Taas päättyi ketju entinen
siis avaan uuden samanlaisen.
Runojen ystävät kirjoittakaa
tunnoistanne ilmoittakaa.
siis avaan uuden samanlaisen.
Runojen ystävät kirjoittakaa
tunnoistanne ilmoittakaa.
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 21 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 203
Vanhimmat
uusi viikko lakaa
mennään tasajalkaa
vaikka taas lunta sataa
ja talkkari sen kun makaa
kai talkoisiin täytyy rientää
ja mennä lumet pois viemään
ainakin pihahatieltä
ehtii vielä
on hohtoa.
Iloa ja puhtoa.
Kiittää tahdon entisistä
ja
ilolla odotan elämyksiä
tulevista.
:))))))))))
Yö saapuu ja pimeys pilkottaa
se kaihdinten takaa jo kurkistaa.
Onko päiväiset askareet valmistuneet
puurot keitetty, juotu iltateet.
Jos tehtävät kaikki jo valmiina on
voit vapaasti käydä nyt lepohon.
Kun aamulla heräät linnut jo laulaa
kukkokin kiekuu nyt kello viisi
keikistellen se venyttää kaulaa
älä enää sä mieti, minne yöni jo kiisi.
Jos Lappiin haluat tulla nyt,
niin takuulla yllätyt.
On hanget liukkaiksi tallatut
ja nietokset vallatut.
On tanssi viimeinen kenties tää,
pian yllättää kevätsää.
Ja sulaissaan lumiukot nuo
ne elämää uutta luo.
Taas nousevat esikot mullastaan
ja vehreys peittää maan.
Vain porkkanankeltainen nenänpää,
se ukoista jäljelle jää!
Lapin lumoissa
porojen seassa
aikasi vietät,
senkin tiedät
ruskat vietät
kaamoksessa.
Leikkisällä miellä
elät ehkä siellä
runoilla piristät
mieltä virkistät,
meitä täällä
etelän päässä,
vaihtais en
vannon sen
tottunut oon
läntehen.
Kaamosta niin pimeäksi usein uskotaan,
vaan hanki valkoisena hohtaa aina valoaan!
Pohjoisemman asiaa on porotokat nuo,
jää ja lumi meille toki monet riemut suo.
Turisteja Lapin eksotiikka lumoaa,
mutt parhaan kyydin porolla kai palvattuna saa!
(Tietävät porotalouden harjoittajat.)
Oppinut oon jälleen hyvät puolet pohjoisen,
siksi tätä etelään mä enää vaihtais en!
(Tietää onnellinen paluumuuttaja.)
Mä kokosin lumilyhdyn
lumipalloja pyörittäen
koristeeksi pihamaan.
Tuikki iltaisin pakkasella
lyhty keralla kynttilän.
Saapui suojasää,lämpöaaltoineen
sen muassa suli
lyhty kyyneliin.
Mun elämä kuohuineen
samoin haihtuuko sammuen
kuin lumilyhty pihamaan.
Me kaikki
kuin lumilyhtyjä ollaan
aikamme kukoistetaan
maahan sulataan
Milloin vain
aikamme koittaakaan
Mut tänäänkö vihdoin
säteet auringon saapuu
mielemme kirkastaen
Näin jatkuu huominen
Kumisaappaat jalkaan
ne on nyt parhaat,
ettei kastuis varpaat.
Sillä
muuten nenä juoksee
niinkuin Voitto Hellsten,
ja tulee paha yskä
melkein kättelystä.
Runoketjusi on mitä parhainta luettavaa. Ne on eri ihmiset, jotka runoja rustaavat ja eri jotka niitä arvostelevat. Antakaa palaa runoniekat ja jättäkää pikkusielujen äyskintä omaan arvoonsa!
Siinä tuli selvää tekstiä vähän
minäkin yhdyn täysin tähän
kaikki me yhdessä yritetään
runoilla toisiimme yhdistetään.
Ei synkistellä tätä päivää
ei meillä ole huolen häivää
koetetaan ilomiellä olla
annetaan ikävät asiat kuolla.
Kun päätä kovin kiristää,
mieltä runot piristää.
Saa aivot tuuletusta,
käy ihan juttelusta.
Käydään yhdes runopöytää
täällä ystäviä löytää.
Arvostella ei lain,
iloitaanpa vain.
Lukiessa mukava mieli,
kirjoittajilla oma kieli.
Runoa kun rustaa'
mieltä ei kanna mustaa.
Iloitaan runoista näistä
sulatellaan kevättä jäistä.
Aurinko kun lämmittää,
se luonnon pehmittää.
Kauneus on ihmisessä
jokaisessa tässä.
Aina vain on niin
ketjut kun avattiin
ensin arvostelu suuri
haukkuminen perinjuurin.
Kaikki loppuu aikanaan
runoja kun suolletaan
ketjut senkun jatkuu vaan
pahan mielen arvostelijat saa.
Ketjut monet menestyneet
ovat meidät vakuutaneet
näitä kaikkia tarvitaan
mielen virkeyttä antamaan.
Herranjestas mikä alku
viestini kun poisti haamu
tämä oli mulle uutta
olikohan huonoa runokkuutta?
Opiksi on otettava
runoja parennettava
mitä jos ei onnistu
en kai vain lannistu.
Laulelen minäkin pienen säkeen
joka tyhjästä kokoon on koottu
se on kuin kudottu riepumatto
eikä säveleitä mukana lainkaan
On värejä punaisia, mustia
jotka seuraavat toinen toistaan
ei löydy sanoja muita kuin
kahta väriä ainoastaan.
Tässä on lauluni pienoinen
kuka antaisi sielun sille
soinnun ja säveleen, nuotinkin
se toishan lohtua kärsiville.
.
Ketjulla on ollut kinkkinen alku
poistettu on listalta arvostelun kulku
siinä on tehty loistava työ
käteni mun yhteen lyö.
Nyt voidaan alkaa runoa heittää
se ikävän tunteen alleen peittää
koitetaan ottaa rennosti vaan
ja ruvetaan runoja sorvaamaan.
Ei anneta tilaa vihjailulle
siinä voi olla kademieltä sulle
yhdessä runoniekat runoillaan vaan
keksitään runoketju tulvimaan .
Jospa jokainen runon säe
sielun sisältäisi
ja jospa lisäksi punaisen
pienen sydämen osattaisi
runon säkeisiin istuttaa
vaan jos kylmä on maa
siinä sydän eikä sielu
voi juurtua elämään
jäiseen ja routaiseen.
Poistin oman viestini
en silloin nähnyt omaasi.
Runosi poistui kai omani kanssa
sitä olen tässä vakuuttamassa.
En saa nyt runoa syntymään
kylmyys se tukki virran pään
räntä ja loska hölskyvät
ei solise purot keväiset
jäätyy tunteet ja haaveetkin
toiveet ja unelmat pienetkin
tuleeko kesä laisinkaan
kun lumipeite jo peitti maan
luontokin huutaa tuskissaan
oi saavu aurinko loistamaan
lämmitä nuput silmujen
elinjuuremme lehtien
kuuleeko kukaan pyynnön tään
jäämmekö alle lumen ja jään
herätä toiveemme aurinko
meille pilvien lomasta pilkistä.
Mistä löytäisin sanat sulle
ystävä hyvä kaivatulle
miksi on mielesi matala
vai oletko runoilia vakava
lämpöä huokuu runosi nuo
se mielen herkäksi minulle tuo
usein mietin runojas vakavasti
ne koskettaa sisimpään kovasti
lumi ja jää kun peittää maan
siitä on moni harmissaan
keväistä lämpöä odotetaan
se ilon ja onnen antaa.
mielen se myöskin lämmittä
sydämmen lämpöä on tää
jota voi toiselle ojentaa
näin voi iloa antaa.
Tänä huhtikuun aamuna,
istun tässä kuin haamuna.
Ajatukset harhailee
ne ne kauas karkailee.
Sua kaipaan armas aurinko
missä viivyt? Tule jo.
Mummukin sais voimaa uutta
matkalle kohti tulevaisuutta.
Jos elämä on pelkkää harmaata vaan,
sen kulku on joskus vaikeaa.
Älä sure vaikka sua paleltaa
täällä ystävät monet odottaa
On kohta edessä kesä lämmin
tuulikin puhaltaa leppeämmin
Kedot,nurmet puhkeaa kukintaan
niin kauniina näet Isänmaan.
3.4.2006 klo 12.22
Hauskahan on käydä tässä,
ketjussa löpisemässä.
Ei välitetä noista,
turhista arvostelijoista.
Antaa runoratsun laukata
ja meille iloa tuoda;))
läheiset, ovat omat rakkaat
hevoset.
Avatessain tallin oven,
lämmön ailahdukesen
koen.
Hepoansa sukiessaan, hoivaa
niinkuin äiti lastaan.
Joka aamu aikaisin, 'lasten'
luokse kiirehdin.
Poikkeus ei ollut lain
tämä aamu maanantain.
Lähteissäni kuitenkin
tietsikalle vilkaisin.
Silloin kyllä aika oudon
jutun minä huomasin:
Täällä vierailulla oi
lantakuski, esitteeli :"Olen
Puskajussi!"
Hiippailija öiseen aikaan
hiipinyt kuin varas,
tosin pahantekijälle
aika paras.
Tuotteitaan hän kauppas,
esitteli, mutta sanoin:
"Ei, ei, hyvä veli!"
Nyt oot kyllä väärään
paikkaan tullut, täällä
viihtyvät vain "runohullut",
joilla sepittäjän viisas
mieli, eikä ilkeilevä paha
kieli."
Kotiin sitten myöhemmin
kun palasin, tyypin lähteneen
mä huomasin.
Hajupilven jälkeensä vain
jätti.
Kyllä sillä reppanalla
joku mätti.
Olet ollut kanssani
kolme vuosikymmentä
sinun kanssasi on ollut
kiva olla
Joskus olet tosi vittumainen
mutta niin olen minäkin
haistatan ja kiroilen
mutta hakkaa en
Olipa ketjulla huono alku
ei hyvin sujunut riimien kulku.
Suuret Mestarit arvostelujen
tuomitsi ketjut runojen.
Saahan ihminen jokainen kirjoittaa
piirtää, laulaakin lurittaa.
Emme ole suuria taiteilijoita
emme runotaiteen mestareita.
Jos parempaan pystytte, kirjoittakaa
runomuotoisesti kertokaa
miten kirjoitetaan runo hyvä,
jonka tekin voitte hyväksyä.
Voitte runomuodossa vastata
eikä turhaan aikaanne hassata
Ellette tällaista aikaansaa
menkää sinne missä on Pippurimaa.
Kiva kun kannustat ja
siten meitä innostat
säkeitä rustaamaan ja
palstalle kuskaamaan.
Entä, onko joku kuullut tai
tankoista lukenut?
Googlessa ohje selvästi ja
tekotavan resepti.
Uskallatkos yrittää
tanka-runoa sepittää.
En ohjeita löytnyt, selvää saanut
mutta yrittämästä en laannut.
Näkymä
Harmaa pilvi
katseli harmaata maata
itki suruaan
maa näytti rumalta
pilvi odotti aurinkoa.
Harakka oksalla
pyhäpuku päällä
veikisteli, keikisteli, tuumi
ovatpa ihmiset totisia
minua naurattaa.
Tanka on japanilainen runomitta, jossa ei loppusointuja.
Se on viisisäkeinen (viisirivinen) runo, jossa on määrätty tavuluku joka rivillä.
1.rivi=5 tavua
2.rivi=7 tavua
3.rivi=5 tavua
4.rivi=7 tavua
5.rivi=7 tavua
Siis: 5-7-5-7-7
esimerkki:
1. Ja yö on taas, kuin
2. silmänkantamattomiin
jne...
En ymmärtänyt,mutta
Googlesta en hakenut
se oli niin oudonlainen
vaikka olikin Japanilainen.
Olisit runoillut meille
et oltas päästy perille
teeppä runo Japanilainen
olen niin utelevainen.
Tämä on lainaus
Jäät lohkeilevat,
puristavat railostaan
rannalle ruumiin.
Korppi katsoo himoiten
vanhan meren vainajaa.
tässä oma yritys
Kuinka ihmeessä
päivällä uni tulee
aivan helposti.
Puolen tunnin torkahdus
antaa levon ihanan.
tavallinen kyhäys
kuinka ihmeessä päivällä
kun pääni kallistan
uni tulee hetkessä
ei tarvitse odottaa
puolen tunnin torkku
onkin suuri herkku
mitä jälkeen sen
vielä tarvitsen
kahvit tietenkin
kera rinkelin
Kiitos Katleija-T tanka runon ohjeesta! Minäkin täysin runoton aloin rustata tankaa eräästä Pariisin muistostani.
Kolmijalkainen
hypähti Pariisissa,
näin sen varmasti.
Koira, mutta sielläkö
Mustankissankadulla?
Eroa löytyi runoista
tulkinnasta erinomaisesta
kyllä meidän runot
oikein sopivat ovat.
Tutut ja turvalliset
runot loppusointuiset
kuulostaa niin hyvältä
iloitsen kyllä niistä.
Noinpa sitten Sinultakin
irtos runon rustailuihin teko
Mietin kauan, minustakinko
riimittelijäksi, heko-heko!
Mut tääl nää tuhattaiturit
juoneen mukaan saivat
Niinpä ajatuksenpoikaset
lyhennellen pistän ilmaisut
Hapanta kun naamassa
jos ei aina saamassa oo kehuja
jo muutamille jehuille voi
aina mussuttaa
Vaan kun toisen usko sinun
juttuun ontuu , menee naamas heti ruttuun
hivenen jos kuiskuttaa, pyytää sekä
muistuttaa.
Toista huudat hevon kuuseen, mutta jos
sä aina alta puuseen juttus kaivat
vaivat tulee vierelles.
Ruuneperiä
jos joku mollaa, niin mut
saa vastaan varmaan.
Siitä tuskin hyvää saa,
kun minun suu aukeaa.
Ei tässä enää voi hiljaa olla
toisilla kun on runon ilo nolla,
aina ne torajyvän keksiä voipi
palstalle mustanpilven saapi,
syytä ei siihen tiedä kukaan
ehkä on syynä ajatusvikaan,
paras on tästä mainita
ennenkuin ilo alkaa laantua.
mukaan tule sopuisasti kirjoittamaan
ihanvaan mukavasti runoilemaan.
Eilen pidin kiirettä
tänään tule viiveelä.
Hyvä on välillä mietiä
pitää tauon hetkiä.
Tuumia oikein kunnolla
kaikkea uudella innolla.
Olen miettinyt vähän
oisko aihetta tähän.
Säkeitä, riimejä yhteen puno,
niistähän syntyy kevätruno.
Kohta pajunkissat lakkinsa heittää,
kiirettä aurinko pitää
ennenkuin ruohikko pihan peittää.
Tässä punon runoa, puh,puhinaa
ei kuulu vielä suvituulen kohinaa.
Kylmän vielä on kesken työt,
vierailee vielä se useat yöt.
Tintti jo laulaa,
naakka hakee pesäpaikkaa.
Variskin alkaa pellolla vaakkua,
ja hakea pesään oksan raakkua!
Kevät aurinko helottaa,
ihan tässä silmät kirkkaaksi saa.
On kevään tuntua
ilmassa usvahuntua.
Lumet sulaa, linnut laulaa,
purot virtaa, vesi pauhaa.
Tässä sitä luodaan kevättä rintaan,
mullasta jo nousee esikko pintaan.
Heikosti höyryää minun runopääni,
vaikka jo kuuluu ihanan kevään ääni.
Pää ehkä selviää ajan myötä,
voi siihen kulua monta yötä!
Mä haluaisin vähän tunnelmoida
ja keväästä, kesästä unelmoida.
Kohta meristä, järvistä sulaa jää
niiden laineet kirkkaina välkkyää
Tekee sorsa rannalle omaa pesää
sitten hautovat odottain kesää.
Pikkulinnut visertää laulujaan
reviireistään muille ilmoittaa
On kukissa, väreissä lehdot haat
vehreys peittää nummet ja maat.
Jostain lavalta kuuluu musiikkia
se mieleen tuo muistoja ihania
Nyt ihmiset kaikki muistakaa
kesäajasta ilolla nauttikaa.
Valkolehdokki illalla lehdossa tuoksuu,
vaan hentoa kukkaa ei missään näy.
Mutt´ tuoksu tuo ihana luoksensa kutsuu,
sinne mun askel nyt verkkaan käy.
Mä kukkasen taitan ja silmäni suljen
sun kuvasi eteeni selvänä saan.
Näin muistoihin nuoruuden mietteissäin kuljen,
sen lehdokin tuoksuun ja kesäisen yön.
Räystäistä vesi kun tipahtaa
kevät loppuu ja kesä saa,
koivuista lehdetkin puhkeaa
luonto luo itsensä kukkimaan,
silloin me huomaamme vasta
kesä näin toipuu talven alta,
luonnossa herää myös säpinää
siellä kun kuhisee elämää,
karhukin herää pesästään
luontoa uutta ihmettelemään,
Näin olemme saaneet parhaimman
vuoden ajoista kauneimman.
Valkoiset tähtöset metsän
kirkkaina kukoistaa,
ne metsihin loiston luovat
kuuluen päälle maan.
ja harsoiset pilvet taivaan
kun tuulen virta pois kuljettaa
niin kultaa hohtavat tähdet
jo taasen taivaalla vilkuttaa.
Kun katseemme ylös luomme
on tähtiä tuhansin,
ne kirkkaina kultaisina
siel’loistaa tuikkien.
Myös valkoiset metsän tähdet
ne on luotu loistoksi maan,
niin puhtaina hohtavina
metsän rinteille kukoistamaan
Sateinen ja harmaa on aamu tää
mieltä ei se piristä yhtään,
kaikilla on kai rajansa
talvella taka talvensa.
Mut räntä ja vesi tekee tenänsä
näin se jouduttaa kesäänsä,
pian saamme nauttia ilmoista
kesästä ja lämpymistä tulista.
Taas koko luonto lumen peitossa
täs järkikään tuskin enää elossa
Mietin kuka lauloi kera Jeannette
Mac Donald
tuskin oli sankarina Reeganin Ronald
Filmitaivaan lemmenpari laulava
"Sweetheart, sweetheart" nyt muistissa
Mitä tuleva kevät aikaansaikaan
ihan varkain sinussa, etuaikaan
Taisi syttyä rinnassa lemmenpalo
vaiko päässäsi ihan proppu palo.
No, hyvä on tunteita muille näyttää
ja järjen ohella usein käyttää.
on surkeaa tuo lämmön pula
ei maanpinnalta lumi sula.
Luulen et tulos on jääkausi
meille pahempi kuin kamala tauti
Grönlannin jäätikkö vauhdilla sulaa
ei kohta tanssita hula-hulaa.
Nuo uutiset kylläkin hätkähdyttävät
joko meidät täällä jääkauteen heittävät
Sentään pinta-ala pysynee ennallaan
kun muualla merenpinta nousee vaan
Sulaisko tuo lumi edes lemmenpalossa
järki - se syttyykö kunnolla
enää missään valossa
Räntä maahan leijailee,
tuuli puita halailee.
Kesän muisto tää
nyt mieltä lämmittää.
Radiossa haitari soi,
muiston mieleen toi.
Voi tuota juhannusaikaa,
kesäillanvalssin taikaa.
Tuoksuu kukat loistossaan
ihmisil rakkaus rinnassaan.
Kokko väkeä kutsuu luo,
hennon suukon joku suo.
Säpsähtäen radion ääneen,
kovalle unohtui jääneen.
Säätilasta kerrotaan,
kevättä viel ootetaan.
Räntäsade on tauonnut,
pilvisyyskin kadonnut.
Kesäillanvalssi lämmittää
pois ikävän hävittää.
päivän eilisen, kun lauloi
suklaasydämestä Brita Koivunen.
Vaikka olin pikkutyttö
silloin, niin levylautaselle
laitoin päivin, illoin
"Sweetheartit" ja muutkin
makeet biisit,missä
riimitellyt lemmenriimit.
Itsekin me oltiin silloin
makeita. Sai vertaistamme
kyllä kaukaa hakea.
Karkkisydämeen ei takatalvi
päätynyt, eikä veto
suklaasilmiin jäätynyt.
Kuule, kyllä meillä järki
vielä pelaa - älä huoli -
pikkuisen vain relaa!
Jos fysiikka nyt vaikka
vähän tilttaa ja kolottelee
niskaa, sekä nilkkaa,
mutta hyvää kirjoittajaa
tuskin kukaan pilkkaa.
Kädessä kun vielä pysyy kynä,
ei lopu elon mielekkyys,
ei lopu "hynä."
Harmia on monenlaista,
ellei aurinkoinen paista.
Kemissäkin suuri pula,
jos ei lumilinna sula.
Turistien pyydysrohjo
vappunako lumisohjo?
Paksut ovat muurit jäiset,
nähneet häät ja ristiäiset.
Sortua ne silti voisi,
valkopurjeet kevät toisi.
Rantaelämän taas vuoro,
lurittelee tinttikuoro.
Terassilla ehkä huomaan,
jäitä tarvitsen vain juomaan!
Haiku (3 riviä; tavut 5-7-5, aihe useimmiten luonto):
roikkuvat pilvet
taivas kuin villasukka
kevät hukassa
Siinä sitä ollaan,
mittari näyttää nollaa.
Räntää vain tulee taivaan täydeltä,
missä sitä näkis kevättä.
Kivahan toi valkovaippa on
parempi kuin musta, märkä sohjo.
Tule,tule kesä tänne
etten enää pale.
Hyvä ihme sentään
saanko mä nyt kenkää,
naurattaa niin pirusti
Hintriikan kommentti :))
Tämähän on kuin unta
ei sada edes lunta.
Aurinko kun pilven takaa
lämpöänsä meille jakaa.
Sinä varmaan näitkin unta
sillä tämä paikkakunta
mi Turun liepehillä sijaitsee
ei aurnkoa missään näy
pilvet yllämme vain käy.
Aina pitäis malttaa mieli
pitää paikkallansa kieli,
sillä hetken vain se loiste kesti
kun taas pilvet loiston esti.
Mutt' toivossa nyt elellen
me kevättä vain ootellen.
Mistä voisi aloittaa
kaikkea kun ei voi kirjoittaa,
näimpä tänään erään tutun
tuttu kertoi jutun,
sanoi olevansa peliriipuvainen
ihmettelin voiko olla tuollainen,
rahat menee pelihimossa
puutetta on arkipäivän elossa.
Rahat ei riität elämiseen
laskutkin jää huomiseen,
pelihimo on niin kova
kaikki pelit tutut ovat,
pyysin häntä tosissaan
pelit kaikki lopettamaan,
siihen vastausta saanut en
jota vähän ihmettelen.
Pelaaminen on tosi paha
jos ei tiedä omaa rajaa,
se elämän vie raiteiltaan
kun rahat ei riitä alkuunkaan,
tiedän että paljon on mennyt
kun omaisuus on hävinnyt,
onkohan ketään toista
maanpäällä samanmoista?
Toivossa elin.
Toivon paidas vetelin
unet makeat.
On kovin outoa mulle
nuo haikut ja tankat
mua vain kiehtoo
kuusikot sankat.
Metsään mä kuljen
siellä rauhani saan
silmäni suljen
ja löydän lempeän maan.
Siellä viheriöi kuuset
ja kataja puut
kukkivat kielot
ja lehdokit muut.
En osaa mä haikua
en kirjoita tankaa
minä haaveillen toivon
vain ihanaa aikaa.
Jatkoa eiliseen haikuuni:
sukassa reikä
aurinko taas löytynyt
varpaat märkinä
Runoilla myöskin tahdon nyt
kiireet kun on väistynyt,
synttäreitäni kun juhlittiin
kahvit kaikille tarjottiin.
Vieraat juuri hyvästelin
siinä hiukan mietiskelin,
yksinäni tänne jäin
kera luokse nettiystäväin.
Tämä tieto on suuri
netistä voi löytää juuri,
sopivaa ajan kulua
joka poistaa ikävän oloa.
Näin helposti voi havaita
kuinka mukava on tavata,
teitä yksinäisiä muitakin
siitä kiitollinen olen kuitenkin.
Mä toivotan Onnea Sulle
runoilijalle, rakastetulle.
Ole tervetullut joukkoomme aina
myöskin tänään, lauantaina.
Yksinäisyyttä näin poistamme
tuemme toinen toistamme.
Jokaiseen päivään terveyttä
Pidetään palstalla yhteyttä.
Ruuneperiä kiitän tästä
onnittelusta lämpimästä.
Lahjoista parhain oli runosi tää
joka mieltäni kovasti lämmittää.
Yksinäisyyttä tunne en
kun kanssanne runoilen.
Henkireikä se on mulle
purkaa tuntojaan ketjulle.
Osuinkohan oikeaan
kun mieli tekis arvaamaan
kenen tutun vakinikin
olisikin nikki "myoskin"
Epäillyt jo olenkin
nikkiä mä Kirjarin
mutta sanat kirjoitetut
kuvitelmat poistivat.
En mä sano enempää
kuvitelmat salaan jää
taakse harso verhoihin
himmeisiin ja utuisiin.
Onnitella silti voinen
ystävä oot suurenmoinen
kukkani saat orvokkeina
sinisinä, keltaisina.
Onnitteluista kiittelen
Fiiulin tiedät sen
ystävyys on yhteinen
molemmin puolinen.
Orvokit toit kauneimmat mulle
niistäkin suon kiitoksen sulle
joukkoon muiden kukkien
ne liitän mielin iloiten.
fiiunille sanon vielä
nimmaria et nyt tiedä
olen nimimerkki vainen
toisten samanlaisten.
Pahaksesi älä ota tästä
nimmari salaperäisestä
sehän on muillakin
keksitty nimikin.
voittaa ja tokihan voi
onneansa koittaa, mutta itse
en oo peliaddikti, vaikka
joskus kelpaa pokeri.
Ystävien kanssa iltaa istuissa,
käy usein myöskin sökö,¨
ramina.
Raveista en tässä nyt mä puhu,
ettei ala kiertää juoru, huhu,
kuinka olen peliriippuvainen,
holtiton ja koukkuun jäänyt
nainen.
Upporikasta tai rutiköyhää, -
tyylini on - ei mitään löyhää.
Mottona: Jos avaan jonkun portin,
niin katson aina viimeisenkin
kortin.
Naakkaparvi korkeaalla liitää,
äkkiä alas kiitää.
Mikä lintuja lennättää,
kene luokse viestiä kiidättää.
Kova syöksy alas ja taas ylös,
hurjalta näyttää,
kai nekin jonkin tehtävän täyttää.
Viesti tänne kaikaa,
vietämme ihmeiden aikaa.
Auton kulkuun viinaa
mikään ei siis piinaa.
Tankki pränikän viran saa
vauhti hyvin antoisaa.
Rattijuoppo kaahailee,
autopahus laahailee.
Saanut oli suuren naukun
auto peräänsä tönäyspaukun.
Rattijuopolle sakko,
autolle pyssäyspakko.
Poliisi vain hekottaa
mikä rytmin sekottaa.
Kummalle sakko nyt,
miks ei vauhdis pysynyt?
Ajajalle pikku sakko
autolle iso kakko.
Se kun tyhmä lie,
menee mihin tie vie.
Mikä lienee lintujen tie
minne, kenelle viestiä vie.
Päiväni aloitan ajatuksin
hyvän, kaiken toivotuksin.
Eihän oo sulla kolotusta
muiden tuomaa nolotusta.
Nenäsi ylöspäin nyt nosta
arvosi tunne, älä kosta.
Voihan homman tehdä näinkin
vaik' ois asiat pahoin päinkin.
Ovesta ulos vaik' vastatuuleen
pilke silmään ja hymy huuleen.
Monta on meitä yksinäistä,
erilaista ja itsepäistä.
Näin me kuljemme tietä omaa
onhan joskus sentään somaa.
Näin me astutaan päivään uuteen
tehdään runoja ainakin kuuteen.
Jos jatketaan viel' illemmälle
päästään vieläkin pidemmälle.
Sainpa kerran kirjeen
vanhalta potilaalta.
Hän halusi kiittää hoidosta
ja hopeateestä.
Me tapojemme orjat,
kuten minäkin,sanoi hän,
sitä hopeateetä halusin.
Ystävällisesti nainen
keittiöön kipaisi,
mulle veden keitti, toi
ja ihanasti hymyili.
Kiittäkää "palkollistanne"
puolestani
että hän ystävällisesti
toiveeni toteutti.
joskus näin, voisko asiat
tehdä toisin päin.
Pystyisinkö aamulla pitkään
nukkumaan, tai illalla jäädä
myöhään kukkumaan.
Voisiko kuviot muuten piirtää,
tai tutttuja aikataulja
siirtää.
Pedantti tyyppi en ole kyllä,
mutta turvallinen rutiini
on elämässä yllä.
Tänä iltana tahdonkin jotain
uutta laittaa, vaikka
lautasliinat vähän toisin
taitaa.
Virkistävä vaihtelu vois ollakin
"se juttu" kun tavallinen meno
alkaa olla liian tuttu;)
Mitä kertovat kädet vanhan naisen,
nyt uupuneet, voimattomat.
Nivelrikot, kolotukset moiset,
on palkioks saaneet ne.
Oli nuoret notkeat sorjat,
kynnet, lakan peittäneet.
Taipui nivelet, ei tiennyt vaivoista noista,
mi nyt tuntevat ne.
Oli vauvalle kädet nuo hellät,
pesi peput,rasvasi myös.
Sivellen posken pintaa,
uneen uuvutti pienoisen myös.
Sitten sormilla hellillä sivellen,
kivut poisti,tukan siisti,
rakkauden antoi,
kädet kauniit silloin niin.
Nyt käsin kuhmuraisin,
yrittää tehdä hellyyden työt.
Myös arjessa koittaa voittaa,
mitä esteitä elämä tuo.
Käden karhea kosketus,
sively tukkaan,
ei tänäänkään mene hukkaan,
ne rakkauden viestin tuo.
Nuo siunatut kädet,
paljon tehneet,
väsyneet, voimattomat,
yhä jaksavat, jaksavat vaan.
Vielä hellien lasenlapsen tukkaan,
silityksen, rakkauden viestin tuo.
Siitä palkaksi pyytämättä,
hymyn kauniin lapsi suo.
Kumppani rakas varmaan,
vielä suukon sormille suo,
se kivun ja säryn poistaa,
hymyyn saa myös vanhan suun.
Teitä kädet tässä kiitän,
ja sormet ristiin liitän.
Elämästä eletystä,
käsistä niin ahkerista.
Oli niin kaunis ja puhutteleva runo.
Nuo kädet, paljon tehneet, väsyneet
aikaansaanet iloa, hellineet
synnytti kiitosmieltä siellä
missä kädet tukivat elämäntiellä.
Mitä teet jos joudut elämän taakan alle
sä silloin pakene kauas maailmalle.
Mene kauas avulla unelmain suurten
missä hiekkaranta luona palmujen juurten.
Anna lempeiden tuulten kuivata kyyneleesi
eiväthän niitä aiheuttaneet kyyn eleesi.
lakka alla kynnet sen päällä?
Saitpas kiinni virheestä,
kiitos siitä sulle.
Huomasin sen itsekin,
mut tehty mikä tehty.
Tarkkana kuin porkkana,
täällä aina ollaan,
luovuutaan ois hillittävä,
ettei menis nollaan.
Virhe suuren suuri ei,
se annettakoon anteeks,
kun runoratsun selkään taas,
minäkin vain lankeen.
Ei pitäs aina yrittää,
kun virheisiin näin lankee,
mut halu kova mullakin,
ottaa taito luovan taiturin.
;))DD
Jos tilaat lätyt hillolla,
kumpi on alla,
kumpi päällä?
Ovatko nakit muusilla
vai muusi nakeilla?
Siinä arvoitusta sulle!
Vaikka emme olekaan mitään suuria taiteilijoita, meille sallittakoon pienet virheetkin. Nehän ovat niitä vapauksia. Varmaan huomasit, että SkillaN tarkoitti lakan peittämiä kynsiä.
Oletko kuullut laulettavan Argentiinan Pustasta vaikka Pusta sijaitseekin Unkarissa. Muitakin esimerkkejä tiedetään.
On myös huomattava, että nämä pitkätkin runot, kirjoitetaan lonkalta ilman esikatselua. On tarpeetonta takertua pikkuseikkoihin.
Selvyyden vuoksi sanottakoón vielä, että minun tekstini oli tarkoitettu hänelle, ken saivarteli SkillaNin runosta!
kun sika nenän vei.^
Ei se kirjaoittaja noin pienestä leikinlaskusta tuntunut välittävän_ muut pikkumaisia.
Poks ja poks,pallot tippuu.
Koskaan vain ei pääse loppuun.
Kilpasilla kanssa koneen,
intoa kun on niin moneen.
Nyt luulen että onnistuu,
vaan eihän siitä mitään tuu.
Jos peliin pääset viimeiseen,
se jää aina yritykseen.
Meneppä Iltalehti/Pelit/Kukkatarha, jos haluat jäädä kiinni toiseen peliin.
löösäät vähän nutturaasi!
Tähän kuvaan, tähän tunnelmaan!
Ettehän hyvät ihmiset,
riitaan sorru täällä,
Kaikki hyvällä mielellä
ja iloinen ilme päällä.
Kiitän Hintriikkaa,
kiitos myös Ruuneperi,
ystävät ootte mulle.
Riensitte kiiruusti puoltamaan,
kun moitteita tuli mulle.
En runoilla osaa,
en virheiltä välty,
en vakavasti ota,
en toivo et myöskään,
syntyy sota.
Jatketaan, runoillaan,
hauskaa tää on.
Vain silloin nää syntyy,
kun mieli on huoleton.
Joskus vakaa yritän,
minä myös,
kun mieli on maassa
ja suru on.
Useimmin iloisena tänne tulen,
maailman murheet pois sulen.
Leikkiä lasken ja
hymyilen vaan,
jospa teidät kaikki,
saan kohta nauramaan.
Mä myönnän, mullakin vähän keitti
mutta sinulta se vaan sujuu leikki.
Tervetuloa kaikki tänne mukaan
kohta parempi oot kuin meistä kukaan
ne vielä sekaisinkin nakit ja muusit saa.
Eri asia taas lakkojen ja kynsien kaa,
niitei kukaan sekoittaa saa.
,,,,
Leikkimieliset korjaukset ei nosta
verenpainetta, jos itsearvostus on hyvä.
Tuskin täällä kukaan toista loukata haluaa,
vaikk yhdess tätä runoluuta kaluaa.
SkillaN kauniin runon käsistä loi,
siitä tänäänkin kiitos hänelle soi.
,,,,
Tämä ilta kun hämärän saa
ajatukset kiitää aina vaan,
mietin mistä en luopuiskaan
oma koti ja peti se on vaan.
Ne tutun ja turvan aikaan saa
siitä onnesta en luopuiskaa,
Näin pienestä onnen saa
sitä tiedä ei konsanaa,
koska onnen voi kadottaa
kun vanhuus ottaa veronsa.
Kodistaan voi joutua luopumaan
jos toisten apua tarvitaan,
se on jokaisen uhka uus
minusta ikävä todellisuus.
Kaikkea pyörii mielessä
vanhuus kun on edessä,
jospa terveyttä olla vois
niin että kotoa ei joutuis pois.
Tämä on todellisuutta
eikä ihan aivan uutta,
Tätä voi kaikki miettiä
oman kohtalonsa hetkiä.
Tämä oli puheenaihe meillä
tässä annan aihetta myös teille,
aihe on monelle ajankohtainen
ja toisille epämieluinen.
Voiko ihanammin päivän alkaa,
näin laulun sanat kertoo.
Höpsökö olen, mut kumminkin,
samaa laulua tahdon laulaa.
Joka aamu kun silmäni aukaisen,
ja mieleni virkeeksi tunnen.
Minä tunteen kaikille jakaisin,
tulis tuhannesti se takaisin.
Mut tätähän minä en tehdä voi,
pyyhkiä surua toisilta pois.
On surua mullakin, kiellä en,
mut huominen, uskon vie murhehen.
On mielessä ihminen tuskainen,
hälle voimia toivon ja rukoilen.
Ei tuskaa suurempaa olla voi,
kun rakkaansa ihminen menettää pois.
Sen tiedän ja ymmärrän minäkin,
mut lohdutan,kohtaamme kumminkin.
Toinen on aika, elämä uus,
se jatkuu, on jäljellä ikuisuus.
Siis ihana aamu olkoon tää,
se mielemme toivon, virkistää.
Elämän uskon ja onnen tuo,
meille ystävän rakkaan luokse suo.
Uutta ei ole tämäkään
vettä sataa yhtenään,
onks tää kotosin mistään
sitä tässä ihmitellään.
Lenkille pitäis mennä vaan
rohkeasti sadetta uhmaamaan,
hapekasta ilmaa sieltä sais
kun rohkeasti lähtis vain.
Nythän höpsit, sadetta lainkaan,
mihin kumman kolkkaan kodin saitkaan.
Tule tänne Savon puoleen,
sataako, ei ole syytä huoleen.
Aurinko taivaalla killottaa,
tuulee ja liput liihottaa.
Ulkoilu ilma mitä parhain,
lenkille lähden, en toki liian varhain.
Jospa se aurinko huomenna paistaa,
teillekin, silloin ei syytä laistaa.
Lenkille kaikki, ei estä mikään,
lupaukset siitä jokainen pitää.
Nyt ylös, ulos ja lenkille
sinä sen sanoit myös meitille
Lumet poluiltain näyttää jo sulaneen
siispä nuttua niskaan ja töppöstä eteen
- ennen virpojien pienten tuloa
mi tuottaa onnea ja suurta iloa
minut roviolle kannetaan.
Ovat miehet raivoissaan:
tuo noita valtaansa saa vaan,
ei mahdeta mitään sille,
se on tuomittava kuolemaan!
Ja vaimojen joukko suuri
on samaa mieltä sekin juuri:
TRULLI on tuo varmaan!
Saa rakastumaan nuorukaisen
samoinkuin vaarin harmaan.
Olen lautahökkelissä tässä
kiinniotettuna, odottamassa
viikon, pian tuomioni koittaa,
sinä aamuna kirkonkellot soittaa
loppua noidan, kuolemaa roviolla.
Pappi on tuomiota lieventää
koettanut: heitetään veteen!
Jos pysyy veden päällä, on noita,
jos alle painuu, ei ole noita.
Olenko vai en? Ajatus ei voita.
Rovio on valmis, lisää karahkoita,
siihen päälle mustahiuksinen noita.
Alla sytykkeet jo räiskyy, nuolee,
polttaa, takaa katsoo kasvot Luojan,
hymyää, jo vaatteet palaa, noita kuolee.
Älä pelkää, lapsi, me tulemme kyllä,
olet syytön kaikkeen, tiedämme sen!
Ei vielä ole pääsiäislauantai tullut,
ei vielä ole valtaan päässeet nuo hullut!
Me revimme laudat, kun yön pimeys koittaa,
me vapautamme sinut, kun iltakellot soittaa,
et tehnyt mitään, on syy noiden muiden,
et tuleen jouda, et veteen kuin uiden.
Sinut kotiin turvaan tuomme,
ja ruokaa, juomaa sulle suomme.
Kun vierivät vuodet, uusi aika koittaa,
silloin sullekin oikeuden voimat voittaa.
noidaksi loi, kun ei vahvinkaan
mies hälle mitään voi?
Heikkous "heikkoon astiaan" saa miehet
lakeja laatimaan, jolla noitanaisen sais
nujertaa, voittaa ja valtaansa näyttää
koittaa.
Nainen miehelle aina on huuma ja hurma,
mut kuitenkin vaara, "musta surma",
Jonka lumon vain tuhoaa nyrkki ja ruoska,
mut' irti ei himostaan pääse tuosta.
Paradoksi - mies viisas, vahva ja karu,
kuin pässi kaulassa naru ;)
Eli siis:
Kaikki sanovat minulle: noita! (...sekä)
Naisten kuoro
Yritin niissä eläytyä takavuosisatoina eläneiden naisten maailmaan ja kokemuksiin.
!!!
Sait mut kateutta tuntemaan
kun asuinpaikasta puhutaan,
meillä on täällä vaihteleva sää
meri kun ohjaa säätyppiään.
Täällä on harvemmin tyyni sää
pieni tuuli ja viimat nää,
ne kuuluu meidän elämään
kaikkeen tottuu kun ymmärtää.
Asuinpaikka huono on valittu
mutta kun tännekin on totuttu,
Savossa vois olla ihanaa
kotipaikkana asua.
Länsisuomessa asun vaan
täältä en muutais milloinkaan,
tänne olen juurtunut
lapsuudesta asti asunut.
Taas on meillä räntä sää
se vähän kismittää,
sisällä näin olla täytyy
minkäs teet,mieli ärtyy.
Puuhaa täytyy keksiä vain
niitähän riittää kotona ain,
kaapit taidan järjestellä
siinä on hyvä puuhastella.
Aikani ei kulu ollessa vaan
taidan kyllästyä olemaan,
mielelläni kyllä touhuan ain
silloin kun inspiration saan.
Runoilla pitää ihan aina
myöskin tänään, maanantaina.
Siksi väsäänkin runon pienen
vaikka ainoa mä lienen.
Rohkeutta nyt vähän reppuun
naapurilta vaik' potku peppuun,
et' runosuonesi aukeaisi
vautia ketjuun tähän saisi.
Naapurin Polle mua potkaisi,
runoni suuhunsa hotkaisi.
Mistä nyt juonta voin punoa,
rakentaa uudestaan runoa?
Polle vain häntäänsä huiskuttaa,
ei näy ketään, joka kuiskuttaa
kauniita lauseita korvaani mun,
tilalle runon sen hotkaistun!
Siksipä APUA huudan nyt,
kun sanainen arkku on tyhjentynyt!
Polle antoi onnenpotkun sulle
se tahtoi nostaa sut runopuulle,
runonteko kyllä luistaa sulla
kunhan annat ulos tulla.
Polle kun häntäänsä heiluttaa
sitä se vaan tarkoittaa,
kunhan jaksat muistaa tään
runosuoni ruokkii itseään.
Ei ole mulla pollea
jolla ratsastaisin
siis mistä löydän sanoja
joista runon kirjoittaisin
On kylmä tunne sydämessä
on virrat jäätyneet
säveleetkin kaikki jäässä
ja soinnut kadonneet.
Aurinko se milloin saapuu
ja kesänlämpö sydämeen
koska jäinen meri sulaa
ja joet, järvet vesineen.
Mä runoni tään kyhäsin
jostain tyhjyydestä
ja sanatkin mä kokosin
jäästä ja kylmyydestä.
löytyy juttua.
aihetta vanhaa, mut kuitenkin
tuttua.
Aurinko tänään ei ole
paistellut. Enkä oo paljon
kyllä kevätsäätä
haistellut.
Säätila vaikuttaa ihmisen
mieleen. On tutkittu, todettu,
et asiatkin pieleen
menevät silloin kun rätkii räntää,
edes koira ei innolla heiluta
häntää.
Koiranilma onkin tälläinen keli, kun
otsanahka rypyssä kulkee sisko ja veli.
Eipähän huolita, kyllä kesääkin pukkaa
ja pellot, sekä pientareet
kukkivat kukkaa.
Leskenlehden ensimmäisen aina
kun näen, niin kohta alan odotella
kukintaa käen.
Laitetaan nyt ennakkoon jo
ilonruusu rintaan,
sekä myöskin houkutellaan
riemuakin pintaan.
Usein olen todennut, et
sherrytilkka auttaa,
jos sen pikku alakuloon
lääkkeeksi naukkaa.
Raittiit kyllä hermostuu ja sanoo,
että stoppaa, tai kohta taaskin
harrastamaan käyt sä nokkapokkaa.
Sanotaan nyt kuitenkin, et
kulaus ja kippis, eikä meillä
vinossa oo vielä edes 'lippis';)
Siinäpä kunnon kesän näet,
kun kukkivat loistossaan käet
ja sanovat leskenlehdet ”kukkuu”.
Luultavasti koko luomakunta nukkuu
unta niin kummaa ja hauskaa nähden
- vain yhden kirjoitusvirheen tähden!!!
Nenäliinoja nyt tarvitsen,
jonkinmoista nuhaflunssaa tässä poden.
Nenä valuu koko ajan,
on kurkku aivan karheana.
Aivastelu tekee mukavaa,
sitä ei meinaa saada
millään loppumaan.
Selkäpiitä vähän viluttaa
kuuma juoma ehkä auttaa.
Mutta eipä ole rommia
eikä hunajaa.
Pitää vain hopeateetä
kurkkuun kulauttaa.
virheeni näki ja luulee, että
oon kännissä kuin käki.
Paras antaa olla maassa routa,
ja odottaa kun tulee lämmin
pouta.
Silloin vasta kukkuu käet ja
kesäkukkain kukkivan sä näet.
Nytpä taidankin jo mennä
nukkumaan ja jättää käet uniin
kukkumaan;)
Sisällä nokka valluu
ja ulukona räystäät tippuu.
Se on sitä kevvään tulon kippuu...
Katuojakki juosta hölökyttää,
eikä varpaat märkinä halluu
kavulla mennä kölökyttää.
Hämärä kun vaihtuu
yön pimeyteen haihtuu,
untako näen yöllä vaan
vai onkohan se totta taas.
Unija olen kova näkemään
painajaisia joskus hätkähdän,
olo on silloin tukala
ikävä on yrittää nukkua.
Unessa olen usein korkealla
lentää liihotan taivahalla,
mitähän sekin tarkoittaa
vaikka se onkin unta vaan.
Untapa tämä ei laisinkaan liene.
Eiköhän jalkani ulos jo viene.
Ihmettelemään kevättä,
tuota joka vuotista ihmettä.
Kyllä se sieltä keikkuen tulevi,
vaikka lunta tiuhaan syytelevi,
väliin vettä paiskelee.
Entiset lumet sulanee.
Jo näkyy jossaine ruohon kortta,
vihreääkin vilahtavi.
Näkyy jo vähän krookusta
ja narssissikin kurkistavi.
Aamulla aikaisin heräsin
ja runoa itseltäin peräsin.
Olis asiaa niin monenmoista
ja tässä tulee yhdenlaista.
Mä kupin kahvia jo keitin
ja totta puhuen vettä heitin.
Ei kaksinen tosin ole kaari
kun olen tällainen palstavaari.
Nyt elän hiukan unelmissa
ja aamuisissa aatoksissa,
että mitä mä tässä kirjoittaisin
ja palstalaisille ilmoittaisin.
Juu, nytpä juuri muistinkin
menen tänään jalkahoitoihin.
on ylipitkät kynnet varpaan
ei leikattua itse saakaan.
Hetkeks vielä pieni uinahdus
ja television "katselmus".
On tänään taasen päivä uus
ja viikosta jäljellä kuus.
Onko ikävätä kirjoittaa,
räntäsateesta nyt muistuttaa.
Totuutta nyt vain on tää,
sataa,sataa - räntää!
Se entisen on surmaa, sanotaan,
näin tahdon meitä lohduttaa.
Mut roikkuu pää nyt allapäin,
jalat maata raahustaa.
Eikö kevät olla voi,
meille aurinkoinen,ilon loi.
Ehkä olis syytä muistaa,
suksi vieläkin vain luistaa.
Niinpä ilosena kulje,
älä mieltäs suruun sulje.
Jos ei aina paistakkaan,
pilvistä nyt nautitaan.
Joka asialla on kääntöpuoli,
älä siksi mistään huoli.
Satakoon tai paistakoon,
masennus ei tulla saa.
Vielä tuonne sekaan sopii,
nokka tuuleen - hymy huuleen.
Iloisena kuljetaan,
kesää kohti - hip hurraa!!
No nythän sataa Savossakin räntää
no mut' voi, voi, sentää:))
ilmat on sielläkin muuttuneet
räntäsateet on saapunet.
Nyt saamme kaikki räntää
vaikkemme tykkää yhtää,
antaa tulla sitten vaan
siitähän se suvenkin saa.
Flunsaa sinäkin kokea saat
kokemus on, se uuvuttaa,
pientä lämpöä yllä pitää
sille ei mahda mitään.
Kuumaa mehua kun juot
se hetken helpotuksen tuo,
vanhaa konstia yritä vaan
pysyä petissä kokonaan.
Jos ois lohdutuksen sanoja
niin voisin tässä kertoa,
koitahan parantua pian vaan
terveyttä aina kun olla saa.
Olen usein haaveillut mahdollisuudesta sanoittaa tango tai valssi. Tango tuntuu vaikealta ja miksei valssikin.
Yritin sanoittaa valssin, minulle niin tutusta Uittamosta, Turun tunnetuimmasta tanssilavasta. Esitän sanoitukseni teille, yleisölleni. Sävelkin soi mielessäni mutta sitä ette kuule.
Uittamon valssi
Tule kanssani Uittamon valssiin
kun se jälleen niin kauniisti soi
Tule ihanimpahan tanssiin
mitä koskaan tanssia voi.
Tanssi harmaiden parrujen alla
tanssi aina mun kanssani,
sillä tansseissa ja maailmalla
olet mun ajatuksissani.
Kuule huminaa oksissa puiden
havinaa haavanlehtien
kun mä valssissa keralla muiden
liikun kanssasi tanssien.
Tanssi silloinkin Uittamon valssi
kun oot vanha ja harmaapää,
tanssi silloinkin ihanin valssi
joka iäksi mieleen jää.
Uittamon valssiin kun sanat loit
ne hienosti sointuu, kun valssi soi,
voin kuvitella Uittamon valsin sanat
soivan kaunina, vaik' unelmana.
Valssissa tässä kirjoitetussa
tutusta paikasta muistelussa,
mukavasti olet antanut nää
laulun sanatkin ymmärtää.
Siinä onkin kaipaus aivan kova
kuin valssaaja ois' ikioma
se kauniina mielessäs kimmeltää
vaik' olis se aivan harmaapää.
Siitä kulunut paljon on aikaa
kuuma valssi kun minulle soi
se oli vain satua taikaa
joka tunteita mieliimme loi.
Me keinuimme yhdessä hiljaa
valssin pyörteissä unelmoiden
me kylvimme elomme viljaa
vain toistamme rakastaen.
Vaan viljamme halla on vienyt
ei koskaan se kypsynytkään
ei kylmältä suojattu liennyt
tuo valssimme unelmoineen.
Nyt Uittamon kaukaa mä kierrän
ei kulkuni sinne mua vie.
ja unelmat onnesta silloin
ne muistoista kadonneet lie.
Hätä tuli kun runoni luin
kehuksi ikäänkuin sen pu'in
Tarkoitus ei ollut tuo
toivon, että kaikki anteeeeksi suo.
Oli illalla mielessä runo mulla,
nyt tyhjä ihan on polla.
Karvaturrista aioin kertoa,
Vaan nyt en löydä muotoa.
Tutut kyllä oli polut,
niin minulle,
myös karvaturrille.
Harakka pyrstöään keikutti
ja meille
nauraa räkätti.
Ei välitetty siitä,
oli viestejä paljon,
ne kuitattiin.
Tarpeet tehtiin
ja kotiin lähdettiin.
Märkää ja oli ja kuraista,
kotona tassut putsattiin.
No eihän siinä liikaa kehuja ollut
senverran kai kertoa oot voinut,
että kertoa voi tarinan
mikä oli kirjoittajan asia.
Minäkin yritin matkia sua
onnistunut ei, harmittaa mua
vaan kyllä se siitä hiljalleen,
ja meidänkin valsseja kiitetään
opimme vielä uudelleen kaiken
ne jalat vie alta mikon ja maikin.
yritys hyvä kymmenen
vielä me joskus taidamme sen.
Mitä oli muka runossasi
kirjoittamassa valssissasi
Hyvin ihan sinulla pyyhkii
lukiessaan toiset nyyhkii.
Mistä muusta kertoisi
kuin räntäsateista,
puhutaan vaik pyhistä
alkavista.
Kevään ensi pyhät
nyt tekee tuloaan,
pääsiäinen sen aloittaa.
Siitä ei nyt ilo aukee
olotila on vain raukee,
pyhät kun laiskotellaan
mietitään ja oleskellaan.
Käynhän myöskin kirkossa
vaik' en oo vakaas uskossa,
jotenkin se rauhoittaa
sieltä uutta voimaa saan
Kaikkea tätä mietiskelen
pääsiäistä teille toivottelen,
viettäkää laatu aikaa
sehän ois kuin taikaa.
Pyhät ei muuta elämääni
lammasta en pistä ateriaani,
lihaa pyrin välttämään
eläin ei joudu kärsimään.
Eipä tässä mitään uutta
lopetan tässä ilman muuta,
sanatkin tekee tenän
siks tähän lopettelen.
Pääsiäisyönä mä luudalla lennän,
Kyöpelinvuorelta luoksesi ennän!
Tuliaisjuomat on pannussa mulla,
kissakin saanee mukana tulla.
Luudallain tarjoan kunnolla kyytiä,
elämään saatava uutta on ryytiä.
Kuuhutta vasten vain varjomme tumma,
luutamme laukkaa kuin paraskin humma!
Kissa jo konsertin perässä antaa,
meillehän riittääpi taivahan rantaa…
Hifkin - Hoopeen lätkäpeli.
Pikkuisen on paha olla,
tulos oli neljä nolla.
Vaikka Häme voiton vei, niin
lannistuta täällä ei.
Viides, eli viimeinen, kilpa
ensi torstainen.
Hifkin pojat läimimään, pääsee
kotikentällään.
Porin Ässät kilvoitteli, mutta
tiukka oli peli.
Voiton veivät, nipin napin,
Kärpät kotiin kipin kapin!
Milloin aika vauhtipelin,
telkkariin ei olla selin.
Oi mitä näinkään
noita kun lensi tänään
ikkunan ohi suhahti
harjan varrella istahti.
Liina oli tiukasti päässä
kissa istui harjan päällä
kahvipannu heilui varressa
olikohan poroja tallessa.
Mitähän se mahtoi katsella
Trullia taisi haikailla
pahuutta tekemään kaipailla
sitähän se taisi ootella.
Kissakin heilutti häntäänsä
ja olihan se kovin ihmeissään
taiteili harjan varrella
ettei vaan putoisi matkalla.
Kyöpelin vuorelle lähti taas
uusia juttuja punomaan
sinne mä hänet toivoinkin vaan
luutansa kanssa matkaamaan.
Kun aamulla tänään heräsin
ja ikkunasta ulos kurkistin
näin valoilmiön ihan oudon
se herätti ihan keväisen tunnon.
Kuultaa kultaisna rungot mäntyin
sen huomasin jo kun sängyssä käännyin.
No mut, olishan se vallan outoa
ettei vaan olis ollut pääsiäisnoitia?
kaikkea voi nähdä luonnossa
vaikka läheisissä puissa.
Uskoisko yhtään tuota juttua
pääsiäis tarinat, kun on tuttuja
Kantaa en ota tähän
ihmettelemään jään vähän.
Salaisuus on pannussani
- lemmenjuomaa juotuasi
seireenien laulut kuulet,
tunnet suutelevat huulet.
Mahtavana onnen huuma
pulppuaa kuin lähde kuuma…
Tehtyämme öisen retken
- jälkeen hienon lemmenhetken
iloisena tämä noita
lentää kohti aamunkoita.
Sitten unestaan taas herää:
Koko juttu vailla perää…
Voi kun hienosti sä kerrot,
noita tyttöin öiset lennot.
Kesken siivousten kuule,
mieli mukaan tekee, luulen.
Lemmenjuomaa oitis juon,
kohta suukon jokaiselle suon.
Tuo nyt onnen voisi tuoda,
vaikka hetkiseksi suoda.
Lennon jälkeen karu totuus,
lento loppui suureen poruun.
Mut voishan juomaa toiste ottaa,
jospa sitten joku syliin koppaa.
Haaveitahan olla pitää,
sitä tuskin estää mikään.
Toistekin nyt luutan tartun,
jospa siitä morsioksi vartun.
Pettynyt en liene lain,
toive raukes, ovi aukes,
arkeen niin ihanaan,
tuntemaan ja rakastamaan.
tarakalle tuolle
noidan luuan takapuolle
lemmenjuomaa pannustaa
saanenhan vähän maistaa
suudelman mä tahdon antaa
kun hyvin jaksat mua kantaa
entäs kun laskeudutaan
mitä tehdään ei tiedä kukaan
salaisuus on meidän kahden
nyt sylikkäin luutaa vasten
tule pääsiäinen
tunne rinnassa ihananinen
tässä palaa mielehen.
Pikusiskon pelottelin,
pirunviulut virittelin.
Kerroin - ihmismuodon on
saanut muoto sammakon
naapurimme Erikin, jota
kerran suutelin.
"Jos saa sut Eki suuttumaan,
niin hänet pian muuttumaan
saat takas sammakoksi.
Älä paljon huutele - mene
vaan ja suutele!"
Sitten ehto vakava:
"Äidille ei kerrota!"
Pikkusisko kerran sitten
Erikille kiljaisee:
"Jos sä mulle kiusaa teet,
niin sisko sua suutelee."
Silloin taisin pikkuisen
mä sisartani tuupata
ja niinkuin usein, itseni taas
löysin nurkasta.
Oletpa runon kauniin luonut
laulut sekä juomat suonut,
siitä innostuneena huomaat
kaikki tunteet on huumaa.
Öisin kuljet lemmen poluilla
iloisena lemmenhetken noitana,
sitten hiivit totuuteen
huomaat olet vaipunut uneen.
Kun unestasi heräät, arvaat
missään ei ole mitään perää.
Näin loppui taru noitien
joka oli satumainen.
Mä pääsiäisen viettoon kohta lähden
ja tervehdyksein jo nyt täs sen tähden:
Kaikkea hyvää! Mut mämmiä ja munia
kuin myös - vain kohtuudella - suklaata!
http://www.angelrays.com/penny/bun/ny.html
(vieritä alas, näet runon)
http://www.riversongs.com/Fla/eggcolr.html
(klikkaa sivellin ja väritä itse!)
Iloisin terveisin Helena
Tervehdyksen lähetän
sanoin pienin haurahin
Sanoista mä runon
sulle kiitokseksi punon
vaikka tyhmä pää
ei voikaan ymmärtää
vieraankielen sanoja
vaan linkkejä ja kuvia
mä löysin sieltä uusia
niitä aina tarvitsen
kun ystäviä muistelen.
Samoin toivon sulle
runoketjun kirjoittajalle
hyvän mielen antajalle
Pääsiäisen juhlijalle.
Ompa uutinen minulle
mitä kuului Mikalle,
jano kun on voittanut
sitä ihmettelen nyt.
Mies on ollut urheilija
eikä mikään lorvailija,
ryhtiä pitäis olla hällä
mitä väliä, on tyyli hällä.
Urheilija, jos kukaan
olen luottanut Mikaan,
hän on urheilija suuri
minun makuuni juuri.
Tästä minä kerron nyt
olen niin hämmästynyt,
Mikalla on huonot tavat
avannut on juoma hanat.
Joskus jano yllättää,
aamulla on pipi pää.
Kukaan taaskaan kerro ei
mikä miehen muistin vei.
Paukku olon parantaa,
hyvän mielen aikaan saa.
Terveydeksi itselleen
heittää tuopin kidukseen!
Viimeinen on kalja tää…
no… ellei ryyppy päälle jää!
Viettävät juhlaa
pääsiäisen tään.
Suku ei korttiin tuhlaa
yksin hänet nään.
Hänelle aikaa ei heillä,
matka tilattu kai.
Kiireitä teillä
autoon väki vain.
Yksin ulos tuijottaa,
hiljainen on katu.
Lunta tulla tihuttaa,
ei elämä enää satu.
Mä kuulin tuossa sivunmennen
mitä tapahtui Unkarissa ennen.
Kukkina pidettiin naisia aina
kasteltiin pääsiäismaanantaina.
Kastelu ei ollutkaan pieni
oli naiset märkiä kuin pesusieni
Kas kastelu tapahtui niin, että
päälle kaadetiin ämpärillinen vettä.
Kukkasina pidän minäkin
mutta, että ämmpärillä vettä heittäisin
Ei, ei nyt sentään
parfyymia ehkä tippa selkään.
Täällä runoillaan niistä ja näistä
mä toivotan Hyvää pääsiäistä.
vaan. Eksäkään Ruuneperi voi mitään tuolle palstan "ongelmanuorelle", johon sattuu?
Muusta ei enää puhutakaan, ja hän tykkää olla keskipisteenä. Se ei kuitenkaan ole tarkoitus, kirjoittajat ovat pääosassa. Tai siis pitäisi olla.
Hohh..hhoijakkaaaaa........
Mikä onkaan sanoma
pääsiäisen viesti oikea,
tuleekohan mieleen kenkään lain
kärsimystä kiirastorstain.
Muistetaanko tapahtumaa
päivää pitkäperjantain
kun hyvyys ristinpuulle naulattiin.
Eihän sitä kieltää voi
tuskaa kiirastorstai kerran toi.
Myös päivä toinen, pitkäperjantai
paljon murhetta se aikaan sai.
Matka tiellä Golgatan
tuskaa oli jokaisen
kanss’ orjantappuroilla kruunatun.
Pääsiäiskaste Unkarin on
outo kovin ja lohduton,
kasteessa sai ämpärillä vettä
Pääsiäismaanantaina, voi että.
Siinä sai vettä pää sekä sukat
sekä lähistöllä kasvavat kukat,
vettä et heittäisi ämpärillä
kasteen jos laittaisit naisille.
Selkään mukavasti tipat laitat
siitä ois pois kaikki haitat,
mukavalta se tuntuis niin
joutuis ihan aatoksiin.
Kukkana oloa haaveile en
kauaksi kierrän kasteen sen,
Parfyymiä kyllä huolisin
sitä tuoksua kun ihailisin.
Mukavasti sinä lupailet
naisia kun kohtelet,
Parfyymiä kun selkään hivelet
hellästi vain sivelet.
Mieleni annoin hapuilla niin
jouduin ihan toisiin mieteisiin,
Unkariin jos päästä vois
silloin unelmani täyttynyt ois.
Niinhän se on kun janottaa
seuraava päivä on kamalaa,
janoa ei pidä sammuttaa
alkon tuotteilla ainankaan,
siinä käy usein köpelösti
pää kun tulee höperöksi.
haukotella vois, ellei
nikitön taas pahaa mieltä
tois.
Sitä paitsi, väärään paikkaan
sattuu haukku - tänne
tullaan säkeistöjä tännä
runolaukku.
Ihminen ken osaa sekä
uskaltaa, ajatuksin - sanoin
tunteet ilmoittaa, pystyy
elämään tään meille suodun
elon, ilman
patoutumaa kaunan, vihan, pelon.
Kertois kertakäyttönikki,
raukka parka, miksi hän on
hyvää ilmituomaan, - arka!
Miksi vain tuo rosopinta
pääsee esiin,
miks' ei hyvät sanat osu
palstakehiin?
Useimmathan sellaiselle
suuttuu, jolta täysin
empaattisuus puuttuu.
oma tilasi, anna arvo toisillekin.
taas olla!
Minä en oo sydämeltäin nolla.
Muiden murheitakin jaksan
kantaa, paljon omastani
muille antaa.
Osaan, sekä voin myös rakastaa,
en tahdo tunteitani pakastaa.
Täällä netissä me liikutaan vain
pinnassa, eikä nähdä mitä
syvemmällä liikkuu rinnassa.
Hyvää Pääsiäistä sulle toivotan
ja ylösnousemuksen
tiedon ihanan, toivon koskettavan
sinua ja mua,
me olemmehan kaikki Luojan kuva.
ymmärtää tuollaista sokeutta itsensä suhteen.
Minä en haukkunut. Kysyin kysymyksen. Sitten sanoin sananlaskun: Arvaa oma tilasi, anna arvo toisillekin.
Tarkista edellisestä viestistäni.
Sinä taas sanoit ilkimykseksi tuon jälkeen.
Yritä pysyä faktoissa.
Ei millään pahalla, selvittelen vain vyyhteä.
selviää, kun juhlapyhinä
on jokaisella selvä pää.
Totta, että tuijotellaan joskus
pelkkää omaa napaa ja sieltä kyllä
parhaat piirteet aina tapaa.
Ollaan niinkuin reetat sokeat
ja ulosannitkin siis kopeat;)
Mitäpä jos ketjussa sä tässä, oisit
runosuonta etsimässä!
Faktaa sitten muulla palstatiellä,
omimmillas oisit ehkä siellä;)))
Tunnista ja tunnusta
faktat, tosiasiat,
toisiksi älä väännä niitä.
Kehitys eteenpäin, ylöspäin
lähtee juuri siitä.
Se on perusta,
jolta lyriikkakin nousee.
---
Ystävyyden pohja vakaa
nousee myöskin
tosiasiain takaa.
joka sortin aivan verratonta.
Tämän ketjun tarkoitiús on koitella,
kuinka runosoitinta vois soitella.
Taisit tulla jotain tänne pakoon,
mutta jäit kuin Putte Possu aidan
rakoon:)
Siinä sitten iniset ja vingut,
jengin kunkuksiko
täällä hingut?
Sellaisnen ei ole täällä kukaan, mutta
tule kiukkuinesi mukaan, jos vain
pystyt runon rustaamaan,
ettei sua tarvis mennä tunkiolle
kuskaamaan.
normaaliin, ystävälliseen viestiin
noin. Säälintunne hiipii mieliin,
kun viestis moinen näkyy täällä.
Miksi olet noin pahalla päällä?
joka miettimistä meille suo.
Pilatuskin kysyi mikä totuus on,
monelle se vielä vastaamaton
kysymys, mut toiselle sen heitto-
on kuin yllänsä ois tumma peitto.
Oma totuus usein meillä on, mielestämme
täysin aukoton.
Ainut fakta : tietoisuus on se
että oikeassa olemme.
Sinä siellä tontillasi sun -
ilman kokemusta ikiomaa mun.
lisiä laarii ja varastoo,
valtijo se maksojana toiminnoo,
merjmuon saap leipee ja lihhoo.
leiville ou lyönä.
Teinnii sitä vuan
aattamistyönä.
Ilman rahhoo - eikä
ou iso palakka
kasvattana mahhoo.
Ihmisen mieli ailahtelee.
Pilvissä käy, tähdet kurkkaa,
sitten jo mieli tekee maanrakoon,
piiloon, mustaan multaan.
Elämänhalu hukkaan mennyt,
mikä, kuka sen on vienyt.
Pää nuokkuu, taakka painaa.
kukaan ei tietäsi edessä raivaa.
Yksin, niin yksin kuljet vaan,
miten mustalta kaikki näyttääkään.
Ei auringon nousukaan mieltä nosta,
se painuu ja piiloa etsii onkalosta.
Kunnes, jostakin sävel tuttu soi,
se mieleen jotakin, valoa toi.
Tunne vahvenee, ryhti nousee,
pää pystyyn jo kurkottuu.
Tuttua tuolta jotakin näkyy,
hän valon myötä lähenee.
Ystävä rakas, käy vastaan tuolta,
hymyillen, vetää pois surun suolta.
Taas mieli tähtiin kurkottaa,
ja hymyä huulet hehkuu.
Niin voimakas on ystävyys,
pois peikot häätää,on ilo taas.
Tuo elämän halun, jaksaa taas,
pää pystyssä kulkea, jatkaa vaan.
Ihmismieli on ihmeellinen,
se vaipuu, mut nousee taas,
jatkaa kulkuaan aina vain eteenpäin.
Totta on, niinhän se on
ihmismieli on rauhaton.
Se onnessa kulkee
myös surua tuntee,
kaipuu on lohduton
sekin ikävää on.
Jokainen tuntee jotain näistä
tai kaikkia tunteita elämästä,
siinä saa taiteila elämässä
niinkuin kärrinpyörässä.
Ystävä jos olla vois
joka pyyhkis surut pois,
niinhän täytyy jokaisella
hyvä ystävä olla.
Taivas harmaa, sataa taas kuten aina
näin muistelen on ollut
pitkäperjantaina.
Sanoivat vanhat aina ennen
ristiinnaulittua muistellen:
"Luontokin itkuun puhkeaa,
kun taivas Kristuksen unohtaa."
Hän lunastuksen hankki synneistämme
Via Dolorosan kulki puolestamme.
Tie vapauteen meidät johti
luo katse ylös ristiä kohti.
On olo yksinäistä niin
tämä iskeytyy ajatuksiin.
Ilma sateinen, harmaa kuin olo
ehkä tunnustus tää on vähän nolo.
Teitä ketjulaisia muistan tässä
ootte ystäviä mun elämässä
Päivittäin joku kirjoittaa
olemassaolostaan muistuttaa.
On virtuaalinenkin ystävyys
kuin eräänlainen läheisyys
Joku toinenkin tuntee, ajattelee
toinen toistensa sanoja muistelee.
Nyt kiitokset lausun taasen tässä
kaikille mukana ketjussa tässä.
Viettäkää pyhiä maussa mämmin
munat mukana, rinnassa tunne lämmin.
pääsiäismunia maukkaita,
pajunkissoja, narsisseja,
ilon pilkettä silmissä,
kevään tuloa myös mielissä!
~Toivottelee Satu ~
Yksinäisen kukkaset kasvavat
tuolla metsien pimennoissa,
niin kauniina, villeinä kukkivat
ne yön varjojen hetteiköissä.
Kaukana siellä ne kukoistaa
suojassa tummien puiden,
ei koskaan niitä voi tavoittaa
vaan ne hukkuvat huminaan tuulten.
Kukkaset kauniit ja hentoiset
ovat lähtöisin ikävästä,
ja luotu on herkät unelmat
sydämien sopukoista.
Unelmat , haaveet ja kaipaukset
ken luonut on itsellensä,
ovat vuosien saatossa kaikonneet
ja häipyneet viereltänsä.
Elämän kaipuun kukkaset
jotka lakkasivat kukkimasta
ovat kaikki, myös pienetkin nuppuset
kaikki nääntyneet kuivuudesta.
teidän rehellisiä tunteen ilmauksia.Miten paljon saatte aikaan,miten paljon tuotte lohtua toisillenne.
Skillanin runo mielen alahteluista samanlaista se on kaikkialla.Toinen päivä maaassa toinen pilvissä.
Kaikki tämä että olisimme valmiita kun meidät kutsutaan näyttämään hankittuja leivisköitä.
Miten herkkä on fiiulin runo ja niin monta kaikkia en ole lukenut.
Teitä yhdistää jokin näkymätön rakastamisen ja välittämisen henki.
Viestin mä sain
siinä yhtään sanaa ei,
sitäkin parhain oli sisältö sen.
ja sen omistan yksin
toiset tiedä ei lain
viestissä tuossa
mitä mä sain.
Oliko ehkä
se rakkaus laulu
tai pisara onnesta
unikuvako vain
kukkako ruusun
mikä toi muiston,
vai kuihtunut lehti
polulta puiston.
tuulenko viima
joka pauhuna soi
ja muassaan toi
kesäisen muiston.
Vaan sitäpä tiedä
ei toisista kukaan.
viesti tuo on
yksin vain mun
on sanaton viesti
mulle lahjoista kallein
koska sulta sen sain
se on korvaamaton.
Sua iloiten muistan
en unohda lain
ja ajattelen näin
on parasta tää
kun sanattoman viestin
sinulta sain,
ei onnea enää,
ei enempää.
kun harmaata on
eikä valoa näy,
niin viestisi anti
mulle lohdusta käy.
Mä ihmettelen, mikä lie nyt
onko sanat suustanne joku vienyt.
Vaik'ei kukikaan vielä tuomi
luulis pulppuavan sentään runosuoni.
Vaikka suussa onkin maku mämmin
ja mielessä ehkä kevät lämmin
silti runoketjuakin muistakaa
ja jotain tännekin "kuiskatkaa"
Kun aamulla verhot avasin,
oli sumuinen luonto eessä.
Mä mietteissän aamuun heräsin,
silmät pikkuisen oli veessä.
Suuri hiljaisuus ympäröi tienoota,
ei ketään oo seurana mulla,
tikan taontaa seuraan koivussa,
liekö pesää se rakentamassa
mustarastaskin varovaisesti,
aamun laulut aloitti,
mä istun nyt ja mietin vaan,
miten päiväni saisin kulumaan.
On olleet pimeät päivät
ja sumukin vallannut yöt.
kai pian jo paranee sää
ja aurinko lämmittää.
Ei kukkineet mielet ei aatteet
ei runosuonetkaan pulpunneet.
vaan ehkä jo väistyvät sateet
ja saapuvat runojen säkeet.
Nyt matkalle pienelle lähden
pirteyttä hakemaan.
kai yksinolon synkän tähden
pois mielestä karkoitan.
Vaan illalla takaisin palaan
silloin runotkin syntyvät uudet
mä jokaista silloin halaan
ja tuon terveiset lämpimät
Rinnakkain oksalla istuvat
ja toisiinsa välillä katsovat
nuo keltarintaiset linnut pienet,
talitiaisista sinäkin kuullut lienet.
Ne pörhistelevät höyheniään
eivät katsokaan syötäviä siemeniään,
vaan toisiaan tuijottain oksalla vaan
ovat alkaneet keväässä kuhertelemaan.
Jo askeleen lähemmäks toinen hyppää,
toista nopeasti siipisulasta nyppää
kuin haluaisi toiselle sanoa vähän;
"Katso, toivat pesäpöntönkin puuhun tähän"
Hetken siinä tirskutti terveisiään
ja pian jo lensi ylitse mun pään
ja ruikkasi olkapäälle valkoisen pläntin
halus pois reviiriltään ihmis mäntin.
Menin kauemmaks ja katselin salaa
kun lensi oksalle laulamaan lemmen valaa.
Toinen siirtyi hiukan, keikistellen pyrstöään
ja toinen tutkimaan meni sitä pönttöään.
Palas oksalle uros, ja halusi näyttäää
että toinen vois samaa pönttöä käyttäää
lentäin reiälle, sisään ja taasen ulos
ja sain vihdoin nähdä mikä oli tulos.
Kuin minulta salaa alkoi tirskutus hiljaa
ja näin että aivan kypsää viljaa
oli toinen tinttikin,tirskutti oksalla sekin
ja näin kuinka lopulta onnistuivat hekin.
Nyt olen varma, että pesässä pian munia monta
ja ympärillä monta tinttiä puolisotonta
käy kiivasta taistoa samasta asiasta viellä
mutta tuo pari ei enää kosiskele oksalla siellä.
Nyt ulos pesästä lentää kevyin siivin
ja minä jos alle katsomaan hiivin
saan sellaisen tirskutus moitteen kuulla
ettei huvita usein käydä sillä pesäpuulla.
Odotan kuinka onnistui, pojat kuoriutuuko
vai oliko se tintti ihan " huuko".
Kun kosimaan alkoi minun nähden....
vai ihanko vain sen tähden.
Eilen olin niinkuin laulurastas,
jolle oma ukkorastas
bassollansa vastas.
Illansuuss taas kuin västäräkki,
jota pitänyt ei olis edes häkki.
Tanssin oikein tiputanssin -
tarkoittaen mennä tapaan valssin.
Kotkaksi kun alin muuttua, niin
peräännyin, kun uroskotka alkoi
suuttua.
Aamulla näin huuhkajankin peilistä,
eikä kyse ollut eilis illan
pahemmasta seilistä.
Vanha kana taidan lopultakin olla,
jota oma kukko komentelee
"tunkiolla":))
On minulakin lemmikki kyyhkynen
se kirjeitä kantaa ja on iloinen,
se matkalle lähtee lentämään
viestin toisille vie yhtenään.
Se luonani viihtyy vaan
olalleni lentää laulamaan,
se iloa tuottaa olollaan
siitä luopuis en milloinkaan.
Se kotona lentää lentojaan
ja kiihkeesti etsii puolisoaan,
niinhän siinä siten kävi
puoliso kun luokse tuli.
Pian he tottuivat toisiinsa
ja keimailu alkoi kiinnostaa,
niinhän ne alkoivat soihdinmenot
samalla myöskin pesän teot.
Pesään kun munittiin munat
niistä kasvoi jälkipolvet somat,
iloisina sirkutti toisilleen
kyyhkyset kun oli iloiset.
Nyt oli kyyhkyjä monta
ne lentää liitää arvaamatonta,
toisten kyyhkyjen matkassa
viestiä viemään, kuin onnella.
Viestit ne vievät pitkälle
laaksojen vuorien taakse,
niistä on iloa kaikille
kyyhkyt tuo ilon heille.
Tähän päättyi tarina lintujen
siitä iloa sain, kun kerroin sen,
Jäi kyyhkyt pesäänsä asumaan
koko pesue mukanaan.
Näin yllättäen
joutsenparven
pellon lätäköissa
oli enemmän
kuin kaksi, kolme
ruokaa etsimässä
nokat koputteli
vesi roiskueli
kun satakunta
valkokaulaa
sulkaa siistieli
ihmeellinen oli näky
ensikertainen
kun joutsenparvi
pellonpinnan
oli valkaissut
olivat kai väsyneet
ei enää jaksaneet
merta etsiskellä
vaan olivat noin
asettuneet
pellon lätäköille.
Vanhaa taattua runontaitaja joukkoa!
Katson ulos ikkunasta,
mitä näenkään
missään koko maisemassa
ei lunta yhtään.
Eilenkö se kaikki suli,
no niin
nyt se kevät vihdoin tuli
kaupunkiin.
Ei ihan vielä kesä tule
ei sulanut ees lumi ole
mut kuukauden, yhden päästä
puhua voidaan kesäsäästä.
Kesän tullen saapuu pääskyt
Egyptissä kai käynyt.
Käkikin saapuu kukkumaan
kesän tulosta ilmoittamaan.
Lunta toki vielä meillä
pihoilla ja kärryteillä.
Kinoksiin on sitä luotu,
traktoreilla kasaan tuotu.
Hupenevaa musta lumi,
likaista kuin auton kumi!
Siihen aurinko kun loistaa,
vetenä pian kasan poistaa.
Päivä jatkuu iltaan pitkään,
sitähän ei voita mitkään
aurinkoiset rantamatkat,
niille minä annan hatkat.
Meillä yökin päivään vaihtuu,
lumi kaikki kohta haihtuu!
Sitten alkaa Lapin kesä;
ihanaa, kun täällä pesä!!!
Aurinko myös täällä lämmittää,
tuntuu nyt on kevät sää.
Mieltäkin se piristää,
kadunvarren pikku purot lirittää.
Pihalla vain mustat
lumikökkäreet,
talvesta viel muistuttaa.
Niinhän se kevät tullut on vaan
aurinko kun ei ota otettaan,
Sadetta heittää ja pilviä riittää
vielä on pienihetki kesään.
Sitten jo kesässä ollaankin
sen me saamme vihdoinkin,
kukat kukkii ja viheriöi maa
sitä me kaiki kaivataan.
Vaatteita kummasti poistetaan
kesä kun on, ja lämmin on maa,
tuulikin on niin lauhaa
et' joskus ei tuule ollenkaan.
Näin me kesästä nautitaan
ja todella paljon toivotaan,
et' kesä kun kestäis kauan vaan
nauttia saisimme koko maa.
Katsele, kuuntele virkein mielin
katsele luontoa kevään.
Kuuntele suhinaa leudon tuulen,
kuuletko kuiskeita metsän?
Kuuntele kuinka herkin kielin
leivojen säveleet soivat.
Tunnetko ilmoilla auringon lämmön
aistitko kukkien tuoksut?
On tulossa kevät!
Kuuletko vesien solisevain
kiitävän kuohuissa puron?
Tunnetko merien laulavien
aalloissa kevään jo tulon?
Näetkö pilvien kiiruhtaen
soutavan sinessä taivaan,
auringon säteitten välkkyvien
lämmössä siintävän loisteen?
On mielessä kevät!
Muistojen polku
on pitkä ja vaihteleva
on vastasta myötästä
joskus kivilouheikkoa
polun varrella kun
katse jonkun kohtaa
se mieleen tuo elon tiellä
niin, niin monta kohtaa
Polulla jos vastaan tulee
rakastavaiset käsi kädessä
muista noin mekin ennen
näet tutun kiven
siinä istuimme
viivyimme hetken
istun nytkin yksin
kirkkaana muistot menneestä
Katsot ylhäältä
pilvien lomasta minua
heilautan kättni
näethän sen
jatkan matkaa
muistojen polku on pitkä
Oi miten kauniina muistosi kohtaat
lämmöllä kaihomiellä, ne runona hohtaa,
muistoista eletystä elämästä vaan
näinkin kauniin runon saa.
Kohtalo kun määrää meitä
jotka kuljemme polun teitä,
vuoroin se antaa vuoroin ottaa
kaikille aikanaan se surua antaa.
Näinkin voi ikäväänsä lieventää
runoja kun vain kirjoittaa,
tuntojaan voi näin helpottaa
kun kertoa voi elämän tarinaa.
Muistoja kauniita säilytä vaan
syvällä sydämmessäs ainiaan,
siellä ne mukana kulkee ain
kun elämän polkua kuljet vain.
Nytpä kerroit lapin olot
siellä viihdyt ja olet,
valinta varmaan oli suuri
mietit kaiken perin juurin.
Olo onnellinen sulla
sen huomaan kyllä,
lapista kun olit kotoisin
sinne aina kaipasit.
Mikä siellä viihdyttää
ihmiset vai lapin sää?
olen puolestasi onnellinen
kun olet palannut kotiisi.
Olet sitten lapin tyttö ain
tyttö tuntureiden ja lapinmain.
Pikkunoita kotiin palaa,
kisu maitoansa halaa.
Pitkä oli pääsiäislento
väsynyt pikkunoita hento.
Pääsiäinen taakse jää
mämmi nyt piristää.
Ensivuonna uudestaan
lentosuunta katsotaan.
Luo isonoidan tään
lähtee lentämään.
Opiskeluun on aikaa
tutkia pääsiäistaikaa.
Pehmeästi kehrää kissa
ihan on jo nukuksissa
Noitakin silmät sulkee
muistona päivät kulkee.
Hymyyn taittuu pikkusuu
unen valtaan antautuu.
Lapsena liisin , kiikuin ja keikuin
elin lämmössä äidin ja isän.
Oli huoleton mieli, riemuitsi sydän
nautin tuoksusta kesäisen kukan.
Tunsin auringon polttavan ihoain,
sen vilvoitti pisarat sateen
Kuuntelin kuiskeita metsikön
kun kuljin polkuja sammaleen.
Voi kukista kiedoin seppeleen
se pientä päätäni koristi silloin.
Mä leikin hienoa prinsessaa
prinssin kohdata saisinko milloin.
Vaan kadotin lapsuuden haavemaan
vaihtui leikitkin myötä sen.
Ei ootettu prinssi saapunutkaan
häipyi lapsuuskin unelmineen.
Ikävä, mistä se mieleen tulee,
miksi se siellä viihtyy.
Tuskanko tuulet mieleen kantaa,
vai kuljetko kohti taivaanrantaa.
Ikävä, tuo tunne kumma.
Onko se päivien elettyjen,
yhteinen summa.
Tuoko se mieleen muistot rakkaat,
niitäkö ikävöit, sydän hakkaa.
Haikailet jotakin tuntematonta,
haavetta, unelmaa loputonta.
Mitä se on mitä miele kaipaa,
ystävää, hellää kättä,
joka kivun pyyhkii viipymättä.
Sitähän se on ikävä tää,
ihminen kaipaa ystävää.
Hän kivun rinnasta poistaa,
rakkauden sanoja sinulle toistaa.
Ystävän hyvän kun löydät tään,
jo kipu rinnasta katoaa.
Yhdessä kulkien rinnakkain,
surut jakaen, ilot tuntien,
tie viimein päättyy - tuntemattomaan.
on koko elon mittainen.
Tiedämmekään emme miksi
tultiin kaipuun tuttaviksi.
Tuttavansa kanssa kun vain
viettää aikaa -
huomaa, että aina jotain
uutta kaipaa.
Sammumaton jano, nälkä
jonkun suuren, luulen -
äärettömän ikuisuuden.
Lainaa ovat ystävämme maiset,
heillä ikävät ja surut
samanlaiset.
Tosin toisilleen voi turvan
tuoda, sekä lohdun, ilon
maiseen eloon suoda.
Pysähdy ihminen kiireinen
koeta hetkisen levähtää
etsi itselles paikka hiljainen
seisahdu....herkisty....katsele
ja hetkeksi siihen jää.
kuuntele tohinaa tuulien
se lepuuttaa sydämen sykkeen
anna ajan pois valua hiljalleen
elon virtoihin vieriviin
pala palalta onnesi kokoa
se on lähellä sydäntäsi
levosta saat uutta uskoa
on onnikin lähelläsi.
kynästäsi lähti.
Aivan niinkuin taivaan
tuikkivainen tähti.
Variaationa nauru, ilo,
itku, sekä kavereiden
silmänisku ;)
Mä aamuna hyvin aikaisen
myös hiukan kirjoittelen.
On vietetty pyhää, pääsiäistä
ja kerrottu myös ilmoista, säistä.
On mukavaa täällä kanssanne olla
talven tuiskussa, kohta nurmikolla,
olla mukana kun aurinko paistaa
ja elämä, ah, niin hyvältä maistaa.
On tunnettu iloa niin suurta
kertomina teidän, jutun juurta
Ilot täällä keskenämme jaamme
ja toisiltamme tukea saamme.
Kohta aloitan nukkuen aamuyön
ja tunnustan - teette hyvän työn
Pian olemme kaikki nukkumassa
ja aamusella taas kirjoittamassa.
Niin sä luulet Ruuneperi,
että kaikki nukkuu.
Ei-ehei kuules poika
täällä yksi kukkuu.
Jäi iltapuoleen nokoset
näin kostautuu se yöllä,
on silmät aivan virkkuset
-pitäiskös jotain syödä?
Tässä ruudun edessä nyt
nautin sämpylää
ja ajatukset nupissa
vain pyörii ympyrää.
ZZZZZZZZZZZzzzzzzzzzzzzz..........
Minulla on kiire vähän
ihan oikein tänään,
apuani joskus tarjosin
sitä lupausta lunastan nyt.
Aamulla lähdin varhain
mieli oli mitä parhain,
toiselle hyvämieli oli
kun hän näki että tulin.
Yhä lähden vielä uudelleen
ystävääni edelleen autteleen,
Ehkä saan minäkin joskus auttajan
kun apua tarvin vuorostaan.
Hyvillä mielin olin minäkin
kun huomasin et'apuni olikin,
paljon suurempi hänelle
mitä ajatellut olin itse.
Mitä tarkoittanee sana tuo
selvityksen mulle suo
etsin sanastoista
löytänyt en moista
maininnan vain sain
sanaa käytetä ei lain
sulta apua nyt anon
kiitos......
etukäteen sanon.
tuo sanoa on.
Tarkoitus ei ollut olla
kohtuuton.
Outojakin sanoja se joukkoon
lykkää, kuka runosanailusta
tykkää.
Esimerkki:
Sanotaan, et mulla on
ilmevalikoima mahdoton.
Variaatio on minun ilmeiden -
herttainen ja myöskin kiukkuinen.
Mukaan mahtuu hymy hyvin
nätti, tai taas pirullinen
kun mua joku mätti.
Paremmin en osaa selittää
itsekään en taida ymmärtää;)
Päivä tää oli työntäyteinen
ja jäsenissä tunnen sen,
oudokseltaan kun paljon tekee
tuntee oikei kun väsy tulee.
Sitä luulee itsestään
et' aina voimat riittää,
mutta pian huomaakin
että voimille se ottaakin
Sitä jäin mietimään
kuinka oikein jaksoinkaan,
ennen eläkevuosia
tehdä niin paljon " duunia.
Pitkää päivää aherrettiin
kotihommat kaikki tehtiin,
lapset myöskin hoidettiin
ja aina vaan jaksettiin.
Esimerkiksi viruksilla on variaatiota. Lintuinfluenssavirus tarttuu muihin lintuihin ja eläimiin mutta ei ihmisiin. Jokin sen variaatio voi tulla ihmisiiin ja ihmiseltä toiseen tarttuvaksi. Musiikissa on variaatioita, myös tietokoneviruksissa.
Sivistyssanakirja sanoo: Variaatio on: muuttelu; muunnelma; muunnos.
Sinusta ei koskaan tiedä
milloin piruilet
milloin vitsailet
siksi kyselen
asioita utelen
että selviää.......
oisinkohan sekopää;)))
tiedonhalussain
sivulle mä eksyinkin
jossa sanottiin
ei variaatiota käytetä
eikä sitä löydetä.
Wikipedian esimerkki variaatiosta:
Pullamössön eräs variaatio on nimeltään pullasuttu. Tämä eroaa pullamössöstä siinä, että pullamurske sekoitetaan maidon sijasta kahviin.
ja hänen ihastuttavat muunnelmansa Ukko Nooasta :
iloinen Ukko Nooa, surullinen Ukko Nooa jne.
Tosiaankin, musiikissakin teemaa voidaan muunnella, totta puhut!
~~~
Hyvää iltaa kaikille muillekin! ~
kertoo enemmän kuin sanat.
Vaikka avaisimme "kullitetut"
runohanat, niin ei ilmeitämme
voi ne näyttää, vaikka kuinka
mielikuvitusta käyttää.
Pilke silmissä on usein mulla
kun runohepolla oon ajelulla.
Monasti taas tuijottelen
takkaa, enkä pohtimasta
asioita lakkaa, kunnes
mielessäni selvittelen
synnyt syvät - löydän järkevät
ja mietteet hyvät.
Samanlaiset tunneliikkeet
sulla - eiväthän vois muuten
runot esiin tulla.
Monta eri versiota minäkin löysin, siksi luulinkin merimonan viisastelevan, koska omasta mielestäni runossani ei ollut mureketta eikä mitään muunneltua.
Mutta hän selosti asian oiein hyvin.
Runossa voi olla monenlaista ilmentymää .. muunnelmaa.. sekoitustakin.
Päättäisinkö ketjun tään,
päästäs uutta alkamaan.
Ruuneperi oitis tuo,
siirrä ketju, ylös tuo.
Runon ystävät jo oottaa,
ratsujansa kirittää.
Mukaan tulla saa kun jaksaa,
runon uuden luoda tuon.
Innostunut runokansa,
ruokkii, vaalii taitojansa.
Kuopii maata ratsu tuo,
kohtaa laukkaan, sen mä suon.
Alkuun joka mieli halaa,
uutta runoansa valaa.
Onpa innostuksen kohde tää,
runoketju - jo siintää.