yrittää vältellä Ginnya.
Pian Harry huomaa Ronin mutta tämä ei kuuntele ollenkaan Harrya, vaan syö herkkuja ja juhlii.
Hermione olettaa Harryn tulevan kuitenkin Tylypahkaan, eikä kuuntele mitä tällä on sanottavana.

Pian alkaa musiikki ja kaikki menevät tanssimaan.
Ron vie Hermionen tanssiin ja Harry huomaa Ginnyn yksinään kauempana.
"Lupaan viedä sinut tanssimaan vielä tänään." Harry lupaa ja lähtee etsimään Tonksia ja Remusta.
Pian hän huomaa erään mustahiuksisen tytön kauempana.
Se on Cho. Harry kävelee varovasti tämän luokse.
"Hei Cho." Harry sanoo uskaltamatta katsoa Chota.
"Hei." Cho sanoo hiljaa.
"Mitä sinä täällä teet?" Harry kysyy uteliaana unohtaen kokonaan etsivänsä Remusta ja Lupinia.
"Minun isäni tuntee herra Weasleyn." Cho sanoo halaten yhtäkkiä Harrya.
"Oi Harry anna anteeksi! Olin tyhmä silloin. Hermione välittää Ronista." Cho sanoo kyyneleet silmissä.
Harry ei huomaa Ginnya joka seisoo puskan takana vakoilemassa.
"Ja minä pidän Ginny Weasleysta. Hyvää elämänjatkoa Cho." Harry hymähtää ja on aikeissa lähteä kun Cho sanookin yhtäkkiä: "Tuhoa Voldemort ja pelasta velhojen maailma." Samassa Cho suutelee Harrya poskelle, eikä Ginny voi hillitä itseään vaan juoksee paikalle.
"Näpit irti Harrysta!" Ginny huutaa.
"Minä vain toivotin hänelle onnea matkaan." Cho puolustautuu.
"Lopettakaa." Harry yrittää estellä mutta Ginny on liian raivoissaan.
"Mene etsimään poikaystävä muualta!" Ginny tuhahtaa ja tönäisee Chon maahan.
"GINNY HEI OIKEASTI!" Harry yrittää muttei saa tappelua loppumaan.
Samassa Tonks ilmestyy keskelle tappelua ja alkaa viihdyttämään Chota ja Ginnya naamanvaihdoksillaan mikä saa heidät unohtamaan riitansa.
Harry häipyy paikalta ja löytää Lupinin.
"Hei Lupin." Harry sanoo eikä tiedä miksi se on niin vaikeaa, kertoa etteivät he ehkä enää koskaan näkisi. "Kas hei Harry. Mitäs sinä?" Lupin vastaa ihaillen kauempana olevaa Tonksia.
"Minä... minä tulin sanomaan hyvästit." Harry sanoo katsoen Lupinia. "Lähdet tappamaan Voldemortia?" Lupin arvaa heti ja Harry nyökkää.
"Siinä tapauksessa onnea matkaan." Lupin sanoo Harryn ihmeteltäväksi. "Etkö suutu tai mitään?" Harry kysyy hämillään.
"En. Sinun täytyy tehdä se, se on tehtäväsi." Lupin sanoo ja halaa Harrya.
Vielä Harry suuntaa avioparin luo.
" `Ei `Arry!" Fleur tervehtii iloisesti.
"Hei ja paljon onnea, teille molemmille." Harry sanoo. "Kiitos." Bill sanoo poissaolevasti. Hän on ollut kovin outo pureman jälkeen.
Samassa taivaalle tulee kaunis ilotulitus ja Harry tietää minne mennä.
"Hei Ginny." Harry sanoo ilmestyttyään ilotulitusta katsovan Ginnyn taakse.
"Harry." Ginny sanoo hymyillen.
"Lupasin tanssia kanssasi." Harry sanoo ja loihtii sauvallaan lähellä olevan kramofonin soimaan hiljaista laulua.
Ginny tarttuu Harrya kädestä ja he alkavat tanssia kauniiden rakettien pamahdellessa taivaalla.

Aamulla Harry herää aikaisin ja hän pukeutuu.
Hän katsoo hetken vieressään olevaa Ronia ja kuiskaa tämän korvaan "Nähdään vielä joskus, kiitos kaikesta." Ron vain kääntää unissaan kylkeä.
Harry hiipii Hermionen ja Ginnyn huoneeseen ja kuiskaa Hermionen korvaan "Hyvästi Hermione, ehkä vielä nähdään." Ja hän antaa hellän pusun Ginnyn poskelle.
Harry lähtee matkaan mukanaan koululaukku missä hänellä on näkymättömyysviitta, kelmien kartta, vale hirnyrkki ja taikasauva hänellä on tietysti taskussaan. Hän kirjoittaa pienen kirjeen missä hän pyytää Weasleyn perhettä pitämään huolta Hedwigistä ja hän toivottaa Ginnylle, Ronille ja Hermionelle hyvää kouluvuotta.
Harry lähtee kävelemään. Sää on viileä ja taivas vielä hämärä.
"Harry." Kuuluu ääni Harryn takaa ja Harry kääntyy säpsähtäen.
Ginny seisoo pihalla yömekossaan ja katsoo Harrya kyyneleet silmissä.
"Sinä tiedät että minun pitää mennä." Harry sanoo tuntien palan kurkussaan.
"Niin, minä tiedän." Ginny sanoo nyyhkien. "Minun tulee vain niin ikävä sinua."
"Niin minunkin tulee sinua." Harry sanoo vaivaantuneena.
"Mutta jos Voldemort on kukistettu, me voidaan olla taas yhdesssä." Harry lisää.
Ginny nyökkää sanoen sitten: "Onnea matkaan, tulen aina rakastamaan sinua."
Harry on sanaton. Hän haluaisi jäädä muttei voi.
"Älä katso taaksesi." Ginny sanoo hiljaa.
Eikä Harry katso. Hän kävelee pois surullisin mielin, Ginnyn jäädessä seisomaan pihamaalle.

Harry on kulkenut jo kauan. Hänen jalkoihinsa sattuu. Ympärillä näkyy tiheää metsää.
Häntä ärsyttää kun hän ei voinut ottaa luutaansa mukaan. Kävellen kaikki olisi helpompaa.
Sitäpaitsi hän oli luvannut luudan jo Ronille, ainakin lainaan.
Harry huomasi olevansa Tylyahossa.
Kauppoja oli suljettu mutta Hunajaherttuan ovet olivat auki.
Harry päätti mennä sisään.

"Voi poikakulta mikset ole Tylypahkassa?" Myyjä kysyi äänessään huolta.
"M minä..." Harry sanoi tietämättä mitä sanoisi.
Hän lähti samantien ja käveli kylän ohi.
Hänen teki pahaa katsoa suljettuja kauppoja, missä hän oli viihtynyt noin pari vuotta sitten nauraen Ronin ja Hermionen kanssa.
Ron ja Hermione... toivottavasti heillä ei olisi mitään hätää. Ja Ginny.
Harry oli kulkenut jo kauan.
Se matka tuntui lähes ikuisuudelta.
Ympärillä oli vuoria ja taivas oli tumma.
Hän ei tiennyt yhtään missä oli.
Samassa hän huomasi metsässä jotain, jokin välkkyi ja hohti kirkkaana.
Voisiko se olla hirnyrkki?
Harry lähti juoksemaan kohti metsää ja tätä ihmeellistä kimallusta.
Mutta samassa kun Harry ehti esineen luo, joku muu ehti ottaa sen.
Hänen edessään seisoi susi, joka näytti ihmiseltä.
Harry tiesi että se oli ihmissusi. Se piti kankaaseen käärittyä esinettä suussaan.
Harry tuijotti olentoa, kunnes hän tajusi kuka se on.
"Harmaaselkä." Harry sanoi ja olento kohotti häneen kylmän katseen.
"Harry Potter." Se mutisi nyytti suussaan.
Harry kohotti kätensä taskuunsa, ihan vain siltä varalta jos Harmaaselkä aikoisi hyökätä.
"Olet etsimässä jotain vai mitä?" Harmaaselkä kysyi ja kuolaa valui sen suupielistä. Harrya puistatti.
"Sinä tiedät hirnyrkeistä, se suussasi oleva esine on hirnyrkki. Tiedät että tarvitsen sen, anna se!" Harry huudahti.
Harmaaselkä loi häneen tyynen katseen kunnes hän pudotti nyytin maahan ja paljasti terävät hampaansa.
"Valitettavasti. Et voi suorittaa tehtävääsi loppuun. Voldemort on saanut tiedon että etsit hirnyrkkejä ja hän on käskenyt minun viedä ne turvaan ja tappaa ulkopuoliset."
Harmaaselkä alkoi murista uhkaavasti.
"Et sinä voi minulle mitään! Voldemort haluaa tappaa minut itse!" Harry huudahti ottaen sauvansa esiin.
"Sitä iloa en voi hänelle suoda, kun herkullinen lihapala marssii luokseni omasta tahdostaan!" Harmaaselkä huudahti ja hyökkäsi.
Harry väisti juuri ja juuri ja lähti juoksuun.
Hän ei voinut kääntyä nyt, vaikka hirnyrkki lojui maassa.
Hän kuuli Harmaaselän murinan takaansa ja Harry juoksi minkä jaloistaan pääsi.
Mutta hän ei huomannut kiveä, ja kompastui.
Harmaaselkä oli lähellä ja Harry tunsi hänen himoitsevan hengityksensä.
Ehkä Harrysta tulisi ihmissusi tai sitten hän kuolisi.
Harmaaselkä kyyristyi aikeenaan hyökätä.
Harry valmistautui kuolemaan kunnes tuttu ääni huusi: "Kangistumis tyystilys!" Se oli Hermionen ääni. Harmaaselkä väisti loitsun.
Ron ja Hermione seisoivat vierekkäin ja tähtäsivät sauvoillaan Harmaaselkää.

Samassa Hermione huudahti "Juoskaa!" Ja Harry,Ron sekä Hermione lähtivät juoksemaan täyttä vauhtia pois metsästä.
Harmaaselkä lähti heidän peräänsä.
"Mutta hirnyrkki!" Harry huudahti muistaessaan sen kimaltavan esineen, joka oli pudonnut metsään.
"Ei ole aikaa!" Hermione sanoi ja viittoi Harrya ja Ronia peräänsä.
Harmaaselkä oli yhä heidän lähellään.
Sen rahiseva hengitys kuului korvissa.
Harry juoksi minkä jaloistaan pääsi, mutta pian hän kaatui.
"Harry!" Ron ja Hermione huusivat ja yrittivät auttaa tätä ylös.
Harmaaselkä oli liian lähellä.
Hetkeäkään epäröimättä Harry kohotti sauvansa ja huusi niin lujaa kuin pystyi "Tainnutu!"
Harmaaselkä makasi liikkumattomana maassa.
"Tule!" Hermione huudahti ja auttoi Harryn ylös.
He juoksivat kauemmas.
"Te tulitte minun perääni. Teidän pitäisi olla turvassa Tylypahkassa." Harry sanoi hämillään.
"Niin sinunkin." Hermione sanoi katsoen Harrya silmiin.
"Ja mihin menetkin me tullaan perässä." Ron sanoi.
"Kiitos ystävät." Harry sanoi aidosti liikuttuneena.
"Mutta kuunnelkaa, meidän on mentävä Tylypahkaan. Täällä on liian vaarallista. Harmaaselkä kantelee V Voldemortille." Hermione sanoi sanoen Voldemortin nimen hiljaa.
"Minun täytyy jatkaa matkaa." Harry sanoi vaikka sydämessään olisi halunnut palata Tylypahkaan.
"Niin sinä jatkatkin sitä, mutta et nyt." Hermione sanoi. "Kaipaat lepoa."
"En tule Tylypahkaan! Tajua jo!" Harry huudahti.
Samassa kuului räksähdys ja heidän edessään seisoi Tonks.
"M mitä sinä täällä teet?" Harry kysyi hämillään.
"Ron ja Hermione sanoivat menevänsä vuorille. Päätin tulla katsomaan miten sä pärjäät." Tonks sanoi katsoen Harrya.
"Hyvin kiitos. Voittekin mennä kolmestaan takaisin Tylypahkaan." Harry tuhahti.
"Ei, vaan me menemme neljästään." Tonks sanoi ovela ilme kasvoillaan.
"Voit etsiä hirnyrkkejä Tylypahkan jälkeenkin. Sun täytyy saada velhokoulutus et sä voit ruveta auroriksi." Tonks jatkoi saarnaansa.
"Harry kiltti." Hermione sanoi anovasti.
Harry yritti sanoa että hänellä on vaikea tehtävä edessään ja koko velhomaailman tulevaisuus riippuisi hänestä, mutta hänen suunsa päästikin sanan: "Hyvä on."

Seuraavana aamuna Harry heräsi tutussa Rohkelikon makuusalissa.
"Huomenta Harry." Ron sanoi haukotellen.
Harry katsoi Ronia hieman hämillään.
Vielä eilenhän hän oli vaeltanut vuorilla ja kohdannut Harmaaselän ja hirnyrkin.
Hän muisti myös miten Rohkelikkotupa oli villiintynyt täysin Harryn saapuessa paikalle ja miten Ginny oli suudellut häntä.
"Tule, meidän pitää mennä ettemme myöhästy McGarmiwan tunnilta." Ron sanoi pukeutuessaan.
Harry pukeutui myös ja lähti suureen saliin.
Kaikki näytti olevan ennallaan.
Mutta eräs asia, jonka huomattuaan Harry tunsi piston sydämessään ei ollut ennallaan. Dumbledoren tuoli oli tyhjä.
"Onko McGarmiwa uusi rehtori?" Harry kysyi Ronilta, laittaessaan lautaselleen pekonia.
"Väliaikaisesti ainakin." Ron sanoi mutustaen voileipäänsä.
Harry oli sanomassa jotain mutta samassa Hermione ilmestyi paikalle.
"Huomenta! Hienoa että olet täällä taas!" Hermione sanoi reippaasti ja kaatoi mehua lasiinsa.
Harry tyytyi vain nyökkäämään.
Hän ei voinut kieltää sitä itseltään että Dumbledoren tyhjä tuoli vaivasi häntä todella paljon.


Jatkuu...