Olen viiden lapsen äiti. Vanhin poikani 19, toiseksi vanhin 18, tyttö 15, kaksoistytöt 9 ja nuorin poika 6. Emme ole vanhimman pojan biologisia vanhempia, ja se pahoittaa lapsen mieltä koska sai vasta vähän aika sitten tietää. Hänen äitinsä on alkoholosti eikä isästä tietoa. Pidän häntä omana lapsenani, ja rakastan samanlailla kuin muitaki lapsia. Hän ottaa asian kuitenkin todella raskaasti. Olisiko teillä jotain neivoa tähän kiusalliseen tilanteeseen?
Kysymys
äitsykkä
3531
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Olen viiden lapsen äiti."
"Pidän häntä omana lapsenani, ja rakastan samanlailla kuin muitaki lapsia."
Miksi sitten sanot olevasi viiden lapsen äiti? Minun matematiikalla lapsia on kuusi...?
Jos tuo on totta, niin mitä sitten odotitte? Kyllä tuollainen uutinen on aina erittäin kova pala kelle vain. Mielestäni on tärkeää, että hän tietää olevansa sinulle yhtä tärkeä kuin oikeat, biologiset lapset... Ja osoitat sen hänelle. Muuta en osaa sanoa...
,eikä tieto ota koville kun on ihan pienestä tiennyt asian.Äitini on silloin minulle kertonut,kun pienenä olen kysynyt ekan kerran vauvasta vatsasta jutuista.Äitini kertoi niinkuin asia olikin,etteivät vanhempani voineet saada yhteisiä omia lapsia ja jossainpäin suomea taasen asusteli täti joka ei pystynyt tarjoamaan minulle sellaista perhettä jonka pieni lapsi tarvitsee.Ne tiedot riittivät minulle aikuisuuteen asti ilman sen isompia pohdintoja.Yli parikymppisenä sitten otin itse selville äitini ja sisarusteni olinpaikan ja jomkunverran olemme pitäneet vuosienmyötä yhteyttäkin.Kyllä se perhe jossa lapsi on koko ikänsä kasvanut on se kaikkein tärkein,vaikka välillä mielipahaa ja riitoja tulisikin.Onhan adoptioperheet vielä niin tarkoin valittuja,että lapsen turvallinen kasvuympäristökin on aika varmasti taattu.Uskaltakaa olla avoimia uudet ja vanhat adoptioperheet.