Nyt se on vihdoinkin tehty. Tänään, kun olin vanhempien luona syömässä kerroin päivällispöydässä, että olen homo. Vähän pettyneitä vanhemmat olivat, mutta yhtään ilkeätä ja vihaista kommenttia en kuullut, vaikka odotin niitä etenkin isältäni ja veljiltäni.
Taisi se olla kaikille jonkinlainen yllätys, sillä en ole mitenkään homon oloinen. Minua ei kuitenkaan ajettu pihalle ja äiti sanoi, että kaikki on ihan kuin ennenkin.
Olen niin iloinen, että olin kerrankin rohkea. Tietysti joskus pitää kertoa kaikille muillekin tutuille, mutta eipä sillä nyt niin kovaa kiirettä ole, kun pahin on selvitetty ensimmäisenä.
Taisi se olla kaikille jonkinlainen yllätys, sillä en ole mitenkään homon oloinen. Minua ei kuitenkaan ajettu pihalle ja äiti sanoi, että kaikki on ihan kuin ennenkin.
Olen niin iloinen, että olin kerrankin rohkea. Tietysti joskus pitää kertoa kaikille muillekin tutuille, mutta eipä sillä nyt niin kovaa kiirettä ole, kun pahin on selvitetty ensimmäisenä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Varmaan kevyt tunne nyt? Ainakin itselläni oli, kun aikanaan kerroin.
onnittelen... Itse en ole vielä kehdannut kertoa kenellekkään. Tosin olen hieman nuorempi kuin sinä, mikäli 22 tarkoittaa ikääsi. Milloin päätit että ylipäätänsä tahdot kertoa asiasta ja kauanko kesti ennen kuin uskalsit sanoa sen?
On tuo 22 ikäni. Aloin miettiä kaapista tuloa muutama kuukausi sitten kun muutin pois vanhempien luota. Vakavammin asian päätin vasta pari viikkoa sitten ja suunnittelin toteuttavani sen juuri silloin kuin teinkin sen. Tapoihini ei kuulu pyörtää tehtyjä päätöksiä eli en olisi voinut oikein lähteä vanhempien luota kertomatta asiaa.
Nyt kyllä harmittaa vähän, että en tehnyt tuota jo aiemmin, kun sen jälkeen tuli niin helpottunut olo. Paha paikkahan se on, kun ei voi olla varma vastaanotosta. Suosittelen silti, että asetat itsellesi tavoitteeksi tulla joskus kaapista, ei sitä kannata kiirehtiä, mutta helpohmpi on varmasti elää, jos ei tarvitse valehdella koko loppuelämäänsä.
Tsemppiä sulle elämässä ja kaikille muille samaa asiaa miettiville!
pohdin asiaa vielä ennen kuin olen aivan varma siitä, että olen homo. ei viitsisi tuoda ns. pettymystä ellei se ole totta.
ite ei tullut sitä vanhemmille sanottua ja molemmat ovat kuolleet..monille frendeilleni olen sanonut ja kaikki ovat olleet ihania...
Olen jo 38v,aina tienny mieltymykseni,silti seurustellut naisten kanssa..mutta kuitenkin haaveillut nuoremman kundin kanssa olemisesta,mutta vaan ei tuo rohkeus millään tahdo riittää..olisiko täällä ketään nuorempaa hoikkaa(oon hulluna varsinkin pitkähiuksisiin)auttamaan asiassa..itse olen tukeva ja tuntuu että saattaa olla vaikeaa löytää sellaista,kun en pidä Bodareista,pikemminkin hentosista,taitaa jäädä haaveeksi...
no voi, kun oli aika lailla omaa elämääni sivuava posti. Itse olen hoikka parikymppinen pitkähiuksinen mies, ja minua on aina viehättänyt hieman tukevammat miehet. Että kyllähän meitäkin on, vaan ehkä suhteellisen marginaaliryhmä (mikä kai tekisi siitä sitten marginaalin marginaalin?). Itse tosin etsin suurinpiirtein omanikäistäni aivan tositositarkoituksella, joten en voi sinua auttaa, mutta sitä vaan halusin sanoa, että ei kannata toivoa heittää hukkaan. Onhan meitä ihmisiä täällä suomessakin joka lähtöön, mitä ihmeellisimmistä yhdistelmistä kiinnostuneita.
Tai jotain... Päätin vain kirjoittaa kommenttia takaisin kun kuulosti niin kovasti omaa elämääni sivuavalta viestiltä.
parempaa vai eikö mielikuvitus riitä. 22 vee ja syö sekä asuu veljensä kanssa vielä kotona. Tiedän että olet yksin asuva hiukan ihmisarka tietsikka melkein ainut sosiaalisien kontaktien mahdollisuus. Kerro rehellisesti olinko yhtään oikeassa.
lukemaan viestin uudelleen ja tarkemmin ennenkuin alat syytämään noita idioottimaisia tekstejäsi...
t k
että 22-vee asuu kotona..miks sen pitäiskään asua muualla..monilla se on opiskelun, rahan vähyyden ym. vuoksi paras vaihtoehto
idioottimaisia ole. Kattos kaikkia saa epäillä ja kait säkin älyät että 90 prosenttia täällä näistä jutuista on potaskaa vai uskotko sää näitä.Ja jos sää sanot juttujani idioottimaisiksi niin silloinhan sää vihjaat että määkin olisin idiootti. Ei saa mennä henkilökohtaisuuksiin.
että syövät päivällistä yhdessä joopa joo. Keksitty mikä keksitty kait sä ittekkin älyät. Arkipäivänä kun ihmiset ovat opiskelemassa tai työssä tämä perhe kokoontuu päivälliselle....ainakin neljä aikuista ihmistä ei mene läpi..keksitty mikä keksitty pysykää totuudessa niin voitte vaatia sitä toisiltannekin.
siis arkipäivänä vai? Eikös toi ollu 2.4. kirjotettu , oli käsittääkseni sunnuntai...
ja eiköhän aikas monetkin käy porukoittensa luona sunnuntaipäivällisiä syömässä vaikka ei muuten asu siellä enää.
tunnen melkoisen monta tapausta joissa vieläkin vanhemmat pojat asuvat kotona, eikä siinä ole mitään ihmeellistä
niin, miksi sitten itse syyllistyt samaan?
Käyn joka sunnuntai vanhempieni luona syömässä. En kuitenkaan asu heidän luonaan.
faija pamautti hei sanoa "et ole mun poikani", enkä enää tavannut häntä n. kuuteen vuoteen, ja suutuin niin paljon etten mennyt edes hautajaisiin, siskot ei ole pitäneet mitään yhtyttä noin kuuteen vuoteen , kaikki sukulaiset (lukuunottamaatta yhtä serkkua) eivät tunne. Eli jäin ihan totaalisen yksin. Mutta en ole enää edes katkera noille paukapäille...mink minä sille voin että kun on lusikalla annettu niin EI voi kauhalla vaatia.
Noin Tossa varmaan mullakin käy.. Kattoo nyt millon tulen ulos.. Ja muutenkin tämä "kaapista ulos tuleminen" on jotenkin turhaa.. Jokainen olkoot mitä olkoot.. Valitettavasti tässä maassa se ei mene niin.
Kerroin viime vuonna vanhemmilleni homoudestani. Mutsi ei voinut millään uskoa, koska luuli saavansa lisää lapsenlapsia. Mutsi soitti siskoille ja iskälle, joten koko perhe sai tietää. Siskot hyväksyivät asian ihan hyvin, mut kaikista parhaiten mun iskä, se oli jopa epäillyt mus jotain sellaista, ku en tosiaan ollut kotiin koskaan tyttöystävää tuonut. Huvittavaa tässä oli se että faijani otti asia puheeksi joulusaunassa. "Oletko sinä sitten enemmän tyttöihin vai poikiin päin". Siinä vaihees sydän hyppäs kurkkuun ja meinasi oikeasti pyörtyä. Heti ku sain vanhempien kans asia hoidettuu niin paino hartiolta väheni huomattavan paljon. Olen myös kertonut kaikille kavereilleni, jotka ovat todella positiivisesti suhtautuneet, osa oli jopa ihastunu muhun. Sit piti vaan olla et sorry girls, Im gay. Eniten todellakin harmittaa et mun mutsi on tommonen hölösuu. En ole joulun jälkeen kenenkään perheen jäsenen kanssa asiasta puhunut. No mulle on ainakin ihan sma mitä ne musta ajattelee.