Kun olen nyt jonkin aikaa seuraillut tätä palstaa, mieleeni on noussut seuraavanlainen ajatus. Olisiko teillä kenelläkään tarvetta, koskien gradun tekoa ikään kuin yleisemmällä tasolla, esittää kysymyksiä, joita ette kehtaa kysyä missään muualla? Voisin yrittää vastata, kun ehdin ja/tai satun paikalla olemaan tai ylipäänsä osaan jotakin sanoa.
Itse olen jo reippaassa keski-iässä oleva naisihminen. Muistan kuitenkin hyvin sen hämmennyksen, joka koko graduprosessiin liittyy. Voin rehellisesti sanoa, että vasta lisensiaatintyötä ja väitöskirjaa (joka on jo esitarkastusvaiheessa) tehdessäni olen kirkkaasti ymmärtänyt, mistä tutkimuksen tekemisessä (eli gradussakin) on kyse. Olen yhteiskuntatieteilijä (Helsingin yliopisto) ja sain gradustani magnan.
Itse olen jo reippaassa keski-iässä oleva naisihminen. Muistan kuitenkin hyvin sen hämmennyksen, joka koko graduprosessiin liittyy. Voin rehellisesti sanoa, että vasta lisensiaatintyötä ja väitöskirjaa (joka on jo esitarkastusvaiheessa) tehdessäni olen kirkkaasti ymmärtänyt, mistä tutkimuksen tekemisessä (eli gradussakin) on kyse. Olen yhteiskuntatieteilijä (Helsingin yliopisto) ja sain gradustani magnan.
Vastaukset 35
Vanhimmat
mitä yhteiskuntatieteen graduun vaaditaan, jotta siitä saisi todella hyvän arvosanan? Sanotaan, että tällaiset gradut ovat jo lähellä väitöskirjatasoa, mutta mitä se tarkoittaa? Ymmärrän kysymyksen asettelun ja rajauksen tärkeyden, mutta sivumäärän suppeus esimerkiksi rajoittaa taustalla olevien todellisuuskäsitysten syvällisempää pohtimista. Mitkä ovat ne yleisimmät virheet, joita graduntekijät tekevät/tai johon he sortuvat? Ihan vaan, jotta osaisi itse hieman varoa...
ps. tosi hauska viestin aloitus sinulta :)
Noh, heti ensimmäisen kysymyksen luettuani kyllä ajattelen, ettei tämä tainnut olla lainkaan hyvä ajatus; niin hankalan heitit heti kättelyssä.
Ensinnäkin on suhteellista, mitä tarkoitetaan gradun hyvällä arvosanalla. Minun mielestäni kaikki gradut, jotka saavat cumun tai sitä enemmän ovat hyviä, koska cumu on jonkinlainen gradun oletusarvo. Cumun gradu on sellainen kuin gradun kuuluukin olla, siinä ei ole ikään kuin virheitä. Todennäköisesti kuitenkin tarkoitat sellaisia arvosanoja kuin magna, eximia ja laudatur (joita näkee erittäin harvoin!). Toiseksi en ole itse ollut koskaan millään laitoksella työssä, joten en tiedä, mitkä ovat graduntekijöiden yleisimpiä virheitä. Voin siis arvailla niitä ainoastaan omien kokemusteni perusteella.
Sanoisin näin, että jos havittelee hyvää arvosanaa gradustaan, se kannattaa sanoa suoraan ohjaajalleen. Niin minäkin tein ja olen tehnyt myös väitöskirjakäsikirjoituksen kanssa. Eräs tärkeä asia minun mielestäni on myös se, että kuuntele tarkkaan, mitä ohjaajasi yrittää sinulle sanoa. Minulla on sellainen käsitys, että usein meiltä opinnäytetyöntekijöiltä puuttuu nöyryyttä ja me ajattelemme kyllä tietävämme, vaikka emme oikeasti tiedä. Eli ensimmäinen neuvoni on, jos haluaa hyvän arvoasanan, että hakee kritiikkiä (ei siis suutu siitä), vaan ottaa sen vastaan kuin lahjan. Yritä ymmärtää, mitä ohjaajasi yrittää sinulle sanoa. Ja ainakin aloittevalle graduntekijälle sanoisin: tee myös niin kuin sinua neuvotaan tekemään.
Toinen neuvoni voisi olla se, että viitsi nähdä joka kohdassa ajattelemisen vaiva. Mene yli sieltä, mistä aita on korkein. Älä luovuta, vaikka kiinnikkeet joskus aivoissa napsaa... kyllä se sieltä löytyy. Tutkimuksen tekemisen ydinhän on hyvin yksinkertainen: etsitään systemaattisesti (metodiset ratkaisut) ja läpinäkyvästi (aukikirjoitetaan omat lähtökohdat ja näkökulma) tietoa jostakin tietystä ilmiöstä ja kerrotaan sitten tämän retken tulokset (tutkimusraportti).
Hei, hauska aloitus sinulta.
Oma kysymykseni ei liity tutkimuksen tekemisen käytännön ongelmiin, vaan siihen millä tavalla sitä oikein pystyy säilyttämään uskon omaan tekemiseensä. Itselläni tulee ainakin vähän väliä sellainen olo, että viime kädessä se mitä teen on oikeastaan vain eräänlaista puuhastelua, ei niinkään tutkimusta eikä todellakaan millään mittapuulla tiedettä. Ongelma ehkä on se, että "puuhastelen" humanistisella alalla, jotka noin yleisestikin taidetaan katsoa nykyisin varsin turhiksi.
Niin, että välillä meinaa siis usko loppua omaan tekemiseensä. Eikä tässä tunnu auttavan edes se, että tiedän suhteellisen hyvin miten oma työni suhteutuu muihin vastaaviin tekeleisiin.
Terve, toveri piste (tai kolme pistettä)... me taidammekin olla jo vanhoja tuttuja. Ymmärrän sinun viestisi ennemmin eräänlaiseksi retoriseksi huokaukseksi kuin varsinaiseksi kysymykseksi?! Voin vakuuttaa sinulle, että harva graduntekijä vielä varsinaisesti tutkimusta kykenee tekemäänkään. En minä ainakaan kyennyt, vaikka tekeleestäni magnan sainkin.
Gradun kohdalla on hyvä ymmärtää eräänlainen itse gradun tekemiseen sisältyvä paradoksi, joka koskee nähdäkseni kaikkia opinnäytetöitä: gradua tehdään, jotta opittaisiin tekemään gradu. Tarkoitan siis sitä, että gradua tehdessään ei täysin tajua, mitä on tekemässä. Eikä voikaan tajuta, koska vain harjoittelemalla tutkimuksen tekemistä, voi oppia ymmärtämään, mistä tutkimuksen tekemisessä on kyse. Siksi gradun tekeminen on niin raskasta. Ohjaajat kyllä tietävät tämän.
Tervehdys.
"Ymmärrän sinun viestisi ennemmin eräänlaiseksi retoriseksi huokaukseksi kuin varsinaiseksi kysymykseksi?!"
Kyllä - sitä se oikeastaan etupäässä oli, huoh!
Omassa oppiaineessa - ja sitten vielä tarkemmin siinä "tutkimustraditiossa", jonka puitteissa omaa työtäni teen - on se itseäni ajoittain "kalvava" seikka, että kyseessä on enemmänkin eräänlainen filosofoiva ja kulttuurikriittinen kirjoittaminen, kuin varsinainen tutkimuksen tekeminen ja sen raportointi. Siis pidän kyllä tästä suuresti, mutta ajoittin mietityttää miten tällainen oikeastaan enään sopii nyky-yliopistoon ja varsinkaan suomalaiseen nyky-yliopistoon, jota minun on henkilökohtaisesti vaikea mieltää miksikään suureksi älykköjen hautomoksi.
No mutta, nousi mieleeni sellainen melko käytännönläheinen kysymys, että miten hyödyllisenä pidit lisensiaatin tutkintoa maisterin tutkinnon ja tohtorin välissä? Niin ja missä määrin lisuri mielestäsi/kokemuksestasi erosi gradusta? Josko sitä vaikkapa itse - kaikesta huokailustani huolimatta - alkaisin harkitsemaan.
Anteeksi, kun jouduit vähän odottamaan vastausta. Minulla on tänään ollut kiireinen päivä. Lisensiaatintyön suhteen tilanteeni on ollut sikäli poikkeuksellinen (?), että samaa käsikirjoitusta on kuljetettu sekä lisensiaatintyön tarkastuksen läpi että nyt kohti väitöskirjaa. Ainakin meidän laitoksella tämä on mahdollista, jos lisensiaatintyötä ei julkaista.
Käsikirjoitukseni on siis arvosteltu lisensiaatintyönä. Sille pidettiin julkinen opponointi erään jatkokoulutusseminaarin yhteydessä ja sain myös työlle arvosanan (magna). Lisensiaatintyön tarkastajien lausuntoja hyväksi käyttämällä olen kyennyt viemään käsikirjoitusta eteenpäin. Tosin ilmaiseksi sekään ei ole tullut. Tätä taustaa vasten pidän lisensiaatintyötä tärkeänä välivaiheena, joka kehittää omaa ajattelua. Ainakin minun tapauksessani se on varmasti jämäköittänyt nykyistä väitöskirjakäsikirjoitusta. Tämä ei tietenkään tarkoita, ettei nykyisessä käsikirjoituksessa olisi puutteita. Kaikissa käsikirjoituksissa on.
"Anteeksi, kun jouduit vähän odottamaan vastausta"
:) Ei tarvitse pyydellä anteeksi, ei tässä kiirettä.
"Lisensiaatintyön tarkastajien lausuntoja hyväksi käyttämällä olen kyennyt viemään käsikirjoitusta eteenpäin. Tosin ilmaiseksi sekään ei ole tullut. Tätä taustaa vasten pidän lisensiaatintyötä tärkeänä välivaiheena, joka kehittää omaa ajattelua."
Kiitos vastauksesta. Hieman tuon suuntaisesti ajattelinkin että se menisi. Eli hyvä se on siinä välissä lisuri tehdä ja tarkastuttaa ja ottaa kommenteista oppia. :)
olen itse aloittamassa graduprosessia yhteiskuntatieteissä. tavoitteenani olisi magna. tuntuu vaan vaikealta hahmottaa minkä tasoisella kysymyksen asettelulla siihen päästä.
entäs osaatko antaa vinkkiä tutkimusmenetelmiin liittyen? vaikuttaako tutkimusmenetelmän tai aineiston keruun menetelmän valinta arvosanaan? mikäli valitsee ei niin yleisen menetelmän ja käyttää sitä ansiokkaasti pääseekö parempaan tulokseen kuin hieman yleisemmällä? entä kvalin ja kvantin yhdistäminen? itselläni olisi ehkä tarkoituksena käyttää pääasiassa kvalia mutta joitakin osia ehkä kuvaisin myös kvantilla. eikös se ole nykyään melko suositeltavaa että ennakkoluulottomasti käytetään molempia?
tälläisiä ajatuksia heräsi minulle. erittäin hyvä idea tämä sinulta, varmasti apua monille:)
Sivuan tätä hyvä arvosana siintää mielessäni -näkökulmaa jo hieman tuossa ylempänä. Minun näkemykseni on, että cumusta eteenpäin olevaa gradun arvosanaa voi toki lähteä metsästämään, mutta siihen ei kannattaisi takertua. Aivan ensimmäiseksi, kuten yllä mainitsen, kerro tavoitteesi ohjaajallesi.
Rehellisesti sanottuna ei ole olemassa sabluunaa, jolla tehdään magnan graduja. Ei siis ole olemassa magnan metodia, ei magnan näkökulmaa, ei magnan tutkimusraporttia... on vain olemassa hieman ansiokkaammin tehtyjä graduja kuin jotkut toiset gradut. Näin se ikävä kyllä on. Sitäpaitsi kaikki magnan gradutkaan eivät ole ikään kuin samalla tavoin ansiokkaita. Jossakin on joku tietty osio hallussa (näppärä tutkimusasetelma) ja jossakin toisessa taas joku toinen (omaa tutkijuutta pohdittu erityisen hyvin). Jolloin tärkeintä on keskittyä yritykseen ymmärtää, mistä gradun (eli tutkimuksen) tekemisessä on oikeasti kyse. Ja, koska sitä on erittäin vaikea graduprosessin aikana hahmottaa, niin kannattaa hakea mahdollisimman paljon kommentteja (eli täytyy oppia sietämään kritiikkiä) ja tehdä niin kuin sinua kulloinkin neuvotaan tekemään; vaikka et aivan ymmärtäisi edes miksi. Tämä on minusta erittäin tärkeää!
Ja toinen seikka on se, että (jos se vain on inhimillisesti mahdollista) kannattaisi innostua graduprosessista; sillä se näkyy tekstissäsi. Muista, että ne, jotka käsikirjoitustasi lukevat, tekevät sitä työkseen... innostunut teksti herättää lukijankin innostuksen. Itse tein niin, että ennen kuin aloitin gradutouhua luin jonkin verran yleistä tutkimukseen liittyvää kirjallisuutta ja minun mielestäni hyvin kirjoitettuja väitöskirjoja, vaikka ne eivät suoranaisesti liittyneet omaan graduaiheeseeni. Kannattaa myös tehdä koko ajan muistiinpanoja kaikesta lukemastaan (ja merkitä tarkat kirjallisuusviitteet). Jonkun hyvän ajatuksen nähdessään luulee muistavansa sen lopun elämänsä... oikeasti sitä ei muista edes seuraavalla viikolla.
Suosittelen sinulle aivan alkajaisiksi seuraavaa inspiroivaa teosta (tämä on tosin ilmestynyt omien graduaikojeni jälkeen): Kinnunen & Löytty (2002) Tieteellinen kirjoittaminen. Tampere, Vastapaino.
Olisin kaivannut apua muutamassa asiassa, olen vasta aloittelemassa joten kysymykset ovat sitä luokkaa. Mikäli aion toteuttaa graduni aineiston keräämisen esim. kyselylomakkeella tai henkilöhaastatteluilla tarvitseeko minun hakea erityisempiä tutkimuslupia? Vai riittääkö vain asianomaisten suostumus?
Entäs jos päädyn teemahaastatteluun tavoitteenani saada selville esim. henkilöiden käsityksiä jostain tietystä asiasta, mikä olisi käypä analyysimenetelmä?
Haluan tässä yhteydessä painottaa erästä erittäin tärkeää seikkaa, joka koskee sekä gradun tekemistä että ihmiselämää yleisemminkin. Ei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä. Tosiasia on, että vain asiasta jo jotakin tietävä kykenee ylipäätään siitä jotakin kysymään. Fiksut ihmiset kysyvät, kunnes oikeasti ymmärtävät; vain typerykset näyttelevät ymmärtävänsä.
Ja sitten niihin sinun (fiksuihin) kysymyksiisi. Minulla ei ole henkilökohtaisesti kokemusta erillisistä tutkimusluvista tai niiden hakemisista. Asia on ymmärtääkseni niin, että tutkimuslupa koskee lähinnä sellaisia salassapidettäviä asiakirjoja (lastensuojelun dokumentteja, potilastietoja), joihin sinä et muutenkaan ole oikeutettu tutustumaan. Eli, jos esimerkiksi haluat tutkia Helsingin kaupungin lastensuojelun käytäntöjä, sinun on haettava tutkimuksellesi lupa Sosiaali- ja terveysministeriöstä ja Helsingin kaupungin sosiaalivirastosta.
Yleensä jonkun ilmiön tarkasteluun riittää haastateltavien oma suostumus. Tosin sitäkään ei ole aina helppo saada. Varsinkin tilanteessa, jossa haastattelet ihmisiä henkilökohtaisesti, on tärkeää, että olet rehellinen sen suhteen, mistä on kyse eli mihin ja miten olet tietoa keräämässä. Ja jos sinulta jää haastatteluista jälkeen jonkinlaista materiaalia (kasetteja, lomakkeita) sinun tulee taata haastateltaville, että materiaali on vain sinun käytössäsi, eikä sitä levitellä kylille. Minusta ei ole hullumpi idea sekään, että vaikkapa haastattelemaan mennessään ottaa jonkun sellaisen dokumentin mukaan, jolla kykenee osoittamaan oikeasti opiskelevansa jossakin yliopistossa. Mitä turvallisemmaksi tilanteen kykenee rakentamaan, sen vapautuneemmin ihmiset yleensä vastailevat.
Analyysimenetelmät ovatkin sitten kinkkisempi juttu. Ensinnäkin tutkimuksen tekemistä (eli tieteellisen tiedon hankintaa) voidaan lähestyä empiirisestä tai teoreettisesta näkökulmasta. Empiirinen näkökulma on sellainen, jossa jotakin ilmiötä tarkastellaan, joko kvantitatiivisin (määrällisin) tai kvalitatiivisin (laadullisin) menetelmin keräämällä havaintoja kyseisestä ilmiöstä. Havainnot voivat sitten olla kerätty vaikkapa naistenlehdistä, kaunokirjallisuudesta, ihmisiä lomakkeilla tai henkilökohtaisesti haastattelemalla ja niin edelleen. Teoreettinen näkökulma ei siis perustu empiirisiin havaintoihin jostakin ilmiöstä, vaan ilmiön teoreettiseen pohdiskeluun (vaativa lähtökohta). Rehellisesti sanottuna minä en tiedä juuri mitään kvantitatiivisesta tavasta kerätä ja analysoida empiiristä tutkimusaineistoa, kvalitatiivisesta hieman enemmän.
Teemahaastattelu on hyvä valita esimerkiksi tilanteissa, joissa halutaan tietoa jostakin ilmiöstä kuulostelemalla niiden ihmisten kokemuksia, joita ilmiö koskee. Irving Seidman (1998) on sitä mieltä, että ihmisen kokemusta ei voi tarkastella kuin laadullisin keinoin. Joten gradun analyysimenetelmän valinta riippuu aina niin monesta muusta seikasta, että siitä on hyvin vaikea sanoa mitään yleisemmällä tasolla.
Kuten sinulle jo vastattiinkin, yleensä henkilön oma suostumus riittää tutkimukseen osallistumiseen. On kuitenkin aika useinkin tilanteita, joissa tarvitset luvan tutkimuksen tekemiseen. Et voi mennä työpaikalle jakamaan työntekijöille lomakkeita ilman esimiehen suostumusta, et voi tehdä tutkimusta koulussa ilman rehtorin lupaa, et voi kysellä alaikäisiltä ilman huoltajien suostumusta yms. Jos tämän kaltaisia tilanteita aprikoit, saat varmaan työsi tai seminaarin ohjaajalta hyvät neuvot, keneltä pitää saada lupa.
Tämmöistä tämä sitten on. Meikäläinen on taas puhunut läpiä päähänsä. Se, joka väittää, että ihmisen kokemusta ei ole mahdollista tavoittaa kuin laadullisin tutkimusmenetelmin on Clark Moustakas (1994). Tosin tuo mainitsemani Irving Seidmanin kirja on kyllä mielestäni selkeä, jos on ylipäätään kiinnostunut laadullisen haastattelututkimuksen tekemisestä. Eli: Seidman, Irving (1998) Interviewing as Qualitative Research. A Guide for Researchers in Education and Social Sciences (second edition). New York, Teachers College Press.
Teen eräästä yhteiskuntatieteestä gradua ja se olisi luokiteltavissa perustutkimukseksi. Aihe on sinänsä erittäin klassinen, mutta todella vähän tutkittu. Siitä on kyllä kirjoitettu paljon, mutta ns. oikeasti tieteellisesti kompetenssia tietoa ei ole n. 15 vuoteen tehty. No tietenkin tämä aiheuttaa ongelman graduni lähteaineistoon. Lähes järjestään teoria-lähteet ovat 1940-1980-luvuilta. Ohjaajan mielestä se on vakava puute jos ei ole ns. ajankohtaista tietoa.
No ajankohtaista tietoa, joka oikeasti täyttää kaikki ns. kriteerit ei ole viime vuosina juurikaan kirjoitettu. Ns. tieteellisesti pätevää lähdettä on sitten 40-50kpl teoriaa varten. Kuitenkin tämä on perustutkimus ja itse arvostan erittäin paljon sitä mikäli lähde on oikeasti tieteellisesti pätevä. En tiedä sitten pitääkö minun laskea rimaani ja hyväksyä teorialähteisiin myös "mutu"-tuntumalla tehtyjä artikkeleita tai kirjoja?
Eli aiheesta on kirjoitettu todella paljon, mutta ne noudattavat seuraavaa kaavaa "mikäli asia X aiheuttaa organisaatiossa ongelmia tapahtuu niin ja näin", mutta näissä tutkimuksissa ei ole kuvattu mitä oikeasti asia X:llä tarkoitetaan.
Eli miten pitäisi toimia? Uskallanko hylätä ohjaajan mielipiteen ja liittää vankat perustelut miksei ns. uusia lähteitä ole enempää (n. 5-6kpl niitä taitaa olla). Vai vesitänkö tutkimuksen ottamalla mukaan diidadaapaa. Ohjaaja ei ole vielä lukenut aikaansaannostani.
Joudun tuottamaan sinulle todennäköisesti pettymyksen. Sillä koska tutkimuksen tekemisessä kaikki vaikuttaa kaikkeen ja en tiedä tekeillä olevan gradusi aihetta, tämänhetkistä tutkimuskysymystä ja muuta sellaista oleellista; en kykene ottamaan työn toteutukseen kantaa.
Tutkimuksen tekeminen ei ole koskaan itsetarkoitus, vaan tutkimuksen tekemisen perimmäisenä tarkoituksena on tuottaa tietoa. Tätä taustaa vasten tiedon tuottamista on myös se, että kertoo, ettei jostakin ilmiöstä ole olemassa relevanttia tietoa... tai tieto on vanhentunutta. Eli sinun on omassa tutkimusraportissasi mahdollista ikään kuin aukikirjoittaa se havainto, minkä olet tehnyt. Sinun ei siis tarvitse yrittää häivyttää havaintoasi. Tietenkin havainto tulee riittävän vakuuttavasti dokumentoida. Tällä kohtaa on nimittäin hyvä muistaa, että myös "hiljaisuus puhuu". Se, että jostakin ilmiöstä ei puhuta (tai siitä puhutaan ainoastaan jollakin tietyllä tavalla) on yhtä merkittävää kuin se, että ilmiöstä puhutaan.
Jos minä olisin sinä, keskittyisin miettimään sitä, mikä on varsinainen tutkimuskysymykseni. Eli mikä on se kysymys, johon gradussani etsin vastausta? Tutkimuskysymyksen esiin saaminen on yllättävän vaikeaa, mutta gradun kannalta keskeistä.
Tiedätkö oikeastaan et tuottanut pettymystä vaan pikemminkin kannustit :) Tutkimusongelmani on varsin selkeä ja rajattu (ja se on auttanut todella paljon prosessin alkuun lähtemisessä!).
Eli periaatteessa minun pitäisi kirjoittaa se havainto ettei tieteelliset kriteerit täyttävää aineistoa yksinkertaisesti ole kovin paljon saatavilla (saman havainnon ovat tehneet muutamat aiheen ns. klassikot tosin 1970 ja 1980-luvulla). Tilanne ei ole paljon muuttunut. Ehkä sekin kertoo osaltaan jotakin. Oikeastaan tuo ongelma lähdeaineistojen kanssa on varsin tyypillistä koko aihealueelle. En vain ilman apuasi olisi tajunnut, että yhtä lailla se kertoo aiheesta jotain ja se kannattaa kirjoittaa auki. Tuon lähdejutun ongelma on nimenomaan se, että yleiskielessä asia X kuvitellaan tarkoittavaksi jotain tiettyä, mutta lähemmässä tarkastelussa yleiskielessä asia X:ää ei olla millään tavoin määritelty vaan se voi tarkoittaa mitä tahansa.
Aihetta en haluaisi kertoa näin julkisesti, ettei kukaan vain pölli sitä :D Annoit paljon ajattelemisen aihetta kiitos siitä!
Teen gradua julkisoikeudesta. Olen haalinut suurehkon määrän aiheeseen sopivaa lähdekirjallisuutta. Miten ihan käytännön tasolla olisi tehokkainta tehdä muistiinpanoja. Silmäillään kirja, tarralappu mielenkiintoisiin kohtiin ja sitten kirjoitetaan mikrolle mielenkiitoiset kohdat sivunumeroineen tai kopioidaan ne, vai miten? Ei kai näitä mielenkiintoisia kohtia suoraan yritetä ympätä graduluonnokseen.
Oppiva
Jaa-has, minulla ei ole harmainta aavistusta julkisoikeudesta, joten tällä kohtaa napitan nokkani. Voin ainoastaan kosketella kysymystä, jonka olen kuulevinani viestisi rivien välistä: Mistä tutkimuksen (gradun) tekemisessä on kyse? Kuten olen jo edellä todennut, tutkimusta tehdään, jotta saataisiin tietoa jostakin ilmiöstä. Tieteellisen tiedon hankinta puolestaan tarkoittaa, että tiedon hankkiminen ei perustu näppituntumaan, vaan tietoa etsitään systemaattisesti. Tieteellisen tiedon luonteeseen kuuluu myös läpinäkyvyys, joka tarkoittaa sitä, että lukijan on kyettävä seuraamaan sinun päättelyäsi.
Seuraava "gradun kaava" koskee empiirisen aineiston analyysiin perustuvaa gradua. Ensin sinulla on siis oltava kysymys tai ongelma, johon etsit vastausta (tutkimusongelma). Toiseksi sinun on mietittävä ne keinot, joiden avulla vastaus löytyy (teoreettinen kehys ja analyysimenetelmä). Kolmanneksi sinun on esiteltävä lukijalle se aineisto, josta haet vastausta tutkimusongelmaasi. Neljänneksi sinun esiteltävä lukijalle analyysisi tulokset (sisältöluvut). Viidenneksi sinun on vielä vedettävä tuloksista jonkinlaisia johtopäätöksiä. Gradu siis koostuu siitä, kun kirjoitat koko tämän retken ensin ruudulle ja sitten tulostat paperille. Näin se karkeasti ottaen menee. Oletan, että graduntekijän suurimmat kompastuskivet löytyvät akselilta: teoreettinen kehys - analyysimenetelmä. Mitä ihmettä niillä oikein tarkoitetaan?
Tutkimuksen teoreettinen kehys tarkoittaa sen aukikirjoittamista, mitkä ovat ne tieteellisen tiedon hankintaan perustuvat oletukset, joita omassa työssäsi käytät. Jos esimerkiksi kerrot, että haastattelet suomalaisissa päiväkodeissa työskenteleviä naisia, jotta kuulet, miten he päiväkotityön kokevat; sinun on hyvä etsiä käsiisi kirjallisuutta, jossa puhutaan ihmisen kokemuksesta ylipäänsä, suomalaisesta päivähoidosta, suomalaisista naisista, naisista ja työelämästä, suomalaisesta lapsuudesta ja niin edelleen. Ja sitten sinun on tämä aiemman kirjallisuuden puhe sovitettava oman gradusi kontekstiin niin, että se, joko tukee tulkintaasi tai niin, että kerrot olevasi aiemman kirjallisuuden kanssa eri mieltä. Näin rakennat oman gradusi teoreettista kehystä. Analyysimenetelmä on yksinkertaisesti sen menetelmän kuvaus, jonka avulla analysoit empiirisen aineistosi.
Teen graduani oikeudellisen kirjallisuuden pohjalta. Tutkimusongelmana on esim. jonkun lainsäädäntömme pykälän tulkinta.
Oma ongelmani on se, miten saan eri oikeuslähteistä: lain esitöistä, väitöskirjoista ja yleensä oikeuskirjallisuudesta tehtyä sellaiset muistiinpanot, joiden pohjalta voin tätä aineistoa käsitellä.
Tehdäänkö se niin, että tutustuessani em. lähdeaineistoon esim. kirjastossa kirjoitan koko ajan salkkumikrooni kirjoista aiheeseeni liittyvää (siis kopioin kirjoista aiheeseeni liittyviä osioita). Sitten kotona tulostan esim. kirja X:stä kirjoittamani. Näiden kirjatulosteiden pohjalta sitten yritän rakentaa graduni.
Kysymykseni tarkoittaa siis aivan simppelisti muistiinpanotekniikkaa. Miten olisi järkevintä saada itselleen suurehkosta kirjamäärästä hyvät muistiinpanot. Yksinkertaistaen, eihän minulla voi olla 40 kirjaa koko ajan avoinna ympärilläni gradua kirjoittaessani.
Tämä kysymykseni on näin alkeellista ongelmaa koskeva.
Oppiva
Jos nyt oikein ymmärrän, gradusi ydin on oman tulkinnan (näkökulman) muodostaminen aikaisemman kirjallisuuden pohjalta? Mikäli näin on, muistiin merkitsemisellä on suuri merkitys, koska gradusi syntyy siitä, että laitat nämä eri lähteet ikään kuin keskustelemaan keskenään.
Sinä siis joudut lukemaan paljon ja kirjoittamaan ylös paljon. Siitä et pääse yli etkä ympäri. Mikäli minä olisin sinä, hankkisin monta suurta ruutuvihkoa. Vihon oikeanpuoleiselle sivulle kirjoittaisin aina sen kohdan sanatarkasti ylös, joka jotenkin koskee tutkimusongelmaani. Vihon vasemmanpuoleiselle sivulle kirjoittaisin kulloisenkin lainauksen herättämät ajatukseni (kaikki hölmöltä kuulostavat ajatusaihiotkin). Näin etenisin muutaman kirjan verran. Sitten pitäsin pienen tauon ja ottaisin esiin vihon, jonka kanteen kirjottaisin "Vihkojen yhteenlukua". Eli siihen vihkoon kirjoittaisin omaa tulkintaani, joka herää siitä, kun kirjaimellisesti lueskelen aikaisempia vihkojani ristiin... eli etsisin kohtia, joissa puhutaan vaikkapa samalla tavalla jostain asiasta tai puhutaan eri tavalla samasta asiasta. Ja miettisin samalla kuumeisesti, mitä tämä kaikki tarkoittaa tutkimusongelmaani suhteutettuna.
Sitten palaisin jälleen siihen entiseen. Eli lukisin lisää aiempaa kirjallisuutta, kirjoittaisin suoria lainauksia vihon oikeanpuoleiselle sivulle ja lainauksien herättämiä omia kommentteja vasemmanpuoleiselle sivulle. Ja kun tätä olisin taas tehnyt vähän aikaa, niin sitten ottaisin uudestaan ohjelmaan vihkojen yhteenluvun ja niin edelleen. Kunnes jonakin armon päivänä minulla olisi tutkimusongelmastani kasassa riittävästi omaa tulkintaa; ja voisin siirtyä päätteen ääreen kirjoittamaan tutkimusraporttiani.
Tämän kaiken voi tietenkin suorittaa myös sylimikrolla, kunhan printtaa muistiinpanonsa ja kykenee jonnekin reunaan tekemään omat kommenttinsa. Sitä yhteenlukua varten hankkisin kyllä vihon, vaikka se kuulostaa vanhanaikaiselta. Minä en ainakaan kykene hahmottamaan suuria määriä tekstiä päätteeltä, saati lukemaan niitä rinnakkain.
Todella näinhän se voidaan tehdä.
Olen hyvin kiitollinen avustasi.
Sain lisää puhtia puurtamiseeni.
Ehkä palaan vielä myöhemmin muihin eteeni
tuleviin ongelmiin.
Oppiva
Teen kirjallisuustutkimusta (amk)ja mietin kuinka teorian analysointi olisi loogisinta toteuttaa ? Teoriaosuuteen olen kerännyt tässä vaiheessa tutkimusaiheeseen liittyvät käsitteet. Laittaako analyysi ja pohdinta teorian lomaan vai omana osanaan ? Mitä esittäisit analyysitavaksi puhtaassa kirjallisuustutkimuksessa ? Riittääkö analyysiin vertailu mitä tarkoittaa reaalimaailmassa jos hyväksytään teorian osoittama väite todeksi ?
Jaa-has, mitäs minä nyt näihin sinun kysymyksiisi oikein vastaan. Muista, että minulla ei ole mitään mahdollisuutta antaa varsinaisesti vain sinun työtäsi koskevia neuvoja, koska tiedän siitä ehdottomasti liian vähän. Ajatukseni ovat siis jonkinlaisia yleisiä suuntaviivoja, joihin jokaisen näitä rivejä lukevan kannattaa suhtautua kriittisesti!
Aivan aluksi silmääni osuu, kun kirjoitat, että... "kuinka teorian analysointi olisi loogisinta toteuttaa... ". Mitähän tällä mahdat tarkoittaa? Kuten olen jo aiemmin todennut, yleisin gradun toteuttamistapa on niin sanottu empiirinen tutkimus, jossa tutkimuskysymykseen etsitään vastausta jollakin tietyllä tavalla kerättyjä ja tutkimuskysymystä valaisevia havaintoja (empiirinen aineisto) analysoimalla. Kirjallisuustutkimuskin on siis empiiristä tutkimusta, jossa aiempi kirjallisuus on se aineisto, josta haetaan vastausta tutkimuskysymykseen. Itse tekisin analyysin niin, että laittaisin aiemman kirjallisuuden "keskustelemaan keskenään" eli etsisin siitä, mitä aiemmin tutkimuskysymystäni sivuten aiheesta on puhuttu ristiriitaisuuksia, painopisteitä, tihentymiä... eli käyttäisin mahdollisesti jonkinlaista diskurssianalyysin tapaista analyysimenetelmää.
Saattaa olla, että joku teistä ihmettelee näitä kovin aikaisia viestien lähettämisaikoja... ?! Taustalla ei ole kuitenkaan mitään kovin dramaattista, sillä asun ulkomailla.
Olen miettimässä graduni metodologista viitekehystä ja olisin kaivannut siinä apua. Tarkoituksenani on tutkia ihmisten mielipiteitä eräästä ilmiöstä. Aineiston keruumenetelmänä todennäköisesti haastatteluja ja ehkä kyselylomake. Olen miettinyt etnografista ja fenomenografista metodia filosofisena näkökulmana. Onko amatöörimaista yhdistää niistä näkökulmia vai olisiko parempi selkeästi valita vain yksi? Mitä näkökulmaa itse suosittelisit?
Tietämättä tieteenalaa tai gradusi kysymyksenasettelua ja sen semmoista, minun on mahdoton ottaa kantaa varsinaiseen analyysimenetelmään. Mutta jotta kykenet itse asiaa haarukoimaan, nostan esille sen seikan, mihin analyysimenetelmän valinnalla ylisummaan tähdätään... sillä sekään ei ole itsetarkoitus.
Tässä tullaan kysymykseen: Mikä erottaa selvityksen tutkimuksesta? Lyhyesti voi todeta, että selvityksessä kerrotaan havainnot, joita kulloinkin on tehty. Tutkimuksessa ei kuitenkaan pysähdytä pelkkien havaintojen esittämiseen, vaan jatketaan ikään kuin eteenpäin tekemällä havainnoista tulkintoja. Eli, kun sinä kerrot, että tarkoituksesi on tutkia ihmisten mielipiteitä jostakin tietystä ilmiöstä, niin voidaksesi tehdä varsinaista tutkimusta sinun on asetettava nämä mielipiteet jotakin vasten, jotta voit sanoa niistä jotakin eli tehdä tulkintoja. Ja vaikka tietty analyysimenetelmä yleensä liittyy myös johonkin tiettyyn tapaan kerätä havaintoja, niin varsinaisesti analyysimenetelmää tarvitaan apuna tulkintojen tekemisessä.
Se, mitä vasten kerätyt havainnot kulloinkin asetetaan riippuu taas tieteenalasta ja siitä näkökulmasta, jonka oman tieteellisen traditiosi sisällä valitset. Mitä tämä "jotakin vasten asettaminen" sitten oikein tarkoittaa? Itse olen yhteiskuntatieteilijä, jolloin voidakseni tehdä yhteiskuntatieteelliseen traditioon kiinnittyvää tutkimusta (eli tulkintaa) minun on asetettava jostakin ilmiöstä tekemäni havainnot erilaisia kulttuurisia käytäntöjä ja sosiaalisia rakenteita vasten. Tämän asettamisen voi sitten tehdä tavalla, joka sopii oman gradun kysymyksenasetteluun ja joka on itselle luontevinta. Eli ensin mietit, haluatko lähestyä ihmisten mielipiteitä kvantitatiivisin keinoin vai kvalitatiivisin keinoin vai kenties jonkinlaisella näiden yhdistelmällä. Ja kun olet tämän valinnan tehnyt, alat miettiä, mikä olisi paras analyysimenetelmä, kun otat kaiken omaan graduusi liittyvän huomioon. Tutkimuksen tekemisessä (siis myös graduilussa) on sekin veret seisauttava piirre, että koko ajan joutuu tekemään valintoja. Ja samalla, kun tekee valintoja sulkee aina jonkun oven, koska kaikki vaikuttaa kaikkeen. Selkeissä valinnan paikoissa kannattaakin kääntyä ohjaajan puoleen.
Hei!
Ihanaa että täällä on joku jolta voi kysellä näitä mieltä askarruttavia asioita!
Olen tälläinen ikuinen graduilija 5-vuotta on mennyt ja gradu ollut jämähdyksissä siitä asti kuin muutin paikkakuntaa, menin töihin ja tein kaksi lasta. Viime keväänä sain kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja sain homman taas pitkästä aikaa käyntiin. Taisi siinä olla aikamoista gradu ahdistustakin jossakin vaiheessa.
Nyt kuitenkin kysyisin seuraavaa. Teen Kvantitatiivistä gradua ja minulla on melko pienet otoksen kvantitatiivisiin (30 23, kaksi eri ryhmää siis joita vertailen) menetelmiin. Olen kuitenkin kirjoittanut graduni pääasiassa valmiiksi ja se on tällä hetkellä ns. esitarkastus vaiheessa. Muistan että jossain vaiheessa vuosia sitten graduohjaajani sanoi että aineistoa tulisi kasvattaa. Nyt siivosin autotallia viimeviikolla ja löysin kirjekuoren jossa oli 6 täytettyä tutkimuslomaketta!!! En muistanut ollenkaan että olin kyseiseen oppilaitokseen noita lomakkeita lähettänyt, olin silloin niin ahdistunut koko gradunteko prosessista että olen varmaan vaan jättänyt ne jonnekin lojumaan. Kysyisinkin nyt, mitä mieltä olet, unohdanko autuaasti nuo lomakkeet ja annan tutkimukseni olla tämänhetkisessä muodossaan? (nuo kyseiset lomakkeet eivät siis kuulu alkuperäiseen otosaineistoon, vaan lähetin ne myöhemmin koska ohjaaja piti sitä hyvänä ideana) En haluaisi enää pidentää tätä graduni valmistumista. Vai kerronko ohjaajalle noista lomakkeista? Hän on kyllä niin tarkka ihminen että todennäköisesti haluaa minun lisäävän ne tutkimukseeni.. joutuisin vain silloin tekemään kaikki SPSS ajot uudelleen ja hommaa olisi kyllä aika paljon kun muuttujia on 12*3 34*3 4 avointa kysymystä (jotka käsittelen laadullisesti)*vastaajien määrä yhteensä 59. Olipas se epäselvästi esitetty.
Mietin sitäkin että on melko hankalaa lisätä nuo kuusi lomaketta aineistooni kun en edes muista montako lomaketta kyseiseen kouluun lähetin, jotta voisin laskea vastauprosentit. Tällä hetkellä varsin tarkka ohjaajani tuntuu kuitenkin melko tyytyväiseltä graduuni, ehkä voisin siis olla hiljaa koko asiasta ja antaa gradun mennä eteenpäin noilla käyttämilläni kyselylomakkeilla?
Kiitos reippaasta viestistäsi. Ja muista nauttia lapsistasi, kun he ovat vielä pieniä... aika kuluu nii-iin nopeasti!
Ensinnäkään minä en tiedä kerrassaan mitään kvantitatiivisesta tutkimusotteesta. Mutta, jos olisin sinä, unohtaisin löytöni. Tietenkin minä puhun laadullisen tutkimusprosessin näkökulmasta, jossa käsikirjoitus elää kuin pullataikina hamaan viimeiseen pisteeseen. Toiseksi olen alkanut miettiä "palstani" sulkemista, koska tälläinen yleinen neuvominen jää väkisinkin niin "kambrikautiselle" asteelle, että epäilen, onko tästä todellista iloa kenellekään... ?!
kvantitatiivisessa gradussani tarkastelen sekundaariaineiston pohjalta yksilöiden tekemiä arviointeja tiettyihin ominaisuuksiin nojaten tietyistä arvioitavista henkilöistä. Arviointitieto on kerätty eräänlaisella vakiintuneella kysymyssarjalla. Arviointitietoa olen käsitellyt SPSS:llä ja kvantitatiivisin analyysimenetelmin. Katsotaanko siis, että käyttämäni menetelmä on 'kysymyssarja se ja se' vai tarkoitetaanko menetelmällä nimenomaan tilastollista analyysimenetelmää. Mihin fokus kohdistuu?
Kuten jo sanoin, vaikka tutkimuksen tekemisestä noin yleisellä tasolla ehkä jotakin ymmärrän, niin määrällisistä menetelmistä en ymmärrä hittojakaan. Tähän en osaa sanoa mitään. Toivotaan, että paikalle porhaltaa joku taitava kvanttimekaanikko, joka kykenee sinua auttamaan. Olen pahoillani.
Tätä se minun uneni tiesi, himputti. Laitoin edelliseen viestiini vahingossa aivan muissa yhteyksissä käyttämäni nimimerkinkin... Taidan nyt sulkea tämän neuvontapisteen. Kiitos kaikille mukana olleille ja onnea matkaan!
Kiitos viestistäsi!
Näin minäkin vähän ajattelin ja sain onneksi taholtasi vahvistusta ajatuksilleni! En niin millään kehtaisi enää aloittaa noitten vastausten analysointia.. jos ne 6 lomaketta sattuisivat vielä viemään tuloksia toiseen suuntaan se voisi hankaloittaa prosessia entisestään.. Olen kyllä samaa mieltä myös tämän kvantitatiivisen tutkimuksen kohdalla, numeroita voi pyöritellä vaikka mihin suuntaan, ja aina saisi vaikka minkälaisia lisäpohdintoja.
Ymmärrän hyvin jos haluat lopettaa palstan, tästä voisi tehdä vaikka kokopäiväisen työn, niin paljon meitä gradun kanssa painiskelevia ihmisiä on... Jos joku kuitenkin apua kaipaa ihan laajemmassa määrin voi sitten ottaa yhteyttä vaikkapa tuonne Chydenius instituuttiin, jossa majailee Suomen ainoa gradupoliisi ;-) Itse olen hänenkin palveluitaan käyttänyt ja olen saanut todella paljon apua!!
Opiskelen yhteiskuntatieteitä, olen ihan pikapuoliin valmistumassa maisteriksi. Meille ei pahemmin ole informoitu jatko-opiskelusta, jäänyt vähän sellainen kuva, että se on kuin jokin "salaseura", josta pitää tieto kaivaa itse mikäli asia kiinnostaa. Eli kerro miten itse päädyit jatko-opiskelemaan? Rahoittaako KELA opiskelua edelleen, mikäli ei saa avustuksia? Mitä tarkoittaa se, että on tutkimusryhmässä? Kuinka niihin pääsee? Vaikuttaako gradusta saatu arvosana siihen, kenet hyväksytään jatko-opiskelijaksi?
Kun noin kauniisti pyydät, vastaan, vaikka tämä tietolaari onkin virallisesti sulkeutunut. Ennen kuin lähtisin hakemaan oikeutta jatko-opiskeluun miettisin tarkkaan, mikä on oma motiivini. Väitöskirjan tekeminen on todella raskas prosessi, jota hyvin harva saa päätökseen alle neljän, viiden vuoden (ainakaan yhteiskuntatieteissä). Eli, koska edessä oleva työmäärä on valtaisa, tulee monia hetkiä, joina sinun on kyettävä palaamaan alkuperäiseen motiiviisi, jotta jaksat eteenpäin. Tätä taustaa vasten eräänlaisia kestävän kehityksen motiiveja ovat: a) kun huomaa pitävänsä tutkimuksen tekemisestä an sich tai b) kun keksii itseä innostavan vähän kalutun aiheen. Tietenkin on mahdollista ryhtyä jatko-opiskelemaan mielessään ainoastaan halu tulla tohtoriksi, mutta epäilen, että pelkästään sillä motiivilla edessä on varsin kivinen polku. Itse päädyin jatko-opiskelijaksi sekä siksi, että elämänkäänteet sulkivat minut muitten työmahdollisuuksien ulkopuolelle että keksin mieltäni aidosti kiehtoneen kysymyksen (joka on osoittautunut kantavaksi).
Meidän laitoksella gradun arvosanalla on sikäli merkitystä, että magnan tai magnasta ylöspäin gradulla jatko-opiskeluoikeuden saa rutiininomaisemmin. Eli jo cumun gradulla jatko-opiskeluoikeutta hakevan tutkimussuunnitelmaan kiinnitetään enemmän huomiota. Kyse on todennäköisesti siitä, että väitöskirjan (vaikka se onkin vielä opinnäytetyö) tulee olla luonteeltaan aidosti itsenäinen tutkimus. Ohjaus on siis parhaimmillaankin vain sitä, että käsikirjoitusta vääntävälle kerrotaan tämän ja tämän kohdan olevan heikko... kukaan ei kerro sinulle, mitä sinun varsinaisesti pitää seuraavaksi tehdä. Niinpä olisi hyvä, jos jatko-opiskelijaksi aikovalla olisi jo takataskussaan gradunkokoinen näyttö siitä, että hänessä on tutkija-ainesta.
Jatko-opiskelijaksi hakeminen tapahtuu yleisemmin niin, että mietitään aihe, tehdään napakka tutkimussuunnitelma ja otetaan sitten yhteyttä johonkin oman oppialan professoriin. Kaikki ohjaajat on itse suostuteltava hankkeeseen mukaan. Mikäli saat jonkun laitokselta innostumaan, joko itsestäsi tai aiheestasi (usein kummastakin) täytät lomakkeen, jolla haetaan jatko-opiskeluoikeutta. Varsinaisen jatko-opiskeluoikeuden myöntää (tai epää) tiedekuntaneuvosto. Meillä sellaisia tiedekuntaneuvoston kokouksia, joissa käsitellään jatko-opiskeluoikeuksia on kaksi kertaa vuodessa (syksyisin ja keväisin).
Rahoituksesta en osaa sanoa mitään varmaa, sillä mieheni on rahoittanut opiskeluni. Epäilen, että Kela ei maksa tukia muihin kuin perustutkintoihin. Mikäli keksit tutkimusaiheen, joka sopii jonkun valtakunnallisen tutkijakoulun raameihin, voit hakea sellaiseen (niihin ei ole helppo päästä). Varsinaisia tutkimusryhmiä löytyy esimerkiksi erilaisista valtion ylläpitämistä tutkimuslaitoksista (Stakes), järjestöistä (Väestöliitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto). Lisäksi on erilaisia tutkimusta rahoittavia säätiöitä (Kordelinin säätiö), joista voi tiettyinä aikoina vuodesta hakea apurahoja (niitä on vaikea saada). Näistä asioista kannattaa keskustella jonkun laitoksen professorin kanssa.
Kela myöntää opintotukea myös jatko-opintoihin MUTTA vain ne opintotukikuukaudet jotka ovat käyttämättä. Eli jos on käyttänyt 49kk maisterin tutkintoon niin 6kk plus 15kk saa väikkäriin.