Opettajien epäluulot oppilaitaan kohtaan
Luin tuossa kirjan ”Reksi on homo ja opettajat hulluja”, jonka kirjoittaja on Suomen suurimman yläasteen opettaja.
Olen itse käynyt kyseistä yläastetta. Tapahtumat selkiyttivät sen ajan koulun tasoa sekä tämän päivän nuorten käyttäytymistä koulussa. On järisyttävää lukea miten oppilaiden käyttäytyminen koululla on muuttunut huonommaksi ja siitä syytellään vaikka mitä tahoja eikä ollenkaan huomioida sitä, minkälaista tunneskaalaa oppilaat joutuvat opettajien vuoksi läpi käymään. Tulee mieleen, että jos tänä päivänä oppilaat lokeroidaan ja heitä ”syrjitään” pelkän ulkokuoren vuoksi (opettajien toimesta) niin miten paljon näiden avujen kautta uskotaan vaikuttavan positiivisesti oppilaiden käytöksiin.
Heräsin vasta itsekin ajatukseen, ettei syy ehkä nuorten käyttäytymisessä koulussa olekaan pelkästään nuorissa ja internetpeleissä sekä leffoissa vaan myös siinä, miten opettaja oppilaan ”näkee”. Tuli mieleen, että mitä on mahtanut opettajat itsestäni ajatella, en kuitenkaan ollut mikään yhdeksän keskiarvon oppilas, kuten ei suurin osa koulusta muutenkaan. Keskitiellä kuljin, jos näin voidaan ilmaista.
Minulle tuli kovin ikävä fiilis siitä, että kuinka paljon opettajat voivat arvovaltaansa hyväksikäyttäen tuottaa oppilaalle tarkoituksenmukaisesti tunteen että on mitätön, eikä koskaan tule saavuttamaan mitään elämässään. Kuten kyseisen koulun eräs opettaja oppilaalleen mainitsi; jos minä paskantaisin tuohon pulpetille, niin se olisi paljon enemmän kuin mitä sinä tulet koskaan elämäsi aikana saavuttamaan.” Näillä kannustavilla puheenvuoroilla voidaan olettaa, että minkälaisia ajatuksia opettajat oppilailleen syöttää tai mitä nämä lauseet voivat oppilaissa aiheuttaa. Tietenkin, on selvää ettei moni opettaja sitä tee, mutta nuoria ajatellen, minusta yksikin on liikaa.
Kun muistelen omaa nuoruuttani ko. yläasteella, tiesin että koulussa on ”oppilasvalta”, josta syystä myöskin uskon, että monen opettajan käsitys nuorista oli puutteellinen ja jopa tahallisesti väärin muodostettu. Opettajat kuitenkin unohtavat yhden asian: ulkokuori ei kerro mitä sisällä piilee, eikä ketään, EI KETÄÄN tule tuomita pelkän ulkonäön perusteella . Mustiin pukeutunut nuori ei välttämättä ole saatananpalvoja, poissaolojen kuningas/kuningatar ei välttämättä ole huumeongelmainen, lihonut tyttö ei välttämättä ole raskaana…
Ajatuksia kuitenkin voi olla, mutta se että jos vaikutus alkaa näkyä opettajan ja oppilaan välisessä suhteessa niin tällöin tulisi astua oppilaan kenkiin ja miettiä, miltä oma käyttäytyminen vaikuttaa oppilaan silmistä katsottuna.
Älkää pitäkö nuoria paskoina, älkää opettako heille epäkunnioitusta syöttämällä heille oman taidottomuutensa tai osaamattomuutensa rippeitä koko luokan edessä. Älkää aliarvioiko oppilaitanne, se ei ole teidän tehtävänne. Se minkälaisen näkemyksen nuori aikuisista muodostaa, lähtee koulusta. Opettajilla on velvollisuutensa, mutta myös rajansa.
Jos olisin nyt nuori, uskoisin että jonkun opettajan sanat vaikuttaisi siihen, miten ajattelen muistakin opettajista.
Luin tuossa kirjan ”Reksi on homo ja opettajat hulluja”, jonka kirjoittaja on Suomen suurimman yläasteen opettaja.
Olen itse käynyt kyseistä yläastetta. Tapahtumat selkiyttivät sen ajan koulun tasoa sekä tämän päivän nuorten käyttäytymistä koulussa. On järisyttävää lukea miten oppilaiden käyttäytyminen koululla on muuttunut huonommaksi ja siitä syytellään vaikka mitä tahoja eikä ollenkaan huomioida sitä, minkälaista tunneskaalaa oppilaat joutuvat opettajien vuoksi läpi käymään. Tulee mieleen, että jos tänä päivänä oppilaat lokeroidaan ja heitä ”syrjitään” pelkän ulkokuoren vuoksi (opettajien toimesta) niin miten paljon näiden avujen kautta uskotaan vaikuttavan positiivisesti oppilaiden käytöksiin.
Heräsin vasta itsekin ajatukseen, ettei syy ehkä nuorten käyttäytymisessä koulussa olekaan pelkästään nuorissa ja internetpeleissä sekä leffoissa vaan myös siinä, miten opettaja oppilaan ”näkee”. Tuli mieleen, että mitä on mahtanut opettajat itsestäni ajatella, en kuitenkaan ollut mikään yhdeksän keskiarvon oppilas, kuten ei suurin osa koulusta muutenkaan. Keskitiellä kuljin, jos näin voidaan ilmaista.
Minulle tuli kovin ikävä fiilis siitä, että kuinka paljon opettajat voivat arvovaltaansa hyväksikäyttäen tuottaa oppilaalle tarkoituksenmukaisesti tunteen että on mitätön, eikä koskaan tule saavuttamaan mitään elämässään. Kuten kyseisen koulun eräs opettaja oppilaalleen mainitsi; jos minä paskantaisin tuohon pulpetille, niin se olisi paljon enemmän kuin mitä sinä tulet koskaan elämäsi aikana saavuttamaan.” Näillä kannustavilla puheenvuoroilla voidaan olettaa, että minkälaisia ajatuksia opettajat oppilailleen syöttää tai mitä nämä lauseet voivat oppilaissa aiheuttaa. Tietenkin, on selvää ettei moni opettaja sitä tee, mutta nuoria ajatellen, minusta yksikin on liikaa.
Kun muistelen omaa nuoruuttani ko. yläasteella, tiesin että koulussa on ”oppilasvalta”, josta syystä myöskin uskon, että monen opettajan käsitys nuorista oli puutteellinen ja jopa tahallisesti väärin muodostettu. Opettajat kuitenkin unohtavat yhden asian: ulkokuori ei kerro mitä sisällä piilee, eikä ketään, EI KETÄÄN tule tuomita pelkän ulkonäön perusteella . Mustiin pukeutunut nuori ei välttämättä ole saatananpalvoja, poissaolojen kuningas/kuningatar ei välttämättä ole huumeongelmainen, lihonut tyttö ei välttämättä ole raskaana…
Ajatuksia kuitenkin voi olla, mutta se että jos vaikutus alkaa näkyä opettajan ja oppilaan välisessä suhteessa niin tällöin tulisi astua oppilaan kenkiin ja miettiä, miltä oma käyttäytyminen vaikuttaa oppilaan silmistä katsottuna.
Älkää pitäkö nuoria paskoina, älkää opettako heille epäkunnioitusta syöttämällä heille oman taidottomuutensa tai osaamattomuutensa rippeitä koko luokan edessä. Älkää aliarvioiko oppilaitanne, se ei ole teidän tehtävänne. Se minkälaisen näkemyksen nuori aikuisista muodostaa, lähtee koulusta. Opettajilla on velvollisuutensa, mutta myös rajansa.
Jos olisin nyt nuori, uskoisin että jonkun opettajan sanat vaikuttaisi siihen, miten ajattelen muistakin opettajista.
Vastaukset 8
Vanhimmat
vaan esim. telkkarista ja elokuvista, suosituista sarjoista ja nykymuodista -
opettajanhuoneessa jutellaan paljon myös oppilaista, ja yhteistä opettajan uran valinneille on mielestäni kuitenkin halu olla nuorten kanssa ja siis myös pitää heistä - opettajalla ei ole tänä päivänä sitä samaa "hirmuauktoriteettia" kuin ennen muinoin, ja ollaankin tultu liian paljon sinne toiseen päähän kehityksessä
kertoo nimenomaan totuuden asiasta - eihän kirja myy eikä siitä keskustella, jos asiaa ei väritetä. Joku katkeroitunut opettaja sen kai on kirjoittanut, mutta ei se kerro mitään siitä mitä koulussa todella tapahtuu.
et vissiin ole käynyt isolla yläasteella, kun väität ettei kirja pidä paikkaansa?
Hyvä kirjoitus, olen aivan samaa mieltä siinä että opettaja voi omalla käyttäytymisellään tosiaan onnistua lyttäämään oppilaan itsetuntoa ja antaa huonoa esimerkkiä. Itsellänikin oli aikanaan muutama sadistinen opettaja, ja minulle ainakin heidän sanomisensa aiheuttavat vieläkin mielipahaa kun muistelen niitä..
Uskon, että opettajan lähtötilanne ei ole se että pääsee mollaamaan oppilaita ja työtovereitaan. Miksi olisi? Opetustilanteet ovat kuitenkin vuorovaikutteisia, ja jos tarpeeksi saa opettajana paskaa niskaansa, kyllä siinä alkaa hymy hyytymään. Se että oma työ tuntuu inhottavalta näkyy ihan varmasti opettajan opettamisessa, joka taas heijastuu oppilaiden motivaatioon, ja opettaja reagoi taas oppilaisiin jotka eivät tee mitään, ja pahoittaa mielensä ja näin noidankehä jatkuu.
Esimerkkinäsi käyttämä yläaste on ilmeisesti todella kärjistetty esimerkki, mutta minusta on hyvä että asioista puhutaan. Millään muulla ei saa muutosta opetuksessa ja ilmapiirissä, kuin reflektoimalla ensin omaa käytöstään, ja pyrkiä korjaamaan sitä.
En ole lukenut tuota kyseistä kirjaa, mutta olisi mielenkiintoista lukea se.
Muistetaan kuitenkin että Suomessa on tuhansia ja tuhansia opettajia, ja niin kuin muihinkin ammattiryhmiin, mukaan mahtuu aina kusipäitä, mutta myös huipputyyppejä.
pidä paikkaansa. Koulu on hieno paikka, tarjoaa lapsille runsaasti sivistystä, ja opettajat ovat hienoja ihmisiä, jotka vaikeissa oloissa koettavat tehdä parhaansa.
Tuohan lähentelee minun kokemuksiani -50 luvulta. Ensimmäisunä 15 vuotena en hyvää opettajaa ollut nähnytkään. Sitten tapasin ja jopa monta. Taitaa olla olla vaikeaa lapsien opettaja. parikymppisten opettajalla on helpompaa. Huonoimmat opettajat minulla olivat ruotsinopettajia. Enemmänkuin puolet nelosista tuli ruotsinopettajilta. Luokallejääneillä oli aina nelonen ruotsissa. Sama syy lienee nykyäänkin oppilaiden ongelmiin: Pakkoruotsi.
Se pois niin koulu paranee. Se turmelee koulun.
Siis opettaja oli huono, koska sinä tai kaverisi saitte nelosia???
Siinä meillä vasta tietäjä! Yksi ainut asia selvittää kaikki muut asiat! Jippii!!!!!
Miten muuten selvisit kieliopin kokeista aikoinasi...?