jos on välimatkaa useita satoja kilometrejä eikä mahdollisuutta rahallisesti lähteä paikan päälle eroa tekemään, niin onko muiden mielestä liian paha asia ilmoittaa puhelimitse asiasta.. Vai ottaako muutenkin heikossa rahatilanteessa lisää velkaa että saisi asian hoidetuksi kasvotusten?
kuinka erota
ettei toinen loukkaannu ver...
282582
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Helpompaahan se kait puhelimitse on muutenkin, kun ei tarvitse nähdä miltä toisesta tuntuu. Mut jätettiin melko äskettäin puhelimitse, kun toisella "ei ollut aikaa" tulla käymään. Välimatkaakin oli, mutta tuskin paria tuntia ois kestäny ajaa.. Jos haluat jatkossa olla väleissä, ehkä peräti kavereina/ystävinä, niin luulisin tämän toisen osapuolen arvostavan sitä että vaivaudut kertomaan asian kasvotusten. Toisen kunnioitus itseä kohtaan on helppo menettää..
meinas pysähtyä...Jos satut olemaan hän kenet jätin.haluan pyytää anteeksi!On ollut aivan kamala olo sen jälkeen...ei ole itsekunnioituksestakaan paljon jäljellä,miten mä olin niin ajattelematon.
No jos sulla oli kiire salille heti sen puhelun jälkeen, niin sitten se saatoin olla minä. Anteeksikin voi muuten pyytää (ja ehkä kannattaakin) niin että se menee varmasti oikeaan osoitteeseen. Eli ota luuri käteen ja soita edes sille, jos se en ollutkaan minä..
kyllä todellakin salilla treenaamassa,mutta sinä päivänä en ollut,Joten vaikka yhtenäisyyttä löytyykin,en taida kuitenkaan olla sinun jättäjäsi...En ole yksinkertaisesti kyennyt enää soittamaan,enkä missään tapauksessa kykene näkemään henk.kohtaisesti.Joten olisi ollutkin hieno juttu jos oikeat ihmiset ois tavoittaneet toisensa...Hetken musta tuntui jo paremmalta,ja ehkä hänestäkin olisi tuntunut hyvältä tietää että olen pahoillani.
jostain syystä silmätysten kohtaamaan, niin kannataa kirjoittaa ihan perinteinen kirje. Voi tuntua hölmöltä, mutta sitä kirjoittaessa saa omatkin ajatukset hyvin jäsenneltyä.
Itse eroaminen on kyllä syytä tehdä kasvotusten, mutta anteeksipyynnöissä ja muissa lisäselvityksissä kirje on hyvä keino.
Kirjeitä kirjoitellaan nykyään niin harvoin, että sen saajakin ymmärtää sen olevan "spesiaalia" ja varmasti arvostaa sitä elettä.
Itse olin tämä jättäjä ja sain asiasta kuulla ihan riittävästi, kuinka en hoitanut eroa niin kuin aikuiset ihmiset tekevät. Mutta miksi pitkittää asian kertomista ja odottaa viikkokaupalla että olisi varaa lähteä kertomaan kasvotusten. Eikö ole ihan järkevää kertoa heti kun tuntuu siltä että ei enää halua jatkaa.. Ehkä tämä on vain oma mielipide, mutta olisiko minun pitänyt jatkaa yhteydenpitoa puhelimitse s-postitse normaaliin tapaan kunnes olisi ollut seuraava mahd tavata?? Sehän jos mikä on toisen pettämistä ja loukkaamista minun mielestäni. Varmasti satutin häntä, mutta olisin satuttanut enemmän jatkamalla sekä häntä että itseäni.
Mihin ollaankaan tultu?! Uskomatonta!!!
Ensin "ei ole aikaa" seurustella tai elää yhdessä kaikkine niihin ns kuuluvineen,
kun kaikki ikioma ja minä minä minä minä on tarkan laskennan ja mahdollisuuksien kartoituksen jälkeen tärkeämpää kuin seurustelusuhde tai parisuhde. Ainutkertainen ihmissuhde mikätahansa ylipäätään. Kaikki muu pukkaa edelle. On vaik mitä tekosyitä, koulu tai työ on yks varma hyvä. Harrastuksilla, kavereilla, ystävillä, tapaamisilla ja menoilla täyteen buukatulla kalenterilla voi käännyttää rakkauden sydämensä ovelta. Mihin sellainen ihminen yleesäkään rakkaansa mahduttaisi, en luottaisi pätkän vertaa jos valinnanvaikeuden toisesta aistisin ja minut torjuttaisiin edes kerran. En suostuisi odottamaan että viimein saisin palkinnon, vain itseänsä ajattelevan ja omaa etuansa ajavan 'oman kullan'.
Sitten kun ihmissuhdetta on kestetty kunniallinen aika eli uhrattu itsekkyyttä suuren rakkauden vuoksi "ei ole aikaa" erota. Koska tahansa voi marssia suhteesta ulos perustelematta tai pitkän perustelulitanjan kanssa. Voi ottaa nokkiinsa pikkurikkeestä, joka voi olla mitä tahansa minulle sopimatonta toisessa. Tai voi loukkaantua verisesti. Vetäytyä suhteesta, paeta, antaa toisen ihmetellä ja odottaa vaikka ikuisesti tai osoittaa jälleen Minun tärkeyteni. Itsekkyys kyllä syitä ja tapoja löytää esilletullakseen ja myös keinoja verhoutua kauniisiin lauseisiin ja tarkoituksiin.
Sinäpä sen sanoit! Kuulosti ihan mun suhteelta:D Työ, harrastukset ja kaverit tärkeämpiä kuin minä, miten saatoinkaan uskoa kaiken sen kauniin siinä välissä olevan totta, yhtä tärkeää hänelle kuin minulle? Toisaalta helpotti lukea sun teksti, vaikka itsekin olin sen jo tajunnut, että ansaitsen parempaa. Sitä vaan rakastuneena haluaa nähdä toisen niiiiin täydellisenä "vikoineenkin", jopa valmis puolustamaan toisen itsekeskeisyyttä - tyyliin "hienoa, että sillä on omakin elämä!" Pitäköön sen.
velkaa,tai vaikka liftaisin.On aivan hirveää tehdä puhelimessa bänksit!Kokemusta on ja en enää koskaan sitä tee!
Heti aamusta tulee niin pahalle tuulelle näistä kirjoituksista. Vaikka oma valintahan se tietenkin on että näitä silti aina lukee.
Mutta siis, ei se mun mielestä ole paha jos puhelimitse erosta keskustelee. Kunhan siis *keskustelee* eikä vain ilmoita ja sit lyö luuria korvaan tai jotain sinnepäin. Toi keskestelu on kuitenkin tärkeintä ja sinänsä on ihan sama tekeekö sen kasvotusten. Yhtä hyvin kasvotusten voi jättää törkeästi niin että vain ilmoittaa, mutta ei kerro todellisia syitä ja/tai muutenkin on tyly. Mutta näitä tyyppejähän riittää. Ollaan niin mukavia siihen asti kun kaikki on kivaa ja sit yhtäkkiä tulee persoonallisuudenmuutos eikä toista nähdä enää edes ihmisenä vaan jonain mistä pitää vain nopeasti päästä eroon. Vaikka kaks päivää aikaisemmin oltas höpisty rakkaudesta. Hohhoi.
Aina voi silti olla tyytyväinen että pääsee eroon ihmisestä joka ei kykene muuhun. Ei sellanen ihminen jatkossakaan toimiviin suhteisiin kykene. Tuolla alempana on parikin ketjua muuten tästä aiheesta. Niitäkin voisit mietiskellä.
Voisithan muuten ottaa suhteenne puheeksi puhelimitse ja sitten kun saat rahat kasaan niin juttelette vielä kasvotustenkin. Pääasia että asiat tulee loppuun asti selvitettyä. Ei sekään tietty ole reilua jos nyt jatkaisit yhteydenpitoa normaalisti vaikka olisit jo päättänyt lopettaa. Rehellinen kannattaa olla aina.
Kuten palstaa seuraavat ovat havainneet, täällä on kaksi linjaa eroihin. Usein tuntuu, että eniten äänessä ovat päreensä polttavat paheksujat, erota ei saa, ei missään nimessä, se on itsekästä, leuka kireenä ja ahdistus nupissa olisi vain pysyteltävä yhdessä, yritettävä mahdotonta, pilattava kummankin elämä, kunnes edes toinen pääsee haudan rauhaan. Erityinen lokaämpäri heitetään jättäjälle, sille kurjalle, kykenemättömälle petturille. Mikään syy eroon ei ole kelvollinen, paitsi tietenkin jos se jätettävä ressuli on kerran hairahtanut vieraan kaulaan.
Toinen rintama ymmärtää rakastamiseen liittyviä normaaleja moninaisia vaikeuksia: luonteet eivät ehkä sovi yhteen, vaikka on yritetty, toisen tavat ottavat perusteellisesti nuppiin eikä muutosta ole luvassa, rakkaus on hiipunut totaalisesti eikä palaa, miksi kitkuttaa yhdessä väkisin, on rakastuttu tulisesti toiseen, syitä ja taustatekijöitä voi olla lukuisia erilaisia. Ne kuitenkin ovat tosiasioita, on viisasta ja hyväätekevää ottaa huomioon tosiasiat. Kun lisäyrittämiset suhteen korjaamiseksi eivät auta, on otettava lusikka käteen ja toimittava.
Tärkeää on, miten se välttämätön ero tehdään. On keskusteltava, ei vain kerran, vaan tarvittaessa useammin. Jos etäisyydet ovat pitkät, voi mielestäni aloittaa puhelinkeskustelulla, taustoittaa syitä kirjeellä tai meileillä (siitä hyviä, että ne tehdään ja luetaan ajatuksella, puheista suuri osa menee ohi ja sävyt voidaan käsittää väärin). Myös tapamisesta kasvokkain voi tämän jälkeen sopia, jos toinen pitää sitä tärkeänä.
En ole huomannut täällä tuollaista kahta linjaa mistä kirjoitit, vaikka paljon keskusteluja täällä olen lukenut. (Jos haluat voisit viitata missä tällaista on keskusteltu.) Eikä mun nähdäkseni tässä ketjussa kukaan kirjoittanut siitä ettei heidän pitäisi erota (siis mistä sitä ulkopuoliset edes vois tietää), vaan on kommentoitu juuri siitä mistä kysyttiinkin, eli että millä tavoin on hyvä ja oikein erota.
Ja suhteessa on aina kaksi osapuolta ja jos molemmat pyrkii hyvään, rehelliseen ja epäitsekkääseen toimintaan niin erosta voi hyvinkin selvitä niin että voidaan jatkaa kavereina. Olen itse ollut sekä jättäjänä että jätettynä ja todennut, että myös jättäjän kannalta on paras pyrkiä selvittämään asiat kunnolla. Itselleni kävi muinoin niin että kun ilmoitin halustani erota niin tämä toinen osapuoli ei suostunutkaan keskustelemaan asioista. Se jäi vaivaamaan kun ei saanut perustella tekemisiään mitenkään. Ja emme ole kavereita, koska emme yhäkään ole suhteestamme puhuneet.
Myönnetään. Silti tällä palstalla aistii voimakkaana tuomitsevan sävyn monen kommenteissa eroa harkitsevia/eron tehneitä aktiivisia osapuolia kohtaan. Syyllistetään jokseenkin yksipuolisesti tuntematta olosuhteita. Kolahtanut kipeästi jätettyihin ja purkaus on sen mukainen? Ja tässäkin ketjussa on sellainen kirjoitus.
Minut on jätetty kahdesti, itse en ole jättänyt naista kertaakaan. Motiivit ovat monisyisiä, eivätkä välttämättä johda huonoihin ratkaisuihin. Tämän olen oppinut.
ois tärkeää asiaa - että pitäis kasvotusten hoitaa asia - pyydä että lähettäisi matkarahhaa:)
sinä möykky vitsin heitit!Olihan se oikeesti vitsi,olihan?:)
huono vitsi olikin, sorry
no eiköhän se olisi syytä ottaa sitä lainaa ja mennä kasvotusten puhumaan. Olkaa aikuisia ja ajatelkaa järjellänne ja välillä sitä toistakin eikä aina vaan omaa napaa ja omia tarpeita ja oman itsen kannalta.
Ihan vaan asian vierestä kyselisin et mikä teistä on hyväksyttävä syy eroon kun täällä tunnutaan jotenkin eroa haluavia paheksuttavan? Onko pelkkää itsekkyyttä jos tuntee ansaitsevansa parempaa kohtelua jos "menee huonosti" ja ei halua enää jatkaa. Pettäminen on aika itsestään selvästi tarpeeks riittävä syy mutta entä muita syitä?
että osapuolet koittaisivat keskustella asioista perusteellisesti? Ehkä asiat ja ongelmat voisi selvittää ja ero välttää? Ehkä voisi käyttää jotain suhdeterapeuttia tms?...
Tinni-Tunni
Kyllä kai se on riittävä syy eroon, jos tunteet ovat kuolleet. Ne joskus kuolevat.
En ainakaan itse haluaisi, että toinen roikkuisi mukana pelkästä velvollisuudentunnosta.
Ja huono kohtelu on myös peruste. Tosin siitä kohtelusta kannattaisi keskustella ensin, niin että toiselle tulee edes mahdollisuus korjata tapansa.
Jos suhde ei toimi, jommankumman on otettava vastuu ja tehtävä aloite joko ongelmien selvittämiseksi tai suhteen päättämiseksi, tilanteesta riippuen. Joskus "jätetty" on vain saamaton.
on hyvä syy
asiat noin yksinkertaisia.. Ei meillä rakkaus loppunut, toista vaan alko "ahistaa" (on kuulema ihminen jota helposti alkaa). Hankalaa käsitellä asiaa, kun toinen koko ajan on sitä mieltä, että olen maailman kaunein ja ihanin ja hienoin ihminen, mutta oma elämä sillä mallilla, ettei aika ja energia riitä suhteesen. Ha. Joillekin muut asiat vaan on tärkeämpiä. Mullakin on omassa elämässä paljon asioita, opinnot, harrastukset ja muut ihmissuhteet, muttei koskaan ole ollut ongelmaa sovitella asioita ja aikatauluja myös tunne-elämän mukaan. Kaikista ei tietty ole siihen.
Kaikki eivät pysty rakastamaan. Tai ei ole kykyä antaa itseään rakkaudelle.
Onko sitten kyse siitä, ettei oikeasti rakastakaan?
Vaikeita paikkojahan nuo ovat varsinkin jos pari junnaa paikallaan vain saamattomuudesta.
Saattaa käydä niinkin että sotketaan kaverilliset tunteet ja välittäminen rakkauden tunteeseen joka itse asiassa on jo kuollut. Pari pysyttelee yhdessä ja luulevat rakastavansa mutta ilman mitään intohimoja.
Onkos sitten itsekästä vaatia suhteeseen intohimoa tai jättää toinen intohimon puuttuessa?
"Saattaa käydä niinkin että sotketaan kaverilliset tunteet ja välittäminen rakkauden tunteeseen joka itse asiassa on jo kuollut. Pari pysyttelee yhdessä ja luulevat rakastavansa mutta ilman mitään intohimoja."
Eikös se yleensä ihastumisen jälkeen se intohimo vähene ja suhde muutu enemmän toveruus-suhteen suuntaan? Ja jokainen ihminen rakastaa vähän eri tavalla, esim. rapu vähän eri tavalla kuin leijona jne.
Tinni-Tunni
Rakkaus loppuu?Itse myös tuon kuullut, kun jätettiin.Miten rakkaus voi tosta vaan loppua?
Olisihan se ihanaa, kun rakkaus olisi ikuista. Siltä se kyllä tuntuu parhaimmillaan.
Kaikki voi loppua joskus - myös rakkaus. Tuskin kuitenkaan tosta vaan. Jos se tapahtuu "tosta vaan" sitä ei ole koskaan ollutkaan ja yhtäkkiä vaan tajuaa sen. Rakkaus voi loppua erilaisista syistä hiipumalla tai miksei yhtäkkiä vaikka törkeään loukkaukseenkin: tajuaa, ettei se kohde ollutkaan sellainen kuin luuli. Rakkaushan on myös joskus harhaa...
ei kukaan halua kuulla että rakkaus on loppu..
sehän on hirveä narsistinen loukkaus: maailmanloppu
mutta, varmasti jokainen joutuu rakkauden lopun jotenkin kohtaamaan.. kuulemaan, toteamaan tai sanomaan- eikä se ole kellekään osapuolelle helppo tilanne