Hei !
Onko teillä adhd-sijaislasta ja miten pärjäätte hänen kanssaan? Olemme oman kanssa menossa tutkimuksiin ja vahva epäily adhd.stä on. Välillä poika ärsyttää niin kovasti...
Onko teillä adhd-sijaislasta ja miten pärjäätte hänen kanssaan? Olemme oman kanssa menossa tutkimuksiin ja vahva epäily adhd.stä on. Välillä poika ärsyttää niin kovasti...
Vastaukset 20
Vanhimmat
Minulla on kokemusta asua adhd-lapsen kanssa,omassa lapsuudessa myös,veljeni sairasti sitä.Pikkusiskona jouduin huolehtimaan paljon isosta veljestäni ja hävetäkkin,kun silloin ei adhd-ta tunnettu,oli vain villi,uhkarohkea ja rauhaton poika.Nyt kohta nelikymppisenä miehenä ja isänä on rauhoittunut,mutta ei ikinä oppinut kunnolla lukemaan tai kirjoittamaan.Lyhyt jännitteinen hän on vieläkin.Työssä käyminen onnistuu aina jonkin aikaa. Tuki/kriisi perheenä olemme olleet adhd-lapselle.Adhd on tietty aika laaja käsite,ja oireita voi olla monia,ja toisella erillaisia kun taas toisella jolla myös adhd.
Meidän tuki-poika 9v,ja niiiin vilkas,rajoja kokeileva ja sana ärsyttävä lievä käsite.
Tasmaaniantuholainen....Mutta oireen lievenee kun vaan jaksaa olla vahva,jaksaa toistaa asioita ja pysyä jämäkkänä.On pystyttävä näkemään tavallaan kaiken sen ärsättävyyden alta se pieni poika,joka kärsii monesti itsekkin käytöksestään.Ei vaan osaa olla muuten.
Mutta helppoa se ei aina ole kun omatkin voimavarat ovat lopussa jos reuhumista jatkunut pitkään.Mutta sen olen huomannut että "oireilu"vähenee ja päivä päivältä opin näkemään pojassa uusia ihania puolia.Hän on herkkä,vaikka riehuu.
Minulle adhd-lasten vanhemmille/huoltajille on tarjolla neuvoja/apua,kysy perheneuvolasta tark.tietoa.Minulle HENKIREIKÄ on ollut työnohjaus!Siellä olen saanut tukea muilta joilla vastaavia kokemuksia.Aurinkoista kevättä ja Tsemppiä elämäänne!
En kyllä suosittele pitämään ADHD:tä. Jos teillä on omia biologisia lapsia, säästäkää heitä. Homma ei helpotu siitä, vaan vaikeutuu kun murrosikä tulee.
Meille vastaava lapsi on tullut niin kalliiksi! Terveys on mennyt niin minulta kuin biologiseltakin lapselta.
Miettikää minkä olette valmiit maksamaan siitä, että kasvatatte toisten sairastuttamaa lasta, ettekä saa siitä kuin haukut mitä suurimmalla syyllä.
adhd ei ole "huonojen" vanhenpien kasvatuksen tulos vaan sairaus ja lievää vammaisuutta(ei kuitenkaan älyyn vaikuttavaa).
Minulla on adhd ja pippusiskollani myös.
Vilkkautta on ja paljon siskolla, mutta minä olin lapsena se passiivinen adhd.
asia ei ole ihan yksiselitteinen.
Adhd:tä ilmenee paljon lähisukulaisilla, mutta perinnöllinen tuo tila ei ole. Samassa perheessä saattaa usealla lapsella olla adhd.
Saattaapa tuo kasvatuskin jotain vaikuttaa...
Alttius sairastua on perinnöllistä. ja jokaisella adhd potilaalla on geeni jo valmiina itsessään jokin vain puhkaisee sen sairaudeksi.
Joissakin tapauksissa äidin rask. aikainen tupakointi tai alkoholin käyttö. Useimmiten kuitenkin laukaiseva tekijä on tuntematon.
Meillä syöty aina normaalia terveellistä sapuskaa ja äitini ei tupakoi viiniä juo n. kerran vuodessa ja raskausaikoina ei yhtään. meitä on kuusi sisarutsta ja kahdella vain adhd muut "normaaleja".
perusteella tai mihin lähteisiin viitaten sanot ettei adhd ole perinnöllistä? kyllä se vaan on 80% tapauksista eli vahvasti perinnöllistä. Adht.ta aiheuttaa myös synnytyskomplikaatiot, jotka aiheittavat hapenpuutetta aivoihin. ja lähteetkin voin kaivaa sinulle jos niin vaadit.
T. adhd-pojan äiti ja huomautuksena vielä , toisen "normaalin" lapsen äiti. Lienee kasvatettu ei lailla pojat?
adhd oo neurologinen juttu?? Ei siis mitenkään riippuvainen kasvatuksesta tai kotioloista.
Ottakaa asioista ensin selkoa ennen kuin tulette tänne pöpöttämään puuta heinää!! ;o)
Huhuh pahvi!!Et oo ees ottanu asioista selvää adhdsta!!Ja nyt jakelet "neuvoja"."Toisten sairastuttama"...hahah...kyllä oot typerä!!
että juuri näillä huostaanotetuilla on ADHD niin yleinen?
Koitappa katsoa tilastoja!
sijaisvanhemmat tietty vie lapset nopeammin tutkimuksiin! Höh!
HÖH.
Tiedäthän, että jo diagnoosilla saa monta sataa euroa lisää ja sit viä jos joudutaan terapioihin, niin sit sitä hynää vastaa joka tuutista tuleekin!!! ;o)
Meille ainakin on kelasta sanottu, ettei pelkällä diagnoosilla saa sairaan lapsen hoitotukea.
Eikä muuten meinaa saada siltikään, vaikka olisi lääkärinlausuntokin hoitotuen tarpeesta!
Niin mistä saa monta sataa?
Alin hoitotuki on noin 80e/kk.
Seuraava luokka on reilusti alle 200e/kk ja siihen vaaditaankin jo tosi vaativaa lasta.
Usko vaan, että silloin kun saa tuota viime mainittua tukea, niin lapsesta on jo reilusti ylimääräistä työtä ja kuluja.
..vitsi vitsi...
Tiedän kyllä sijaisäitinä homman menot ja tulot - kunhan nyt vain PROVOSOIN!!! ..kjäh..khäh..:o)
Lueppas muiden sijaisvanhempien kirjoituksia tässä viestiketjussa, sijaisäitinä sinulla olisi PALJON opittavaa heiltä. Säälin lasta joka sinulla on/on ollut sijaislapsena. Vai toisten sairastuttamaa lasta et halua pitää? Kuinka kehtaat edes puhua noin. Sinulla on/ on ollut adhd-lapsi hoidossa etkä edes tiedä tästä "sairaudesta mitään"!!! oletko koskaan keskustellut kenenkään hoitohenkilökuntaan kuuluvan ihmisen kanssa asiasta. Ilmeisesti et, sillä meille kaikille adhd-lasten vanhemmille kyllä kerrotaan ettei häiriö johdu kasvatuksesta. Oletko ollut edes kiinnostunut auttamaan lasta.
Ensi kerralla laita toivomuslistalle, että "halutaan oikein kiltti, kaunis ja kuuliainen lapsi". Näin saat varmasti moitteiden sijasta kehuja kasvatuksestasi.
adhd.Melkoista menoahan tämä on ollut.Impulsiivisuus on ehkä ollut se hankalin oire hänellä hän tekee asiat hetken mielijohteesta ajattelematta onko ne sallittuja tai vaarallisia myös kaikenlaisia käytöshäiriöitä on ollut paljon.
Tyttö on täysin vahdittava eikä häneen voi luottaa läheskään samalla tavalla kuin terveeseen samanikäiseen lapseen mutta ollaan pärjätty ihan hyvin,ei ole tullut mieleenkään luopua lapsesta.Eihän sairaus ole lapsen syy eikä kenenkään muunkaan.
Mitä murrosikä tuo tullessaan niin se vähän hirvittää mutta eteenpäin mennään päivä kerrallaan,tulevaisuudesta kun ei meistä kukaan tiedä.
kun kukaan muu ei enää jaksa touhuta pojan kanssa (pelata, leikkiä rosvoa ja poliisia ym) koira jaksaa "pelata jalkapalloa" ja juosta kilpaa taloa ympäri. Mutta meillä onkin leikkisä koira. Kun tukipoika on pois, ei meinaa riittää koiralle leikittäjiä... ;) Toisaalta koira kyllä käyttää hyväkseen hiljaiset hetket ja nukkuu, jotta jaksaa sitten taas meuhkata :)
poika on rauhoittunut huomattavasti kun diagnoosi saatiin ja lääkitys alkoi.
Minulla on adhd-lapsi, joka on sijoitettuna juuri omien ongelmiensa takia. Minä yh:nä en pystynyt enää pitämään hänellä hänen vaatimiaan rajoja. Hänellä on myös diagnoosina käytöshäiriö. Ratkaisu oli todella vaikea, mutta tänä päivänä meillä on asiat hyvin. Lapseni on sijoitettuna perhekotiin ja aluksi "perhekotilaiset" miettivät aika pitkäänkin, onko heillä voimavaroja ja rohkeutta ottaa vastaan lapsi, joka on saanut aika rankat diagnoosit ja ollut tosi vaikea. Mutta kiitos heille, että heillä rohkeutta riitti. Näistäkään kuvioista huolimatta en näe adhd:tä kauhean negatiivisena asiana. Se on voi olla vaikea asia hoitamatta, mutta myös tavallaan mahdollisuus. Minulla on edelleen vankka uskomus, että tämä ratkaisu oli meille hyvä. Kiitos siitä hyvälle perhekodille.