Mitäs sitten kun lapsi kasvaa nuoreksi? Jo 12-vuotiaana ne lapset jotka eivät ole ns.huippuja lajissaan lentävät ulos seuroista. Sitten puhutaan etteivät nuoret harrasta ja liiku? Urheiluseuroille jaellaan kaikenmoisia tunnustuksia nuorisotyöstä, mutta murkkuiän kynnyksellä suuri osa nuoria joutuu pakosta lopettamaan vaikka motivaatiota olisi. Missä tämänikäisten harrastetoimita on Urheiluseurat? Kantakaa vastuunne myös nuorista jos ilmoitatte tekevänne nuorisotyötä!
Urheiluseurojen vastuu
Murkun äiti
181632
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ainakin Nuori Suomi on viime vuosina kiinnittänyt huomiota juuri kyseiseen ongelmaan. Nuorille jotka eivät tahdo tähdätä lajissaan huipulle, on pyritty löytämään seuroissa muita tapoja toimia esim. nuorempien lasten ohjaustoimintaa. Lisäksi ainakin joissain seuroissa on perustettu ryhmiä myös nuorille, jotka eivät tavoittele kilpailumenestystä vaan tahtovat vain harrastaa liikuntaa yhdessä. Ongelma on siis tiedostettu, mutta käytännössä monissa urheiluseuroissa homma ei toimi toivotulla tavalla. Ainakaan vielä, toivottavasti joskus alkaa toimia.
millaisissa seuroissa te oikein luuhaatte? omat lapseni ovat iältään 11 ja 13 ja eivät todellakaan huippuja missään. ja seura antaa kyllä harrastaa riveisään ja maksaa osallistumismaksut ja lisenssit siinä kuin "huippujenkin".
kyse on ennemminkin siitä, että se lapsi itse 12-15 vuotiaana hiffaa, että hei, mä en ookaan huippu ja tuskin musta semmoista tuleekaan. ja ihan itse päättää lopettaa.
sori vaan, mutta en jaksa uskoa, että tuommoisia seuroja olisi ihan oikeasti olemassa. tietysti niiden "huonompien" pitää esim tajuta, että vaan parhaat pääsee vaikka viestijoukkueisiin tai sm-kisoihin, mutta kisojakin on niin paljon, että niitäkin pääsee kokeilemaan.
selvennä nyt edes vähän, mitä tarkoitat "ulos lentämisellä" seurasta, sillä toi oli mulle ihan outo juttu.
Ennemminkin niitä nuoria yritetään houkutella urheilun pariin, sillä niin moni lopettaa juuri murkkuiässä. Mutta ei seuratkaan voi vastentahtoisia lapsia väkisin riveissään pitää.
Sitten on myös näitä vanhempia, jotka närkästyvät jos esim johonkin viestijoukkueeseen tai edustamaan arvokisoihin (kun osallistumisoikeus on rajattu) valitaan ne parhaimmat. Totta kai tämmöisiin valitaan ne, joilla edellytyksiä on, mutta sitä kaikki eivät tajua. Kuulutkohan sinä näihin?
Mutta muuten kohdellaan tasapuolisesti seura-asujen, vakuutusten ja osallistumismaksujen suhteen.
Höpö höpö.Kyllä pitää täysin paikkansa mitä ensimmäinen kirjoittaja kirjoitti.Eikä siinä auta sinetti seuratkaan, niillä on vaan kauniita periaatteita ja linjauksia, mutta totuus käytännön toimissa on toinen.Jos jossain seurassa harrastelijoita roikotetaan niin seuratkaapa seuran rahavirtoja. Maksumiehinä ovat.
Miten tämä syrjintä tapahtuu. Ei mulle kelpaa tommoiset yleitykset joita on helppo syytää tänne nimettömänä.
Jääkiekko ja jalkapalloseuroissa on sellaisia jotka peluuttaa vaan parhaita pelaajia ja huonoimmat saavat kuluttaa penkkiä. On niitä kunnon seurojakin. Johtuu näistä tuloshakuisista onnettomista vanhemmista. Yleensä kys on sellaisista seuroista jotka eivät muutenkaan pärjää ja parhaat pelaajat ovat valmentajan kakaroita joilla on enemmän harjoitustunteja takanaan ja moni lahjakaskin saatetaan sellaisessa seurassa pistää syrjään pienten harjoitusmäärien vuoksi.
Saattaa osittain pitää paikkansa isoissa seuroissa, missä urheilijan ja lapsen ohjaaminen ja valmentaminen ei ole ihan samaa kuin pienemmässä seurassa, mutta ei ketään potkita pois jos lapsilla on intoa ja vanhemmilla viitteliäisyyttä kuljettaa lapsia harjoituksiin, mikä joskus on kuulemma aika vaikeaa.
Sama huomio on. Ainankin joukkueurheilussa peluutetaan vain näitä ns.hyviä pelaajia ja vain tietyt istuvat peleissä. Ns. "motivaation tappaminen" aloitetaan jo hyvissä ajoin niiltä nuorilta jotka eivät kuulu tähän ryhmään.
Mielestäni näistä "istujista" monet lopettavat juuri sen vuoksi. Totta on myös että näille "huipuille" pitäsi olla myös omat joukkueensa ettei kehittyminen heiltä lopu. Tässä viestissä paistoi läpi nimenomaan huoli siitä joukosta joka haluaisi harrastaa, muttei "veri suussa", ja se joukkohan on suuri.
Kyselin uimaseuroista Tampereella 12-vuotiaalle pojalleni harrastusmahdollisuutta. Tuloksena oli että sen ikäinen on liian vanha aloittamaan!
Perustaidot hänellä on on hallussa, mutta olisi halunnut lisäopetusta, säännölliset treeniajat, treenikaverit. Häntä ei ainakaan tässä vaiheessa kiinnostanut kilpaileminen, mikä on näissä seuroissa pakollista, samoin kuin lähes päivittäinen treenaaminen. Uimaseuroissa harrastaminen on liian vakavaa ja tähdätään vain kilpailuihin, etsitään niitä huippuja!
Yksin pojan ei ole tullut juuri käytyä uimassa, kun sopivaa uimisesta kiinnostunutta kaveriakaan ei ole.
Että näin kannustetaan nuoria liikunnan pariin.
Itse kyselin pojalleni 14v joka on nyt vasta innostunut urheilemaan, sekä jääkiekkoseurasta että salibändyseurasta herrastepaikkaa, eipä löytynyt.(Helsingistä) Hän kävi tänä talvena kokeilemassa seurojen kerhoissa, mutta annettiin ymmärtää ettei mitään mahdollisuutta ole joukkueisiin päästä, niimpä sekin innostus lopahti. Naapurin poika on lopettemassa tämän kauden jälkeen sählyn ainoastaan sen takia kun joutuu harjoituksissa täysillä käymään, mutta istuu otteluissa suurimman aikaa.Tämä on varmaan sitä aiemmin kirjoitettua motivaation tappamista pahimmillaan.
Joo näin se on joukkue lajeissa, jos et ole hyvä niin penkillä istut, kausi maksut on kalliita ja ne maksetaan yleensä kaksi kertaa vuodessa.
Itse toimin mäkiseuran mäkikoulun vetäjänä ja nuorten valmentajana, olen pitänyt huolen että kaikki saa saman kohtelun ,ketään ei eritellä onko hyvä vai huono, meillä on pieni seura, tosin isoissa huippuseuroissa on asia erikseen.
Meillä on jäsenmaksu 25 € vuodessa, siihen sisältyy varusteet ,sukset monot puku kahdelle ensimmäiselle vuodelle , ei ole järkeä heti ostaa omia varusteitä jos ei jatka harrastusta, kaikilla on mahdollista kokeilla, mäkihypyn voi aloittaa myös vanhempanakin, tunnen henkilöitä jotka on aloittanut veteraani iässäkin jopa 50 vuotiaina.
Laji on suht halpa ja jos vanhemmilla on intoa olla mukana niin heilläkin on mahdollisuus tutustua lajin hienouksiin ja saada kuntoa lasten suksien kannossa torniin ja mäkien kunnostus talkoissa.
Kerroit kokemuksiasi Tamperelaisesta uimaseurasta, johon ei huolittu poikaasi mukamas liian vanhana. Se ei todellakaan pidä paikkaansa ainakaan täällä Rovaniemellä. Meille ovat tervetulleita kaikki uimisesta kiinnostuneet. Tarjoamme jokaiselle 4 - 90v mahdollisuuden käydä uimassa ja oppia valmentajan opastuksella uintitekniikkaa 1 - 5 krt/vk. Meillä todellakin toivotetaan tervetulleiksi kaikki, eikä kilpaileminen ole missään tapauksessa pakollista vaan täysin vapaaehtoista. Seurassamme on kymmeniä lapsia ja nuoria, jotka käyvät uintiharkoissa 1-2 krt/vk viihtymässä ja pitämässä hauskaa ilman ajatustakaan kilpailemisesta.
Hieno juttu kun Rovaniemellä on tämä asia hyvin hoidettu, olisipa täällä Tampereellakin!
näin voi olla joukkuelajeissa ja toisaalta ymmärrän sen. sillä jo 12-16 vuotiaat ovat vuosia tehneet hommia sarjapaikkansa eteen ja hioneet taitojaan, eivät he halua mitään rähmäkäpylää siihen opetelemaan. tyyli kaikki.saavat.pelata toimii alle 12 vuotiailla oikein hyvin. monissa seuroissa on ns farmijoukkue niile, jotka eivät varsinaiseen mahdu. myös seurakuntien joukkkueet toimivat sillä saumalla, että kaikki pääsevät kentälle. eri asia tietty on jos sille nuorelle ei kelpaa muu kuin se paras joukko...
yksilölajeissa pääsee varmasti harkkoihin ja kisoihin vanhempikin. vai onko jollain kielteistä sanomista siihen?
kilpailevat ja tuon ikäisenä ei enää mukaan pääse joukkueeseen, jos et ole huippunotkea jne...vaikka aiemmin olisitkin ollut joukkueessa! Kova taso ja heikoimmat putoavat pois!
JOUKKUEESSA tosiaan kilpailevat. ei sinne kuka tahansa sillan heittäjä pääse mukaan, pitää osata vähän muutakin.
voimistella voi muutoinkin, ei aina tarvi olla parhaassa sakissa, ryhmiä on vaikka millä mitalla.
Nuori Suomi -periaatteen mukaan esim. jääkiekossa seuran täytyy pystyä osoittamaan pelipaikka pelaajalle, joka haluaa jatkaa harrastustaan. Nuoret kehittyvät eri tahtiin ja kehittyneimmille pitää olla tasoryhmät ja toisille tukiryhmät. Näiden ryhmien välillä voi sitten olla liikehdintää riippuen kehityksestä.
Joillakin seuroilla on valitettavasti "pakkovoitto" -periaate ja se ajaa Nuori Suomi -periaatteenkin ohi. Tätä tapahtuu liigakaupungeissa varmaan paljonkin. Mutta onneksi on paljon seuroja, joissa nuorille on tarjolla mahdollisuus urheiluun.
Me vanhemmat kustannamme lastemme harrastuksen. Loppuu seurastakin harrastajat, jos vanhemmat panevat rahakukkaron nyörit kiinni.
Noilla nuori suomi systeemeillä saa käytännössä pyyhkiä hanurinsa. Hienoja ajatuksia sinänsä, mutta ei toimi.
Jääkiekossa se käytännössä menee näin. On se ikäryhmän joukkue mihin kerätään niitä huippuja. Valmentaja valitsee ja mukana on AINA valmentajan oma lapsi tai lapset. Siihen ryhmään ei pääse vaikka olisit kuinka lahjakas, jos siinä on valmentajan mielestä jo tarpeeksi pelaajia. TÄMÄ ON SYRJINTÄÄ !
Oikea ja tasapuolinen systeemi olisi se, että kaikki pelaisivat OMAN IKÄISISSÄÄN joukkueissa, eli ketään ei nosteta pelaamaan vanhemmassa ikäryhmässä vain sen takia, että on niin "taitava". Jos saman ikäisiä on paljon, niin joukkueiden pelaajat arvottaisiin. Näin ei pääsisi syntymään niitä ykkös ja kakkos joukkueita. Kukaan kun ei halua pelata kakkosjoukkueessa.