Miten suhtaudut vaihdevuosiin? Ovatko ne mielestäsi osa luonnon kiertokulkua naisen elämässä, joka vain pitää elää vaiko riesa, josta pitää selvitä mahdollisimaan kivuttomasti ja nopeasti? Itse en ns. vakaumukseni vuoksi aio ottaa mitään hormonihoitoa vaihdevuoteni ovat pikkuhiljaa jo alkaneet ). Olen astmaatikko ja saanut viime vuonna sydäninfarktin. Aikanaan söin e-piilereitäkin tyttöihmisenä ollessani, muttei sellaista tablettia ollut keksitty, josta en olisi migreeniä saanut. Lasten (nyt jo aikuisia ) syntymien jälkeen heitin pillerit roskiin. Äitini ja isoäitin kestivat vaihdevuosivaivat osana elämään kuuluvana asiana ja minä aion tehdä samoin. Ei ne ikuisuuksia kestä.
Miten suhtaudut...?
gagtushka
265267
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Minä käytän hormoonia,koska en halua rupsahtaa yhtä-äkkiä,en halua menettää naiseuttani limakalvojen kuivumisen myötä.
Muuten sietäisin kyllä nämä hikoilut,valvomiset ym osana,että se menee ohi.
Nyt minun täytyy ensin sopeutua tähän vanhenemiseen ja rupsahtamiseen pikku hiljaa hormoonien kanssa.
Jos pelkkä limakalvojen kuivuminen vaivaa, siihen riittävät emättimeen laitettavat estrogeenia sisältävät puikot. Näin minimoit estrogeenin mahdolliset haitat, kun ainetta imeytyy muualle elimistöön erittäin vähän. Puikot eivät auta muihin vaihdevuosien oireisiin.
Itse suhtaudun mielenkiinnolla alkaviin vaihdevuosiini. On toisaalta mielenkiintoista seurata millaisina ne minulla ilmenevät ja millaisia oireita tulee kun niistä niin paljon on aina puhuttu.
En aio käyttää hormoneita.
No niinhän tässä nyt sanon mutta vaihdevuoteni ovat vasta aluillaan ja se kuinka koviksi oireet yltyvät niin saattaa hyvinkin muuttaa mieleni ja kirkuen otan hormonit ja muun avun vastaan.
Mutta se miten nyt suhtaudun asiaan niin mielenkiinnolla!
Äidit ja isoäidit kestivät vaihdevuotensa ilman lääkkeitä, koska heidän oli pakko. Toisaalta monet heistä olivat kotona, jossa ehkä eivät hikipuuskat ja mielialan vaihtelut häiritse yhtä paljon kuin työpaikalla. Työelämäkään ei heidän aikanaan ollut niin jatkuvaa tehokkuutta ja suorittamista vaativaa kuin nykyisin.
Minulla ei vielä ole varsinaisia vaihdevuosivaivoja, vain esioireita, joihin olen käyttänyt mm. B-vitamiinia gynekologini suosituksesta. En kuitenkaan kieltäydy hormoneista, jos tulee sellaisia vaivoja, että normaalista elämästä selviäminen on ilman niitä hankalaa.
Pelkän "nuorekkuuden" vuoksi en aio hormoneja ruveta käyttämään, minusta ihmisellä - myös naisihmisellä - on oikeus vanheta ihan luonnollisesti ja omaa tahtiaan. Ikä tuo myös viisautta, mitä ei nykyinen nuoruutta ihannoiva kulttuuri tahdo muistaa.
mitkään nuorennuslääkkeitä ole.Minä olen käyttänyt kohta seitsemän vuotta enkä näytä enkä tunne itseeni sen nuoremmaksi kuin saman ikäiset naiset jotka eivät käytä.Nehän vaan helpottaa fyysistä oloa.
Niin ja vielä kun puhutaan että ennen vanhaa pärjättiin ilman.Äitini ei käyttänyt ja kyllä hän on kärsinyt hampaat irvisten erilaisia vaivoja. Hän on myös kertonut kuinka jotkut jopa sekosivat vaihdevuosissa.Hänen paras ystävätär joutui mielisairalaan ja naapurin täti lakkasi puhumasta jne..jne.. Onneksi meillä nykynaisilla on apua vaivoihin.Ja sitten vielä löytyy tietysti naisia jotka pääsevät kaikista vaivoista. Muuttuvat vähän kärttyisemmäksi ja ilkeämmäksi mutta sitähän eivät itse huomaa. Esimerkkejä on omassa suvussa.
Oma terveyteni ei tällä hetkellä, eikä varmaan tulevaisuudessakaan salli hormonihoitoja. Enkä niitä muutenkaan huolisi. Ei ole tarvetta hakea ikuista nuoruutta, eikä leikkiä viiskikymmpisenä teini-ikäistä. Onneksi naisvoittoisella työpaikallani suhtaudutaan asiallisesti hikipuuskiin, punasteluun ym. Pitävät niitä luonnollisina eikä niistä tehdä numeroa. Ärtyneisyyteni ( en ole sentään kiukkuinen vanhapiika ) hukutan reippaaseen sauvakävelyyn. Jos valvottaa, kuuntelen kuulokkeilla, siippaani häiritsemättä vaikkapa yöradiota. Pidän vaihdevuosia naisen elämään kuuluvana, kuten kuukautisetkin, kestettävä nekin oli, kipuineen ja mielialavaihteluineen. Nykynaisen pitää vain jokainen pienikin vaiva hoitaa joillakin pillereillä, seuraamuksiksista piittaamatta. Ja jokaisesta vaivasta valittaa, vaikkei se sillä ole autettu. Hyvä ja turvallinen olkapää on apu moneen. Omat vaihdevuoteni eivät vielä tähän päivään mennessä ole aiheuttanut yhtään ylitsepääsemätöntä ongelmaa ja siitä ristin käteni ja kiitän Luojaani.
Kyllä niin on, kuten joku tuolla edellä sanoi.
Ei ole mitään mahdollisuuksia pärjätä työelämässä, jos oireet ovat pahat. Varsinkin nämä keskittymisongelmat ovat sietämättömiä.
Minulla vaihdevuosioireet alkoivat kovempina noin kaksi vuotta sitten.
Sen jälkeen sain kaksi varoitusta työnantajalta. Jos tulosta ei ala syntyä entiseen malliin, voin alkaa katselemaan uutta työpaikkaa.
Että silleen!
Ensimmäisenä menin lääkäriin hakemaan hormonipillerit. Nekään eivät ole kaikessa auttaneet mutta iso apu kuitenkin.
Seuraavaksi ajattelin kysyä olisiko jostain mielialalääkkeestä apua, vaikka pahalta tuntuu myöntää niitäkin ehkä tarvitsevansa.
Loppujen lopuksi kyse ei siis ole siitä haluanko vai enkö syödä hormoneja, vaan kyse on siitä haluanko vai enkö pitää työpaikkani.
Kumman vaihtoedon sinä valitsisit?
kans tuo ettei voi keskittyä mihinkää on kauheaa.En pysty lukemaan kirjoja enää kannesta kanteen ja puhun ihan liikaa kun paniikissa!Sen jälkeen sekava olo ja pitää rauhottua jotenkin eli yksin istua jossain,ei ole helppoa ja varsinkin jos on töissä.
Kun ihmisenä ja naisena on jo tähän asti päästy, että
* menkat ovat muisto vain (kyllä niitä riittikin)
* hiki puskee päälle jatkuvasti
* läheiset ja työtoverit saavat tuta ärtyneisyyteni omituisissa tilanteissa
* yöunet ovat sentin pätkissä
* kaikkea haluaisi saada aikaan ja mitään ei synny
niin lempeällä huumorilla inhimillistä muutosta kohtaan tähän suhtautuu. Ja haluan myös nähdä, millaiseksi tämä vielä muuttuu. Elämän ilmiöiden lääkkeellistäminen on periaatteitani vastaan, siksi en ole ajatellutkaan hormonihoitoa.
Muuten, monissa kulttuureissa vasta vaihdevuodet ohittaneet naiset saivat erioikeuksia, joita heillä aiemmin ei ollut. Suomalainen kulttuuri taas haluaa "häivyttää" kaikki yli 35-vuotiaat naiset.
Jaksakaa, sisareni!
sankareita jos kestätte vaikeita vaihdevuosioireita ilman hoitoa.Nostan hattua teille. Minä en kestänyt. :(
minä olen aina ollut sellainen "luonnon" ihminen joka ottaa lääkkeitä vihonviimeiseen hätään ja tässäkin ongelmassa piti kokea ensin ne kaikki kauhut, joita oireilut toivat, ei nukkunut koskaan öisin, jatkuvat hikoiluaallot jne. ja kun vihdoin viimein sitten hakeuduin saamaan hoitoa, muutuin kuin toiseksi ihmiseksi, tarkoitan lähinnä yöuniani ja hikoilun loppumista, nukuin taas kuin pikku vauva, niin ihanaa se oli, sai taas rentoutua...
en ymmärrä että joku sanoo, ettei halua viiskymppisenä luulla olevansa teini, eihän siitä ole kysymys ollenkaan!
jotenkin vaan tuntuu siltä jos parikin vuotta menee siinä olotilassa että kaikki on aivan toivotonta ja mitään muuta syytä ei löydy kuin vaihdevuodet niin minä olin ainakin valmis kokeilemaan kaiken minulle tarjotun avun jopa pillereiden muodossa, minua ei yhtään auttanut ajatus että äitini ja iso-äitinikin on kestänyt ilman pillereitä
Voi ihan hyvin vaik`ei hormoneja syökään. Iloinen olen ja pirteä, nuori tytönhupakko. Mutta mutta...
tiedämpä ystäväpiiristäni useampiakin jotka aloittaneet hormonien syönnin ja hetken päästä syöpää sairastavat. Lääkärit kirjoittavat mielellään naisille hormoni valmisteita, koska lääketehtaat antaa eniten reseptejä määränneille lääkäreille ilmaisia etelänmatkoja ym etuja.Lisäksi Suomalaiset naiset ovat oiva testaus ryhmä eri hormoni valmisteille.
nyt dramatisoit asioita, kyllä niitä hormooneita joskus tarvitsee, kun oma hormoonituotanto lakkaa, eikä pysty enää töissä olemaan eikä muuallakaan, sinä olet päässyt todella vähällä. Oletko koskaan lukenut minkälainen riski terveydelle on jos oma estrogeenituotanto on hyvin matalla? Esim sydän ja verisuonitaudit, osteoporoosi, kohtu/munasarjasyöpä, peräsuolisyöpä ym. ym ym. Joten kyllä sitä riskiä siihen syöpään löytyy myös ilman hormooneita.
ja jos tulee oireita niin lääkäriin takas, esim. mulla ensimmäiset hormonikorvaushoidon pillerit olivat liian vahvoja, tunsin sen selvästi muutaman viikon käytettyäni ja vaihdettiin miedompiin laastareihin, joita nyt käyttänyt jo yli kaksi vuotta...,
kun olen pitänyt joskus vähän taukoa näihin, niin oireet tulee rajuina takaisin, joten asennoidun niin, että mieluummin kuolen sitten vaik syöpään kun kidun kuukaudesta toiseen enkä saa elämääni elettyä vaihdevuosineen ja nyt on ihan hyvin asiat!
Tutkimuksia ( en nyt osaa tähän mitään likkejä laittaa), etsivä löytää.
Nytpä on ruvettu vetämään kovasti takaisinpäin, eipä ne taida muissa sairauksissa kuten osteoporoosi, verenkierto ym ym niin ihmeitä merkitäkään, hyöty ei vastaa kohonnutta syöpä riskiä. Eivätkä takaa "ikuista nuoruutta".
Sitäpaitsi kerran aloitettua korvaus hoitoa on vaikea lopettaa koska oireet palaavat entistä pahempina, ja syöpä riski kohoaa vuosi vuodelta.
Olet tainnut seurata kuumaa amerikkalaista tutkimusta, jossa puolet tutkituista sai lumelääkettä ja puolet yhdistelmiä. Tutkituista 25% sairastui rinta syöpään, mutta hekin hyvin varhaisessa vaiheessa tutkimusta, jolloin heillä todennäköisesti oli syöpä jo kehittymässä, koska siihen riski sairastua on myös monilla muilla tekijöillä kuin hormooneilla. Olen muuten itse hoitoalan ihminen ja tietoa on jonkun verran, uusimmassa tutkimuksessa mm:ssa yhdistelmähoidoissa kohonnut riski sairastua on nimenomaan keltarauhashormoonia nauttivilla ei niinkään estrogeenia saavilla ihmisillä. Ikuista nuoruutta ei saa mutta elämänlaatua, ja mm:ssa ennenaikainen vanheneminen alkaa jos oma estrogeenituotanto on nollassa. Luontaistuotteita voi käyttää jos ne jotain auttaa, mutta usein se auttaa jos niihin uskoo samallalailla kuin vitamiinit. Että elämänlaatua ennenkaikkea!Kerran täällä vain eletään!
..ei kait tuonikäinen enään voi kulkea noin pää puskassa! Etsippä uudelleen niitä tietoja-amerikkalaiset tutkimustulokset eivät ole suuntaa antavia,koska siellä hormonien annostukset ovat paljon voimakkaammat kuin täällä edes sallitaan.Tiedän ystävä ja asiakaspiiristäni lukemattomia naisia jotka ovat käyttäneet hormooneja yli kaksikinkymmentä vuotta-ei syöpää.Tiedän useamman naisen joka on kuollut syöpään ,eivätkä ole käyttäneet minkäänlaisia hormooneja.Kyllä sinun alueellesi on laskeutunut säteilyannos jostain jos ihan pokkana tuollaista väität.Itse en käytä hormoonia,mutta alan käyttää jos tarvetta on.
Kyllä se on tosi asia ettei hormoonit ole niin hyvä asia kuin naisille on toitotettu.Niistä on enempi haittaa kuin hyötyä.Silloin ne tietty on tarpeellisia jos olo on aivan kauhea,mutta itse en kyllä pienestä vaivasta ala käyttämään...
Ei ole hormonikorvaushoitoa ilman keltarauhashormonia, muuta kuin niille joillekin harvoille, joilta on kohtu poistettu. Eikö niin?
Siihen paljon siteerattuun amerikkalaistutkimukseen pitää suhtautua melkoisella varauksella:
- tutkittavat olivat paljon vanhempia kuin ne, jotka Suomessa korvaushoitoa saavat
- korvaushoitoa oli käytetty pitempään (jopa kymmeinä vuosia) kuin meillä on tapana
- iso osa tutkittavista oli huomattavan ylipainoisia
- monet tutkittavista olivat joko entisiä tai nykyisiä tupakoitsijoita.
Kysymys kuuluukin: kuinka moni heistä olisi saanut syövän myös ilman hormonihoitoa? Aika moni, veikkaisin, koska syövän synnyssä vaikuttavat suuresti myös perimä ja elämäntavat, tupakointi eniten. Suurin syöpäriskiä lisäävä tekijä on itse asiassa vanhuus, mitä vanhemmaksi elää, sitä todennäköisemmin saa syövän jossain vaiheessa.
Kukin tietysti valitsee itse, käyttääkö hormoneja vai ei. Korvaushoidon riskejä on minusta kuitenkin liioiteltu, koska myös korvaushoidon käyttämättä jättäminen voi olla riski. Eli teit niin tai näin, tauti todennäköisesti tappaa joka tapauksessa - loppujen lopuksi, kukaan ei ole tänne jäänyt, ja mieluummin elän vaikka lääkkeiden varassa toimintakykyisenä vähän lyhyemmän aikaa kuin raihnaisena pitkään.
Hormoonikorvaushoitoa on esim. estrageni-geeli, laastarit, jotka eivät sisällä keltarauhashormoonia. Taas pelkästään keltarauhashormoonia usein määrätään esim. premenopaussivaiheessa, jolloin sillä yritetään saada kuukautiset normalisoitumaan. Eli vastauksena kyllä hoidot löytyy pelkästääm estrogeenina, tai pelkästään keltarauhashormoonina. Hoidon lopputuloksen kannalta yhdistelmähoito on tehokkain.
Ihanko totta, että estrogeeni-geelin kanssa ei käytetä keltarauhashormonia? Eikö geeli sitten lainkaan kasvata kohdun limakalvoa?
Keltarauhashormoni on VÄLTTÄMÄTÖN niille, joilla kohtu on tallella, sen takia, että estrogeeni kasvattaa kohdun limakalvoa ja se paksuuntunut kalvo on terveysriski.
Luulen, että mulla on kaksikin tuttavaa, joilla on laastari, mutta kyllä heillä silti on myös keltarauhashormoni, koska heillä on kohtu tallella, niinkuin meillä melkein kaikilla.
Katsoin netistä Estrogel-valmisteen ohjetta ja siellä sanotaan kohdassa annostus näin: "Naisilla, joilla on kohtu tallella, esrogeenihoitoon liitetään keltarauhashormoni."
Täällä on joskus aikaisemminkin sanottu, että hormonikorvaushoidot on turvalllisia, koska estrogeeni on turvallista, vain keltarauhashormoni on vaarallista.
Siinä unohtuu silloin se asia, että hormonikorvaushoito on pakosti myös keltarauhashormonia ylivoimaisesti suurimmalle osalle naisia.
Oikeastaan, vain synteettiset keltarauhashormonit on vaarallisia, mutta se onkin jo toinen juttu! Tosin, synteettisiä lääkäri kumminkin määrää.
Tämän tutkimuksen arvostelu ja vähättely ja poispyyhkiminen on niin yleistä, että panee ihan miettimään.
Vanhenee naiset Suomessakin korvaushoitojensa kanssa. Alotettua hoitoa on vaikeaa ja haikeaa lopettaa. On meilläkin ylipainoisia naisia, joilla on hormonikorvaushoito, jotkut jopa tupakoivat.
Miten on mahdollista, että jonkun tutkimuksen naistan perimä ja elämäntavat yhtäkkiä ovatkin ratkaisevasti huonommat kuin hormonikorvaushoitoja käyttävien naisten yleensä? Miten tämmönen joukko valikoitui ja eikö ne tutkijat tajunneet sitä? Vai oliko ne vaan hormonikorvaushoitoa haluavia naisia?
En vastusta hormonikorvaushoitoja, mutta voi siinä amerikkalais-tutkimuksessa silti olla jotain tottakin.
Tunnut olevan hyvin perillä asioista, itselläni kuitenkin on vain geeli käytössä, samoin usealla muullakin ystävälläni, en tiedä miksi ajattelet että keltarauhashormooni olisi turvallista? Suomen terveystalon Tampereen Gynegologi- ja Urologikeskuksen gynegologi Maija Kajani sanoo; viimeaikaisissa tutkimuksissa osoitetaan että naisilla, jotka käyttävät pelkästään estrogeenia vaihdevuosioireidensa hoitoon on vähemmän rintasyöpää, kuin hoitoa käyttämättömillä naisilla. Ongelma on siinä että yleensä hormoonihoidosta puhuttaessa ei erotella sitä onko kyseessä pelkästään estrogeenihoito, vai onko hoitoon lisätty myös keltarauhashormooni (pitkäaikainen keltarauhashormoonihoito näyttää lisäävän rintasyöpäriskiä) Aiemmat tutkimukset osoittavat että jos 1000 naista käyttää yhdistelmää 10-vuotta heillä todetaan 19 syöpätapausta enemmän, kuin heillä jotka eivät käytä. Sen sijaan pelkästään estrogeenia käyttävillä vastaava luku on viisi. joten näyttää siltä että ongelma piilee keltarauhashormoonissa. Mutta pelkkää estrg. käyttäjä saa riskin sairastua kohtusyöpään, ja keltar. riskin sairastua rintasyöpään. Joten komsii komsaa, loppuun todettakoon että hormoonikierukka ja estrg. geeli lienee paras ratkaisu, silloin hormooni menee sinne mihin sitä tarvitaan.