Heissan :)

Itse täytin vasta 20v. ja avopuoliso täyttää syksyllä 24v. Mulla on ollu vauvakuumetta pari vuotta ja yllätyin viime syksynä täysin, kun avopuoliso ehdotti, että jos jättäsinki pillereiden syönnin kokonaan että vauva olis tervetullut:) Syyskuun alussa lopetin tosiaan pillerit ja viime viikolla sain terolut-kuurin kierron tasaamiseen..jospa pian tärppäis..ens juhannuksena tulee neljä vuotta seurustelua täytee..syksyllä mentiin kihloihin.

Elikkäs.
Minä olen 20, avopuolisoni 23.
Seurustelua takana vajaat kaksi vuotta, josta puolitoista vuotta saman katon alla ja puoli vuotta kihloissa.
Lapsensaantiyritystä pari kuukautta, tosin toive lapsesta on ollut jo paljon pitempään. Alunperin oli tarkoitus että olisimme siirtäneet lapsentekoa vuodelle 2008-2009 kun valmistun, mutta päätettiin aikaistaa suunnitelmia oikeastaan lääkärin määräyksestä, sillä minulla todettiin endimetrioosi ja mahdollisuudet saada lapsia kuulema pienenevät koko ajan. Lääkärin mukaan parin vuoden päästä saattaa olla jo liian myöhäistä. Mieheni ei ole lapsenteosta yhtä innoissaan kuin minä, sillä tulihan tämä tieto kuitenkin vähän äkkiä. Hän on kuitenkin myöntynyt suunnitelmiin ja yhdessä päätimme että jätän pillerit pois, ja niinpä siis tammikuussa jätinkin. Kuukautisia ei vieläkään ole kuulunut vaikka tammikuussa pillerit jätinkin pois, raskaana tuskin olen sillä testi näyttää vieläkin negaa.
Rakastan lapsia ja olisi ihanaa saada oma nyytti :) Varsinkin kun on vihdoin löytynyt potentiaalinen isäehdokaskin jota rakastan yli kaiken!

-Mä olen kohta 22 vuotta ja mieheni 28 vuotta
- Kova on vauvakuume jo,lähes stressaava
- Vauvaa ollaan yritetty ja tahdottu jo vuosi ja kolme kuukautta..
- Molempien yhteinen päätös tahtoa rakkauden hedelmä :)
- Reilu kolme vuotta seurusteltiin ennen vauvantekopuuhia..
-Miehelläni taitaa olla hiukan jopa isompi vauvakuume kuin itselläni..

Minä olen 27 vuotta ja mieheni on 35.
Olemme seurustelleet 6 vuotta, ja asuneet yhdessä 4 vuotta.
Kuume ei ole vielä paha, mutta lämpöä on.
Emme ole yrittäneet lasta kuin vasta kerran aikaisemmin (1 kk)
Me vain tiedämme, että nyt on se aika, jolloin lapset ovat tervetulleita elämäämme. Jos järellä ajattelee, emme olisi varmaan koskaan valmiita.
Meillä molemmilla on vauvakuume, mutta ehdotus tuli mieheni taholta.

kateellisena täällä luen teitin tekstejä joilla jo yritys käynnissä.. Itse olen 22 ja kihlattu kohta 29. Miehellä taitaa olla vielä kovempi kuume kuin itselläni.. Kenties ikä laittaa hänen kellonsa tikittämään :)
mahdollisuus nyt tehdä vauva on hieman huono, koska me tällä hetkellä kahden asunnon loukussa :(
yhdessä ollaan oltu kolme vuotta.. Jos sitten ensi vuonna voitaisiin aloittaa yrittäminen, kun toinen asunto myyty. Mutta kyllä aika tuntuu pitkältä!
onnea kaikille yrittämiseen!

Olen 21.v mieheni 29.v.Seurustelleet pari vuotta,asuttu reilu vuosi yhdessä ja oltu kihloissa puolisen vuotta.
Vauvakuume iski minulle kuukausi sitten ja keskusteltua mieheni kanssa;jätin pillerit pois pari viikkoa sitten,että nyt vielä "harjoitellaan".Miehelläni ei nyt ihan näin vimmattua kuumetta ole,mutta jonkun verran,tuntuu vaan että hössötän itse välillä liikaa..heh.

Itse olen pian 24, mies 29. Vauvakuume ollut kova molemmilla jo useamman vuoden ajan. Yritys aloitettiin 7/2005. Takana yksi kaavintaan johtanut tuulimunaraskaus ja nyt jälleen uusi into päällä. Uuden keskenmenon pelko kyllä hiukan varjostaa yrittämistä.... Yhdessä ollaan oltu melkein 6 vuotta, josta kihloissa kaksi vuotta ja vajaa vuosi naimisissa.

-Minä 26, mies 28
-Kolmatta lasta haaveillaan...
-Ollaan yritetty tätä n 5 kk.
-Alkoi tuntumaan että yhdellä jäsenellä halutaan vielä perhettä kasvattaa!
-Olemme olleet yhdessä 8 vuotta, naimisissa 6 v.

Itse olen 25 ja rakkaani on 26 vuotias, olemme olleet...hetkinen...aina,eli kohta 8 vuotta.
Nyt olen jättänyt 4 kuukautta sitten laastarin pois ja yritys on kova :) Haluamme molemmat kovasti oman pienokaisen, mieheni ei vaan puhu siitä yhtä paljon kuin minä...tiedän että hänestä tullee maailman onnellisin mies kun kuulee että olen raskaana, toivomme ja odotamme kovasti sitä molemmat. Ajoituksemme on juuri oikea meille, olemme muuttaneet uuteen kotiin reilu vuosi sitten ja siellä on kaikki niin kuin pitääkin ja tulevalle taaperollekin löytyy tilaa.
Olemme myös molemmat menneet omia menojamme jo tarpeeksi ja haluamme astua vanhempien vastuulliseen maailmaan, lisäksi mieheni valmistuu nyt keväällä ja menee heti töihin että taloudellinenkin tilanne näyttää lupaavalta.
Vauva kuumeeni on aika ajoittainen, ajattelen sitä kuitenkin joka päivä mutta en halua liikaa ajatella ettei tule suuria pettymyksiä.

Onnea teille yritykseen ja kaikkea hyvää.

Minä olen 25,mies 26.Yhdessä ollaan oltu melkein 6 vuotta.Kihloissa 1 1/2 vuotta.Vauva yritystä takana 1v5kk.Yksi kohdunulkoinen raskaus (8vkolla)toinen munajohdin poistettiin 09/05,alkuraskauden keskenmeno 02/06.Meillä molemmilla tosi kova vauvakuume.Ei pitäisi liikaa "yrittää" mutta vaistomaisesti ajattelee koko ajan "vauva vauva".

-Minä 28 vuotta ja mies 31.

-Ei varsinaista kuumetta, varhainen 30-kriisi kylläkin...

-Yritystä viime syksystä

-Nyt vain tuntuu sopivalta... :)

-4 vuotta ollaan oltu yhdessä

-Ei miehellä oikeastaan vauvakuumetta ole, mutta on vihdoin pehmennyt ajatukselle omasta lapsesta. Tai ehkä hän ei myönnä kuumettaan... :D

Moikka!
Olen itse 19 ja mies 20 tänävuonna tulee molemmille tuohon vielä vuosi lisää.. :)Yhdessä ollaan oltu 3 vuotta, josta yhdessä asuttu 2,5v ja kihloissa oltu 1,5v.. On oma asunto ja työpaikat molemmilla.. Vauvaa ollaan yritetty nyt pari kuukautta ja tänään tuntui tuo ovulaatio olevan kohdallaan.. Toivottavasti tärppää! :)

- Minä olen 19 vuotta, kohta 20 ja kihlattuni on 19
- Meilllä molemmilla on älytön vauva kuume

Itse olen 23 -vuotias ja avopuolisoni on 28 -vuotias. Olemme seurustelleet hieman vajaat 5 vuotta. Lapsista on ollut puhetta, mutta jotenkaan ei tunnu että ksokaan olisi "sopiva aika". Lopetin noin vuosi sitten ehkäisyn ja olemme käyttäneet kondomia.

Nyt sitten avopuolison kanssa pari kolme- viikkoa sitten kävi kiva yllätys kun huomasimme että kondomi oli hajonnut yhdynnässä. No, emme ottaneet asiasta paniikkia. Kuitenkin olemme kauan olleet yhdessä ja olemme päättäneet että lisäystä perheeseen sitten tulee jos on tullakseen.

Tänään aloin miettimään, kun ei menkkoja vielä näy, vaikka pitäisi tänään alkaa (yleensä aina aamulla alkaneet, suhteellisen säännöliset ovat olleet). Lisäksi on ollut pari päivää selkäkipua, kauhea nälkä ja närästystä (?), ja huonovointisuutta. Myöskin mahassa pientä kipuilua. En ala tässä stressaamaan, voihan kaikki tietysti olla ihan menkoilla selitettävissä. Kuitenkin tämän pahoinvoinnin ja närästyksen myötä olen alkanut vähän epäilemään. Itselläni ei koskaan närästä (okei. hyvin hyvin harvoin). Lisäksi on yleistä heikotusta ja hajuaistissa on kanssa muutoksia ollut. Eli, itse en pahemmin ole tutkiskellut näitä raskausjuttuja joten kysynkin teidän mielipidettä. Olisiko aika tehdä raskaustesti vai odottelenko vielä?

itse olen 27 ja mies 32. Itellä ollut lpsettomuusmurheita jo kuuden vuoden ajalta yhden pitkäaikaisen ja useamman lyhyenkin suhteen kohdalla. sitten onni potkas kun tapasin miehen jolla lähihuoltajuus pieneen lapseen. Parin kk jälkeen huomattiin odottavamme omaa ja nyt toinen yhteinen tulossa. Kuume alkaa vasta nyt uudelleen lämmetä kun tämä kakkonen tulikin samaa vauhtia kuin esikoinenkin.
Elikkä kaksi kuukautta ehdittiin seurustella ennen lapsen yrittämistä yhdessä. Molemmat olivat sitä mieltä että vauva saa tulla heti ja iso perhe olisi hyvä. Ikääkin kun oli jo 25 kun ekan kerran tärppäsi. Mies miettii jo seuraavalle vauvalle ajankohtaa mutta itse pistän jo vähän kapuloita rattaaseen oman jaksamiseni takia. 3 vuotta tämän jälkeen olisi hyvä väli.
Meille oli tosi hyvä onni että vauva tuli heti koska muuten olisin kai stressannut itseni lapsettomaksi.