Täytän tänä vuonna kaksikymmentä ja äitini päivä päivältä senkuin kadehtii minua. Hän koittaa toki peitellä parhaansa mukaan, mutta kateushan on motiivina hänen jokaiseen tekoonsa! Hän yrittää päivittäin minua vähätellä sillä, että vain huokaisee, jos vähänkin puhun hänelle. Hän pistää silloin jopa peliin hänen (surkeat) näyttelijänlahjansa, että vain saisi viestitettyä minulle selkeästi: "Sinun juttusi oli typerä ja tarpeeton".
Hän on kateellinen minulle minun olemuksestani. Minulla on nimittäin häntä paksummat hiukset, laadukkaammat sääret, parempi pigmentti kasvoilla, nuorempi iho ja kauniimpi ääni. Mutta silti se tuntuu niin väärältä, koska hän on kuitenkin äitini!! Olen vasta pikkuhiljaa alkanut tajuta, mistä on oikein kyse. Nyt kun tiedän sen, en tarvitse äitiäni juuri mihinkään. Asunnon ja työpaikan hakemiseen, mutta en mihinkään muuhun.
Voi olla, että tekstini antoi minusta ylimielisen kuvan, mutta sitä en ole oikeasti ollenkaan! Esimerkiksi kuuntelen äitiäni paljon paremmin kuin hän minua konsanaan. Se on jo merkki toisen kunnioittamisesta! Jos joku sai sellaisen kuvan, että roikkuisin äidissäni, niin sekään ei pidä paikkaansa. Sanon hänelle nykyisin vain muutaman lauseen päivässä ja sekin tuntuu olevan niin ylivoimaisen vaikeaa.
Hän on kateellinen minulle minun olemuksestani. Minulla on nimittäin häntä paksummat hiukset, laadukkaammat sääret, parempi pigmentti kasvoilla, nuorempi iho ja kauniimpi ääni. Mutta silti se tuntuu niin väärältä, koska hän on kuitenkin äitini!! Olen vasta pikkuhiljaa alkanut tajuta, mistä on oikein kyse. Nyt kun tiedän sen, en tarvitse äitiäni juuri mihinkään. Asunnon ja työpaikan hakemiseen, mutta en mihinkään muuhun.
Voi olla, että tekstini antoi minusta ylimielisen kuvan, mutta sitä en ole oikeasti ollenkaan! Esimerkiksi kuuntelen äitiäni paljon paremmin kuin hän minua konsanaan. Se on jo merkki toisen kunnioittamisesta! Jos joku sai sellaisen kuvan, että roikkuisin äidissäni, niin sekään ei pidä paikkaansa. Sanon hänelle nykyisin vain muutaman lauseen päivässä ja sekin tuntuu olevan niin ylivoimaisen vaikeaa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Täytät tänä vuonna 20 ja tarvitset äitiä asunnon ja työpaikan hakuun? Ootko kenties istunu linnas ja menettäny sen päälle viel luottotietoskin, vai miten voi olla mahdollista että äiti hakee aikuiselle asunnon ja työpaikan (oletan ettet ole kehitysvammainen, anteeksi jos näin on)?
Ja pakko kysyy sekin, että kun sitten olet ollut töissä ja koittaa tämä huhtikuun riemu: veroilmoitus. Niin kuka laskee puolestasi onko verottaja ollut reilu sinua kohtaan? Ei ole kivaa, eikä etenkään fiksua maksaa esim. 500e liikaa veroja, mikä käy helposti, jos ei osaa itse pitää puoliaan.
No mut joo..tsemppiä pärjäämiseen ja yritä keskustella rakentavasti äitisi kanssa, jos yhä haluat säilyttää hänet elämässäsi, hänen lapsellisuudestaan huolimatta. Ehkä sen sais muuttuu kun kunnol keskustelis.
voi sua s***. Oletko vieläkin vihainen jostain?? :)
"huhtikuun riemu"... Olet ihana =)
Olet yrittänyt jo ties kuinka monesti, mutta olet aina ollut vain entistäkin ihanampi. En voi sille mitään, mutta olit nytkin niin suloinen kun kirjoitit tuon "huhtikuun riemun" *halaa* :)
Että nuorella on ulkonäkö hyvä!
"Minulla on nimittäin häntä paksummat hiukset, laadukkaammat sääret, parempi pigmentti kasvoilla, nuorempi iho ja kauniimpi ääni"
Lue lainaus, ja mieti hetki. - ikä oli?
"en tarvitse äitiäni juuri mihinkään. Asunnon ja työpaikan hakemiseen, mutta en mihinkään muuhun --- jos joku sai sellaisen kuvan, että roikkuisin äidissäni, niin sekään ei pidä paikkaansa"
voivat kadehtia nuorten naisten kauneutta.
Mutta outoa on, jos kadehtii omaa tytärtään!
Minä ainakin äitinä 21-vuotiaalle tytölle, olen erittäin onnellinen, että hän on fiksu, kaunis ja herttainen tyttö, jolla on itsetunto kohdallaan. Mitä muuta äiti voisi toivoa? minä olen suorastaan ylpeä hänestä. Hän on minun tyttäreni, ja minulle rakas!
mennäkin. Mutta ikävä kyllä äitini on liian kilpailunhenkinen iloitakseen aidosti puolestani. Tottakai hän haluaa, että saan hyvän työpaikan ja olen terve, mutta sen enempää hän ei toivokaan. Ei pysty esimerkiksi sietämään sitä, jos tajuan jonkun asian paremmin kuin hän itse tai sitä, että olen vielä nuori ja kaunis (tai no, makuasia. Mutta eivätköhän nuoret ihmiset yleisesti ottaen ole paremman näköisiä kuin rupsahtaneet vanhempansa?)
Toisaalta tajuan "paremmuuteni" häneen nähden. Aikaisemmin en ymmärtänyt, miksi äiti kohtelee välillä kuin mitäkin roskakasaa, mutta nykyisin olen täysin perillä hänen motiiveistaan. Säälittävä akka!
Tekstisi paljastaa että et ymmärrä kaikkea äitisi tarkoituksia ja mielipiteitä. Eikä sinun vielä tarvikkaan, olet vielä nuori ajatuksiltasi, anteeksi vaan.
Äitisi aivan varmasti haluaa kaikessa hyvää ja vain parasta sinulle, mutta tiesitkö, että rajat on rakkautta ja rajat on myös mielipiteitä ja kritiikkiä, joita vastaan ilmeisesti vielä kapinoit. Haluat varmaan, että äitis toimii ja puhuu sinulle kuten haluat ja odotat.
Niin se vain ei mene.
Säilytä tuo oma kommenttisi itselläsi ja lue se uudelleen 5 vuoden kuluttua. Terveisin äiti ( 24 ja 16 vuotiaat lapset)
tyttäreni on nuorempi, kauniinpi ja fiksumpi kuin minä. Hänellä on paksummat hiukset ja kaunis iho jne. jne. Fakta juttu.
Faktaa on myös se, että olen iloinen siitä, että näin on. En voisi kuvitella kadehtivani häntä. Hän on hän, tyttäreni, oma rakkaani.
Olen iloinen myös siitä, että hän on niin fiksu, etten voisi kuvitellakaan hänen ajattelevan, kuten sinä. Kauneudenkin voi nähdä monella tapaa. Esim. tyttäreni mielestä hänen mummonsa, 72 v., on erittäin kaunis.
Tyttäreni muutti kotoa 19-v. Haki itse asuntonsa. On myös hommannut työ- ja opiskelupaikkansa itse. Puhumme toisillemme kaikenlaisista asioista tasveroisina. Pärjäämme ilman toisiamme, mutta myös tarvitsemme toisiamme. Se on varmaankin sitä rakkautta.
Terveisin tyttärestään onnellinen äiti
Teillä on tyttärenne kanssa selvästikin hieno ja terve suhde. Hän kuullostaa myös hyvin tasapainoiselta, mikä lienee ainakin osittain kasvatuksen tulos.
Mutta ei kaikilta voi odottaa samaa. Monilla lähtökohdat ovat niin huonot, että osittaisenkin mielenterveyden säilytys on suuri haaste. Jos on esim. pienestä pitäen käytetty lasta sylkykuppina (=toitotettu jo kerhoikäiselle miten hänestä ei ole mihinkään ja miksi meille tommonen luuseri pitikin syntyä), niin kyllä siinä kärsii kenen tahansa itsevarmuus, joka taas vaikuttaa työnsaantiin ja opiskeluun.
Olen toki samaa mieltä siitä, että vanhempien tehtävä on opettaa lasta omatoimiseksi mm edellämainituissa asioissa. Mutta kaikki vanhemmat ei välitä lapsistaan, puhumattakaan että yrittäisivät opastaa heitä jotenkin elämässä pärjäämiseen.
Avarakatseisuutta siis... ja ehkä lisää ohjausta kouluihin, jossainhan nämä kasvatuksen puutteet pitää pyrkiä paikkaamaan, että oltais ees vähän samal viival. Vanhempiaan kun ei voi valita =)