Lapseni isä on löytänyt uuden tyttöystävän, joka ei hyväksy lasta. On niiiiin nuori ja mustasukkainen.
Isän piti tavata poikansa perjantaina, mutta peruuttikin tapaamisen sen takia, koska hänellä oli tyttöystävänsä kanssa riita kesken. Lupasi pojalle tulla käymään lauantaina. Lauantaina isukki ilmoittikin tekstiviestillä, että tulee mikäli pääsee, jos tyttöystävä "antaa luvan".
Jumalauta, että raivostuin! Soitin isukille ja ilmoitin, että nyt on valinnan paikka. Joko tapaa poikaansa silloin kun on sovittu tai sitten ei tapaa enää ikinä.
Tyttöystävä oli kysynyt kumpi on tärkeämpi, hän vai lapsi. Isukki lähti ovet paukkuen ja jäi meille vielä yöksi. Saattaapi olla pieni riita tänään tiedossa, kun kotiinsa menee=D
Isän piti tavata poikansa perjantaina, mutta peruuttikin tapaamisen sen takia, koska hänellä oli tyttöystävänsä kanssa riita kesken. Lupasi pojalle tulla käymään lauantaina. Lauantaina isukki ilmoittikin tekstiviestillä, että tulee mikäli pääsee, jos tyttöystävä "antaa luvan".
Jumalauta, että raivostuin! Soitin isukille ja ilmoitin, että nyt on valinnan paikka. Joko tapaa poikaansa silloin kun on sovittu tai sitten ei tapaa enää ikinä.
Tyttöystävä oli kysynyt kumpi on tärkeämpi, hän vai lapsi. Isukki lähti ovet paukkuen ja jäi meille vielä yöksi. Saattaapi olla pieni riita tänään tiedossa, kun kotiinsa menee=D
Vastaukset 60
Vanhimmat
löysi itselleen loistavan uuden naisen, joka on aikuinen, ei mustis ja muutenkin ymmärtää elämän tosiasioita. Toivon mukaan sun exäsi tajuaa tuon tapauksen jälkeen, että mikä oikeesti on tärkeetä! Vaihtoon saisi laittaa tommosen eukon...
Onko ero tapahtunut aivan hiljattain, vai miksi olet vielä noin kiinni entisessäsi?
mun mielestä ole kiinni exässään, vaan nyt oli kyse lapsesta ja lapsen tapaamisesta! Lue ennenkuin kommentoit!
että olisin vielä kiinni exässäni?
Exä kyllä tulisi takaisin, jos vain sormia napsauttaisin, mutta kun en halua. Tätä asiaa käytiin taas kerran eilen läpi. Erosta n.3v.
Ainoa asia mikä minua kiinnostaa on poikani hyvinvointi.
Asia selvä?
:-) Lue nyt, tyttö hyvä, tarinasi uudetsaan!
Hyväksy se, että Sinä et ole ex-miehellesi enää mitään. Hyväksy myös se, että se nuorempi saattaa olla viehäätävämpi kuin sinä! Varmaan sinäkin olet joskus ollut viehättävä.
Elä elämääsi eteenpäin. Ja mikä tärkeintä: ELÄ OMAA ELÄMÄÄSI.
Luin uudestaan, enkä valittanut oman elämän puutteesta. Miksi niin päättelit?
Ex sanoi itse eilen (taas kerran), että rakastaa minua enemmän kuin uutta tyttöystäväänsä ja tulisi heti takaisin, mikäli antaisin mahdollisuuden. Ehdotteli kanssaan treffejä sun muuta... Eli mitä MINUN pitää mielestäsi hyväksyä?
Sen pystyn kyllä hyväksymään, että maailmassa on muitakin viehättäviä ihmisiä, kuin minä. Luin kirjoitukseni toisen kerran uudestaan, enkä huomannut valittaneeni siitäkään, etten olisi viehättävä.
Puhuin pojastani ja hänen oikeuksistaan. Isä on itse saanut päättää milloin haluaa tavata lastaan ja saanut myös päättää haluaako ylipäänsä tavata. Pakottanut en ole. Kyse on siitä, että sovituista tapaamisista pidetään kiinni, varsinkin jos niistä on kerrottu lapselle. Tapaamisen peruuntumiselle ei riitä syyksi riita uuden tyttöystävän kanssa tästä eteenpäin, varsinkaan jos isä pyytää minua joustamaan omissa sovituissa menoissani hänen ja lapsen hyväksi.
Olisit itse ollut perjantaina katsomassa, miten poikaan vaikutti se ettei isi tullutkaan. Eivät olleet kuukauteen nähneet, joten ikävä oli todella kova ja pettymys sen suuruinen. Poika ei uskonut, vaikka monta kertaa sanoin, ettei isi pääse, hoki vain, että kyllä isi tulee, kun lupasi, tulee ihan kohta.
Lueppas nyt oma kirjoituksesi uudestaan, äläkä ajattele noin mustavalkoisesti!
Ja niin... mikäli olet exäni uusi tyttöystävä, niin hyväksy sinä se, että olet valinnut itsellesi miehen, jolle et ole numero 1!
illoin kulkee,heittää unihiekkaa,päivän leikit aika lopettaa on,kun ex miehen iltasatu alkaa..
ja voisin vaikka 100e lyödä vetoa,et samanlaista soopaa kuuntelee nyksä onnellisena,ja pitää sua ääliönä joka roikkuu miehessä joka rakastaa vain ja ainoastaan häntä..ja molemmat sinisilmäisesti uskotte mitä teille sanotaan..
ja joo,tiedän,tunnet miehen niin hyvin että tiedät hänen puhuvan sinulle totta..ja eron syy oli..annas kun arvaan..miehen petollisuus ja valheet..öööööö...
"Olisit itse ollut perjantaina katsomassa, miten poikaan vaikutti se ettei isi tullutkaan. Eivät olleet kuukauteen nähneet, joten ikävä oli todella kova ja pettymys sen suuruinen. Poika ei uskonut, vaikka monta kertaa sanoin, ettei isi pääse, hoki vain, että kyllä isi tulee, kun lupasi, tulee ihan kohta."
Ja silti olet valmis lopettamaan tapaamiset KOKONAAN...
Onko sekään hyvä, että isä jatkuvasti peruu tapaamiset? Mikään ei ole pahempaa, kuin ainainen epävarmuus ja pettymys.
Uskon, että ajan kanssa lapsi oppisi elämään myös ilman isää ja ainakin hänen elämänsä olisi tasaisempaa. Juuri nyt meillä olisi neuvolapsykologilla hoitosuhde, joten apuakin olisi lapselle saatavissa.
Toivon perusteltuja mielipiteitä!
montaa päivää ennen et isä tulee,jos kerran tiedät et ei voi luottaa??käske exän myös olla lupailematta mitään..
ei se kai lasta haittaa jos isä vaan tulee "yllättäen" hakemaan lapsen..
ei silti ole oikeutta kieltää tapaamisia,ole sinä aikuinen,ja hoida asia lapsen etua ajatellen,eikä isän tyhmyyksiä kostaen..
nyksän suhteen. Minä en satuihin enää usko.
Noh, onko mitään sanottavaa lapsen kannalta? Pitäisikö minun seurata vaan vierestä, miten isä leikkii lapsensa tunteilla vai poikkaisenko välit kokonaan?
tapaamisissa täytyy olla valvoja mukana, joten isä ei vaan voi hakea yllättäen lastaan. Ja itse hän halusi sopia tietyt päivät, pyysi omaa äitiäänkin puhumaan minulle puolestaan. Nyt kun suostuin ja saimme sovittua, niin eipä halua pitää niistä kiinni. Jos olen itse valmis uhraamaan aikaani isän ja lapsen hyväksi, niin odotan respectiä myös toiselta osapuolelta, tottakai! Näyttäisi vähän siltä, että tarkoitus onkin vaan pompotella minua ja lasta siinä sivussa.
siis voihan niistä sovituista tapaamis päivistä pitää kiinni,mutta ei sitä lapsen tarvitse tietää..
ja tuo valvoja olikin ihan uus juttu,en voinut siitä tietää kun edellisen kirjoitin..
mut siis ei lapsen tarvitse tietää et teillä on sovittu esim joka toinen viikonloppu tms,vaan sanot et iskä tulee taas joku keta hakemaan..
se,että nyt "kärsit" siitä et joudut omia menoja muuttelemaan,tai aina hommaamaan varapaikan siltä varalta,et isä ei tulekkaan ja lapsesi isoksi kasvettuaan huomaa itse minkälainen isä on,ja huomaa kuinka paljon olet tehnyt heidän suhteensa eteen...
tai..
katkaiset lapsen ja isän välit nyt,ja huomaat lapsen ollessa 15v,hänen syyttävän sinua siitä,ettei tunne isäänsä,ja kuvittelee tämän olevan joku yli-ihminen ja maailman paras isä,tietämättä kuitenkaan mikä tosiasia on..
itse olen valinnut tuon ensimmäisen vaihtoehdon,ja se on ollut palkitsevaa,sekä minulle että isälle,mutta ennenkaikkea lapselle.
En olekaan lapselle sanonut mitään, isä sitä tekee.
Ja millaseen pompotteluun mun pitäisi suostua? Nyt kun suostuin sopimaan tietyt päivät, jolloin en järjestä itselleni mitään ohjelmaa, niin isä peruu tapaamisia... Ei naurata!
Lasten ongelmiin perehtyneet ammattiauttajat ja psykiatritkin ovat sitä mieltä, että mikäli toinen vanhemmista ei halua noudattaa tapaamisia vaan aiheuttaa tahallisesti pettymyksiä vaikka on lapselle ilmaissut saapuvansa, on syytä estää tapaamiset joksikin aikaa.
Lapsia sillä suojellaan. On erittäin nöyryyttävää lapselle joutua jatkuvasti alistetuksi tuolla tavoin.
Mutta niin se vain on, etä vanhemmalla ei ole mitään pakkoa tavata lasta, vaikka sopimuksessa lukisi esim, joka toinen viikonloppu.
Lähin sitä vastoin, on annettava lapsi etälle, silloin kun sopimuksessa niin lukee.
Lasten pettyessä, lähivanhempi lohduttaa,
mutta lapsi siltikin pyyteettömästi rakastaa etä vanhempaansa.
(isompana voikin olla eri juttu, mutta voi olla niinkin, ettei lapsi näe sitä, jos etä pettää, lapsi voi silti pitää etää syyttömänä..)
voin kertoa, että isäni oli juuri sellainen, että lupasi tulla, eikä tullutkaan. Soitteli sitten joskus puoli vuotta sen jälkeen ja taas hoki kuinka kauhea ikävä on ja tulee katsomaan heti kun pääsee. Ei tullut, vaan hummasi vain naisten kanssa.
Muistan erittäin hyvin sen katkeruuden tunteen. Silti pidin isääni vuosia jalustalla ja kuvittelin häntä maailman parhaaksi ihmiseksi.
12-vuotiaana viimein sanoin hänelle, että älä enää soita. Se oli vapauttavaa, mutta tuskallista.
Parempi olisi ollut, kun koko äijä olisi kadonnut elämästäni. Aiheutti vain suunnatonta mielipahaa pienelle ihmiselle ja vääristi sen rakkauden, mitä vanhemman tulisi lastaan kohti tuntea.
Just just. Miten alas voi katkeruudessaan vajota? Tuo valvoja juttu on aika paksua.
Hyväksy viimein se, että sinä olet miehellesi NOLLA, mutta lapsi ei. Nykyisellään vain purat katkeruuttasi lapseen estämällä ja hankaloittamalla hänen oikeuksiensa toteutumista!
Mikä tekee sinusta kyseisen asian asiantuntijan?
joka taitaa itse olla aika pahasti kiinni entisessään kerran hyppii tämän käskystä kuin apina :) muka lapsen eduksi.
Olet siis valinnut lapsellesi elämäntavan, jossa suot hänelle jatkuvia pettymyksiä ja pikkuhiljaa tapahtuvan luottamuksen murenemisen ihmisiin ja lupauksiin. Jotta onnea vaan, sitä tulet tarvitsemaan.
onko se sittenkään lapsen henkiselle kehitykselle hyväksi jos tälle tuotetaan jatkuvasti em. tilanteita? Ei ole. Ei ole hyväksi niiden "eliminointikaan"tapaamisten jääväämisellä kokonaan, mutta jokaisen vanhemman on tehtävä itse ratkaisunsa. Joku lapsi voi "ottaa opikseen" ja menettää itse tapaamishalut jo hetkessä, toinen saattaa kituuttaa vuosikausia turhassa toivossa eläen. Paha mennä vieraan sanomaan miten kukakin lapsi reagoisi.
taidat olla itse näitä "peruuttelevia" tapauksia....
Lapsen kysymykseen koska tämä näkee isän ja isä hakee, pitäisi siis vain aina vastata että isi hakee sitten joskus kun hakee? Kyllä 3-vuotiaskin ilmaisee omaa tahtoaan tehdä ja nähdä, jatkuva epämäärinen vastilu syö varmasti luottoa ja hermoa.
jos hommat hoituu sormia napsauttamalla.
vähänpä olet maailmaa nähnyt jos marttyyriksi tuolla sinun mielestäsi tullaan..
minusta ei ole marttyyrimaista jos pidän kiinni omista menoistani ja hommaan lapselle toisen hoitopaikan siltä varalta et isä ei tulekkaan..
päinvastoin kuin kuvittelet,juuri tuolla vältin olemasta isän "armoilla" ja jatkoin elämääni olematta riippuvainen hänen tekemisistään = )
ja kuka puhui pettymyksistä?en kai ole niin ääliö,et jos tiedän ettei isään uskaltanut luottaa,olisin sanonut lapselle et viikon päästä menet iskälle?en tietenkään,sanoin et menee jonnekkin,katsotaan nyt kenelle..
ja kiitos onnitteluista,tätä erossa elämistä on jatkunut jo 11v ja edelleen ollaan puheväleissä isän kanssa,sekin on muistanut tässä vuosien aikana kasvaa aikuiseksi,joten hyvin menee = )
lapselle selittely ja toisen vanhemman "puolustelu" tai toisen vanhemman tapaamisten eväys kokonaan,niin silloin tuo peittely on parempi vaihtoehto..vai kuvitteletko,et 3v isän ikävä ja kaipuu loppuu siihen,kun hänelle sanotaan ettei enää isää näe ollenkaan????
mutta onkos sinulla paljonkin kokemusta siitä lapselle toisen vanhemman puolesta jatkuvasta selittelystä tai tämän etän mokien oikomisesta?
Ei lapset ole tyhmiä, tajuavat kyllä lopulta kuitenkin. Joskus jopa ennen meitä aikuisia.
jolloin lapsi oli n 2v..nyt siis jo iso,ja eipä sitä selittelyä tarvitse,kun homman hoitaa niin,ettei lapsi odota kahta viikkoa sitä päivää kun isän pitäisi taas tulla..sitten kun tiedetään varmasti et isä tulee,vasta kerrotaan..
ja tajuaa kyllä,mut jos olisin evännyt isältä tapaamiset kokonaan,nyt saisin selitellä lapselle miksi en ole antanut tutustua isään..
molempi pahempi,jokainen siis päättäköön mikä on paras omalla kohdalla.
meillä homma on toiminut,ja lapsella on isä joka välittää ja jonka luona lapsi käy,sopivat siis nykyään jo keskenään koska näkevät,enää ei minua siihen tarvita..lapsi myös tietää jo,et kaikkia isän lupauksia ei voi "ottaa todesta" mut rakastaa silti isäänsä..
kyllä lapset ymmärtävät kaikenlaista,myös sen,jos äiti estää kiusallaan tapaamiset isän kanssa,ja siksi en siihen rumbaan lähtenytkään.
pieni lainaus tekstistäsi:
"...katkaiset lapsen ja isän välit nyt,ja huomaat lapsen ollessa 15v,hänen syyttävän sinua siitä,ettei tunne isäänsä,ja kuvittelee tämän olevan joku yli-ihminen ja maailman paras isä,tietämättä kuitenkaan mikä tosiasia on.."
Perimmäinen syy että suostut olemaan ex:äsi pompoteltavana ja altistat lapsesi jatkuvasti niille pettymyksille kun hakemiset peruuntuu/ siirtyy (kai lapsesi kuitenkin haluaa nähdä isän, kokee siis jonkin sortin pettymyksen kun ei näe?) on siis vain se, että suojeletkin itseäsi.... ("älä vihaa minua, vihaa mieluummin isääsi sitten kun itse ymmärrät mikä tälle oli tärkeintä").
Jos syy on, että "pelkäät" lapsesi alkavan vihaamaan sinua ja järkeilet tilanteen nyt niin että alkakoon mieluummin vihaamaan isäänsä oman opin ja turhien pettymysten kautta, herää kysymys, onko se motiivisi sittenkään ihan oikea...
Puhutaan lapsen parhaasta, mutta todellinen syy on usein noinkin itsekäs kuin pelko lapsen "vihan" kompensoitumisesta itseensä.
Minusta on perin kummallista jos joku suostuu tuottamaan lapselleen tuollaisia ihan turhia pettymyksiä. Kyllä se elämä koettelee vielä muutenkin ihan tarpeeksi.
Ihna mielenkiinnosta, onko lapsesi koskaan tai kovinkaan usein osoittanut itse omaaloitteisuutta isän näkemisissä ja miten ne hoidit? Väistitkö kysymykset vain, että hakee sitten kun hakee, ei tarvi vielä tietää?
olen tuosta
"molempi pahempi,jokainen siis päättäköön mikä on paras omalla kohdalla."-kohdasta.
Mutta miten asiat hoituivat teillä silloin kun lapsi oli pienempi? Isompi (ilmeisesti nyt jo murkku) ymmärtää jo asioita laajemmalti, ei varmaan vaadi toisen vanhemman selittelyjä etän mokille. Mutta eikö teilläkään lapsi eron jälkeen, siis pienempänä, tahtonut nähdä isää omasta aloiteestaan ja siten koskaan kysellyt koska näkisi? Vai tyytyikö vain ottamaan armonpalan rippeet ja näkemään silloin kun isälle sattui sopimaan? Eikö koskaan odottanut malttamattomana sitä yhteyden ottoa vai suhtatuiko jo pienestä isään välinpitämättömästi? Miten toimia, jos se pieni lapsi vuodesta toiseen odottaa kuukausi tolkulla vastausta koska taas näkee isän, koska isä pitä luopauksensa, ja jos vastaus on aina vain "en tiedä, hakee sitten kun ehtii" ja tuhat sepitystä lupausten rikkomiselle jonka tuloksena on sitten tukku pahaa mieltä ja sen purkaantumista muihin asioihin?
meillä lapsi ja isä kyllä tapasivat lähes viikottain,ja otti lapsen luokseen 1-4krt kuussa,joten ei nyt kamalasti ollut selittelemistä..
ja käsittääkseni ap:lla ei myöskään ollut ongelmana se,ettei isä IKINÄ kävisi,vaan se,et ei AINA sovittuna aikana tule..
silloin jos isä ei kuukausiin käy,niin asia on aivan toisenlainen,mutta sain ap:n kirjoituksesta käsityksen,et isä kuitenkin on lapsen elämässä säännöllisen epäsäännöllisesti,eli ei kuukausitolkulla "kateissa"..
tuskin sekään on lapselle hyväksi jos isä ei_AINA_pidä kiinni sovituista eli_YLEENSÄ_unohtelee tai siirtelee. Siinä saattaa mennä nopeasti viikko tai neljäkin. Vaikka kyllähän se lapsi tottuu, lievemmissä tapauksissakin oppii korkeintaan että sovituista ei tarvitse pitää kiinni.
Teillä ei siis lapsi kysellyt isän perään, ja parempi niin jos tällä oli taipumusta tuottaa pettymyksiä näiden tärkeysjärjestys kysymyksien suhteen.
Mielestäni jokaisen ihmisen tulisi kuitenkin arvostaa itseään niin ettei antaisi kohdella itseään ja niistä keistä on vastuussa ihan miten tahansa. Siitähän näissä on kyse, etän normaalin arvostuksen puutteesta niin lapseen kuin tämän toiseen vanhempaankin, jos syyt säännölliselle epäsäännöllisyydelle eivät ole ns. hyväksyttäviä syitä kuten ihan pakolliset äkilliset työtehtävät. Melko harvalla on.
Voi luoja niitä naikkosia! Anna paukkua vaan, näytä sille kuka on pomo! Hyvä. Viis veisaa mitä se eukko selittää, ne on kaikki niin kateellisia ja ktkeria, että rumuus loistaa jo kauas!
Täytyy sanoo että iskälä oli luonnetta.
Kyllä lapsi on aina etu sijalla sillä naisia tulee ja menee jos yks lähtee kyllä se joskus toinen löytyy.
Lapset on vain hetken lapsia niitä harvon tulee
oneksi itsellä on nykynen emäntä hyvin ymmärtäväinen ja ex kanssa kaikki kunnossa joten saa nautiia lapsen kasvusta.
Ei se lapsen syy ole jos parit ei yhteen sopeudu.
On hyvä että sinultakin luonetta löyty pitää lapsen puolta ja pidä jatkossakin !! mutta muistakaa elää sovussa lapsen nähden.
Peruipa tossa jo seuraavaakin tapaamista... Nyt ei olekaan varaa lähteä lapsen kanssa uimaan, vaikka juuri pari päivää sitten sai vapaat kädet päättää tapaamisista lapsen suhteen!!!
Ja näin hyvin sujuu meillä herran itsensä ehdottamat säännölliset tapaamiset.
Lastenvalvojalla käynti ei sitten auta mitään. Valvotut tapaamiset tulisivat kyseeseen joka tapauksessa, eikä isä suostu niihin. Omasta mielestänikin olisi lapsen kannalta parempi, mikäli saisimme keskenämme sovittua ja hoidettua tapaamisasiat, mutta eihän tästä mitään näytä tulevan.
Minulla ex rupesi kanssa venkoilemaan tapaamisten suhteen. Milloin oli sairastunut äkisti (ja sitten sain kuulla, että olikin ollut jääkiekko-ottelussa räkäkännissä), oli jos jonkinlaista syytä ja tapaamiset harvenivat ja harvenivat.
Viimein kyllästyin ja kielsin tapaamiset kokonaan.
Ex vei asian heti lapsenvalvojalle ja siellä sovittiin tapaamiset paperilla.
Aluksi sovittiin tapaaminen 2 tuntia viikossa ulkosalla, että voisivat tutustua uudelleen (oli mennyt aika pitkä aika kun olivat viimeksi nähneet) ja sitten jossain vaiheessa voisi ottaa lasta luokseen.
Pari kuukautta meni hienosti, mutta sitten ex ilmoitti, että on parempi, että katoaa lapsen elämästä, kun ei kerta saa edes kunnolla tavata.
Yhteydenpito loppui siihen.
aiemmin kirjoitit että :
>tapaamisissa täytyy olla valvoja mukana, joten isä ei vaan voi hakea yllättäen lastaan.>
ja nyt kirjoitat että:
eli, miksi valvotut tapaamiset?
nyt siis tapaa ilman valvojaa.
ei isä voi valita suostuuko vai ei, jos aihetta on, isän on suostuttava valvottuihin.
tai jättää tapaamasta lasta.
miksi pitäisi olla valvotut?
ja kuitenkin kirjoitat:
eli, mitään syytä ei taida valvoittuihin tapaamisiin olla.
ei valvottuja tapaamisia noin vain saa.
pitää olla hyvät syyt ja faktaa.
Kyllä on valvottuihin tapaamisiin ihan perustellut syynsä, faktaa löytyy vaikka mistä viranomaistaholta. Olen satavarma, että oikeudessa valvotut määrättäisiin.
Nyt isä tapaa lastaan niin, että minä olen mukana. Ja todellakin haluaisin, että pystyisimme keskenämme sopimaan lapsen tapaamisista, antaahan se enemmän mahdollisuuksia lapsen ja isän suhteeseen. Voivat vapaammin tehdä asioita yhdessä näin.
Ex on minulle sanonut, ettei ryhdy taistelemaan minua vastaan oikeudessa, tietää varmasti itsekin seuraukset. Lastenvalvoja ei siis tule kyseeseen, koska valvottuja tulisin vaatimaan, jonka isä taas kokee liian nöyryyttävänä.
Selventyikö yhtään?
Kerta kaikkiaan! Kuvottavaa tuo lasten käyttö välikappaleena purkaessasi omaa katkeruuttasi. Oletko ihan varma, että lapsille on hyväksi olla juuri sinun seurassasi? Ehkäpä ex-miehei olisi parempi vaihtoehto, ainakin kirjoitustesi taustalla olevien vaikuttimiesi perusteella. Ja josa hänellä kerran on uusi elämä alkanut, olisi hänellä tarjota tasapainoinen perhe-elämä lapsilleen.
toisaalta nyt ymmärrän paremmin miehesi nykyistä kumppania.
Isä ei tapaa lasta yksin, vaan tapaa myös sinut.
Voi olla etten välttämättä vastaavassa tilanteessa olisi yhtään innostunut myöskään asiasta, jos olisin tuo uusi puoliso.
Luultavasti puoliso ymmärtää lapsen tapaamisen, mutta ei sinun tapaamistasi. (kerroit että mies olisi mielellään palaamassa luoksesi..)
ehdottaisin vain lastenvalvojalle menoa, ja jos kerran valvotut tapaamiset olisivat tarpeen, sitten niitä.
tai sitten niin, että "valvoja" on joku muu kuin sinä.
Veisit lapsen jollekkin luotettavalle henkilölle, tai tämä luotettava henkilö menee lapsen kanssa jonnekkin, mihin isä tulee tapaamaan.
esim isovanhemmat tjms.
minäkin uuden tyttöystävän reaktion. Enkä yhtään ihmettele, että on mustasukkainen, koska varmaan exästä paistaa läpi, vaikka kuinka yrittäisi muuta todistella.
Tilanne on kuitenkin näin, ettei ole ketään muuta ihmistä valvojaksi. Exä ei tule toimeen omien vanhempiensa kanssa, eivätkä nämä muutenkaan ole olleet mukana lapsenlapsensa elämässä mitenkään innokkaasti. Tuskin olisivat halukkaita sitoutumaan nyt "valvojiksikaan".
Pattitilanne. Isä EI suostu virallisiin valvottuihin.
Tässä tilanteessa en jaksa sen enempää ajatella uuden tyttöystävän reaktioita, enkä sitä mikä olisi parasta hänen kannaltaan. Hoitakoon exä suhteensa niinkuin parhaaksi näkee. Eihän se minulle edes kuulu.
Säälin lapsiasi. Tuolla pelilläsi heistä tulee vielä tasapainottomia ja pahimmassa tapauksessa joutuvat vielä hoitoon psyykkisten ongelmien takia. Ja sinä, pyhimys, syytät siitä tietenkin ex-miestäsi. Ellet jopa ex-miehesi uutta kumppania.
Jos isää ei nytkään kiinnosta,
sano että jos ei tämä tapa häntä kiinnosta, niin sitten lähetään lastenvalvojan kanssa sopimaan.
jospa isä sitten ajattelee asiaa.
ja alkaa taas tapailemaan.
Mielestäni pahin mahdollinen tapaus ei lainkaan ole se, että joutuu hoitoon psyykkisten ongelmien takia, vaan se, ettei saa hoitoa laisinkaan.
Olen pahoillani, kun sinulle on käynyt näin:(
Siis hetkinen... Onko jo käynyt niin, että lapsesi on hoidossa??? Ja sinä näet siinä vielä naurun aihetta. Kerta kaikkiaan. Nyt nuo sinun kirjoituksesi vasta saavat oikean kontekstin. En enää niitä ihmettele.
Lakkaa ihmeessä leikkimästä lapsellasi ja hakeudu itse jonnekin. Ex-miestäsi haluan kuitenkin onnitella. Lähdön syy on ilmiselvä, hän on valinnut onnellisen elämän.
luin koko viestiketjun enkä voi kuin ihmetellä miksi suurin osa näistä vastaajista sinulle on vastannut kun heillä ei ole mitään sanottavaa alkuperäiseen kysymykseen. he päinvastoin etsimällä etsivät sinusta ja toimistasi jotain vikaa. mielestäni toimit täysin oikein:
olen itse yh ja ymmärrän täysin suuttumuksen kun isukki perui tapaamisen tyttöystävän kanssa olevan riidan takia. jos isä haluaa olla lapselle isä ja tavata häntä on hänelle tehtävä selväksi että tapaamisia ei peruta minkään muun kuin esim. sairauden takia. tiedän miltä tuntuu kun lapsi odottaa isää joka ei tule tai on kolme tuntia myöhässä. lapselle tällainen on kovin tuhoisaa moninkin tavoin kun luottamus toiseen vanhempaan vähenee ja lopulta käy niin että lapsi omaa pahaa mieltä välttäkseen sanoo itse ettei halua nähdä isää (koska jos se taas ei tulekaan niin sitten on poika turhaa odottanut ja toivonut ja iloinnut, paha mielihän on musertava odotuksen jälkeen)
joo taisin kirjoittaa aika epäselvästi mutta itse olen sitä mieltä että pidä tiukasti kiinni tapaamisista ja jos isukki ei niihin pysty sitoutumaan niin sitten vaan lastenvalvojalle miettimään kuinka tapaamiset isän kanssa voi ylipäätään onnistua. isä on kuitenkin lapselle yleensä todella tärkeä mutta jos isän arvojärjestys on sellainen että tuollaisia perumisia saattaa tulla lisää niin kannattaa todella miettiä mikä on pojan etu, pettyä aina kun sovitut tapaamiset ei toteudu ja lopulta inhota isää vai tavata isää joskus "sattumalta" silloin kun isälle sattuu sopimaan. edellyttää sitä että isä ei myöskään lupaile mitään lapselle tai sinulle vaan soittaa sinulle sitten kun hänelle kävisi ja jos teille käy niin sitten tapaaminen on lapselle yllätys.
tsemppiä, tiedän miten hankalaa välillä on saada tapaamiset toimimaan. lastensa takia sitä kuitenkin tekee mitä vaan että heillä on suhde siihen toiseenkin vanhempaan.
Huomannut olen itsekin, että jotkut täällä etsimällä etsivät minusta jotain taustalla olevia katkeruuksia sun muita. Ei haittaa.
Paljon on kuitenkin tullut myös hyviä kommentteja ja mielipiteitä, ajattelemisen arvoisia asioita.
Siispä jatketaan:)
oikeus tapaamiseen ei ole velvollisuus tapaamiseen. Tapaamisoikeuden käyttämättä jättäminen ei oikeuta estämään tapaamisia tulevaisuudessa.
miten toimitte jos teille itsellenne tulisi meno juuri silloin kun isällä olisi tapaamisvuoro..esim lapsen kanssa pääsisitte mökille tai jonnekkin muualle?
asia ei tietysti ole täysin verrannollinen,mut muistattehan,et tapaamisista pidetään kiinni..eikö?
pääsisin mökille lapsen kanssa, niin menisin, tottakai! Itse olen ollut mökillä viimeksi 15 vuotta sitten, lapseni ei koskaan. Ymmärtäisin myös, jos isä pääsisi mökille.
Isän ja lapsen tapaamista en peruisi sen takia, että minulla on riita mieheni kanssa. Kuulostaakin jo niin naurettavalta ajatukselta.
Osaan myös ajatella muutamaa päivää pidemmälle raha-asioitani ja sitä onko minulla varaa viedä lapsi tapaamisiin. Isä taasen yhtäkkiä huomaakin, ettei hänellä ole varaa mennä uimahalliin, eikä ilmeisesti leikkipuistoonkaan, mikä on ilmainen.
siis ihmettelen asiaa raha ja lapsen tapaaminen
lukuun ottamatta sellasia pariskuntia jotka elää toisella puollella suomee mutta, oletan että asutte samalla paikkakunnalla.
itse en ole koskaan miettinyt sitä onko vara tavata lasta sillä lapselle on kuitenkin tärkeintä tavata "isä" kun se että mitä tehdään ja kuinka paljon sitä rahaa menee on edes väärin opettaa lasta siihen että se saa kaiken kun iskä tulee ja hakee sillä rakkautta ei lapsenkaan silmissä mitatta materiaalilla se pitää jo pienelle lapselle opettaa ok kaikki maksaa mutta jos itsellä on vara täälä maksulisessa valtakunnassa ellellä ja on vara joka päivä syödä luulis että olis siittä vähästä ilo jakaa oman lapsen kanssa eli tää teksti on kohdistettu suoraan lapsen iskälle....
pistelee vihaksi ajatella kuinka lapsi tässä kärsii.
Sulle en voi toivoo kuin hyvää jatkoo ja toivottavasti saatte kaiken kuntoon.
Antakaa lapsen olla lapsi ja nautikaa siittä ajasta kun hän on teidän kanssa.
laitoinpa sitten väärän jutun alle äskösen..
keskustelun alotanut henkilö kyllä tiettää mihin oli tarkotus tää laittaa
Miksi naiset ovat juoruämmiä? Miksi kerrot noinkin henk.koht. asioita netissä? Kysymys Karoliinalle? Oletko kenties katkera..? Katkeruus ei johda mihinkään hyvään...ole nainen ja lopeta katkeruus ja ex miehen panettelu julkisesti..
on tarkoitettu keskustelulle
yksinhuoltajan ja yhteishuoltajan arjesta.
Aloitusviesti lienee juuri sitä itseään.
Täällä moni kertoo henkilökohtaisia asioita, koska juuri sillä tavalla voi kertoa omasta arjestaan, kuitenkin anonyymisti.
ja muut kaltaisesi kerrotte täällä netissä paaaaljon henkilökohtaisempia asioita itsestänne noilla viesteillänne, kuin minä.
Seuraa ihmeessä kirjoitteluani vastaisuudessakin, saatat kuulla jopa lisää juoruja.
Juuri tulleen tiedon mukaan on seuraavakin tapaaminen peruttu.
Omalta osaltani olen katsonut nyt kortit loppuun ja sanouduin irti koko tapaamisista. Miksi viitsisin sitoutua tuollaiseen epävarmaan juttuun, kun isukilla ei näytä kuitenkaan olevan halua noudattaa itse laatimaansa sopimusta.
Elämä on tässä ja nyt. Nähtäväksi jää mitä tulevaisuudessa seuraa lapsen osalta. Onneksi pojalla on kuitenkin omien sanojensa mukaan "mun ihana äiti". Voisihan asiat olla paljon huonomminkin:)
Kiitos kaikille, jotka otitte kantaa! Jatketaan.
Onko isä siis nyt pe-ti välillä perunut (viestiesi perusteella) 3 tapaamista,ja kuinka usein on oikein sovittu ne tapaamiset?
Ja haluaisiko isä ehkä tavata lastaan,ilman sinun oloa paikalla?Jos johtuukin perumiset siitä,ettei halua tavata sinua?Ei olisi mahdollista hommata jotain muuta valvojaa,tai ehkä luopua valvojasta kokonaan..(siis miksi valvoja pitää olla?)
Perui perjantain. Lupasi puhelimessa lapselle tulla lauantaina. Siis kysymättä minulta. Katsoin läpi sormien. Lauantain tapahtumat käyvät ilmi ensimmäisestä viestistäni. Eli mikäli en olisi suuttunut, olisi sekin tapaaminen jäänyt. Ja tänään siis perui seuraavan sovitun tapaamisen.
Tapaamisia isä ehdotti 2 kertaa viikossa ja sovimme päivät täysin hänen ehdoillaan.
Valvoja on pakollinen, enkä haluaisi syistä kertoa sen tarkemmin. Mieti itse joku syy miksi näin voisi olla, niin varmasti osut oikeaan.
Asiahan on niin, että isä haluaa tavata lasta sekä minua. Sanoi itse näin lauantaina. Olisi halunnut minut myös mukaan uimahalliin, mutten suostunut. Niin siis, uimisen ajaksi voin luottaa lapsen vain isän seuraan, tietysti pienen tilannekatsauksen jälkeen.
Epäilyttää vaan kundin motiivitkin "lapsen tapaamiseen". Kumma juttu, että ensin hän viestillä ilmoitti peruvansa seuraavan tapaamisen ja toisella viestillä heti perään kyseli olisiko minulla ollut treffit=D
Miltä kuulostaa?
siltä että kundi/isukki olisi mieluummin sinun kundi kuin lapsensa isukki. tai ainakin toive on edelleen että pääsisi takaisin sinun elämääsi johon tietenkin kuuluu myös lapsenne.
olen ollut samankaltaisessa tilanteessa. tuon kaltaiselle isukkikundille kannattaa tehdä selväksi että lapsi on se jota hän tapaa, et sinä vaikka hän niin toivookin. se että joudut olemaan tapaamisissa mukana on täällä näköjään joidenkin hyvin vaikea ymmärtää; minusta on selvää että jos isukilla on piirteitä tai tapoja jotka eivät sovi lapsen kanssa olemiseen niin sinä olet mukana. tiedän kokemuksesta kuinka kurjaa ja hankalaa on vaivata muita ihmisiä tällaisella asialla.
olet jaksanut hyvin sietää tuollaista tuuliviiri-isukkia mutta jospa pidätte nyt pienen tauon jotta isä tajuaa että sinä et kuulu enää mihinkään pakettiin jonka hän voi saada, joskus se on niin kumman vaikea ymmärtää vaikka sitä olisi hokenut vuodenkin putkeen. ja jos isällä tämän jälkeen ei ole järki päähän asettunut niin kuten sanoit niin pärjää poikasi mieluummin ilman turhia lupauksia jakelevaa isää kuin sen ainaisen epätietoisuuden kanssa että tuleeko isä vai ei.
minä puolestani voisin oeptella kirjoittamaan selkeitä lyhyitä lauseita mutta nyt ei ole aikaa korjata kun on kiirus:)
se vielä että vedä raja siihen että et kerro omasta elämästäsi tälle kundi kundiselle koska vaikuttaa siltä että hän ei ole sinusta tosiaankaan vielä yli päässyt.
voimia sinulle!!
ps. ja tätä on sitten turha kaikkien niiden jotka eivät ole samanlaisessa tilanteessa eläneet alkaa arvostella koska ette tiedä miten ainakin minä ja näköjään ketjun aloittaja olemme tehneet enemmän kuin tarpeeksi ja joustaneet liikaakin jotta lapsen ja isän tapaamiset toteutuisi. minulle lapsen oikeus isään on todellinen ja arvostettava oikeus mutta jos isä ei itse arvosta lastaan sen vertaa että pitäisi kiinni lapselle luvatuista asioista ja kaiken lisäksi on enemmän kiinnostunut äidin elämästä niin johonkin on pakko vetää raja. t. pitkien pötkölauseiden mestari:)
mukavaa päivää ihan jokaiselle!