Muistan Sinun pienet punertavat varpaasi,
pienet, tuskin tikkuaskin kokoiset.
Iloisen nauravan olemuksesi, joka kutsui,
kutsui kosketusta, lämmintä halia.
Miten helppoo Sinut oli rutistaa syliin,
paijata ja silitellä hiuksiasi,
rakastaa Sinua juuri sellaisena
kuin olet, oma enkelini!
Muistan miten kirosin Sinua,
kun sain juosta perässäsi,
kun painelit vauhdilla
läpi isoimman lätäkön mikä eteesi osui
ja iloisesti virnuillen muistan hersyvän naurusi.
Hyvin on jäänyt mieleeni Sinun ensimmäiset
leipomiset ja ruoanlaitot,
kuinka mietin kiukkuisena,
miten saisin keittiön siistiksi.
Parempi kuitenkin nauttia
siitä onnistumisen ilosta
minkä saimme yhdessä kokea.
Asia jota ei rahalla saa,
tilanne jota ei voi kiireessä kokea.
Kaikesta oppimisen ja osaamattomuuden
karikoista olemme selviytyneet,
sillä rakastan sinua vieläkin.
Olet enkelini, oma mussukkani, ainokaiseni.
Olet vain venähtänyt pituutta, voimistunut, kasvanut ulos leikkikehästäsi.
Olet löytämässä omaa elämää
ja elämälle mielekästä tarkoitusta,
iloa ja onnea.
Vaikka kasvukipuja on molemmilla,
olen silti mukana, vaikket joka hetki muista sitä.
Toivottavasti tiedät ja tunnet,
että olen vierelläsi kuin suojelusenkeli,
myös silloin, kun olen tyhmä ja nalkuttava
ja sika karmee,
eikä oo tiputtaa hilloo tarpeisiisi,
vaikka elämäsi tuntuu sillä hetkellä
olevan hiuskarvan varassa
ja silloinkin, kun mietit,
miten suhtautuisit uuteen ystävääsi,
silloinkin kun ystäväsi jättää tai pettää sut,
silloinkin muista enkelini, olen mukana.
Ei oo helppoo , mut pysähdytään juttelemaan,
katsotaan elämää eteenpäin.
Teet kuitenkin omat ratkaisusi
ja elät omaa elämääsi,
mutta muista, sinulla on olkapää ja tuki ja turva kun sitä eniten kaipaat.
Olen kuuntelemassa ja toivottavasti huomaan milloin tarvitset sitä.
Jollen huomaa ,ota olkäpäästä kii ja pysäytä.
”Luuletsä tosiaan etten kaipaa sua…”
aina ei helppoo olla nuori,
eikä myöskään aikuinen.
Rakasta itseäsi, arvosta omaa itseäsi,
olet harvinainen ja ainutlaatuinen,
oma ihana itsesi.
Kyllä muutkin huomaa sinut.
Muista; kukaan muu ei ole sinun elämäsi
paras asiantuntija, vaan sinä itse.
Pitäkää huumoria ja innostusta yllä niillä pääsee pitkälle!
pienet, tuskin tikkuaskin kokoiset.
Iloisen nauravan olemuksesi, joka kutsui,
kutsui kosketusta, lämmintä halia.
Miten helppoo Sinut oli rutistaa syliin,
paijata ja silitellä hiuksiasi,
rakastaa Sinua juuri sellaisena
kuin olet, oma enkelini!
Muistan miten kirosin Sinua,
kun sain juosta perässäsi,
kun painelit vauhdilla
läpi isoimman lätäkön mikä eteesi osui
ja iloisesti virnuillen muistan hersyvän naurusi.
Hyvin on jäänyt mieleeni Sinun ensimmäiset
leipomiset ja ruoanlaitot,
kuinka mietin kiukkuisena,
miten saisin keittiön siistiksi.
Parempi kuitenkin nauttia
siitä onnistumisen ilosta
minkä saimme yhdessä kokea.
Asia jota ei rahalla saa,
tilanne jota ei voi kiireessä kokea.
Kaikesta oppimisen ja osaamattomuuden
karikoista olemme selviytyneet,
sillä rakastan sinua vieläkin.
Olet enkelini, oma mussukkani, ainokaiseni.
Olet vain venähtänyt pituutta, voimistunut, kasvanut ulos leikkikehästäsi.
Olet löytämässä omaa elämää
ja elämälle mielekästä tarkoitusta,
iloa ja onnea.
Vaikka kasvukipuja on molemmilla,
olen silti mukana, vaikket joka hetki muista sitä.
Toivottavasti tiedät ja tunnet,
että olen vierelläsi kuin suojelusenkeli,
myös silloin, kun olen tyhmä ja nalkuttava
ja sika karmee,
eikä oo tiputtaa hilloo tarpeisiisi,
vaikka elämäsi tuntuu sillä hetkellä
olevan hiuskarvan varassa
ja silloinkin, kun mietit,
miten suhtautuisit uuteen ystävääsi,
silloinkin kun ystäväsi jättää tai pettää sut,
silloinkin muista enkelini, olen mukana.
Ei oo helppoo , mut pysähdytään juttelemaan,
katsotaan elämää eteenpäin.
Teet kuitenkin omat ratkaisusi
ja elät omaa elämääsi,
mutta muista, sinulla on olkapää ja tuki ja turva kun sitä eniten kaipaat.
Olen kuuntelemassa ja toivottavasti huomaan milloin tarvitset sitä.
Jollen huomaa ,ota olkäpäästä kii ja pysäytä.
”Luuletsä tosiaan etten kaipaa sua…”
aina ei helppoo olla nuori,
eikä myöskään aikuinen.
Rakasta itseäsi, arvosta omaa itseäsi,
olet harvinainen ja ainutlaatuinen,
oma ihana itsesi.
Kyllä muutkin huomaa sinut.
Muista; kukaan muu ei ole sinun elämäsi
paras asiantuntija, vaan sinä itse.
Pitäkää huumoria ja innostusta yllä niillä pääsee pitkälle!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Toi oli hienoo tekstii...
Ootsä siis ite mutsi vai onko toi sun mutsin kirjottama?
Upeita ajatuksia!
Noi ihanasti kun osaisi sitten joskus omalle lapselle tunteensa ilmaista...
hieno runo!
hieman liian pitkä...runoksi.
Mut tossa oli paljon hyvää sanottavaa, et eihän se pituus vaan se sanoma =)
Mulla tuli "tippa linssiin", kun luin uudestaan tuon kirjoituksesi täällä netissä...
Kiitos äippä, et olet olemassa!
-Minttu-
Toi oli ihan hyvä mut aika pitkä ei meinaa jaksaa lukea loppuun.
Uskomatonta. Sain kyyneleet silmiini. Minun äitini ajatukset runona... Eihän me helppoja olla kukaan oltu, ei todellakaan. Kiitos tuesta mikä on todella ollut tarpeen, vaikkei ehkä olla sitä muistettu sanoiksi pukea. Minä rakastan sinua, Minun Äitini. Korvaamaton.