Mielestäni tervehtimisen itsestäänselvyydestä, jos semmoista nyt on ollutkaan, pitäisi vähitellen päästä eroon.
Kun itse alotin mopoilun n. 10 v. sitten, oli ihan kiva, kun sai morjestella "hengenheimolaisille". Merkkien perään en ole koskaan katsellut. Riitää, että on kaksi pyörää. No ehkä trike-kuskitkin menee ;-). En ole luonteeltani erityisen sosiaalinen. Esim. kokoontumisajot yms. eivät ole minun juttu vaan minulle riitti juuri se kädenheilautuksen tuottama yhteenkuuluvuuden tunne.
Nykyään tuntuu siltä, että pyöriä tulee vastaan enemmän kuin autoja ja se tervehtiminen tuntuu menettävän merkityksensä. Tunnetta lisää se, että pelkästään omassa työpiirissäni on uuden pyörän hankkinut viimeisen parin vuoden aikana viisi kaveria. Heistä ainoastaan yhden kanssa jaan edes jollain tapaa näkemyksen siitä miten maailma makaa.
Huom. en siis väitä, että minun tapani "olla tien päällä" olisi jollain tapaa oikea tai väärä. Herää vain väkisinkin kysymys: Miksi tervehtiä henkilöitä, joita en tunne ja ainoa suht varma yhdistävä tekijä on jonkinlainen vauhdin/vapauden tunteesta nauttiminen? Samantien voisi alkaa morjestamaan 99% kadulla kävelevistä.Toki keskusteluunkin antaudun (niin sosiopaatti en sentään vielä ole), jos joku huoltoasemalla tai muuten tulee höpisemään, ja näistä henkilöistä tutustumisen myötä tulee niitä "oikeita" tervehdittäviä, aivan kuten muillakin elämän alueilla.
Itsetunto on vaan sen verran heikolla pohjalla, että välillä erehtyy ajattelemaan mitä muut minusta ajattelevat. Tulee väkisinkin mieleen toisten mielen pahoittaminen, tai Harrikalla kun nykyään ajelen, "leimautuminen".
En ole enää aivan yksin näine ajatuksineni, joten ei pidä ottaa itseensä, jos lapasen nostaminen pikku hiljaa vähenee maanteillä, eikä turhaan ajatella, että olipa v....mainen kaveri, kun ei edes tervehdi.
Nautitaan kesästä 2006 ja pidetään öljysheikit leivän syrjässä kiinni.
Kun itse alotin mopoilun n. 10 v. sitten, oli ihan kiva, kun sai morjestella "hengenheimolaisille". Merkkien perään en ole koskaan katsellut. Riitää, että on kaksi pyörää. No ehkä trike-kuskitkin menee ;-). En ole luonteeltani erityisen sosiaalinen. Esim. kokoontumisajot yms. eivät ole minun juttu vaan minulle riitti juuri se kädenheilautuksen tuottama yhteenkuuluvuuden tunne.
Nykyään tuntuu siltä, että pyöriä tulee vastaan enemmän kuin autoja ja se tervehtiminen tuntuu menettävän merkityksensä. Tunnetta lisää se, että pelkästään omassa työpiirissäni on uuden pyörän hankkinut viimeisen parin vuoden aikana viisi kaveria. Heistä ainoastaan yhden kanssa jaan edes jollain tapaa näkemyksen siitä miten maailma makaa.
Huom. en siis väitä, että minun tapani "olla tien päällä" olisi jollain tapaa oikea tai väärä. Herää vain väkisinkin kysymys: Miksi tervehtiä henkilöitä, joita en tunne ja ainoa suht varma yhdistävä tekijä on jonkinlainen vauhdin/vapauden tunteesta nauttiminen? Samantien voisi alkaa morjestamaan 99% kadulla kävelevistä.Toki keskusteluunkin antaudun (niin sosiopaatti en sentään vielä ole), jos joku huoltoasemalla tai muuten tulee höpisemään, ja näistä henkilöistä tutustumisen myötä tulee niitä "oikeita" tervehdittäviä, aivan kuten muillakin elämän alueilla.
Itsetunto on vaan sen verran heikolla pohjalla, että välillä erehtyy ajattelemaan mitä muut minusta ajattelevat. Tulee väkisinkin mieleen toisten mielen pahoittaminen, tai Harrikalla kun nykyään ajelen, "leimautuminen".
En ole enää aivan yksin näine ajatuksineni, joten ei pidä ottaa itseensä, jos lapasen nostaminen pikku hiljaa vähenee maanteillä, eikä turhaan ajatella, että olipa v....mainen kaveri, kun ei edes tervehdi.
Nautitaan kesästä 2006 ja pidetään öljysheikit leivän syrjässä kiinni.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Se tervehtiminen on vapaaehtoista mies hyvä ! Jos sinä et siitä pidä niin älä sitten tervehdi !
Mutta me MOTORISTIT tervehdimme aina toisiamme tien päällä, ehkäpä sen oikean motoristin sitten erottaakin juuri siitä ! Hyvä niin ....
Tv, 39 vuotta/500 000 km kahdella pyörällä liikkunut MOTORISTI
minut se ainakin saa monesti hyvälle tuulelle kun morjestellaan tien päällä ihan ventovieraiden kanssa!
Taitaa vain valitettavasti olla niin, että kun lajin suosio kasvaa, samalla tervehtimisen mielekkyys kärsii inflaation. Huomasin saman jo yli 10v sitten Keski-Euroopassa, missä oli niin paljon pyöriä ettei ollut mieltä tervehtiä (koska silloin kaikki olisivat ajelleet toinen käsi pystyssä koko ajan!)
No, ajathan tietysti muuttuu ja lajin luonne myös.. täytyy sanoa, että kaipaan hieman sitä aikaa, kun oli jotain erikoista tavata toinen konepyöräilijä tien päällä.
......Eihän vaikka!
"Kohtalotovereiden" keskinäisellä tervehdyksellä on pitkät perinteet, eikä se rajoitu pelkästään motoristeihin.
Joskus 70-luvun alkuhämärissä kun ajelin isopyöräisillä autoilla työkseni, tervehdittiin jokseenkin kaikkia vähänkin samaa kokoluokkaa olevia vastaantulijoita.
Prätkällä liikkuessani oli ennen itsestäänselvää, että tervehdittiin kaikkia pyörän kokoon ja näköön katsomatta. Nykyään ollaan näköjään jo paljon valikoivampia, ketä tervehditään.
Tässä sitten myöhemmin kun olen vedellyt "vanerista paskahuusia" (siis asuntovaunua) autoni perässä, niin lähes kaikki asuntoautilijat ja vaunuilijat tervehtivät ihan vaivaksi asti.
Nykyään kun olen pyörällä liikenteessä, olen nimenomaan naatiskelemassa rakkaasta harrastuksestani. Monesti varsinkin mutkateillä on senverran "kädet täynnä töitä" etten aina vaivaudu tervehtimään vastaantulevia motoristeja. Ihan pelkästään turvallisuusyistä, ottamatta sen kummemmin kantaa tervehtimisen tarpeellisuuteen.
Meitä on moneksi. Esimerkiksi viime keväänä kun olin ihan ekoja reissuja ajelemassa. Pysähdyin eräälle levähdyspaikalle jalottelemaan ja kevättä ihailemaan, siellä oli pari kaveria samoissa puuhissa ennen minua. Koitin heittää pientä smooltookkia heidän kanssaan, mutta yllätys yllätys. Kumpikaan ei edes tervehtinyt ja lähtivät samantien jatkamaan ajojaan, puhuivat kyllä keskenään suomea. No eipä tuo moinen käytös minua pahemmin vaivannut, että se siitä yhteenkuuluvuudesta.
Moikataan jos siltä tuntuu ja tilanne sen salliin!
"Pakosta" pääset eroon helposti: lakkaa nostamasta sitä lapasta tai nyökyttelemästä. Ongelma on sillä ratkaistu. Äläkä edes katso sitä vastaantulijaa vaan käännä päätä toiseen suuntaan ettei mahdollisesti saamasi tervehdys edes näy.
Ei tuollaisesta asiasta tarvitse lakia säätää.
mut minä jatkan moikkaamista ja saatapanpa moikata sullekki jos vastaan tuut:)Jos et rärylääs nosta,so what?
tehty ongelma mokomasta asiasta...
enkä pysty tervehtimään.
leikkauksella parani ;)
Kannattaa satuttaa syksyllä niin kerkii kesäksi kuntoon :))))
http://www.smoto.fi/uutiset/Py%F6r%E4%20takavarikkoon%20moikkaamisesta.pdf
täysin totta Italiassa ja siitä on huumori kaukana.
Voe helevetti...mie kuolen nauruun, tää on paras foorumi missä oon konsaan käyny... onneks on vintissä vanha mallinukke, ruuvaan siltä hanskan ja poppiniiteillä tankoon kiinni...moikkaillaan!!!
:)))
Ajattelin kaveriporukassa ajella kesällä ironbutt-keikan (jos kunto ja pyörä kestää..) ja morottaa kaikkien kiusaksi jokaista kahdella pyörällä liikkujaa ( mukaanlukien se Röppösen Irmeli vanhalla helkamalla...). Ei muuta ku kesää kaikille mopoihmisille!
kun kesällä kuorma-autolla ajaessa antaa autoille kohteliaasti ohitusmerkin vilkulla niin nykyisin ei enää vaivauduta edes kiittämään kättä heilauttamalla. Enhän minä sen kiitoksen tarpeessa ole mutta muutamassa vuodessa tämä omaan napaan tuijottaminen aiheuttaa sen ettei viitsi niitä ohitusmerkkejä paljoa näytellä. Sielläpähän tulette perässä keskenänne töytäillen.
Voishan sitä jossain erämaataipaleella nyökätä?
Turhoo touhua: sanoo keskisuomalainen! Tämä asia on mennyt "puikkoihin" jo Man saarella ja nyt on menossa Ítaliassakin. Tervehditään nyökkäämällä ja jutellaan sitten huoltiksilla ja ollaan kavereita. Miksi ottaa paineita ko. asiasta. Nautitaan siitä, mitä ollaan tekemässä, eli matkanteosta.
tai ole tervehtimättä, ei terve ja vapaa mies tuollaisia mietiskele.