lapsiaan niin voisivat näyttää välittämisensä ja huolehtia rahallisesti. No tämähän tarkoittaa sitten sitä että äidit kertovat lapsilleen esim. että tämä vaate tai nämä kengät ostettiin isin antamilla rahoilla. Muutenhan lapsi ei tuotakaan välittämistä näe/tajua. Monet isät sitäpaitsi eivät kieltäydy huolehtimasta lapsistaan myös muuten. Useinmiten kuulen mieheni lasten suusta ette isä kun ei koskaan , ikinä ,milloinkaan maksa mitään ja äiti paralla ei ole rahaa. Viime kuussa lasten isä on laittanut äidin tilille 450 euroa ja maksanut lasten uinnit sekä ostanut kevättakit. Eli kertokaa lapsille että kyllä isä antaa äidille rahaa sen sijaan että marmatatte heille kuinka tämä ei ollenkaan välitä.
Tuolla alempana mainittiin että isät kun eivät hoida
------
9537
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
lapsille, sitten kun olivat vähän isompia..
Koskaan en lasten aikana sanonut, ettei isä osta heille mitään. Minimielarin sain lapsista, ja isä ruikutti lapsille kuinka hän antaa KAIKKI rahansa minulle. Siksi isällä ei koskaan ollut antaa joulu- eikä synttärilahjoja.. Ihan työssäkäyvästä ihmisestä tässä kerron.
Sitten kun lapset olivat toisellakymmenellä, niin kerroin heille totuuden. Olin kyllästynyt siihen, että isä haukkui minua syyttömästi hänen rahojensa viemisestä.
Kyllä olivat lapset ihmeissään kun näkivät meidän budjetin! Eipä se isän 2x118e niin iso virta ollutkaan. Kerran pyysin isää ottamaan osaa pyörien ostamisiin, mutta kun vastaus oli, "että maksanhan minä elareita", niin enpä ole sen jälkeen kysellytkään.
Eli miksi minun pitäisi sinun mielestäsi valehdella lapsilleni? Meillä isän maksama elari menee lapsen omalle tilille. Isä siis maksaa lasten kk-rahan, minä taas ruuan, asunnon, vaatteet, lääkkeet, harrastukset, opiskelun, lomat yms.
Meillä kun se isä ei anna kuin sen mitä pakko on, ja ruikutukset päälle.
Mutta jos totuus on että isä osallistuu niin kai sen voi kertoa. Ja varmasti monesta etävanhemmasta tuntuu pahalta kun ei saa osallistua lapsen elämään muuta kuin rahallisesti. Jos tosiaan ei osallistu mihinkään niin ei silloin lapselle pidäkään satuja alkaa kertomaan. Usein vaan tuntuu olevan niin että lapset eivät tiedä että isäkin osallistuu kuluihin vaan heillä todella käsitys että jos vaikkapa jääkaappi hajoaa niin se on etävanhemman vika kun ei ole suostunut auttamaan. Tääläistakin olen nimittäin kuullut.
Anteeksi, mutta kirjoituksesi antaa ymmärtää sinun olevan marttyyri. Kyllähän isäkin ostaa ruokaa maksaa asunnosta (jos ei ole ostanut kerralla rahat tiskiin -maksulla asuntoa). Hän ostaa myöskin vaatteita, lääkkeitä ym. itselleen tosin (ainakin annat sen kuvan) mutta ostaa kuitenkin. En usko että hän pyhällä hengellä elää. Jätätkö elatusmaksut lasten tileille kasvamaan korkoa? Vai käytätkö ne mainitsemiisi lasten kuluihin? Jos rahat kasvavat vain korkoa, minusta sinun ei siinä tapauksessa pidä rutista. Tiedätkö muuten paljonko exäsi saa palkkaa? Jos et niin mieti,hänhän voi saada huomattavasti vähemmän kuin sinä kuvittelet. Itse en ainakaan missään tapauksessa kerro exälleni kuinka paljon minä tienaan kuukaudessa, koska se ei hänelle enää kuulu.
Mietin tuossa että miten esitätte asianne etävanhemmalle jos tarvitsee ostaa jotain? Sanotteko hänelle "nyt on pakko ostaa, säkin voisit osallistua" -tyylillä vai kerrotteko "lapsemme tarvitsee sitä tai tätä ja olisi hieno sanoa että olemme sen yhdessä hankkineet" -tyylillä? Ensimmäinen vaihtoehto tuntuu olevan valitettavan yleistä. Johtuukohan se siitä että moni pitää exäänsä huonompana ihmisenä kuin ennen vain sen takia että on erottu. Minusta se on käsittämätöntä. Ei ex ole sen huonompi kuin aikaisemminkaan sen perusteella ettei suhde enää toimi. Eroon tarvitaan yleensä kaksi..
^Ja kaikkein pahinta on mielestäni se että lapsille sanotaan että "isäkin vois joskus osallistua johonkin" jne. Useinmitenhän se isä kuitenkin osallistuu eikä ole lapsen asia miettiä raha-asioita.
...marttyyri. Vastasin vain aloittajalle, joka oletti, että kaikki isät ottavat osaa lastensa elatukseen vapaa-ehtoisesti.
Niin miksi minun pitäisi miettiä, että mitä isä ostaa itselleen?
Tuskin hänkään on miettinyt minun osto-tarpeitani.
Yhtä lailla minäkin asun, käytän vaatteita ja lääkkeitäkin.
Uskotko minun elävän pyhällä hengellä?
Kyllä, menevät lasten tilille.
Sieltä olemme nostaneet kun nuoret ovat halunneet ostaa jotain isompaa itselleen.
Oletko sitä mieltä, ettei bioisän tarvitsisi maksaa lapsilleen elareita, jollei äiti niitä välttämättä tarvitsisi?
Eiköhän kuitenkin ne lapset yhteisiä ole, joten kummallekkin elatusvastuu myös.
Ei ollut tarkoitus rutista, kerroin vain kuinka meillä on tilanne.
Kitinällä kun harvoin asiat paranevat, ehkä kirjoitin huonosti.
Tiedän suurinpiirtein mitä ex saa palkkaa, verotiedot ovat ihan julkista luettavaa.
Hänellä nyt kuitenkin on se mentaliteetti, että kun hänet on aikoinaan ulos talosta nostettu, niin apua on turha enää kysellä.
Enkä ole kysellyt.
Paitsi sen yhden kerran pyöriin ja ihan nätisti senkin asian ilmaisin.
Eroon tarvitaan yleensä kaksi, joskus riittää yksikin.
Lapsilla kuitenkin on yleensä kaksi vanhempaa, jotka ovat heistä elatusvastuussa ja siitä vastuusta ei voi luikerrella ulos.
Vaikka jotkut kyllä kovasti yrittävätkin.
Itse en ole sortunut haukkumaan lapsilleni heidän isäänsä.
Useimmitenhan se isä osallistuu, muttei kuitenkaan aina. Niinkuin ei meillä.
Ei meillä lasten ole tarvinnut miettiä raha-asioita.
Sanoin heille kuinka paljon isältä saa elareita ja myös, että miten paljon kuluu asumiseen ja elämiseen muutenkin.
Voi olla monelle 12-13v iso raha tuo n.120e, mutta kun hiukan tietää mihin se riittää, niin ei se niin isolta vaikuttanutkaan enää.
No, nyt kun meillä lapset ovat jo melkein aikuisia, niin nuoret näkevät asioita jo itsekkin.
Se on isän oma vahinko, kun on aloittanut aikanaan valehtelemaan lapsilleen.
meillä joskus ostetaan jotain isompaa lapsille etän kanssa yhdessä, silloin kerron lapselle, että tämä on nyt sit meiltä molemmilta. Tai kuten ostin luistimet, jotka isä sitten maksoi jälkikäteen. Lapselle kerroin, että nämä on isän hankkimat, kun lapsi minua kiitteli. Lapsi menikin sitten soittamaan kiitokset isälleen.
Isompia hankintoja ostaessa, kysyn etältä "ajattelin ostaa tytölle sukset, haluatko osallistua kustannuksiin?" jolloin yleensä tulee myöntävä vastaus, koska en ole jatkuvasti rahaa kinuamassa lasten hankintoihin.
Puolisoni exä taas vaati aikanaan jokaiseen isompaan hankintaan rahaa sanoen: "minun pitää ostaa pojalle pyöräilykypärä, sinä maksat puolet, koska olet meidät jättänyt!" Tuohon tyyliin aina...
Hyvä! Toisella kymmenellä olevat lapset todellakin ovat kypsiä setvimään raha-asioita! Hyvin toimittu! alkoiko näyttää siltä, että olit jäämässä lasten "suosiossa" heikoille.....
rakkautta saa.
Mieluummin olisi lapselle läsnä hiukan useammin kuin kuittaisi "kiireitään" ja lupausten lunastamatta jättämisiä materialla.
Eriasia on, jos jotain todella tarvii ja tahtoo "auttaa" tahi osallistua isompiin hankintoihin, mutta turhanpäiväinen suosion kalastelu tavaroilla on säälittävää.