Hei !
Mitä diagnooseja sijaislapsillanne on ilmennyt sijoituksen jälkeen, joita ei ole kerrottu. Meille sijoitettiin mukava poika, joka on mukava, mutta hänellä on adhd ilmeisemmin. Millaisia yllätyksiä teille on tullut ?
Mitä diagnooseja sijaislapsillanne on ilmennyt sijoituksen jälkeen, joita ei ole kerrottu. Meille sijoitettiin mukava poika, joka on mukava, mutta hänellä on adhd ilmeisemmin. Millaisia yllätyksiä teille on tullut ?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kokemuksia kaivataan tältä alueelta! Jos siis sijoituksen jälkeen on ilmennyt, että lapsi on sairas tai aikaisemmin annettu diagnoosi on teiltä huostaanoton yhteydessä salattu, kertokaa kokemuksistanne varatuomari Leeni Ikoselle, osoite [email protected].
Kaikki psykiatriset diagnoosit kuuluvat tähän, samoin erilaiset syndroomat tai vaikkapa traumasta johtuva aivovaurio, joka aiheuttaa psyykkisiä oireita ja käytöshäiriöitä.
Kaikki edellä mainitut tapaukset kuuluvat sairaalahoitoon ja/tai kuntoutukseen, eivät huostaanottoon ja sijoitukseen. Nyt kuitenkin varsinkin kun hoitotakuu ei toimi, sairaita lapsia huostaanotetaan ja sijoitetaan laitoksiin tai perheisiin, joissa taas henkilökunnan tai sijaisvanhempien ammattitaito ja resurssit eivät riitä heidän hoitamiseensa.
Sen takia lasten psykiatrisen hoidon piirissä vallitseviin epäkohtiin yritetään saada muutosta. Että sairaan lapsen oikeus saada asianmukaista hoitoa toteutuisi, voit olla mukana omalta osaltasi vaikuttamassa asiaan.
On paljon psyykkisiä sairauksia, jotka parantuvat ja helpottuvat tilanteen vakiinnuttua.
Tekstissä sanottiin, ettei ole hoitotakuusta huolimatta paikkoja mihin lapsia ja nuoria sijoitetaan.
Pitäisikö näiden lasten ja nuorten jäädä odottamaan, että joskus kaukana tulevaisuudessa heille avautuu paikka jostain.
Usein vanhemmat ovat käyttäneet omat voimavaransa lasta tukiessa ja hoitaessa sekä hoitoa etsiessä.
Se, että sanot lapsia sijoitettavan asiaatuntemattomille sijaisvanhemmille tai laitoksiin on väite johon ei voi yhtyä.
Moni todella rikkinäinen lapsi tasapainoisessa ja jaksavassa ympäristössä pääsee oman sisäiseen tasapainoon. Yhä useammi sijaisvanhempi on käynyt alan koulutuksen.
Tietysti on poikkeuksia, mutta eikö kaikessa ole. Nobel-palkinnon saajien joukossa on sairastuneita ja oikein tuettuna ja rinnalla kulkemisella on saavutetu suuria asioita.
On oikein vaatia hoitotakuun toteuttamista, mutta silloin,kun vaaditaan lapsia ja nuoria pois sijaisvanhemmilta ja laitoksista, on oltava valmiina tarjottava apu. Ei sairastuneen lapsen vanhemman tuskaa helpota, että minun lapseni on väärässä paikassa. Ei sijaisvanhemman elämää helpota ajatus, että minulle on sijoitettu niin sairas lapsi, eikä kukaan rehellisesti sanottuna usko minun siitä selviävän.
Minä voin vuosikymmenten kokemuksella tuoda monta onnistunutta sijoitusta kaikkien osallisten näkökulmasta katsottuna.
Sijaisvanhemmat teette tärkeää voimia vaativaa työtä niin lasten kuin heidän vanhempiensa kanssa.
Uskokaa omaan työhönne ja rakkauteenne suhteessa siihen lapseen joka teille om annettu.
TODELLA psykiatrista erikoissairaanhoitoa tarvitsevista lapsista! Oma lapseni kuuluu heihin ja on sijoitettu laitokseen tällä hetkellä. Ei sijaisvanhempia kouluteta niin, että voisivat tarjota psykiatrian erikoislääkärin, psykiatrian erikoissairaanhoitajan tai pitkälle muuten koulutettuja erikoissairaanhoidon palveluja.
Kuka tässä on lapsia vaatinut pois sijaisvanhemmilta??
Älä vääntele asioita sellaiseksi kuin niitä ei ole tarkoitettu!
meille kumpikin lapsista on sijoitettu "terveenä" ja totta onkin, että fyysisesti he olivat terveitä.
kummaltakin löytyi sitten jonkin ajan tutustumisen jälkeen terapiaa vaativaa oireilua.
toisella kiltinlapsen syndroomaa. eli sisään kätkettyä vihaa, joka ilmeni tavaroiden rikkomisena ja vaatteiden leikkelynä ja näennäisenä ylikiltteytenä ja hirveänä huolehtimisena aikuisten asioista. kolme vuotta yksilöterapiaa ja nyt näyttää jo normaalimmalta lapselta.
toiselta taas diagnosoitiin rad. kiintymyssuhdehäiriö ja sitä nyt yritetään koppaterapiassa paikata. miten käy näkyy aikanaan kun koppis loppuu...
kyllä näistä aina yllättyy, ja usein ikävästikin. eikä käytöshäiriöissä todellakaan ole normaali lapsen kirjoa vaan kyse on todellisista ongelmista, joihin on saatava apua. vähättely tai väitteet "kaikki lapset nyt ovat" merkitsevät vain uutta lapsen heitteillejättöä.
Meillä on sijoituksen jälkeen löytynyt: Fas, Asbergerin-syndrooma, ADHD, skitsofrenia, traumatisoitunut lapsuus, kiintymyssuhdehäiriö.
Nämä kahdella veljeksellä, jotka tulivat meille neljä vuotta sitten.
Kunta halusi ilmeisesti säästää ja laittoivat tälläiset perheeseen.
Niin ja molemmat ovat vielä heikkolahjaisia.
- repikää siitä sitten!
heitteille jättöä. Ja on hyvä, että löytyy vastuuntuntoisia ja rakkautta antavia sijaisvanhempia, jotka huonoista oloista tulleen, kaltoin kohdellun lapsen elämän saavat uusille urille. Hyvin valitulla terapialla lapsen elämä varmaan muutamassa vuodessa lätee uusille urille turvallisessa ympäristössä.
Mutta tuossa Lounatuulen viestissä tarkoitetaankin lapsia, jotka olisi pitänyt jo kenties syntymästään saada hoitoon tai kuntoutukseen, olivat nyt alusta asti miten turvallisessa ympäristössä tahansa. Heitä ei voi auttaa eikä parantaa muuta kuin pitkä aikainen psykiatrinen hoito tai kuntoutus, eikä heidän kotioloissaan ole huostaanoton tarvetta.
Silti, kun vanhemmat lähtevät hakemaan apua, tarjotaan huostaanottoa ja sijoitusta.
Kenelle tämä on oikein sitten?
Minun lapseni, 9- ja 10 -vuotiaat, taantuivat kun heidät otettiin huostaan. Siihen asti minä olin ollut lapsilleni kaikkein läheisin ja turvallisin ihminen. Jo lastenkodissa, nykyinen Auroran vastaanottokoti, lapsilleni alettiin hienovaraisesti vihjailla, että äiti on sairas ja voi olla vaarallinen heille. Oma hoitaja, vasta valmistunut joku sosiaalikasvattaja,joka odotti itse ensimmäistä lastaan, pyrki kaikin tavoin mustamaalaamaan minua lapsilleni.
Miten pienet lapset, jotka ovat kokeneet omat vanhempansa turvalliseksi voivat tästä manipuloinnista selvitä. Sehän aiheuttaa valtavaa ristiriitaa lapsen sisäisessä maailmassa. Ja tottakai lapsi reagoi tällaiseen, joko vetäytymällä itseensä tai purkamalla pahaa oloaan raivoamalla. Näin tapahtui minun lapsilleni, toinen alkoi syödä suruunsa ja paha olo oli aistittavissa, toinen purki pahaa oloaan raivoamalla. Heti oltiin lastani lähettämässä Jorvin psykiatriseen. Ja lasteni oirehtiminen johtui kuulemma minusta ja kotioloista.
Kun lapseni sijoitettiin ja he itkivät ikäväänsä, niin sijaisäiti sanoi heille, "Älkää itkekö, muuten teistä tulee yhtä mielisairaita kuin äitinne on".
Uskon, etä lapseni säilyivät suuremmilta henkisiltä vahingoilta, koska heillä oli ollut huostaanottoon asti hyvä varhaislapsuus ja turvallinen aikuinen, sekä se, että en kuitenkaan hylännyt heitä ja pidin heidän puoliaan. Nyt he näkevät ja tiedostavat, että tein töitä heidän eteensä.
Vanhempi ei voi tietää, minkälaista viestiä lapselle annetaan hoitopaikassa vanhemmasta ja sijoitetusta lapsesta kaikilla kysymyksillä ja muulla sanattomalla viestinnällä, mitä siellä käytetään. Ja lapset ovat yllättävän teräviä lukemaan myös nonverbaalista viestintää.
Toiset alkavat käyttäytyä sen mukaan, mihin heidät on leimattu! Tämä pitäisi myös kaikessa psykiatrisessa hoidossa ottaa huomioon.
Ihminen lähtee toimimaan odotetulla/sanotulla tavalla.
loppuosa viestissäni oli suunnattu niille joiden mielestä "kaikki lapset" nyt varastavat, valehtelevat, oirehtivat eri tavoin.
sillä on valtava ero "normaalin varastelun" (esim kynä pankin tiskiltä, omena naapurin puusta, kolikoita isän taskusta jotka nekään eivät ole oikein tai hyväksyttävissä) ja sairaallaoisen varastamisen välillä. kleptomaaniakaan ei kai kukaan pidä normaalina?
sen hoitoa ja terapiaa vaativan käytöksen tuntee sisällään. se ahdistaa, saa aikaan pahanolon tunteen. ja saa vaatimaan apua.
se taas, jos avun vaatiminen johtaa huostaanotolla pelotteluun on ehdottomasti väärin. niin kauan kun lapsella on apua hakeva ja avun vastaanottavat vanhemmat hoivaamassa, hän on vahvoilla. huostaanotto saa tulla kuvioon vasta kun hoidosta ja avusta kieltäydytään. on mielipiteeni.
PIRJO P: en voi mitään sille, että viestisi saavat minut hyvin surullisiksi lastesi puolesta. jotenkin sinusta henkii hirveän vääristynyt maailmankuva. toivon olevani väärässä, mutta jo pelkkä katkera ja vihamielinen jankutuksesi on lapsille väärä alusta kasvaa.ekä ole koko aikana viesteissäsi käynyt keskustelua. et ota toisten mielipiteitä vastaan, et mieti niiden oikeutusta. jankutat vain omaa raidettasi, ilman vaihtoehtoja tai uusia näkemyksiä tai oivalluksia. olen pahoillani puolestasi. ja huolissani lastesi mielenterveyden puolesta.
Älä sekoita, en kaikkia minäkään täällä kirjoita.
Lapseni ovat nyt onnellisia, koska pääsivät sijoitushelvetistä pois. Heidän tulevaisuutensa olisi ollut kadulla piittaamattomien sossujen ja omaa etuaan ajattelevien - lapsilleni ei todellakaan ostettu mitään - sijaisvanhempien takia.
Minä menetin monta vuotta elämästäni, olen työtön ja opintorahalla. Sosiallityöntekijä, joka otti lapseni huostaan, tuhosi monen muun perheen elämän. Ihan pelkillä valheilla.
Alkoholisti äidin lasesta ei välittänyt, huumeperheen lapsesta ei välittänyt. Espoon keskustan Kotikyläntien perhehoitajat näkivät sen helvetin, missä näm lapset asuivat. Ihmettelivät, miksi minun ja naapurini lapset vietiin. me sentään huolehdimme lapsista.
Minun ilmoitukset tästä alkoholisti äidin käytöksestä, istuu 8-vuotiaan lapsen kanssa arki-iltana kapakassa kello kymmeneen asti, ne laitettiin vaan minun katkeruuden ja ilkeyden piikkiin. Ei reagoitu. Äiti vain kehuskeli, kuin sosiaalityöntekijä tukee häntä. Kun sossu vaihtui, saman tien lähti tältä naiselta lapsi. Kuin siltä huumperheeltä.
tästä trendistä, lapset pois, ja vanhemmat pois lasten elämästä. Oli tilanne mikä tahansa. Ja sijaisvanhemmille ja sijoituspaikoille suuntaus on erinomainen, koska sijoitettu lapsi tuo rahaa.
Linkki, jossa kerron lisää kokemuksestani:
http://www.hs.fi/keskustelu/message.jspa?messageID=602433&userThreadMode=flat
Siis olen työtön ja opintovelkainen.
Menetin monta vuotta taistellessani lasteni puolesta. Ja työelämään pääseminen ei ole niin helppoa.
reservi tai kuka hyvänsä missä menee raja normaalin ja epänormaalin varastelun kesken. Ymmärsinkö minä oikein, että vähäarvoisen esineen varastaminen on mielestäsi sallittua, reservi. Ja toimit näkemyksesi mukaisesti? Opetatko lapsille näkemyksesi liikkuessasi heidän kanssaan jopa konkretisoit oikean ja väärän varastelun.
Syytät sitten biovanhempia (geenit) kun sijaislapsesi varastelevat ja valehtelevat vai syytätkö siitä etteivät opi hillitysti varastelemaan oppisi mukaisesti.
että suurin osa ihmisistä on varastanut jotain ollessaan lapsi tai nuori.
Uskoisin kuitenkin, että suurin osa tietää tekevänsä väärin, eikä tuota "harrastusta" kovin montaa kertaa tee.
Voisi kuvitella tuon siis olevan "normaalia", koska suurin osa kansasta sitä on tehnyt.
Sitten taas kleptomania on sairaus, josta ei hevin irti pääsekkään. Sellaisen ihmisen on PAKKO varastaa. Kaupassa ei pysty käymään ilman, että jotain tulisi taskualennuksella.
Voisi kuvitella tuon taas olevan epänormaalia, koska kleptomaniasta kärsii kuitenkin, onneksi, vähemmistö.
Eihän reservi missään sanonut, että varastelu olisi sallittua.
SIIS: en hyväksu toisen omaisuuden ottamista. en sen vähäisimmäsäkään muodossa. varkaus on varkaus on se sitten luvaton käyttöönotto(siis auto varkaus) näpistys tai varkaus.
ne varkaudet joista näiden "sijaislasten tuomien yllätysten" nimissä tarkoitan ovat varkauksia, näpistyksiä (miksi nyt nimitätkin niitä), joista lapsi ei hyödy mitään.
he vievät ja kätkevät tavaroita, jotka ovat jollekulle muulle perheenjäsenelle tärkeitä. lapset eivät niitä itselleen halua vaan kanittavat ne jonnekin, ilmeisesti tunteakseen itsensä hallitseviksi (minulla on jotain sinun omaasi, voin siis hallita sinua)(?) tao sitoakseen tavaran omistajan itseensä(?) kaikki mikä katoaa on niin hullua, sanompa nyt suoraan sairasta, että näitä varkauksia ei voi sekoittaa "normaaliin" varkauteen. jossa käsittääkseni viedään jotain, josta itse hyödytään.
meillä ei varasteta. eikä opeteta varkauteen. päin vastoin. meillä ei kutsuta varkautta peitesanoilla. vaan aina kun on otettu toisen omaa, ilman lupaa, kyse on varkaudesra. sekokielisesti.
Pirjo Pietilä! Juttusi vuodelta 2006, mitä kuuluu? Olemme samassa tilanteessa, lapsen lapsemme, kaksi poikaa ollaan viemässä todellakin väärin perustein! Mistä tavoitan sinut?
Meille nämä vanhemmat sijoitetut tulivat vauvoina ja 9 kk:n ikäisellä tiedettiin olevan FAS, mutta muut ovat selvinneet lasten "ikäännyttyä" - nyt siis löytyy kahdelta lapselta mm. lievä kehitysvamma, ARND, osittainen FAS, keskittymisen- ja tarkkaavaisuuden ylläpitämisen vaikeus, heikko impulssikontrolli, autistisia piirteitä, LUKI-häiriö ja uhmakkuushäiriö.
Ei vain oikein osannut varautua sijoituksen jälkeen ilmenneisiin sairauksiin, diagnooseihin. Ensimmäinen sijaislapsi meillä.Pitäisikö kaikki sijaislapset tutkia ennen perheisiin sijoittamista, jotta sijaisperhe tietää minkä paketin on saamassa ja ehkä löytyisi lapsellekin sopivampi paikka ? en tiedä.
kyllähän nämä lievät adhd:t ja FAS-lapset pärjää siellä sijaiskodissa kunhan vanhemmat vaan jaksaa. Mutta jos tiedossa olisi jo etukäteen kaikki se pyöritys, niin moniko sijari sitten alkaisi hommaan?
Toisaalta ihan pienestä lapsesta ei oikein pysty esim. tarkkaavaisuushäiriötä tai autismia diagnosoimaan, vai olenko väärässä?
sairaudet, jotka eivät ole vanhempien aiheuttamia, on aivan sama tilanne biovanhemmilla kuin mistä kirjoitit. Monesti vanhemmat jaksavat, mutta jos lapsen oireet kärjistyvät vaikkapa psykoositasolle tai vanhemmat muuten väsyvät vuosia kestäneeseen vaikeasti oireilevan lapsen tukemiseen, lähtevät hakemaan apua, niin tänä päivänä tarjotaan huostaanottoa silloinkin kun lapsi olisi sairaalahoidon tarpeessa.
Onko tämä oikein sairasta lasta kohtaan? Tai sijaisvanhempia kohtaan? Eikä lasta kohtaan ole oikein laitossijoituskaan sairaalan korvikkeena, koska eivät sosiaalialan kasvattajat ymmärrä psykiatrisesta erikoissairaanhoidosta yhtään sen enempää kuin omat vanhemmatkaan, paitsi tietysti jos vanhemmat sattuvat olemaan alan ihmisiä.
kovin pienelle pysty diagnosoimaan ihan kaikkea.
Siksi aina riski sijaisvanhemmille, varsinkin pienen lapsen kohdalla.