Entinen elämä?

Olen hiukan tietoinen entisistä elämistäni.
Nuorin elämä:
1.Natsien kidutettavana---> Tukehduin kaasukammioon.
2.Gladiaattorina---> Eläimet repivät minut kappaleiksi
3.Intiaanien kidutettavana toteemipaalussa-->viilleltiin kuumalla puukolla elävältä.
Tunsin joka tilanteessa kivut ja se oli epämiellyttävää nähdä kaikki normaalista katsekulmasta niin kuin normaalisti.
näin nämä purun yhteydessä
(aletaan purkaan vanhojen elämien paineita)
Sieluni on 140 000 vuotta vanha ja olen Indigolapsi.

Olen nähnyt valokuvantarkan, erittäin mieleenpainuvan unen, jossa olen ymmärtääkseni 1800-luvun Amerikassa. Ajan pienellä yhden hevosen vaunulla kuumana kesäpäivänä yksin hevosella. Aurinko paistaa täysin pilvettömältä taivaalta. Olen hamepukuinen nuori tyttö. Tulen ruskeavetisen pienen lammen rantaan. Pysäytän hevosen ilmeisesti vilvoitellakseni ja samalla huomaan vedessä jotain. Kahlaan veteen hametta varoen ja nostan puukarahkalta näyttävän kepin vedestä. Keppi onkin ruskea kangistunut käärme, joka yhtäkkiä virkoaa ja puree minua ja samantien kaikki pimenee. Tämän oudon unen lisäksi tunnen suurta vastenmielisyyttä tuon ajan amerikkalaistyyliin rakennettuja taloja kohtaan. Siis niitä kaksikerroksisia puutaloja joissa on isot (kauniit!) terassit koko talon mitalta. Etenkin valkoiset tuon arkkitehtuurin talot puistattavat minua ilman mitään järkiperäistä syytä.

reinkarnaatio tieteellinen nimi jälleensyntymälle ei tämä kyllä tänne magiaan liity vaan pitäisi olla erikseen reinkarnaatio palsta.
minullakin näitä on niitä voi saada esille mietskely harjoitusten avulla. kokeilkaa ja voitte nähdäomia elämiämme traumat voivat juontaa tuolta tai jotkut asiat joista pitää ja on kiinostunut.

Olens siis vakavasti harkinnut etsiväni käsiini entisiin elämiin erikoistuneen hypnotisoijan sillä kuulema hypnoosissa sitä muistaa yllättävän paljon.

Mutta "muistikuvani ilman hypnoosia":

1. Aika ja paikka tuntematon: Olen mies ehkä italiassa tai ranskassa, tehtäväni tappaa polttaa noidat roviolla: katselen intohimoisesti liekkejä jotka nuolevat nuorta naista; intohimo liekkien katseluun vielä tänäkin päivänä. En ole kuitenkaan mikään pyromaani. =)

2. Noitavainot; minut hirtetään vedenrajassa olevaan hirsipuuhun noituudesta tuomittuna. Edelleen kammo kaikkea kaulalla olevaa "hallitsematonta" kohtaan. En mielelläni käytä tiukkakauluksisia paitoja ja peiton on pysyttävä kainalossa. Itse kiristämäni korut eivät aiheuta pakokauhua.

3. Susi on aina kiinteästi kuulunut uniini ja valvetilojeni näkyihin, ja intiaanien kanssa kokemani veljeys on liian henkilökohtaista ollakseen sattumaa, joten ehkä tämä on myös eräs aikaisempien elämieni ilmenemismuoto.

Omasta mielestäni olen indico mutta kukapa sen taas todistaisi... =)

Kerran näin täysin todentuntuisen unen/näyn jossa olin (en tosin nykyinen minä mutta ehkä aiempi minä) arkeologien kanssa Etelä-Amerikassa ja löysimme muinaisen sivilisaation rakentaman hevospatsaan sammuneen tulivuoren kraaterista. Löysimme alueelta lukuisia esineitä joista päätellen alueella oli ollut temppeli. Yhtäkkiä tulivuori alkoi purkautua ja me kaikki kuolimme kun laava valui rinteitä alas. Muistan tarkasti lähes kaikki yksityiskohdat kyseisestä tapauksesta, myös sen kuinka koskettelin esineitä ja kun laava vyöryi ylitseni.

En tiedä mitään entisistä elämistäni, mutta minulla on välillä hyvin, erittäin epärealistisia pelkoja. Joskus vain tulee sellainen tunne että nyt tapahtuu jotain erittäin pahaa. Tarkempi selostus tilanteestani on tuossa: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001150&posting=22000000017087349

Luulen että ennemmin uneni näyttävät tulevaa kuin mennyttä. Vosin kuvailla joitakin uniani, jos joku vaikka jaksaisi tulkita niitä.
Eräässä unessa olen pihalla, äitini ja isäni ovat laittamassa kukkapenkkiä, kun aivan taloamme lähellä kulkevaa tietä pitkin tulee suuri musta karhu, tai pikemminkin olio joka muistuttaa hämärästi erästä ilkeän näköistä muovista lelukarhua, jolla leikin pienenä. Varoitan äitiäni ja isääni. He vain toteavat että kyllä he pärjäävät, heillä on rikkalapio. Kummallista on että unessani he tosiaan sanoivat että rikkalapio, vaikka kyseessä oli pieni metallinen puutarhalapio. Sitten he käskevät varoittaa sisaruskiani. Varoitan heitä mutta he eivät usko. Uni päättyy siihen, kun sisarukseni sisovat talomme portailla. Karhu ei ole edennyt unen aikana kovinkaan pitkää matkaa, sillä tie vain piteni ja piteni unessani. Uni oli yhteen väliin toistuva. Joissakin unissa karhu oli korvattu lentoliskolla.
Sitten oli tämä uni jossa oli musta lintu. Sen selitin kummitus-palstalla.
Jokin aika sitten näin unen, jossa istun selin isosiskoni poikäystävään ja tämä taitaa luulla minua sisarekseni ja tulee takaapäin halaamaan. Äitini huomauttaa naureskellen vieressä että taisi tulla pikku erehdys, siskoni vain katselee. Sisareni poikaystävä vain toteaa jotain tyyliin, että hällä väliä ja yrittää suudella minua. Minä hakkaan ja haron vastaan kirkuen että näpit irti musta ja vastaavaa. Uni on erittäin häiritsevä, sillä olen aina pitänyt siskoni poikaystävästä perheenjäsenenä ja toivoisin kovasti että hänen ja sisareni suhde jatkuisi ainiaan.
Erään unen muistan erityisen hyvin.
Unessa vaaleaan viittaan ja huppuun (huppu on pitkällä peittäen silmät ja nenän, vain surullisesti hymyilevä suu näkyy), sekä vaaleaan hameeseen pukeutunut nainen seisoo koivun alla. Koko ympäristö on täynnä vihreää ja valkoisia koivunrunkoja. Nainen sanoo jotain, jos oikein muistan hän puhuu perinnöstään, jonka luovuttaa ystävälleen jotta tämä antaisi sen sille jolle se kuuluu. Jotenkin minä uskon, tai ainakin haluaisin uskoa että tämä uni liittyy menneisyyteeni tai tulevaisuuteeni.
Sitten on vielä yksi uni. Siinä nuori tyttö, ehkä minä, pistää maahan siemenen, en tiedä minkä kasvin. Tuo uni muistui mieleeni kun näin jonkin hyvin kiemuraisen kasvin puskevan läpi asfaltin ja se sai minut hymyilemään. Tuolloin ajattelin, että ehkä uni kertoi ainoasta hyvästä teosta entisissä elämissäni. Että olin istuttanut tuon kasvin joka myöhemmin kävi rohkeasti taistoon ihmiskuntaa vastaan.
Pyytäsin että joku tulkkaisi näitä unia. Tulkinnan ei tarvitse olla mitään uskonnollista, haluaisin vain kuulla mitä muut ovat mieltä unistani, jotta saisin rauhan unettomuudesta ja piinaavista ja häiritsevistä unista, jotka muuttuvat oudosti ja joita en kokonaan muista. Minulla on myös paha tapa muuttaa loputtoman mielikuvitukseni avulla unia tällaisessa puolivalvetilassa, jossa lähes herättyäni muistelen unta, ja siinä se muuttuu yleensä enemmän mieleisekseni.
Voisin vielä mainita sen, että näen toistuvasti unia, joissa olen suurien kivien kehässä erään kaveripoikani kanssa. Yritän juosta kilpaa hänen kanssaan, mutten onnistu. Sitten paikalle tulee jotain pahoja ihmisiä, tai ihmishahmoja, enkä vieläkään voi hjuosta, mutta kaverini pakenee.
Ainoa uni jossa muistan onnistuneeni juoksemaan oli uni jossa olin maailman nopein ihminen ja päihitin erään ilkimyksen juoksemalla uskomatonta vauhtia nurmikolla koivujen seassa. Jioskin suoraan järveen, mutten vajonnut.
Ja eräässä toisessa unessa olen ala-asteella ja kouluumme tulee kaappaajia. Minä pakenen, muut viedään ulkokatoksen alle, etsin koulusta pesäpallomailan, hyppään toisesta kerroksesta katoksen päälle ja sieltä edelleen alas. Edessäni on musta-asuinen mies joka pitelee edellämainitun unen ilkiötä ja osoittaa aseella häntä. Minä murjon hänet pesäpallomailalla. Pari päivää myöhemmin ystäväni kertoi unesta jossa hän aikoi tappaa samaisen ilkeän pojan, mutta minä estin.
Mietin, että voisikohan nuokin unet kertoa jostain edellisistä elämistäni. Ehkäpä elämänlankani on useampaan kertaa risteytynyt sen unien kauhukakaran kanssa ja aina olen syystä tai toisesta pelastanut hänet.
Aina unissa joissa yritän paeta, epäonnistun, mutta unissa joissa yritän auttaa tai pelastaa, onnistun.

En tiedä (luultavasti) mitään entisestä elämästäni, mutta haluaisin todella tietää siittä. Tosin minulle ystävät ovat todella rakkaita ja läheisiä, pidän monia ystäviäni niin tärkeinä että en itse edes ymmärrä sitä ja pelkoni hämähäkkeihinkään ei ole normaalia, en pelkää mitään muuta niin paljon kuin hämähäkkejä, en edes oikeastaan pelkää muuta. (paitsi läheisten menettämistä) Esimerkiksi sellaiset pienet banaanikärpäsen kokoiset hämähäkitkin saavat minut pois tolaltani. Voisiko tämä liittyä jotenkin entiseen elämään??

Minulla on muistoja entisestä elämästä .. olen syntynyt vuonna 94 ja minua vetää todella paljon 80 lukuun .. sydän tuntuu raskaalta kun mietin 80 lukua .. ja tunnen hyvän olon sydämmessä kun kuuntelen 80 luvun musiikkia. Olen miettinyt tätä asiaa 5 vuotiaasta lähtien enkä voi jättää sen pois elämästäni, päivä päivältä sydän tuntuu raskaammalta kun mietin entistä elämääni ja mielessäni ei ole muutakuin se, että onko tosiaan mahdollista että minulla olisi ollut toinenkin elämä. Mielessäni välillä välähtää outoja muistoja, kesäisestä päivästä kuin luku olisi ollut 80. Muistan sellaisen pätkän että olisin ollut ilmassa ja näin mun vanhemmat kauniina kesäpäivänä mökillä, silloin kun en ollut vielä edes syntynyt ja kerroin tarkalleen että mitä he sinä päivänä tekivät. Olen asian voinut todistaa vain vanhemmille, koska ne muistaa itse vielä sen päivän minkä kerroin heille silloinkun minua ei ollut edes olemassa. Kiitos jos jaksoitte lukea ja vastatkaa jos teillä on tähän jotain sanottavaa.

Vanha ketju, mutta nostetaanpa ylos. Outojen sattumusten vuoksi päätin surffailla netissä ja kokeilla hakua "entinen elämä"... päädyin tänne. Onhan noita outoja tuntemuksia tullut elämäni varrella, joille en itse näe mitään järkevää selitystä... siispä kenties olen elänyt ja kokenut aikaisemmin asioita, paikkoja ja tapahtumia, jotka tunnistan ja tunnen vaikka en ole koskaan niissä käynyt.

Tiivistetysti voinen sanoa, että kaikki alkoi muutamia vuosia sitten, kun näin erään ihmisen. En ollut hänen kanssaan missään tekemisissä, mutta tunsin todella (siis todella) outoa ja voimakasta yhteyttä häneen. Voin tarkentaa, että tuntemukseni eivät olleet seksuaalisia. Sattuman kaupalla tutustuin hänen myöhemmin. Tuli esille, että hän oli kasvanut lapsuutensa eräällä paikkakunnalla, missä itse olin käydessäni kokenut Todella outoja déjà-vu kokemuksia. Kun myöhemmin olen nähnyt vanhoja kuvia paikkakunnalta ja siellä vietetyistä tietyistä tapahtumista, kaikki on vain niin tuttua, tiedän olleeni siellä niissä mukana. Tunne on äärimmäisen voimakas ja ns. "varma". Mutta eipäs näistä asioista viitsi paljon muille alkaa selittämään. Minulla on aivan selkeitä muistikuvia paikoista ja tapahtumista. Outoa. Olisihan se mukava ottaa asioista selvää, mikä on oikeasti homman nimi.

Elikkäs jos jota kuta kiinnosta brittiläinen aiheeseen liittyvä sarja niin tuosta vaan katselemaan. Jatsoja näyttäisi riittävän ihan mukavasti.

http://www.youtube.com/results?search_query=Have I Been Here Before-S1E01&search_type=&aq=f

Itse en tiedä mitä ajattelen entisitä elämistä ja uudelleensyntymisestä. Järki sanoo, että tällainen on vain hyväuskoisten kehittämä kuraa, mutta jokin sanoo että ehkä sittenkin... Ainakin haluaisin uskoa todella kovasti, ja toivon että uudellensyntyminen sellaisena kuin minä sen olen sisäistänyt tapahtuisi kuoleman jälkeen. Ehkä uskonkin, mutta pelkään leimautuvani hölmöksi. Pitäisi alkaa päättää uskoako vai eikö, sillä tämä itsensä kanssa väittely se vasta hölmöä onkin. xD

Mutta... Minulla on aivan selittämättömiä pelkoja, intohimoja, kiinnostuksenkohteita, pakkomielteitä, tuntemuksia ja "muistoja". Olen alkanut pohtia mahdollisuutta. että nuo olisivatkin heijastumia menneistä elämistäni elämänkaarista. Esimerkiksi kun löysin joku aika sitten vanhoja kuvia sukulaisistani ja näin kuvan isoisoisästäni, minulle tuli häntä aivan kauhea ikävä, vaikka en ole koskaan nähnyt häntä (hän kuoli sodassa toisen maailmansodan aikoihin). Yhteenkuuluvuuden tunne oli sanoinkuvaamattoman vahva. Aivan kuin olisin tuntenut hänet aina. Itseasiassa jopa itkin ikävääni. Kummaa on se, että en tunne mitään tuollaista kun näen kuvia isoisoäidistäni, ukistani, isästäni, serkustani, enostani, mummostani (jotka kaikki ovat kuolleet) tai muistelen heitä. Ehkäpä olemme sittenkin tavanneet. :) Leikittelen ajatuksella, että olemme tunteneet joskus aikaisemmin. Koska eikös jonkin opin mukaan samat sielut ole yhdessä elämästä toiseen ja etsiydy toistensa seuraan eri rooleissa? (tähän erityisesti haluaisin uskoa) Jos näin on, hän on varmaankin pitänyt jollain tapaa huolta minusta, koska tunnen hänen "seurassaan" olevani turvassa ja lämmin. Ehkäpä vielä tapaamme toisemme... :)

Muutenkin tunnen kaipuuta paikkoihin, joissa en ole edes koskaan käynyt. Ja joistain ihmisistä vain tietää, että olemme tunteneet aikaisemmin. Yleensä näihin henkilöihin tunnen todella voimakasta ei-seksuaalista vetovoimaa. Sitä ajattelee, että jos et nyt tutustu tuohon ihmiseen, menetät jotain todella tärkeää. Sitä janoaa tuntevansa toisen...

Nyt olisi varmaan paikka eräälle muistolle/unelle. Siinä unessa olin noin 20-30 vuotias mies, joka asui yhdessä poikaystävänsä kanssa ilmeisesti Saksassa tai jossain päin Eurooppaaa siitä läheltä. Aika oli jotain väliltä 1930-1945. Unessa jotkin miehet (ilmeisesti ss- miehet tai muut vastaavat) veivät rakkaani pois ja tappoivat hänet. (noin suuripiirteisesti selitettynä). Uni oli erilainen kuin muut näkemäni unet. Jotenkin niin todentuntuinen. Aivan kuin oikeaa elämää. Näin unen ulkopuolisena, kuten elokuvana, mutta tunsin kaiken. Itkin ja huusin miesten perään, jotka raahasivat kumppanini pois. kaikesta huomiotaherättävin yksityiskohta oli minulle se, että siinä unessa poltin ja maistoin tupakansavun ja tunsin kuinka se kulki läpi keuhkojeni. En ollut ennen polttanut koskaan. Pitihän sitä kokeilla ja aivan samalta se tuntui... Jos tuo olisi jokin heijastuma edellisestä elämästäni, selittäisi se monia asioita.

Selailin Googlella "entiset elämät" ja löysin tänne.. Kirjoitetaanpa nyt jotain, vaikka vanha keskustelu onkin..
Minulle on ihan vasta parin viimeisen vuoden aikana ruvennut selviämään nämä asiat jälleensyntymästä ja muusta..
Nyt on sellainen tunne, että olen lähempänä totuutta kuin koskaan.
Minulla ei ole mitään kokonaista muistikuvaa mistään entisestä elämästä, ainoastaan pala sieltä, toinen täältä! Mutta alkuhan se on sekin..
Minulla on vahva usko siihen, että me elämme täällä uudestaan ja uudestaan, se vaan tuntuu loogiselta ja "oikealta". :)
Silti kaikki on jollain lailla vielä sekavaa ja irrallista.. Kuka tai mikä on Jumala, ollaanko me kaikki osa Jumalaa..? Ja mitä siellä aiemmissa elämissä on tapahtunut, kuka minä olen ollut? Kiinnostaisi saada kaikkeen vastaus, mutta tajuan että on odotettava oikeaa aikaa ja että kaikki selviää aikanaan!
Monet asiat, jotka ovat selittämättömällä tavalla tuttuja.. Olen vasta nyt ruvennut ymmärtämään että ne voivat olla muistoja entisistä elämistä. Samoin kuin unissa tutut paikat joissa en oikeasti ole koskaan käynyt (tässä elämässä). Unimaailma on aina ollut minulle erityisen tärkeä, ja koen sen jollakin lailla "toiseksi elämäksi" itselleni.
Minulla on lapsesta lähtien tullut silloin tällöin sellainen outo tunne, ihan hirveä ikävä jonnekkin / jotakin. En vaan koskaan saa päähäni mitä se ikävä koskee. Se tunne vaan tulee ihan yllättäen ja häviää jonkin ajan päästä. Se on kuin jano, olematta sitä kuitenkaan. Hyvin vaikea selittää tuota.. :) Onko tuollainen tunne kenellekkään tuttu?
Minulla on myös aina ollut sellainen tunne, että ihmiset eivät juurikaan välitä minusta, ehkä jopa inhoavat. Ihan kuin minussa olisi joku "inhosäde" joka tekee minut toisille inhottavaksi, toisille näkymättömäksi (eli luultavasti tähänkään viestiin ei kukaan vastaa).
En ole koskaan tähän keksinyt syytä, olen vaan sen oppinut hyväksymään ja syyksi sille hyväksynyt, että olen itse ollut entisessä elämässä niin paskamainen / kohdellut toisia kuin ilmaa, että niitän sitä satoa nyt tässä elämässä.

Mä olen pohtinut näitä juttuja jo kauan, mutta skeptisyys nostaa päätään. Miksi ihmeessä kaikki tämä joka pulpahtaa mieleen on aina jotenkin hirveän kauhuromanttista tai elokuvallisen traagista. On poltettu roviolla noitana tai muuten kidutettu, ollaan oltu intiaanieja, sotilaita tai kuoltu hukkumalla.
Kaikilla samat tarinat. Siksi epäilyttää. Mielikuvitus on voimakas asia, se saa monet asiat tuntumaan järkevältä.

miten näitä elämiä voisi muistaa? pystyykö niitä itse yksikseen muistelemaan, vai tarvitaanko jotain, joka osaa asiansa? tahdon tietää omani.

Itse olen nähnyt kerran todella tarkan unen missä olen jossain kiinassa maan alla ja siellä on monta tuhatta sotilasta tarkoissa riveissä lähdössä juuri ehkä sotaan ja edessä niille huutaa käskyjä joku ylempi henkilö eikä kukaan liikahdakkaan. Etsin yksin sotilasrivien välistä jotain enkä tiedä yhtään että mitä. Jälkeenpäin unohdin koko asian ja ajattelin että se oli vain unta mutta kuukausia ehkä vuosi unen jälkeen näin historian kirjassani kuvan juuuri samanlaisesta paikasta joka oli unessani ! paitsi sotilaat olivat tässä kuvassa patsaita..kyseessä oli siis terrakotta armeija mistä en ollut kyllä ikinä aikasemmin ees kuullut.. en olisi ikinä arvannut että tuollainen paikka on oikeastikkin olemassa eikä minulla ole ollut mitään tietoa aikaisemmin koko armeijasta.. Nyt olen nähnyt paljon unia että olen lentokoneessa menossa tuonne kiinaan ja näen aina sen saman kartan ja kuvan mihin minun pitäisi mennä.. tuntuu tyhmältä koska en tiedä mitä tästä pitäisi ajatella

Mulla on ollu pienestä asti todella vahva ja hämmentävä muisto.. Jotenkin on sellainen tunne että olen siinä muistossa lapsi ja todella hämmentynyt, istun/makaan jossain korkeassa lava-autossa/rekassa/jossain muussa? ja katselen seinälautojen välistä kadulle. On todella harmaa sää ja kaduilla on ihan mielettömästi ihmisiä, jotenkin kiihtyneitä ja aggressiivisia ihmisiä, ja rakennukset yms muistuttaa elämää noin 1910/1920/1930 luvulta. En kuitenkaan usko että muisto on suomesta. En tiedä mistä muisto on peräisin mutten usko että se on lapsena nähty uni koska muisto pulpahtelee edelleen mieleeni todella voimakkaana, hieman ahdistavana ja todellisena. Olin kertonut äidilleni tuosta noin 4 vuotiaana ja kysyin perään " Äiti, vietiinkö mua kuolemaan? " Jotenkin on aina tuntunut siltä kun mietin tota muistoa, että siinä oli mun viimeiset hetket edellisestä elämästä. Toisaalta en edes usko uudelleensyntymiseen, mutta tuo vaan on jotenkin niin kumma juttu...

Minusta on kummallista, että ihmiset aina aprikoivat mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Minusta on yhtä suuri syy aprikoida mistä tulimme ja mitä olimme ennen tätä syntymää! Me tottakai palaamme johonkin tilaan. Minua kummastuttaa myös se, että yleisesti ei löydy hypnotisoijia, jotka palauttaisivat meidän entiseen elämäämme. Vaikka se olisi bisnes, niin miksi ei??? Tätä alaa kartetaan - miksi? Miksi ei löydy näitä, vaikka esim. minä olisin kovin kiinnostunut tästä.
Jos me olemme tänne syntyneet, on syntyminen uudelleen muodossa tai toisessa aivan selviö. Jotenkin kuitenkin tuntuu siltä, että en ole vapaaehtoisesti tänne tullut ja se mikä ajoi minut tänne taas on vielä mysteeri.

Ihmis-aivot ovat todella merkillinen elin.Omat aivomme saavat meidät uskomaan jopa entiseen elämään.Todellisuudessa kukaan meistä ei synny tänne uudestaan.Toki se on mukava ajatusleikki miettiä 'entisiä elämiä'.En halua mollata teidän juttuja,te itse uskotte niiden olevan totta ja mitäs se muita haittaa.Jokainen uskokoon mihin haluaa.

Kokemukseni.
Terve!

Itselläni on ollut vahvoja hukkumispelkoja lapsesta saakka. Lapsena muistin myös paljon kummallisia asioita vanhasta ajasta. Tunnistin ihmisten hämmästykseksi westminster abbeyn ja bigbenin neljä vuotiaana. Kun katselen kuvia etenkin ensimmäisestä, ne tuntuvat niin tutuilta, että palan halusta päästä sinne sisään.

Toisaalta osa kuvista tuntuu paljon tutummalta kuin toiset. Tiesin myös kertoa, että olen rakentanut purjelaivoja, joten olen myöhemmin ajatellut ajankohdan olleen jotain 1800luvun loppua lontoossa.

Aikuisena muistikuvat ovat varmasti muovautuneet ja unohtuneet, mutta yksi muistikuva on suhteellsien selkeä. Se on huone jossa on pöytä, öljylamppu ja kirjanpitoa jostain. Ehkäpä asunnostani?

Ehkä kyseessä on hukkumiskuolema joka on niin vahva kokemus, että se on tulvinut muistoihin, uniin ja pelkoihin tässäkin elämässä.

Toisaalta samalla en usko edellisiin elämiin, mutta kun törmäsin keskusteluun aiheesta, niin uskalsin avata suuni näin anonyymisti.

Minulla on tosin joskus sillointällöin vahvaa kaipuuta paikkoihin, joissa en ole koskaan käynyt. Suomessa eräs talo vieraalla paikkakunnalla tuntui todella tutulta pelkästään, kun näin sen. Myöhemmin myös tunsin vetoa palata sinne. Uskalsin vierailla pihalla, koska talo oli ilmeisesti ollut tyhjillään jo pidemmän aikaa.

Kävin vanhassa navetassa ja se paikka tuntui niin tutulta. Seinällä roikkunut viikate sai minussa valtavan halun tarttua siihen. Noh, ei siitä sen enempää, koska muuta kyseisestä talosta ei ole sen jälkeen tullut mieleeni, mutta vaikka se tuntuu tutulta, niin samalla myös todella karmivalta. Navetassa hetken ollessani minulle tuli todella ahistava olo. Ystäväni ei tuntenut muuta kuin jännitystä, mutta minuun se paikka vetosi aivan kuin olisin ollut siellä aiemmin ja useasti.

Jos ihmisaivot tekevät tällaista, niin mikähän on se mekanismi, mikä saa uskomaan entisiin elämiin ja tekevät asioista niin tutun tuntoisia. Minusta tuntuu jopa siltä, että jos näkisin kuvia siinä talossa eläneistä ihmisistä milläkin aikakaudella, niin en hämmästyisi jos luulisin osaa heitä tuttaviksini.

Tällä kertaa ei muuta sanottavaa. Painotan kuitenkin sitä, että pidän täysin mahdollisena sitä, että ihmisaivot tekevät tällaista.

-Lontoon mies.

Minulla on juuri vastaavia! Mutta ne ovat aivan toisesta todellisuudesta tai toisesta ulottuvuudesta miten sen sanoisi.. Siellä kaikki tuntuu paljon todemmalta ja tuntuu että päämääränä kuuluisi päästä sinne takaisin. Ehkä se ei olekkaan muistoja entisestä elämästä vaan on keino sinne päästä.. Asioita sieltä on kuitenkin liian käsittämätön selittää mutta tiedän ne tosiksi.

Hei vaan kaikille samaa asiaa tutkiville!

Minua suuresti kiinnostaa ottaa selvää siitä kuinka palauttaa muistot entisistä elämistä mieleeni. Haluasin palavasti tietää mikä olen ollut mistä olen tullu ja miksi olen täällä?

Ensinnäkin palan halusta päästä Roomaan joka on ollut joskus suuri ja mahtava valtakunta. Vaikkakin se että pidän Rooman historiasta olen lukenut siitä todella paljon ja se kasvattaa paloa vaan enemmän.

Mutta sitte myös katsottuani nyt sarjan Spartacus... Siinä on sitä jtn joka minut on saanut ajattelemaan että olisinko voinut entisessä elämässäni olla jotakin niihin vuosilukuihin liittyvää.. Miten voisin mitata elämäni tällä maapallolla? Niinkö luin aiemmin tuolta että joku on mitannut elämänsä määrän varvulla kuinka se on mahdollista? Ja että miten palauttaa muistot...

Tämä on kiinnostavin aihe ollut minun elämässäni jo 5v tähän mennessä.. Aina kun nään Roomaan tai sen tapahtumiin jtn liittyvää tulee puristava tunne että haluan nähdä mitä silloin on tapahtunut... Toki haluaisin nähdä paljon muutakin mutta jospa se olisi sitten tuolla kuolemanjälkeisessä..

Kertokaa ihimiset kuinka voin etsiä itseäni tältä maapallolta?

Kiitos teille!

Joskus 10 vuotiaana olin laittamassa koiraani ulos ja suihkari oli laskeutumassa läheselle laskeutumispaikalle. Ääntä koneesta lähti mutta ei nyt ihan järkyttävästi. ja olinhan minä kuullut kovempaakin ääntä. Minulle tuli kuitekin hirveä pakokauhu ja lähdin juoksemaan adrenaiinin virratessa pöydän alle suojaan. Juostessani pakoon näin "näyn" 2. maailmansodan aikaisista pommikoneista jotka pommittivat maailmaa. Yksi koneista putosi maahan ja räjähti. Näky loppui siihen ja olin jo päässyt piiloon pöydän alle. Tärisin kovasti ja hengitin tiuhaan. Äitini kysyi ihmetellen että olinko ollut jossain edellisessä elämässä sodassa. Olinko??

Toinen erikoinen asia lapsuudessani oli se että pyysin asioita erikoisella eleellä, joka sitten osottautui vanhaksi Intialaiseksi eleeksi jolla pyydettiin kuin pyydettinkin asioita :D

Mietin vain että olenko ollut edellisissä elämissä jossain päin Intiata tai 2. maaliman sodassa. Olenko?

moi.
muistaako joku vielä sen tanskalaisen tv-sarjan entiset elämät,olen yrittänyt löytää sitä täältä netistä tuloksetta,haluaisin katsoa sen uudelleen.

Kokeilin tuossa tuota past life regressiota ja näin selvästi kuka olin entisessä elämässä...olin noin 30v valkoihoinen mies ja nimeni oli ted ja taisin olla toisessa maailman sodassa kun näin miten tankit vilistivät ja miehiä kuoli vieressä..oli todella pelottavaa aluksi mutta sitten näin seuraavaksi että olin ilmeisesti itse selvinnyt sodasta koska näin että olin asumassa pariisissa 50v vanhana ja minulla oli 47 vuotias vaimo jonka nimi taisi olla joku veronica...Lapsia minulla ei ollut koska heidät taidettiin muistaakseni murhata.. Oli todella mielenkiintoinen kokemus !

Ensimmäinen elämäni tässä maailmassa alkoi joskus 736 luvun alussa ja loppui 782 luvulla hopealuotiin jonka isäni ampui, koska ei tunnistanut minua vaikka täysikuu loisti kirkkaasti taivaalla, ja olen tässäkin elämässä se mikä olen ollut kaikissa muissakin elämissä

Olen ihmetellyt yhtä asiaa. Olen aina ollut kiinnostunut japanin kielestä ja kulttuurista ja tiedänkin siitä paljon ja olen opetellut kotona jo hieman kirjottamaan japania ja aion jatkossa opetella lisää. Kun katson joskus japaninkielisiä ohjelmia minusta tuntuu että ymmärrän, vaikka en olisi koskaan kuullut koko sanaa. Näin on käynyt ainakin kaksi kertaa ja kun olen kuullut sanan olen ajatellut mitä se mielestäni tarkoittaa ja käyttänyt kääntäjää ja olen ollut oikeassa. Olisinko kenties ollut entisessä elämässäni japanilainen? Haluaisin tietää enemmän entisestä elämästäni, ehkä minun olisi sitten helpompi oppia tuntemaan itseni. Voisiko joku kertoa miten saada selvimme ontisestä elämästään?

Minulla on voimakas muisto, että olen maalaistalon pihassa joka on kaksikerroksinen talo muistuttaa Pohjanmaan taloja. En ole talon tytär mutta asun kuitenkin siellä olen resuinen ja seison pihassa pieni vanhanajan matkalaukku kädessäni olen n. viisivuotias. Muisto ei ole ahdistava päinvastoin.

Muistoon liittyy myös hevoskärry onnettomuus ja että kuolen.

Mä oisin varmaan ollut uros susi.(olen tyttö)Mä tein semmosen hypnoosi testin:kun mä nukahdin siihen,niin näin ekana ihanan maiseman:oli kevät, olin jossain pellon ja joen lähellä luolassa ja myrsky oli tyyntynyt juuri.Säikähin kuinka todelliselta se tuntui, kun ukkonen jyrisi.Kokeilin uudelleen ja näin lumimyrskyssä kävelevän karhun kävelemässä pois päin,ehkä joku raato mukanaan ja huomasin, että olin yltä päältä veressä ja silmät tummui.Kuulin, että susi toverit tulisivat ja pyöryin siihen.Mä varmaan sain olla harvinainen toinen aikuinen uros laumassa, koska Alfa ei jaksanut hoitaa isoa laumaamne.Luulen, että mun yks kaveri on siitä laumasta.:O

Muotin juuri että elin natsien kidutettavana

Muistin juuri että elin natsien kidutettavana minua porattiin päähän porankanssa eikä sattunut kovin paljon koska kuolin heti

En tiedä mitään entisestä elämästäni, mutta pelkään ihan älyttömästi kuolemista varsinkin sellaista kuolemista missä minut murhataan. Uskon entiseen elämään sillä kun yksi tuttuni oli 6 hän sanoi äidilleen "saksan lippu" kun näki lipun. Hänen äitinsä kysyi mistä poika tiesi niin poika vastasi että oli asunut siellä ennen ja äiti sai myöhemmin todisteita että poika oli oikeasti asunut saksassa.

kaikki elämämme tapahtuvat rinnakkain samanaikaisesti tässä hologrammitodellisuudessa.

SILLÄ NIIN ON JJMALA MAAILMAA RAKASTANUT ETTÄ HÄN ANTOI AINOAN POIKANSA ETTEI YKSIKÄÄN JOKA HÄNEEN USKOO HUKKUISI VAAN HÄNELLÄ OLISI IANKAIKKINEN ELÄMÄ. EI JUMALA ANTANUT POIKAANSA TUOMITSEMAAN MAAILMAA VAAN SITÄ VARTEN ETTÄ MAAILMA HÄNEN KAUTTANSA PELASTUISI. EIKÄ OLE IHMISILLE MUUTA NIMEÄ ANNETTU MISSÄ TÄMÄN TULISI PELASTUMAN . JEESUKSEN KRISTUKSEN NIMESSÄ PELASTUU . ÄLKÄÄ ETSIKÖ MUUTA . RISTILTÄ LÖYTYY TIE TOTUUS ELÄMÄ . A.IHMINEN ON ELÄVÄ SIELU. B.SYNTINEN C.PITÄÄ SAADA SYNNIT ANTEEKSI D.SE ON JEESUKSESSA SOVITETTU E. KIITETÄÄN JEESUSTA ÄÄNEEN SOVITUKSESTA AMEN. UUSI TESTAMENTTI . Kaikista noitajutuista pitää luopua joten polta ne. Demonit lähtee Jeesuksella . Lue uusitesmentti . Doreen irwine olin noita. Kirja. Katso video youtudeJesuspassinofchrist. . Polta noitakirjat sormukset korut patsaat woodookortit pääset vapaaksi . Masennukset lähtee kun noituus lähtee . Jeesus anna mulle syntini anteeksi anteeksi epäuskoni Amen. Voit rukoilla ääneen Jeesus auta rukousta . Pidä ristiä asunnossasi . Kiitä ruuasta . Vie ruokaa köyhille saat siunauksen . Nosta katseesi kristukseen pois omasta itsestäsi . Syntinen kurjuus unohtuu kun katsoo Jeesukseen ristillä HÄN kuoli puolestasi oo onnellinen . Rakastaa sua 100% . Saatana ei halua sun tietävän sitä . Se on valehtelija . Ei mitään entisiä elämiä vaan Yksi Jeesus ristiinaulittu meidän tähden pelastaa. Demonit väistyy kun huudat Jeesusta apuun . Meditointi on noituutta !!! Okkulttismia shamanismia kabbalaa woodoota. Ei vaan auta Jeesus mä hukun apua . Varastetut tavarat kannattaa palauttaa jos voi .

mieli se vain tekee tepposiaan. Ei niitä "entisiä elämiä" ole todellisuudessa. Me ihmiskunta ollaan vasta niin nuori, niin ei vielä olla päästy eroon taikauskosta.

Olen 03 syntynyt ja minulla on muutama muistikuva aiemmasta elämästäni. Muistan että kuolin ehkä noin 10v ikäisenä ja kerron ensin vähän mitä tapahtui ennen kuolemaani: Eli, olin edellisessäkin elämässäni suomalainen poika ja perheeseeni kuului minun lisäkseni 2 sisarusta, sekä äiti ja Isä. Nyt kerron kuinka kuolin. Eli, lähdimme perheeni kanssa joskus 2000 luvun alussa ehkä 2001 reissuun jonnekin päin USA:ta en muista tarkkaan minne olimme menossa. Olimme vuokranneet reissun ajaksi auton joka oli muistaakseni jokin melko vanha malli ehkä jotain 80 lukua. Olimme ajamassa autovuokraamolta Hotellille, minä ja sisarukseni istuimme auton takaosassa ja vanhemmat edessä. Olimme juuri ylittämässä jotain todella pitkää siltaa kun isäni menetti automme hallinnan ja syöksyimme alas tuolta sillalta. Sen jälkeen minulla ei ole aiemmasta elämästäni enää mitään muistikuvia ja uskon meidän kaikkien menehtyneen tuossa onnettomuudessa.

Tosiaan tuon kuolemani muistan aiemmasta elämästäni, en muuta. Mutta onhan tämä aika outoa kun muistaa edellisestä elämästään asioita.

Itse olin Harry Houdini edellisessä elämässäni .Ja olen yhä . olen hyvä pakotempuissa kuten pakkopaidasta pakenemisessa .olen aina tiennyt että olinaailman paras Taikuri Harry Houdini edellisessä elämässäni. Tosi makeeta ..youtubessa on videoita ihmisistä jotka muistavat ed.elämänsä . Katson sieltä itse Videoita Harry Houdinista .Olin leffoissakin .Hänestä parempaa taikuria ja pakotaiteilijaa ei ole eikä tule .

Erikoinen asia tapahtui kun olin todella nuori näin päässäni kuvan perheestä muistan että siinä oli (vauva) minun lisäksi siskoni isäni ja blondi nainen en tiedä kuka se oli mutta kysyin myöhemmin äitiltäni että onko se värjännyt ikinä blondiksi ja se vastasi ei ole olen viime aikoina miettinyt että viittakko tämä kuva minun menneen elämäni äitiin kuva oli valkoisella taustalla parhaiten siitä jäi mieleeni tämä blondi mystinen nainen

Minut on ammuttu kuoliaaksi pari kertaa.

Muistan että ehkä oli entine elämä. Asuin punases talos ja vuosi oli muistaakseni 1985. Ja oli 2 kissaa. Muuta en muista edellisest elämäst.

Uskon että olin entisessä elämässäni musta kissa californiassa. Ehkä olen hullu ehkä en

Mulla on yks muisto josta en oo ihan varma että onko se totta vai mielikuvitusta, mutta siinä istun pyörätuolissa sanattomana ja tuntui että olisin juuri menettänyt kaiken elämästä, joku vei minua jonnekin, luultavasti ulos. Käytävä on leveä, siellä oli justii semmonen kaupan lattia, katto oli aika matalalla ja oli tosi valosaa ja olen aika varma että olen nainen tässä muistossa. Onko tää joku muisto edellisestä elämästä vai mun mielikuvituksen tuotetta?

Muistan ajan ennen syntymääni ja sen, kuinka valitsin syntyä. Muitan, kuinka joku varoitti, että tulossa on kivinen tie, tunnelma täällä lähtöpaikassa oli todella hyvä. Muistan ihmetelleeni pinnasängystäni vauvana talomme lattiaa (aiempi elämä 1700-1800-luvulla) ja värejä (paljon muoviastioita) todella tietoisena olin siellä vauvan sisällä ihmettelemässä. Muitan myös minulle sanottuja kommentteja.

Unohdin nämä muistot teinivuosiksi, joskin vanhat talot ja klassinen musiikki herätti aina jotain henkiin. Parikymppisenä koin järkyttävää ikävää, koska kohtasin ihmisen jonka kanssa olin ollut entisessä elämässä. Hänkin muisti, mutta meillä oli tuolloin romanttisia fiiliksiä tässä elämässä ja molemmat olimme parisuhteissa, ei vaihettu edes yhteystietoja. Itkettiin, halailtiin ja juteltiin koko yö. Oli vaikeaa päästä tuosta ikävästä eroon, ikävöin häntä ehkä vuoden ja samalla jotain entistä jota en täysin muistanut, tämä elämä tuntui jopa vankilalta koska se ikävä oli niin käsittämätön.

Tein muutama vuosi sitten harjoituksen, ja selvisi että olin ehkä israelilainen mies, aloin muistamaan tuon miehen muistoja, kuten lapsuuden, arkkitehtuurin ja jalkapallon pelaamisen pienenä poika, suhteen isoveljeen, äitini.. Nämä ihmiset tuntuivat aika yhdentekeviltä mutta muistin että äitini todella välitti minusta. Muistin parisuhteeni, kuinka vaimoni pelkäsi minua ja miten inhosin sitä pelkoa. Olin hirveä ihminen. Koin tästäkin kriisin, että miten minä olen voinut olla noin paska ihminen. Tuntui, että nykyisen elämäni vaikeudet ovat tekemieni karmeuksien karmaa. Näin myös tuon elämän kuoleman, kuolin hirmutekojen jälkeen yksin vuoristossa. En tiedä tapoinko itseni vai mihin kuolin, mutta maisema oli kaunis.

Olen nähnyt tässä elämässä outoja asioita paljon, joten en pidä näitä ihmeellisinä sinällään. Pidän itseäni ihan hyvänä ihmisenä ja tuntuu oudolta, miten paska olisin tuossa israelilaisessa elämässä ollut, joka kaiketi olisi ollut ihan viimeisin (1960-luvun jälkeen tapahtunut). Muistin jopa nimeni ja vaimoni nimen, mutta en sukunimeäni.

Jännä fläsäri tuli kun näin random-kuvan Etelä-Dakotan preeriamaisemassa sijaitsevasta vanhasta maatilasta. Oon yleensä karsastanut jenkkilän keskiosien osavaltioita siellä vallitsevan vanhoillisen ja konservatiivisen maailmankuvan takia (itse siis olen semisti spiritualistinen ateisti) mutta siitä farmista vaan tuli kotoisa fiilis. Ihan kun olisin siellä ollut ennenkin. Sen jälkeen just ennen nukahtamista tuli lämmin tunne kuinka mukavaa olisikaan tehdä rankkaa fyysistä työtä (mm. hakata aitapaaluja maahan) isolla ranchilla keskellä aukeaa ruohikkomaisemaa kaukana kaupunkien vilinästä. Outoa tästä tekee se, että näin laiskana "city-junttina" ajatus moisesta raatamisesta kaukana sivistyksestä on aiemmin puistattanut.

Itse koen olleeni jossain ns kartanossa, puutarha pihassa. Iso hattu niinkuin ennen aikaan ollut... En tiedä mistä tämä tunne.

Entäs se kampin pikkutytön koskija Max Hyytinen?? Kivat muistot pikkytytölle. No sehän on kurdi niin mitä voi olettaa?

SS miehenä Ranskassa on aika vankka edellisen elämän muisto. Roomassa rakkauden temppelissä. Hansa liiton ajalta kauppiaana orjana hämärämpi muisto.....

Ei koskaan mitään. Kuin halolla päähän isketty. Täysin tiedoton edellisistä elämistä. Lisäksi en edes tunnistaisi tai erottaisi millään keinolla, mikä unissa on edellinen elämä ja mikä joku muu filminpätkä. Joku näkijä kanavoi joskus yhden edellisen elämän tietoja (hienosti), aika olemattomasti tietoja (niitähän ei aina ole paljoa), eikä siinä käy järkeen yksi seikka millään.